// Alaotsikko: Angsti K-11 Sarahin ja Julian näkökulmista
- Ficin nim Rikkoutuva ystävyys
- Kirjoittaja Lauranood
- Mahdollinen beta -
- Ikäraja K-11
- Tyylilaji Angst
- Paritus/Henkilöt Julia ja Sarah
- Mahdolliset varoitukset Sisältää henkistä tuskaa ja jonkin verran kiroilua.
- Tiivistelmä Julian ja Saran rikkoutumattomaksi luultu ystävyys murskautuu säreiksi ja tässä on otteita "Sarahin päiväkirjasta" ja siitä, miten hän yrittää päästä pois raastavasta tuskasta.
On olemassa aihe, josta monet kirjoittavat; menetyksen tuska. Sen kuvaamisen luulisi olevan helppoa, mutta onko se sitä? Osaako kukaan kuvailla sen oikeasti oikein. Se raastavan tuskan rakkaudesta, jota on tuhansina eri muotoina.
En ole varma osaanko edes minä, minä joka olen kokenut sen henkilökohtaisesti. Päätin silti kokeilla onneani.
Tämä on tarina ystävyydestä ja sen menettämisestä. Tämä on tarina Julia Brandonista ja Sarah Gerialista. Nämä ovat otteita Sarahin päiväkirjasta.
28.6
Mikä ihana päivä! Kesälomaa on kulunut jo pari viikkoa. Istuimme autossa, olimme juuri tulleet mökiltä. Vierelläni istui toisella puolella pikkusiskoni Jonna ja toisella puolella paras ystäväni Julia. Kaikki tuntui niin täydelliseltä ja silloin puhelimeni soi.
Ystäväni Hannah pyysi minua ulos, mutta kerroin olevani vasta matkalla ja katsovani hieman illemmalla.
Luin Suosikkia ja törmäsin mielenkiintoiseen tekstiin. Se kertoi erilaisista rakkauksista ja minun oli pakko kirjoittaa se tähän.
On olemassa monenlaisia rakkaussuhteita. On eroottista rakkautta, miehen ja naisen välistä. On olemassa perheellistä rakkautta, sukulaisten ja perheenjäsenten välillä, mutta ehkä kaikista vahvin rakkaus on ystävien välinen rakkaus.
Onko sinulla koskaan ollut ketään, jonka puolesta voisit kuolla, joku, jonka puolesta valehtelisit ja jota suojelisit henkesikin uhalla? Ei ole sen vahvempaa tunnetta, kuin todellinen ystävyys. Sellaisen ystävyyden omistaja on ikionnellinen ja harvinainen omalla tavallaan.
Julia nousi heti mieleeni. Hänen puolestaan tekisin mitä tahansa, ihan mitä tahansa! Ja olin usein tehnytkin. Ilman häntä olisin Bella ilman Edwardia. Romeo ilman Juliaa, naurahdin mielessäni. Aika eroottisia vertauksia.
Mutta kaikki mikä oli minun oli melkein myös Julian, meillä ei ollut mitään salaisuuksia. Hän tiesi kaiken minusta ja minä kaiken hänestä.
Minä tiesin kaiken hänen onnettomasta lapsuudestaan, hänen äitinsä pahoinpiteli häntä usein huumeissaan. Minun huonot suhteeni isovanhempiini ja kaikkea sellaista. Meillä ei ollut mitään mitä toinen ei olisi tiennyt. Minä rakastin häntä, en niin kuin eroottisesti, mutta silti.
3.7
Sitten koitti sateinen päivä ja Julia soitti minulle.
“Me muutamme! Juuri niin, kaksi viikkoa ennen kesäloman loppua! Nyt se on varmaa, he saivat sen hiton talonsa”, hän itki hysteerisenä puhelimeen. Tunteja yritin tyynnytellä häntä ja lopulta pyöräilin kaatosateessa heille.
“Julia, se ei muuta mitään! Mikään ei erota meitä me olemme vaikka ‘kaukobestiksiä’!” sanoin varmasti.
Julia nyyhkäisi ja nyökytteli päätään. Juuri niin, mikään ei voisi pilata meidän ystävyyttämme.
5.7
Julia oli monta viikkoa kireä ja sai raivarin ihan pienistäkin asioista. Hän oli aivan hermona. Aloin viettää aikaani myös Oonan kanssa, koska Julia pakkaili ja oli aivan hermona.
