Ikäraja: S
Genre: fluffy, femme
Paritus: Lily/Narcissa
Vastuuvapaus: Kaikki, minkä tunnistatte Row-tädille kuuluvaksi, kuuluu hänelle.
Summary: Aamu on iltaa viisaampi.A/N: Öh tota... joo. Piti kokeilla vaihteeksi fluffyn kirjoittamista, kun on viimeaikoina tullut pelkästään angstiromancea kirjoitettua.
Osallistuu sananlaskuhaasteeseen sananlaskulla
"Aamu on iltaa viisaampi, kaiken maailman ficlettejä-haasteeseen aiheella "Femme", ja Mustien laaja ja veiherikas sukupuu-haasteeseen Narcissa Mustalla. Enjoy if you can!
Taivas kaartuu yllemme hennon vaaleanpunaisena kuin mansikkahattara. Puun oksat kurottuvat yllemme tummina ja lempeinä. Metsän siluetti piirtyy terävänä mansikanpunaiseen taivaaseen, josta en saa tarpeekseni. Tuuli kulkee samaa tahtia sydämeni kanssa, nostaen sen lentoon kuin hennon perhosen. Sinä makaat sylissäni, hiljaa, hymyillen. Olet kaunis nukkuessasi. Rakastan sinua näinä aamuina, katseltuani untasi koko yön, kyltymättömänä. Annan meille vielä yhden mansikanmakuisen hetken, ennen kuin kerään tavarani ja lähden.
***
Meidän suhteemme on aina ollut erilainen. Se ei ole kiihkeä, raaka, impulsiivinen, vaan spontaani, hellä ja lempeä. Aivan kuten tämä aamukin. Minulle riittää, että saan katsella sinua nyt. Huominen tulee aikanaan, ja voin vain toivoa sen kannattelevan meitä siivillään vielä hetken. Sillä minä tiedän, ettei tämän ole tarkoitus kestää ikuisesti, ainoastaan nostaa meidät lentoon ja pudottaa lopulta rajusti. Niinhän arvet syntyvät: pudotuksista, särjetyistä unelmista ja mansikanmakuisista muistoista joista emme saa tarpeeksi vuosien jälkeenkään. Toivosta, maailman kauniina näkemisestä ja menetyksen pelosta. Surusta ja tuskasta, joka raapii rikki vahvimmankin.
***
Järisytät maailmaani jo tulemalla vastaan käytävässä. Aamun muisto saa mieleni pois paikoiltaan, järkeni sumenemaan ja tavarat putoamaan käsistäni. Olet saanut minut muuttumaan, ja minä vihaan sitä. Vihaan sinua, sitä, kuinka autat keräämään tavarat ystävällisesti hymyillen ja sujautat käteeni huomaamattomasti pienen viestin. Vihaan itseäni, sitä, kuinka kiirehdin kolmannen kerroksen vessaan lukemaan viestisi. Se on sananlasku, kuten aina. Minä hymyilen ja rakastan sinua hiljaa kuten aina ennenkin.
Aamu on iltaa viisaampi.