title: Puoliväli
author: Amca
betat: Mielenmaltti ja Chuuko
rating: S/G
pairing: Harry Potter/Rubeus Hagrid
genre: sallittu
disclaimer: J. K. Rowlingin hahmot
summary: Harry on menossa nukkumaan ensimmäistä kertaa Viistokujalla vierailunsa jälkeen, ajatukset ovat uudessa koulussa ja Hagridissa...
a/n: Eli ajattelin osallistua siihen juttuun... Otin aiheeksi Harry/Hagridin, jos en nyt vielä vaihda sitä erääseen DH:ta spoilaavaan aiheeseen =) Tämä on aikalailla mietintää ja sellaista, aspartaamihuuruissa kirjoitettu keskellä yötä, mutta hyvä tämä minun mielestäni on =) Nauttikaa =D
Eli fanfic100 haasteeseen tämä osallistuu sanalla puoliväli; ideana se, kun harry on nyt puolessa välissä tutustumisessaan velhomaailmaan jne jne ^^
Kiitos,
***
Harry Potter hymyili itsekseen. Hän oli kokenut elämänsä siihen mennessä mielenkiintoisimman päivän, mutta nyt hän oli menossa nukkumaan. Vain vuorokautta aikaisemmin hän oli kuullut olevansa velho, osaavansa taikoa... Puolijättiläinen oli kertonut hänelle tämän, jonka jälkeen Harryllä ja Rubeus Hagridilla oli ollut mukavaa keskenään. Hagrid oli velhokoulun tiluksien vahti, eikä Harry malttanut odottaa, että hän pääsisi itse näkemään Tylypahkan velhojen ja noitien koulun. Kaikki oli niin jännittävää, ettei hän meinannut millään saada unta, vaikka kello oli jo lähelle puolen yön.
Jättiläinen oli kertonut tavanneensa Harryn jo silloin, kun poika oli ollut vasta vauva. Vuoden vanha pienokainen, jonka vanhemmat olivat kuolleet järkyttävällä tavalla. Inhon väristykset juoksivat Harryn selkää pitkin ja hän ravisti päätään. Hän ei halunnut ajatella asiaa, vaikka nyt hänen painajaisensa vihreästä valosta ja naisen kirkumisesta olivat saaneet paremman merkityksen. Hän ei ollut ikinä uskonut tätinsä ja setänsä kertomaan tarinaan vakavasta auto-onnettomuudesta.
Vietettyään vain reilun päivän puolijättiläisen kanssa Harry pystyi kuitenkin sanomaan, että he olivat jo vähintään puolessavälissä kasvavasta ja sitkeäksi tulevasta ystävyydestä. Kuten hän oli jo pitkään ajatellut, hän halusi päästä uuteen kouluunsa mahdollisimman nopeasti. Häntä kiehtoi ajatukset taikomisesta ja asioiden paremmasta ymmärtämisestä. Hän odotti myös pääsevänsä Hagridin mökkiin Tylypahkan pihamaille, aivan Kielletyn metsän reunaan. Hagrid oli luvannut keittää heille teetä mahdollisimman nopeasti Harryn koulunkäynnin alettua.
Harryn vatsassa kipristeli, kun hän kuvitteli millainen koulu Tylypahka olisi, ja millaisia ihmisiä siellä kävisi. Ainakaan Dudley ei olisi kiusaamassa häntä joka välissä, mutta toisaalta hänen päivällä tapaamansa poikakaan ei ollut vaikuttanut kovin miellyttävältä henkilöltä... Ehkä hänellä ei tulisi riitaa pojan kanssa, ei sitä vielä tiennyt. Harry kumminkin uskalsi luottaa Hagridin sanoihin, kun tämä oli luvannut, että Harry saisi hyviä ystäviä Tylypahkasta.
Jännittävässä osassa Harryn ajatuksissa oli myös ajatus hänen kuuluisuudestaan. Hänhän oli aina ollut tädilleen, sedälleen ja serkulleen mitättömyys. Olematon riesa, jota oli pakko pitää nurkissa nuohoamassa. Hän ei tiennyt, miten suhtautuisi siihen, että lähes jokainen ihminen jota vastaan hän kävelisi koulussa, tietäisi hänen tarinansa – josta hänellä itsellään ei ollut tietoakaan. Julkisuus myös pelotti häntä, hän ei ollut tottunut sen tapaisiin oloihin. Hänen ajatuksissaan piilotteli myös pelko siitä pahasta, jonka hän oli kyllä jo kerran voittanut. Tulisiko Voldemort takaisin? Yrittäisikö paha velho peitota Harryn? Mitä hän tekisi, jos saisi tietää jotakin muuta Pimeyden Lordista?
Tänään hän oli kyllä päässyt alkuun kuultuaan Hagridin kertomuksia taikamaailmasta. Hän tiesi myös, ettei hänelle ollut selvinnyt puoliakaan kokonaisuudesta – siihen menisi vielä paljon aikaa. Mutta kyllä hän selvittäisi itselleen kaiken, mikä tulee tarpeeseen tulevaisuudessa. Hän odotti, että saisi tietää enemmän. Tiedonhalu oli jännitystäkin suurempi.
Harry ajatteli vielä Hagridia... Puolijättiläinen tulisi olemaan hyvin tärkeä piste hänen tutustumisessaan taikamaailmaan. Päivällä Harrylle oli jo selitetty paljon, mutta hän tiesi, että Hagridilla olisi tietoja enemmänkin. Hän halusi päästä tenttaamaan puolijättiläiseltä lisää, mutta hänen täytyisi olla tarpeeksi virkeä muodostamaan järkeviä lauseita.
Harry katsoi ympärilleen ja totesi, että ehkä hänen kannattaisi yrittää nukkuakin... Hän antoi silmiensä lipua kiinni, ja mieleensä tuli puolijättiläisen ystävälliset kasvot.
”Hyvää yötä”, hän kuiskasi äänettömästi, ja kuvitellut kasvot hänen verkkokalvoillaan naurahtivat. Tästä oli hyvä jatkaa myöhemmin, nyt uni lipui hiljaa yksitoistavuotiaan pojan mieleen. Ei enää alku, mutta ei loppukaan – puoliväli kuvasi Harryn mietteitä tulevasta.
***
// Scarlett muokkasi ikärajan suomenkieliseksi