8.7
Makoilin Oonan sängyllä ja puhelimeni soi jo kolmatta kertaa. Julia yritti tavoittaa minua jatkuvasti. Meinasin lyödä puhelimeni kiinni, mutta minulla oli simpukkapuhelin ja avasin sitä vahingossa liikaa, se vastasi.
“Miksi hitossa et ole vastannut minulle?”
“Sori, en kuullu puhelinta, se on äänettömällä.”
“Ihan sama! Voitko olla nyt?”
“Ai en. Sori olen Oonan luona.”
“TAAS? Vittu haista paska, et oo enää koskaan mun kanssa vaa aina sen typerän Oonas kanssa! Mä muutan kohta, etkä oo ikinä mun kaa. Vittu suksi kuuseen. Mä en halu enää ees nähä sua!”
“Hei Julia älä viitti.”
PIIP PIIP PIIP…
Tuijotin puhelinta ärtyneenä ja kohautin olkiani. “Äh, pyydän siltä anteeksi myöhemmin. Se suuttuu nykyään pikkuasioista, mutta suostuu sopimaan iltaan mennessä, ku rukoilen jälleen siltä anteeksi”, huokaisin alistuneena Julian temppuilulle.
Illalla lähetin hänelle ainakin kymmenennen viestin ja pyysin taas anteeksi. Hän oli vain haukkunut minua, eikä suostunut antamaan anteeksi.
20.7
Julia ei antanut minulle anteeksi ja pian hän muutti pois. Minulla oli kamalan syyllinen olo, koska olin ollut hänelle niin ilkeä.
Mesessäni oli viestejä muutaman päivää ennen hänen muuttoaan. En vain ollut jaksanut avata konettani piitkään aikaan.
- Julia <3 sanoi (19.40):
Vittu tollasta huoraa jaksa kattella. Sä oot oikeesti niin huora ja petturi!
Sul on niin karsee ääniki, ku harakan kirkumista, ei kannata suunnitella enää ikinä laulajan uraa!
Hän oli lähettänyt minulle muitakin haukkumaviestejä ja haukkunut paskaksi kaikki gallerian kuvani. Poistin ne kaikki kommentit ja itkin illalla.
Kaikki oli mennyt niin pieleen parissa hassussa päivässä.
21.7
Istun ulkona kirjoittamassa. Tuijotan ja puhun oravalle. Rintaan raastoi vihlova kipu. Kaikki on pielessä. En ole ottanut häneen enää moneen viikkoon yhteyttä. Olen estänyt hänet kaikkialla, jossa hän voisi haukkua minua jälleen. Vihasin häntä, mutta silti rakastin. Tunne oli ristiriitainen.
7.8
Ensimmäinen koulupäivä. Kaikki ovat pahoillaan Julian muutosta, mutta minä en. En ole voinut kirjoittaa edes päiväkirjaa tuskani vuoksi. Päivisin makaan sängylläni tai istun ulkona ja rintaani pistelee ja sydämeni on takuulla miljoonilla säröillä.
Itken pienimmästäkin asiasta ja olen tarrautunut häneen epätoivoisesti, mutta en silti voinut olla hänen lähellään. Iltaisin kuolen kipuun ja itken.
Päivä oli suoraan sanotusti perseestä! Tuijotin vain hänen tyhjää paikkaansa viereisessä pulpetissa ja huokailin raskaasti.
8.8
KUOLEN KIPUUN!
Makaan sängyssä ja kirjoitan tätä surullista tapahtumaa elämässäni. Sydämeni on takuulla kuollut, se on täydellisen säröinä ja hakkaa vain, jotta saisi jokaisella lyönnillä sirpaleet osumaan rintaani ja repäistäkseen ruvet auki, estäen minua unohtamasta.
Kiemurtelen tuskasta. Tulin nukkumaan kaksi tuntia sitten, mutta kivun takia en ole voinut nukahtaa, en saa happea.
Vuosi riitamme jälkeen
Yhä hänen ajattelemisensa tuottaa minulle tuskaa, sillä sydämeni ei koskaan parantunut. Päivittäin näen häne kuvansa hänestä ja hänen uusista ystävistään ja kuolen kateudesta. Olen kateellinen heille, kun he saavat olla päivittäin hänen kanssaan.
Iltaisin koen yhä tuon tuskallisen sydämen kirvelyn ja välillä muutkin ystäväni haavoittavat minua ja aina lähtee pala sydämestäni. Kaipaan Juliaa enemmän, kuin kenellekkään edes hänelle kehtaan myöntää.
