Paineen alla
A/N: Rauhallisella kesämökillä, ilman sähköjä, hyttysten inistessä korvanjuuressa saimme mahtavan idean. Koko reissun ajan olimme puhuneet enimmäkseen kalkaroksenmunista
järven mutaisessa pohjassa, joita hautoi iso ja osterintäyteinen mursu. Telepaattinen yhteys teki periaatteessa puhumisen tarpeettomaksi, joten vain puhumisen vuoksi muutoin vallitsevan hiljaisuuden rikkoi silloin tällöin Alan Rickmanin ääntä jäljittelevä: ”
Absolem”, usein vielä yhtä aikaa, ja kuvitelma hänestä äänitysstudiossa.
Ellei käynyt selväksi, meitä on vähän riskialtista pitää useampaa vuorokautta samassa tilassa
–vaikka saimaannorpparituaali
olikin hehkeä tapahtuma- ja tämä kaikki johti lievään mökkihöperyyteen, josta siis tuloksena toisillemme heittämä haaste: kirjoita 20 minuutissa toisen antamista hahmoista ja paikasta fic, fandomina suomeksi melko harvinainen Artemis Fowl.
(Nimet eivät liity varsinaisesti ficceihin, vaan pikemminkin tilanteisiin joissa ne kirjoitettiin.)
Olkaa hyvät.
With love & take car(e),
Niphredil & Wild Child Nimi: Kahvitahroja
Kirjoittaja: Wild Child
Ikäraja: S
Genre: ”huumori”
Hahmot: Grub & Holly
Kahvitahroja
00.00
”Holly, katso, kello on tasan puolenyön!”
”Vautsi. Katsos vaan, kohta se on nolla-nolla-nolla-yksi.”
”Sä olet tylsä.”
”Väsynyt, näin lähinnä.”
”…”
”Mitä sinä ylipäätänsä teet täällä? Olen elänyt siinä käsityksessä, että konstaapeleilla on edes suhteellisen terveet työajat.”
”No… Tota… Minä…”
”Niin?”
”Ei mitään.”
”…”
”…”
Kun Holly nolla-kolme-nolla-kaksi käveli ulos toimistosta, jäi Grub suu haikeasti mutrulla hänen peräänsä.
<><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><>
Nimi: Liian paksu ohukaiseksi
Kirjoittaja: Niphredil
Ikäraja: S
Genre: ”huumori”
Hahmot: Julius & Trouble
Tapahtumapaikka: Potun pottubaari
Liian paksu ohukaiseksi
Poliisitalon kanttiini oli lakossa jo toista viikkoa. Keittäjät nurisivat sinnikkäästi lisää palkkaa.
”Kyllä tässä alkaa jo tulla ikävä vanhaa kunnon kanttiinimuonaa”, komentaja Root murahti järsien rasvalla kelluvia ranskalaisiaan.
”Jos minulta kysytään, ei sen moskan keittämisestä tarvitse maksaa enää yhtään enempää”, Trouble naurahti. ”Poliisien palkat sen sijaan, niissä löytyisi vähäsen kasvattamisen varaa”, hän jatkoi toiveikkaaseen sävyyn.
Root tuhahti. ”Sinullakin kuluu hyvää työaikaa ihan turhanpäiväisyyksiin. Siitä toljottelusta ei tulisi maksaa hippuakaan.”
Trouble katsoi Rootia hämmentyneenä. ”Mutta-”
”Kyllä minulla on silmät päässäni”, Root sanoi salavihkaisesti. ”Onkohan komisario Short jo saanut raporttinsa valmiiksi? Jospa menisit katsomaan…”
<><><><><><><><><><><><><><><><><>
Nimi: Hajonnut uimarengas
Kirjoittaja: Wild Child
Ikäraja: S
Genre: Draama
Hahmot: Artemis & Butler
Tapahtumapaikka: Fowl Manor
Hajonnut uimarengas
”Artemis-herra?”
Artemis istui betonisessa kellarihuoneessa tuijotellen otsa rypyllä halkeillutta kuoppaa lattiassa. Butlerin äänen kuullessaan hän hätkähti ja nosti katseensa: ”Niin?”
”Tässä olisi lounasta. Koko kartano on etsinyt sinua; etenkin vanhempasi ihmettelevät, mikset ilmestynyt lounaalle, jonne oli kutsuttu ihmisiä ranskan lähetystöstä.”
Artemis siirsi katseensa seinään. ”Minä mietin. Tai siis olin täällä ajattelemassa… Tulemmekohan me enää tekemisiin keijujen kanssa?”
”Olisin suhteellisen varma siitä”, Butler sanoi, käveli huoneeseen ja istui Artemiksen vierelle metallitankoiselle sängylle ja jatkoi: ”Voisin lyödä vaikka vetoa, että neiti Short järjestää pian jonkun hämmingin päästääkseen pinnalle; sanoi olevansa lievästi sanottuna kyllästynyt toimistotyöhön.”
Koko Artemiksen olemus terästäytyi. ”Sinä olet puhunut hänen kanssaan?”
Iso mies hymyili anteeksipyytävästi. ”Olen”, ja jatkoi: ”Työhuoneen radioyhteydellä.”
”Sehän on vaarallista”, Artemis tuimistui.
Butler hymyili vielä anteeksipyytävämmin, joka näytti jo aika huvittavalta. ”No se ei ole sellainen tavallinen yhteys; minä pyysi heitä sitä silloin viimekerralla hieman virittämään…”
”Viimekerralla?!”
”No silloin viimeksi.”
Artemis nousi ja lähti huoneesta, mutta pysähtyi ovella sanomaan: ”Saanko lounaani työhuoneeseen, kiitos?”
