Kolmas luku - Aamu Merkuriuksella
Aku heräsi pehmeässä sängyssään ja vaihtoi klenssit vaaleampaan muotoon. Aku lähti huoneesta ja sulki oven perässään.
Nyt Aku oli saapunut erittäin korkeaan, mutta ei kovin leveään käytävään, jonka molemmat päät johtivat oviin. Seinät olivat kellertävää tiiliä. Aku meni sattumanvaraisesti toiseen suuntaan ja saapui ilmeisesti ruokasaliin. Se oli valoisa ja iso. Ei. Se oli valtava, massiivinen. Jos joku pystyy ymmärtämään, miten on noin kaksikymmentä jalkapallokenttää täynnä pöytiä, tuoleja ja ihmisiä, on aika lähellä sitä, mitä Aku näki. Salin toista puolta ei näkynyt. Silmän kantamattomiin ihmisiä lukuisissa pyöreissä puupöydissä. Heidän edessään nökötti tarjottimia, puulautasia ja lusikoita, osassa oli puuroa, hedelmiä ja leipää, osassa ei.
Aku alkoi jo hätääntyä ihmismäärästä, kunnes jokin tarrasi häntä olkapäästä.
”Aku!” Tregor huudahti iloisesti. ”Olet näköjään omin neuvoin päässyt Ruokasaliin.”
”Melkoinen sali”, Aku ihmetteli suu auki.
”Totta. Koko Merkuriuksen kansan on mahduttava tänne”, Tregorin katse kiersi pitkin salia.
”Miksette asu eri taloissa? Miksi ahtaudutte saman katon alle?” Aku kysyi heti.
Tregor huokaisi kuuluvasti. ”Ficzien takia. Pelkäämme hyökkäystä. Siksi olemme rakentaneen tämän suojalinnakkeen. Katapultit eivät tehoa tähän rakennelmaan.”
Aku oli jo kysymässä, että eivätkö Merkuriuslaiset ole keksineet pommia, mutta päätti, että olisi ehkä parempi, jos he eivät tiedä siitä. Niinpä Aku päätti vaihtaa puheenaihetta: ”Eli mihinkäs minun pitäisi mennä?” hän kysäisi.
Tregor osoitti kylttiä, jossa luki: '12. Aamupalatarjoilukeskus', kyltti hohti niin, että sen näki pitkältäkin.
”Tuo on lähin tarjoilukeskus. Puoli kilometriä”, Tregor selvensi.
Aku uskoi, että tuskin jaksaa joka aamu mennä kilometrejä, että saa aamupalaa, muttei uskaltanut valittaakaan. Aku nyökkäsi Tregorille ja lähti kohti 'Aamupalatarjoilukeskusta.' Tregor meni juttelemaan jollekin kaverilleen viereiseen pöytään.
Matkan varrella Aku katsoi pöytiin: ihmiset olivat tavallisen näköisiä, toiset juttelivat iloisesti, toiset vakavammin ja moni luki lehtiä. Aku pani merkille myös, että suurinosa ihmisistä oli keskimääräistä pidempiä. Toiset katselivat Akua hieman oudoksuen, ilmeisesti klenssien takia. Aku nimittäin näki matkanvarrella vain muutamia muita klenssipäitä.
Saavuttuaan aamupalatarjoilukeskukseen, Aku huomasi myös sen, että Merkuriuksen ruoka oli vähän erilaista: outoja hedelmiä (kuten appelsiinin näköinen hedelmä, rekratiini, jonka kuoret syötiin, mutta sisus olisi hyvin myrkyllistä. Niin ainakin luki varoituskyltissä: Aku jätti suosiolla hedelmän paikalleen), maitoa, joka oli vihertävää, kahvia ei ollut, mutta kaakaontapaista juomaa sitäkin enemmän. Leipää oli venhä-ohra sekä tuhra -laatua, Aku päätti maistaa tuhra -leipää, vaikka ruskehtava väri epäilyttikin. Puuro puolestaan oli tutun näköistä ja hajuista. Aku ottikin ison lautasellisen ja huomasi, että oli kerännyt jonoa taakseen.
Eräs henkilö sanoikin kauempaa ”Pistäkääs vauhtia siihen ankkaan.”
Aku istahti melko syrjässä olevaan pöytään, jossa oli vapaita paikkoja. Vain ”Merku-uutisia” -lukenut mies istui pöydässä. Hänellä oli olkihattu ja farmarihousut. Henkselit sopivat hyvin puna-valkoraitaisen paidan sekaan. Naama oli parrakas ja ryppyinen. Silmät hohtivat ruskeana.
”Huomenta”, tämä murahti Akulle, joka vastasi samalla tavalla takaisin.
”Joko kuulit, että Ficzid ovat jo Telluksella?” vanha mies kysäisi silmät yhä lehdessä kiinni: ”Suurinosa Zheroldin paloista ovat tippuneet sinne. Kuuleman mukaan meidän retkiryhmämme lähtee Tellukseen huomen aamuna.”
Akun naamaa alkoi kuumottaa ja hän ajatteli, että pitäisi vastata jotain. ”Ketä sinne lähtee?”
Mies mulkaisi Akua ja murahti: ”Parhaiten koulutetut miehemme tietenkin. Kapteeni Krug johtaa joukkoa. Lisäksi opas Telluksesta.”
Akun sydän kieppasi ylilyöntejä. Hän olisi varsin isossa roolissa. Koko Universumi on vaarassa... Akun ei todellakaan tehnyt mieli ottaa tehtävää vastaan, mutta muuta ei ollut tehtävissä.
”Miksi käytät klenssejä?” mies kysyi.
”Tuota”, Aku mumisi. ”Silmäni eivät kai ole tottuneet valoon.”
”Eli olet ulkomailta”, olkihattumies täsmensi, mutta jätti asian sikseen ja paneutui jälleen lukemaan lehteä.
Aku ajatteli tätä kaikkea. Hän oli kaukana kotoa.. Kotoa.. Yhtäkkiä Akun mieleen tuli pojat. Hehän olivat jääneet yksin. Hän ei ollut ilmoittanut mitään. Mutta he ovat kyllä kunnossa, Aku päivitteli itselleen. Varmaan ovat menneet mummon tai Roopen luo. Ei heillä hätää ole, pojat pärjäisivät varmasti yksikseenkin.
”Perhana!”
Aku oli saada sydänkohtauksen kun olkihattumies huudahti ja nousi ylös tuolistaan.
”Mitä nyt?” Aku kysäisi.
”Futista. Merkurius hävisi Plutolle ja finaalissa ovat nyt Uranus ja Pluto. Perskele kun olisi tehnyt kutaa voittaa Uranus finaalissa.”
Aku jäi hölmistyneenä pöytään, kun olkihattumies poistui viemään tarjotintaan.
_________
A/N: Kohta päästään asiaan, vähän tylsiä, mutta pakollisia lukuja tässä alussa...
Kommentteja?
