Vaikka minä tärisen ja vapisen Sirius/Remus, S

[Ashtray]

Title: Vaikka minä tärisen ja vapisen
Author: Ashtray
Beta: hiamiza
Pairing: Sirius/Remus
Raiting: S
Genre: angstiromance
A/N: Tämä oli taas yhtäkkinen inspiraatio keskellä yötä. Ihmissusiangsti on vähän käytetty, mutta tajusin, etten itse asiassa ole ikinä aikaisemmin varsinaisesti kirjoittanut sitä. Slash10:iin menee. Kommentit on kivoja!


Vaikka minä tärisen ja vapisen

Ja vielä vuosienkin, vuosikymmenten, jälkeen se tuhoaa minut joka kerta. Minä tärisen ja vapisen ja kompastun omiin askeliini. Minä en ole vielä ihminen enkä oikeastaan enää hirviökään, olen jokin välimuoto, lähes olematon ja täysin mitätön. Minä en jaksa pysyä pystyssä, vaikka sinä yrität pidellä minua.

Ei se tuhoa minua samalla tavalla kuin nuorempana. Ei ole enää samanlaista pelkoa, pelkoa olla erilainen ja olla vääränlainen, pelkoa muuttua hirviöksi ja muuttua joksikin arvaamattomaksi. Ei. Ei varsinaisesti. Se tuhoaa minua pala palalta, olen jo niin väsynyt. Olen ollut jo vuosia. Keho alkaa antaa periksi, se minut tuhoaa.

Ja joka ikinen kuukausi sinä murrut, kun et pysty auttamaan, ja joka ikinen kuukausi minä vihaan itseäni ja vihaan hirviötä sisälläni sen takia. Jos minä pystynkin kannattelemaan sitä painoa, hyvin hatarasti mutta kuitenkin, sinä et pysty katsomaan sitä. Sinä et voi katsoa, kun se vie minut pieni pala kerrallaan pois.

Mutta sinä yrität olla siinä ja olla lähellä ja oletkin. En minä olisi selvinnyt näitä vuosia, jos en olisi tiennyt, että rakastat. Edes silloin, kun olit Azkabanissa, en lakannut uskomasta, vaikka vihasinkin sinua, vihasin niin paljon. Sinä pidit minut rikkoutumattomana joka ikinen täysikuu, kaikkina niinä vuosina. Niin paljon minä sinua rakastin ja rakastan vieläkin, ehkä enemmänkin.

Ja minä tiedän, että sinäkin rakastat. Tiedän sen varmemmin kuin koskaan. Siinä sinä seisot vieläkin, vierelläni, etkä mene minnekään, vaikka minä olen pelkkä raunio. Vaikka minä tärisen ja vapisen ja kompastun omiin askeliini, sinä pidät minusta kiinni, etkä anna minun kaatua maahan. Tuet minua, aivan niin kuin silloin kun olimme nuoria, et päästä irti, tuskin edes sitten, kun minun kehoni antaa periksi ja hirviö voittaa ihmisen.

[Maggie]

Tämä oli ihan mieletön! Otsikko oli mielenkiintoinen ja paritus jees, siispä lukemaan. Ihastuin ja aion ehdottomasti etsiä sulta lisää kirjoituksia luettavaksi.  :>

Kuten Mustalupiini sanoikin, todella taitavasti kirjoitettu teksti, jossa ei ollut mitään turhaa. Kun ottaa huomioon ficin lyhyyden, minulta meni yllättävän paljon aikaa tämän lukemiseen ja käsittämiseen. Jokainen lause oli hyvin muotoiltu, tarkka ja kaunis.

Tykkään lukea ihan pelkkää angstangstiakin, mutta tähän tuo romanceen taittaminen sopi ihanasti. Jotenkin sellainen karun vakavansuloinen; ei pelkkää hattaraa, ei oikeastaan ollenkaan hattaraa, mutta silti se rakkaus ja välittäminen ja lämpö oli siellä rivien väleissä - ja ihan riveilläkin - läsnä.

Kaikki toisto sopi tähän mainiosti, ja varsinkin alku ja loppu oli saatu yhtenäistettyä nerokkaasti. Teksti oli yhtenäinen, äärimmäisen nautittava kokonaisuus, jonka viehätys koostui ihanasta kuvailusta. Loppuun lainaan vielä muutaman mielivirkkeeni niiden lukuisten joukosta. Näissä jotenkin kiteytyy se, mitä olen yrittänyt kommentissani kertoa, se, että tämä oli uskomattoman kaunis teksti ja sen jokainen lause niin kovin merkityksellinen.

Minä en ole vielä ihminen enkä oikeastaan enää hirviökään, olen jokin välimuoto, lähes olematon ja täysin mitätön.

Jos minä pystynkin kannattelemaan sitä painoa, hyvin hatarasti mutta kuitenkin, sinä et pysty katsomaan sitä.

Kiitos tästä hienosta ficistä!

[Ashtray]

Mustalupiini, kiitos kommentista!Aina kiva kuulla, että teksti on erilainen ja ei-kliseinen!

Migdi, iso kiitos kommentista, olen erittäin otettu kaikista kehuista! Romanceen taitaaminen oli ihan itsestään selvä juttu tämän kanssa, en mie olisi tästä osannut ihan pelkkää angstia kirjoittaakaan. Hienoa kuulla että toimi!