Julia
28.6
Istuin Sarahin äidin autossa ja tuijotin ulos. Meillä oli ollut juuri ihana viikko Sarahin mökillä. Me olimme uineet ja sekoilleet iltaisin nuotiolla. Ehkä elämäni paras kesä. Ainoana mieltäni painavana asiana oli se, isäni katseli jatkuvasti uusia taloja, vaikka en olisi halunnut lähteä minnekään!
3.7
Istuskelin koneellani ja juttelin erään luokkalaisemme Nanan kanssa. Minä en oikeastaan edes pitänyt hänestä, mutta olin joskus antanut hänelle meseni ja minulla sattui olemaan todella tylsää. Silloin isäni tuli siihen. ”Anna minä näytän sinulle sen talon, jonka ostimme”, hän pyysi.
Kirjauduin ulos ja annoin koneeni hänelle, mutten ollut vielä oikein ymmärtänyt hänen sanojaan.
Hän näytti minulle kuvan talosta, joka sijaitsi jossakin huitsin nevadassa, enkä jaksanut millään uskoa, että hän oli mennyt ostamaan sellaisen. ”Me muutamme pari viikkoa ennen koulua, joten rupeappa pikkuhiljaa pakkailemaan. Noin kuukausi aikaa”, isä ilmoitti hymyillen. Siis mitä? Kuukausi aikaa enää tätä ihanaa kesää täällä, missä halusin olla? Vihasin häntä ja nostin kännykkäni lattialta.
Puhelin piippasi hetken, kunnes Sarah vastasi toisesta päästä, rupesin melkein heti itkemään hänelle: ”Me muutamme! Juuri niin kaksi viikkoa ennen kesäloman loppua! Nyt se on varmaa he saivat sen hiton talon!”
Sarah sanoi minulle monesti puhelimeen, ettei ollut hätää ja kyllä me jotakin keksisimme ja lopulta nyyhkin hänelle: ”Ole kiltti ja tule tänne.”
Sarah tuli, mutta hän yritti vaikuttaa minulle, ettei mikään rikkoisi ystävyyttämme ja minä uskoin häntä ja sain siitä lohtua.
5.7
Olin vihainen Sarahille, sillä hän oli aina vain yhä vähemmän kanssani. Eikö seurani enää kelpaakaan hänelle? Aikooko hän sittenkin rikkoa lupauksensa ja päätti ottaa etäisyyttä ennen, kuin se olisi liian vaikeaa.
Pakkailin välillä tavaroitani ja Sarah alkoi todella käydä hermoilleni, sillä hän sanoi välillä jotain sellaista, kuin: ”Älä stressaa yhtään, hyvin se menee.” ja ”Äh, mikä sinulla on olet niin outo?”
Silloin minulla oli tapana kääntää kasvoni halveksivasti häneen päin. Mikäköhän minulla mahtoi olla? Ei hän ennen niin vähä-älyinen ollut ollut. Ei hän joutunut menemään vieraaseen kouluun ja hyvästelemään kaikkia ystäviään.
8.7
Rakas päiväkirja, yritin taas ainakin kolmannen kerran soittaa Sarahille. Hän ei enää melkein koskaan vastannut minulle. Emmekä nähneet melkein koskaan hän oli aina sen ärsyttävän Oonan kanssa, joka käytti kaikkia ystäviään vain suojakilpinään. Vihasin häntä, olin aina vihannut.
Viimein hän vastasi minulle, kun puhelin oli piipannut ainakin viisikymmentä kertaa.
“Miksi hitossa et ole vastannut minulle?”
“Sori, en kuullu puhelinta, se on äänettömällä.”
“Ihan sama! Voitko olla nyt?”
“Ai en. Sori olen Oonan luona.”
“TAAS? Vittu haista paska, et oo enää koskaan mun kanssa vaa aina sen typerän Oonas kanssa!” Mä muutan kohta, etkä oo ikinä mun kaa. Vittu suksi kuuseen. Mä en halu enää ees nähä sua!”
“Hei Julia älä viitti”
Löin hänelle luurin korvaan. Hän oli ollut sen typerän Oonansa luona yötä ja nyt hän oli vieläkin siellä. Eikö ystävyytemme merkinnyt hänelle mitään? Meillä oli ennenkin ollut riitoja ja juuri sen typerän Oonan takia, joka halusi ilmeisesti pilata meidän ystävyytemme. Eikö se typerä Hilla riittänyt hänelle? Halusiko hän lisää nukkeja, joita voi komennella mielensä mukaan?
