Kirjoittaja: Antura_
Title: Valkoisen kuun poika
Genre: angst, drama
Raiting: S
Beta: Isoveli
Summary: '' Poika oli jo aikoja sitten naulinnut katseensa tuohon valkoiseen, pyöreään ja kirkkaaseen palloon joka hohti kerran kuussa taivalla tähtien kanssa. ''
________________________________________________________
Remus taisteli kyyneliä vastaan.
Kuinka hänet olikaan saatettu muuttaa vain pureman avulla olennoksi..
Joksikin sellaiseksi olennoksi, joka ei voi katsoa rauhassa kuuta.
Kuuta joka loisti kerran kuussa kirkkaana ja kauniina taivaalla.
Remus oli muutettu olennoksi joka saattaisi satuttaa jopa parasta ystäväänsä.
Tähän ei ollut vastaloitsua, taikaa tai mitään joka voisi kumota tämän kammottavan asian joka tapahtui kerran kuussa.
Tuska jota Remus joutui kantamaan sisällään oli sietämätöntä.
Sitä ei kenen tahansa kanssa voinut jakaa.
Tarkemmin ottaen ei juuri kenenkään.
Remus pelkäsi että häntä sanottaisiin mielisairaaksi, jos hän jollekkin kertoo olevansa ihmissusi. Hän pelkäisi että muut vaan luulisivat hänen muka sairastavan lynkantropiaksi kutsuttua mielisairautta ja sitä kautta haluanvan hieman huomiota, toisaalta siitä mielisairaudesta ei sopisi leikkiä sillä suurin osa ihmisistä pelkäsi sitä mielisairautta. Siihen sairastunut ihminen luulee voivansa muuttua sudeksi, jotenka kyseinen ihminen käyttäytyy kuin ihmissusi, murhaa ja syö uhriensa lihan.
Remuksen muuttuessa ihmissudeksi hän ei ollut kesyimmästä päästä.
Seuraavassa kuussa oleva täysikuu tulee olemaan pahempi kaikista tämän mennessä olleista öistä. Remus tiesi sen heti, hän tunsi kuinka Susi, levottomasti hänen sisällään liikuskeli edestakaisin odottaen pääsyä taas vapauteen.
Aina, joka kuukausi, Remus tuli sellaiseen paikkaan odottamaan täyttä kuuta jossa ei olisi muita ihmisiä, joita hän voisi satuttaa.
Voimakas tuuli sekoitti Remuksen hiukset ja teki niistä entistä sekaisemmat. Hiekanruskeat hiukset tulivat silmien tielle.
Kuu alkoi kurkottua taivaalle. Poika oli valmis kohtaamaan sen, ottamaan sen avosylin vastaan, valmistauttuneena seuraavaan tuskaisaan yöhön ihmisutena.
Puut, jotka olivat kuun läiheisyydessä, olivat erittäin korkeita ja paksut sekä ohuet oksat saattoivat peitellä hieman kuuta ja kuun täydellistä loistoa.
Poika oli naulinnut meripihkan väriset silmänsä tuohon valkoiseen, pyöreään ja kirkkaaseen palloon joka hohti kerran kuussa taivalla tähtien kanssa. Remuksen raajat alkoivat täristä. Risahdus ja repeämisen ääni Remuksen vaatteissa oli myös pojalle merkki siitä että hän alkoi muuttua olennoksi. Sellaiseksi olennoksi joka vaeltelee yksin yöllä pitkin metsiä vailla päämäärää. Remuksen päällä olevat vaatteet repeytyä saumoistaan ja purkautua.
Pojan hartiat menivät kumaraan jonka jälkeen hänen pää ja vartalo pitenivät.
Jalat ja kädet muokkaantuivat tassuiksi.
Kynnet tassuissa olivat veitsen terävät, pelkkä viiltokin saattoi tehdä erittäin syvän haavan.
Hampailla olisi voinut repiä sitkeimmänkin lihan.
Rääkyvän röttelön sisällä Remus sai riehua rauhassa ihmissuden muodossa.
Yö mustui entisestään, kylmyys saapui ilmaan ja sumua ilmestyi maan kamaralle.
Yö oli kaunis ja kirkas niiden ihmisten mielestä jotka eivät tienneet millaista oli olla ihmissusi.
Tähdet loistivat kylminä ja kirkkaina, koko maiseman kylpiessä täydenkuun terävässä ja varmassa valossa.
_________________________________
Kommenttia?
