Kirjoittaja Aihe: Pukupakko | Sallittu, femme, dialogi  (Luettu 2552 kertaa)

Elfalas

  • Rouva Valas
  • ***
  • Viestejä: 557
  • Die mit dem Tod tanzt
Pukupakko | Sallittu, femme, dialogi
« : 03.05.2010 19:18:51 »
Otsikko: Pukupakko
Kirjoittaja: Elfalas
Genre: fluff, dialogi
Paritus: Nanna/Maiju
Ikäraja: Sallittu
Oikeudet: Minun, minun ja minun. Paitsi fraasin ”yksien kahvikutsujen takia” kopioin Väinö Linnalta 8D

Yhteenveto:
"Kun mä en halua, että kaikki pitää meitä jonain huulipunalesboina."

A/N: Tämä oli aika yllättävä inspiraatio, mulla kun harvoin tulee kirjoittaa jotain näin yksiselitteisen höttöistä. Toissavuoden editoimattoman nanon hurmaavat tytöt tositoimissa.


Pukupakko


”Maiju. Maiju. Maiju.”
”Viitsitkö millään? Mä yritän tehdä töitä.”
”Mutta kun mulla on asiaa.”
”Miten tärkeää se on asteikolla yhdestä kymmeneen?”
”Ei kun tule mun kanssa katsomaan näitä lehtiä. Katso nyt, eikö tää mekko ole ihan sun näkönen? Tai tää, tää olis täydellinen… Ja tämä sopii mun mekkoon.”
”Nanna hei, mun pitää oikeesti saada tää valmiiksi. Hei. Hei. Ja mullahan on jo ihan hyvä puku.”
”Sekö mikä sulla oli Corinnen konfirmaatiossa?”
”Niin, se.”
”No et sä nyt sitä voi laittaa!”
”Jos mä ostan siihen uuden paidan ja kravatin.”
”Kuunteletko sä yhtään mitään? Mä olen hakenut sulle viikkokausia mekkoa, ja sä olet toinen käsi silitysraudalla oikomassa housujen laskoksia!”
”Ja mä olen sanonut sulle monta kertaa että mä en aio laittaa mekkoa.”
”Et tasan ole!”
”Olenhan. Sä et vaan halua uskoa mua, koska sun henkinen ikä on edelleen noin viisi vuotta. Voitko hei nyt väistyä siitä, mä tarvin niitä papereita.”
”Mut Maiju… Et sä voi mennä sinne puvussa. Et vaan voi.”
”Hm. Ja miksihän mä en neidin mielestä voi mennä puvussa naimisiin?”
”Kun mä en halua, että kaikki ajattelee, että me ollaan semmonen butch-femme-pari! Ne ostelee sulle seuraavat kymmenen vuotta miesten hajuvesiä ja parranajokoneita, ja mä alan saada kutsuja kaikkiin naapuruston nuorten rouvain pitsinnypläysiltamiin!”
”Milloin sä nyt ikinä olet toisten mielipiteistä välittänyt?”
”Tää on eri asia. Tää koskee meitä. Voitko sä ihan tosi ottaa kontollesi sen, että meidän elämän ehkä tärkein tilaisuus menee kieroon?”
”Kulta rakas. Oltiin me sormustettuja tai ei, jonkun pitää joka tapauksessa laittaa ruokaa. Ja mun  tarvii katsoa nää potilaskertomukset läpi, ja sun tarvii nousta mun kirjoituspöydältä ja viedä Corinne balettitunnille. Ei siitä kenenkään maailma riipu, onko mulla vastaanotolla korkokengät jalassa.”
”Olisit sä saanut mennä matalakantaisissakin!”
”Voitko lakata leikkimästä sillä lampulla? Kiitos.”
”Haluatko sä edes naimisiin?”
”Totta kai mä haluan sun kanssas naimisiin. Mä nyt en vaan yksinkertaisesti halua pukeutua mekkoon mun häissä.”
”Mikset muka?”
”Kun mä en halua, että kaikki pitää meitä jonain huulipunalesboina.”
”Maiju, mitä ihmettä on huulipunalesbot?”
”Kyllä sä tiedät. Lipstick lesbians.”
”Omasta päästäsikö sä keksit noita sanoja? Vai oletko sä unohtamassa miten suomea puhutaan?”