Tätä en kyllä anna Sarahille anteeksi, hän on loukannut minua ennenkin ja olen todella herkkä, mutta nyt menee jo yli. En kyllä tanssi kenenkään pillin mukaan.
10.7
Sarah yritti usein soittaa minulle, mutta hän sai maistaa omaa lääkettään. Hän lähetti minulle aina vain säälittävämpiä tekstiviestejä ja niissä hän pyysi aina anteeksi ja sanoi, että jos hän voisi muuttaa mennyttä hän ei tekisi näitä virheitä, jotka loukkasivat minua. Monesti meinasin soittaa hänelle ja antaa anteeksi, mutta pidin pääni. Painukoot sen Oonansa luo, tai niiden kaikkien typerystensä luo!
17.7
Suutuin hänelle, kun hän lopetti minulle tekstaamisen ja minulla meni hermot, kun olimme ihan muuttamassa, eikä hän enää jaksanut edes välittää. Ei mesessä eikä galleriassa. lopulta suutuin ja kirjoitin hänelle meseen illalla, myöhemmin kaduin hieman tekstejäni, mutta vain siksi, että haukuin Sarahia huoraksi, enkä Oonaa, joka oli sitä todella.
Hän esti minut mesessä, joten jatkoin galleriassa. Lopulta hän kyllästyi ja lähetti minulle.
”Fiksumpi osaisi lopettaa ajoissa, luuletko, että vajoan todella sinun tasollesi? Minulla ei ole aikomustakaan haukkua sinua.”
Ai hänkö fiksumpi? suksisi kuuseen. Olisin kirjoittanut sen hänelle, mutta hän esti minut. Vihasin häntä niin paljon!
21.7
Istuin uuden talomme pihalla ja murjotin. Uusi elämä saisi alkaa, en jaksaisi enää Sarahia, mutta huijasin vain itseäni. Kaipaan häntä todella, mutta en murra ylpeyttäni se ei ole koskaan ollut minun hommani. Sarahin pitää pyytää anteeksi, ei minun!
7.8
Ensimmäinen koulupäivä. Istuin uudessa luokassa uudet kasvot ympärilläni ja tavallaan toivoin, että Sarah istuisi vieressäni ja kuiskaisi minulle jotakin, mitä kikattaisimme koko loppu päivän. Mutta niin ei käynyt kukaan ei sanonut minulle mitään ja minä vain murjotin.
8.8
Selailin Sarahin lähettämiä viestejä, hän oli tosiaan halunnut sopia kanssani, mutta minä oli ollut typerä ja kieltäytynyt hänen anteeksi Pyyköistään, vaikka hän halusi todella hyvittää tekonsa.
Itkin hiljaa tyynyyni ja tunsin kipua rinnassani. Se oli mustasukkaisuutta ja eron tuskaa. Minä todella kaipasin häntä. Ei kukaan voisi oikeasti todella korvata häntä, vaikka niin uskottelinkin itselleni.
5.9
Otin yhteyttä Pinjaan, yhteen vanhaan luokkalaiseeni tyttöön, jonka kanssa halusin olla ehdottomasti puhe väleissä. Hänen kauttaan voisin vielä tavata Sarahin. Tulin paremmalle tuulelle, kun Pinja kysyi heti, että voisinko pian mennä heille. Sitten astuin seuraavan askeleen ja lähetin viestin Sarahille ja pyysin meseen.
Hän tuli ilokseni, mutta puhui todella vihaiseen sävyyn. Hän oli minulle katkera ja tunsin ansaitsevani sen, mutta sydäntäni vihlaisi silti.
Saimme sovittua, mutta välillemme jäi harmin paljon kitkaa. Se oli ikävää, mutta olin itse äkkipikaisuudellani aiheuttanut sen. Minusta hän oli tavallaan ansainnut sen, mutta omaa sydäntäni pelkäsin se tuntui olevan pieninä säröinä.
En tiedä, miten Sarah oli kaiken ottanut, mutta nyt hänellä oli jo galleriassa kuvia hänestä ja Fionasta, joka ärsytti minua suunnattomasti, vaikka olihan minullakin kuvia minusta ja uusista luokkalaisistani. Fiona oli aina vain niin leuhka, typerä hevosnaama!
ps. korjailin noita lukuisia kirjoitusvirheitäni. Ilmoittakaa toki, jos niitä löytyy vielä noin häiritsevästi