<><><><><><><><><><><><><><><><>
Nimi: Mikko-papan iso tassu
Kirjoittaja: Niphredil
Ikäraja: S
Genre: humor
Paritus: meidän oma pikku Linden/Chix
Tapahtumapaikka: Poliisitalon kylmiö
Mikko-papan iso tassu
”Se on jossain täällä…” Linden penkoi hyllyjä hampaat kalisten.
”Toimi nopeasti. Minä jäädyn”, Chix sanoi.
”Jos herra vaikka auttaisi!”
Chix vilkuili laiskasti ympärilleen.
”Noin!” Linden hihkaisi ja veti esiin ison säkin pakastevihanneksia. ”Kai sinä osaat keittää nämä?”
”Öh…”
”Hyvä! Minun pitää hoitaa vielä pari juttua ennen lounasta.” Linden meni.
Chix astui hänen perässään käytävälle, roikottaen vihannessäkkiä. ”Hei, Linden. Odota!”
Mutta Linden ei kuunnellut, heilautti vain kättään hyvästiksi.
* * *
Holly tuijotti kulmat kurtussa tietokoneen ruutua.
”Holly…” Chix aloitti.
”Mitä?!
”Osaatko laittaa nämä?” Chix näytti vettä valuvaa vihannespussia.
”Aha.”
”Niin..?”
”Että taitaa mies olla tossun alla.”
<><><><><><><><><><><><><><><><>
Nimi: Sormikiharoita
Kirjoittaja: Wild Child
Ikäraja: S
Genre: Lievä fluffy
Paritus: Julius/Vinyáya
Sormikiharoita
”Hei”
”Päivää, neiti.”
Ja tavatessaan toisensa puistossa he lähtivät kulkemaan samaan suuntaan.
”Kuinkas osasto kahdeksalla sujuu?” Root kysyi kohteliaasti.
”Loistavasti nyt. Kiitos sinulle, kun puhuit meille sen uuden rahoituksen.”
Julius rykäisi. ”No, onhan se varsin tärkeä osasto.”
Nainen hymyili lempeästi, mutta Root katseli puihin.
”Miten komisario Shortilla menee nykyään? Muistan sen päivän, kun hän pääsi TiJaan”, Vinyáya kysyi. ”Hänen työnsä on rankkaa, mutta hoitaa sen erinomaisesti. Kuinka niin?”
Nainen hymyili vekkulisti ja heilautti pitkiä hiuksiaan. ”Minusta on hienoa, että sinä kohtelet häntä samoin kuin muitakin työntekijöitäsi.”
Root hymähti, muttei voinut kokonaan estää kehujen nostattamaa hymyä.
”Kiitos, neiti.”
”Vinyáya.”
”Anteeksi.”
Vinyáya huokasi. ”Julius, me emme elä enää 1800-luvulla. Sinä voit kutsua minua nimeltä ja pyytää ulos illalla, jos haluat”, hän pamautti ja hymyili edelleen.
Root pysähtyi ja kääntyi Vinyáyaa kohti. ”Lähtisitkö?” hän kysyi epävarma ilme kasvoillaan, jotka tavoittelivat jo normaalia menninkäisen ihonväriä, ehkä hieman jopa kalpeana.
”Totta kai”, nainen tokaisi ja sitten hänen puhelimensa piippasi. ”Minun täytyy taas mennä, mutta nähdään seitsemältä puiston eteläisellä sisäänkäynnillä”, hän sanoi ja nousi varpailleen suikkaamaan suukon Juliuksen otsaan. Sitten hän käännähti ja lähti kävelemään ulos puistosta, Rootin jäädessä typertyneenä paikalleen.
Nimi: Keulikaamme
Kirjoittaja: Niphredil
Genre: verinen, verinen draama, noh, ehkäpä huumöri
Hahmot: Holly & manasammakko, Julius Root
Keulikaamme
Holly sääti siipireppunsa kannattelemaan häntä parinkymmenen sentin korkeudessa liejuisesta vedenpinnasta. Kuvottava haju tunkeutui jopa HAL:in kypärän ilmansuodattimista sisään. Pintakeikkoja ei pariin viikkoon ollut ollut kuin muutama, joten valtaosa TiedusteluJaosta oli jaettu muihin tehtäviin. Tehtäviin, joihin olikin muuten aika hankala löytää ketään; Holly kiroukseksi oli koitunut likaviemärin saastemittaus.
Menninkäinen lensi hiljalleen eteenpäin putkessa ja laski mittarin ison mutkan suulla mönjään.
Holly naputteli juuri lukemia rannetietokoneeseen, kun hän kuuli turhankin tutun kurnutuksen. Hän kääntyi niin äkisti, että toinen siipi osui viemärin seinämään ja hän putosi vyötäröä myöten saastaiseen veteen.
”D´Arvit!” Holly manasi.
”D´Arvit!” sammakko manasi.
Holly haparoi Neutrinoaan. ”Älä. Tule. Lähemmäs.” Toisella kädellä hän koetti vetää siipirepun käyntiin. Se päästi kovan pamahtavan äänen ja alkoi savuttaa. ”D´Arvit.” Holly upotti repun syvälle liejuun.
D´Arvit”, apinoi manasammakko, kun Holly pinkaisi täyttä vauhtia juoksuun kohti putken suuta toisessa kädessään saastemittari ja toisessa yhä Neutrino.
* * *
Menninkäinen hyppäsi yltä päältä viemärin sisällössä ja hengästyneenä kadulle Potun Pottubaarin edustalle.
Samassa Pottubaarista astui ulos, kukapa muukaan kuin komentaja Root.
”Komisario Short?”
”Öh… herra komentaja. Minä voin selittää.”
Root katsoi Hollya pitkään.
”Epäilemättä.”