”Mä puhun töissä englantia ja kotona indonesiaa. Onko se oikeasti niin yllättävää, jos suomi unohtuu?”
”Tilaisinko mä Amazonista sulle jonkun kivan suomenkielisen kirjan?”
”Älä.”
”Laitatko mekon jos lupaan, että lähdetään ensi kesänä käymään Turussa?”
”En.”
”Entä jos mä sanon että sä näyttäisit tässä mekossa syötävän hyvältä?”
”Kiitos, mutta en sittenkään.”
”Tai jos mä silppuan noiden sun kansioiden sisällön ja vuoraan sillä kissan hiekkalaatikon?”
”Jos meidän imago niin huolettaa, niin mikset laita itse pukua?”
”Älä viitsi! Mä päätin jo kuusivuotiaana, millaisen hääpuvun mä haluan.”
”Harmi, ettet sillon tiennyt joutuvasi naimisiin ruman rekkalesbon kanssa.”
”Et sä nyt sentään… Hei oikeasti, miten vanhoja me ollaan? Hirveän lapsellista riidellä tämmösestä, kun meidän elämän onnellisin päivä on tulossa…”
”Kiitos. Saanko mä nyt jatkaa työskentelyä?”
”… joten etkö sä nyt voisi suhtautua tähän niin ku aikunen ihminen ja antaa periksi?”
”Älä viitsi.”
”Miten sä voit tietää ettet sä pidä mekoista, jos sä et ole ikinä edes kokeillut semmoista?”
”Nanna. Hameet ja mekot symboloi alentavaa kategorisointia. Sä tiedät ihan hyvin, miksi mä en pidä niitä. Mä olen saanut niistä tarpeekseni. Mä en aio taas alistua typerään normiin yksien kahvikutsujen takia.”
”Etkö edes mun takiani?”
”Äh…Jos olisi jääty Suomeen, tätäkään ongelmaa ei olisi!”
”…”
”Nanna?”
”…”
”Pieni, en mä tarkottanu sitä silleen. Pää pystyyn nyt. Mä vaan… Kyllähän sä tiedät, että mulla on joskus vähän ikävä. Mä en osaa kävellä juurillani, niin kuin Corinne ja sä.”
”… Sun paperit putosi lattialle.”
”Pudotkoon.”
”Ei sun oikeasti ole pakko kulta. Mä vaan härnään sua. Henkinen ikä noin viisi, muistatko?”
”Ehkä me voitaisiin silti vähän kokeilla sitä mekkoa.”
”Mitä?”
”Sun mekkoa. Eikö se oo vaatehuoneessa? Mä olen varma että sä näytät siinä syötävän hyvältä.”
”Sä kävit siellä! Idiootti, sun ei pitänyt nähdä sitä ennen hääpäivää!”
”Niinkö? Voi harmi. No, turha itkeä kun maito on jo maassa. Saanko mä nyt kokeilla vai en?”
”Etkä sitten omi sitä!”
”Älä huoli. Ei sun tarvi mennä alasti naimisiin. Saat lainata sitä mun smokkia.”
”Pää kiinni.”
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 20:18:59 kirjoittanut flawless »

Ayos

  • Nöpötiainen
  • ***
  • Viestejä: 440
  • Ylemmyyskompleksi
Vs: Pukupakko
« Vastaus #1 : 14.05.2010 21:37:27 »
Oi kun oli söpö. Ihanan realistinen ja femmeä. Maijun ja Nannan riitely oli suloista, aitoa sekin. Maiju on ihana periaatteen nainen.

Lainaus
”Harmi, ettet sillon tiennyt joutuvasi naimisiin ruman rekkalesbon kanssa.”

Oli paikko lainata tuo lause, aivan ihana omalla tavallaan. Kiitoksia, rakentavat valu kaivoon.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 807
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Pukupakko
« Vastaus #2 : 16.05.2010 14:31:05 »
Aika veikeä. :) Ja hyvin pysyy kärryillä, vaikka hahmot ovatkin tälle lukijalle vieraat ja teksti dialogia. Eli plussaa kaikesta. Sympaattisia naisia ja ihanaa lempeyttä tekstissä. Kiitos.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~