Nimi: Kyynelnestettä
Kirjoittaja: Audrina
Genre: angst, fluff, H/C, one-shot
Ikäraja: S
Paritus: Astoria/Cho
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä leikin.
A/N: Osallistuu random10 - haasteeseen.
Duffyn Endlessly inspiroi kirjoittaessa.
Kyynelnestettä
Kukkakuvioinen peitto liukui vartaloni päältä pois, kun sinä hautasit sen silmiesi eteen; teeskennellen, ettet itke. Tiesin kyllä että itket. Kuulin naisellista pidättäytyvää tuttua nyyhkystä - samanlaista mitä kuuli aina ennen, kun yritit peittää julkisilla paikoilla itkusi, mutta nyt olet niin taitava siinä lajissa, että julkisilla paikoilla pidättyvästä itkustasi ei näy edes merkkiäkään. Kuitenkaan minun seurassani et ole vielä opetellut kunnolla pidättämään itkuasi.
Otin kukkakuvioista peittoa itselleni, mutta sinä et päästänyt siitä irti. Yritin nukkua, mutta olin jo varma että tämäkin yö menisi pikkutunneille. En minä halunnut, että jouduit itku silmässä nukahtamaan, tai siis tässä tapauksessa vaan yrittämään silmät vetisten saada unen päästä kiinni. Mutta jos kysyisin mikä sinulla on hätänä; jään vain vastauksetta tuijottamaan kattopaneeleja. En kuitenkaan saisi vastausta - en saa koskaan, milloin olen kysynyt ne kolme sanaa
miksi sinä itket? Cho, miksi itket? Etkö luota minuun, kun et voi kertoa?
Kätkin käteni silmieni eteeni yrittäen pidättää omaa itkuani; ehkä sinun täytyisi opettaa minulle se taito pidättää itkua kunnolla. Tosin en itkenyt koskaan. Minut oli opetettu ettei voimakkaita tunteita, kuten itkeminen ei saanut näyttää - edes omissa oloissaan. En osannut edes peittää sitä nyyhkytystä, mikä kantautui varmasti sinun korviisi, enkä sitä kuinka niistin nenääni, senkin sinä varmasti kuulit. Otin silmieni eteen kätketyn käteni pois silmieni edestä. Tiesin ettet näe kyynelnesteen tuhoamia silmiäni, koska selkäsi oli minun selkääni vasten, kun me makasimme meidän parivuoteellamme.
“Astoria..”, kuulin sinun sanovan sortuvan itkun seasta, mutten antanut vastausta.
Sinä etsit kättäni puuvillaiselta lakanalta. Tavoitit kämmenselkäni, ja jäit silittämään sormenpäilläsi sileää kämmenselkäni ihoa. Laitoit sormenpääsi minun sormenpäitäni vasten, ja lopulta puristit kättäni omallasi. En tiedä oliko tuo merkki sovinnosta, mutta siitä kuinka ollakaan olin oikeassa, että tämä yö toisiaan meni aamuyön puolelle.
// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta yläotsikkoon
