Kirje, jota en koskaan uskalla lähettää. S & Songfic | Tositarina (tai kirje)

[Stubastian]

Nimi: Kirje, jota en koskaan uskalla lähettää
Kirjoittaja: Stubastian
Ikäraja: S
Varoitukset: Ei mitään erikoista.
Yhteenveto: Jäänyt paljon asioita selvittämättä, ja uskallusta ei riitä tarpeeksi, että oikeasti lähettäisin tämän kirjeen kyseiselle pojalle. Kaikki on totta. Nimet muutettu - varmuuden vuoksi vaan.
Tekijänoikeudet: Kaikki on mun omaa, paitsi biisi, Promise Of A Lifetime kuuluu Kutless bändille.

I have fallen to my knees
As I sing a lullaby of pain
I'm feeling broken in my melody
As I sing to help the tears go away
Then I remember the pledge you made to me

Hei Roni.

Muistatko sä enää mua? Tai muistatko sä ylipäätänsä sitä kesää, jona me tutustuttiin? Mä en tiedä, enkä mä saa ehkä koskaan tietää. Mutta mä muistan. Mä muistan sen kaiken, jokaisen hetken. Siitä on jo kaksi vuotta, kun me tavattiin ensimmäisen kerran - ja myös kaksi vuotta, kun me erottiin toisistamme. Aluksihan me soiteltiin aika ahkerasti, ja juteltiin mesessä. Mutta nykyään susta ei oo kuulunut varmaan vuoteen, eikä mullakaan oo uskallusta tarttua puhelimeen, tai tiputtaa tätä kirjettä postilaatikkoon. Me ei koskaan olla oltu 'yhdessä'. Me ei koskaan olla suudeltu, eikä edes halattu. Silti mä oon elätellyt toiveita päivä toisensa jälkeen.
Sä oot mua vanhempi, mutta vain vuoden. Siellä mökillä me jouduttiin seinänaapureiksi, ja näin me sitten tavattiin. En mä silloin olisi uskonut, että vielä kahden vuoden kuluttua mulla olisi sua oikeasti näin suuri ikävä, etten mä oikeasti pystyisi ajattelemaan kenestäkään muusta, niin kuin mä susta ajattelen.
Tiedätkö, miksi mä valitsin tän biisin tähän kirjeen mukaan? Koska se tuo aina mieleen sut. Mä muistan, miten me oltiin soutamassa - siellä mökillä, samana päivänä, kun tavattiin. Me oltiin niin pentuja, luonteeltamme ainakin. Enkä mä ole kypsynyt kyllä vieläkään. Me hoilattiin Valvomon biisiä, mikä kesä ja mä voin kuulla sun laulun vieläkin mun korvissa. Se biisi on tollanen ilonen ja pirteä, mut mulle se tuo vaan kyyneleet. Ja muistuttaa siitä, että sä et koskaan tullut mun luo. Vaikka sä lupasit.

I know you're always there
To hear my every prayer inside
I'm clinging to the promise of a lifetime
I hear the words you say
To never walk away from me and leave behind
The promise of a lifetime

Uskomatonta, miten yksi viikko teki meistä erottomat. Sillä viikolla me tehtiin kaikki yhdessä. Oltiin saunassa vesisotaa, soudettiin, uitiin, syötiin, hiippailtiin salaa ulos keskenämme yöllä ja naurettiin väsyneinä kaikille maailman jutuille. Istuttiin iltanuotiolla jokaisena iltana, ja kateltiin niitä liekkejä. Kun mä suljen silmät, ja tunnen tuulen vasten mun kasvojani, mä voin nähdä taas edessäni sen kesäisen illan, tai yön, kuulla korvissani tulen raksahtelevan kevyesti katoksen nuotiossa. Ja mikä tärkeintä, mä voin silloin silmissäni vielä nähdä sut.
Kun se viikko oli ohi, ja me lähdettiin omille teillemme, mutsi ei saanut edes autoa heti käynnistymään. Sä istuit teidän vuokramökin portailla, ja heilutit mulle kättäsi. Sä et lopettanut käden heiluttamista, mutsi sai auton käyntiin ja lähti ajamaan. Mä käännyin katsomaan ikkunasta, ja vilkutin sulle. Mä olin varma, että sä pitäisit sun lupauksen. Vaikka sulla oli vain moottoripyörä, sä lupasit tulla sillä mun luokse koko sne 400 kilometriä pitkän matkan. Mutta pahintahan tässä on se, että minä hölmö tyttö menin uskomaan, ja uskon edelleen. Kai se on turhaa.
Joka syntymäpäivä mä tuijotan ikkunasta ulos, ja ootan, että sä vaan jotenkin jostakin yhtäkkiä ilmestyt siihen pihalle. Aina uutenavuotena, kun mä katselen raketteja, mä toivon, että eräs toinen voisi katsella niitä mun kanssa. Sä, Roni. Jouluisin avatessani paketteja odotan, että joku olisi sulta. Kun posti tulee aamulla, selaan ne aina läpi. Puhelimeenkaan ei tule viestejä tai puheluita. Sä et aio tulla? Etkö? Et edes soittaa? Mä en voi uskoa sitä. Sä lupasit. Mä oikeesti luotin suhun. Ja mä luotan edelleen. Et sä voisi heittää meidän muistoja tuhkana tuuleen. Sä tuut vielä. Tai sit mä oon vaan ihan typerä ja odotan.

I know you're always there
To hear my every prayer inside
I'm clinging to the promise of a lifetime
Looking back at me
I know that you can see my heart is open to
The Promise of a lifetime

[sasba]

Tää on tosi surullinen ja ihana. <3 Mulla on arvaus kenestä tää kertoo ja jos osun oikeeseen toivon, että saan vielä tavata tän kyseisen herran.

[rayas]

Tämä on ehkä sellanen teksti, johon ei kannata puuttua kieliopillisesti tai muutenkaan sisällöltään. Sanoisin vain, että lähetä tämä sille pojalle, jos sulla on osoite. Pudotat postiin ja jäät odottamaan. Muuttamatta sanamuotoja tai mitään. Koska ainakin se tuo jonkun tuloksen, todennäköisesti. Vastauksen. Uskoisin ainakin, jos kerran piditte yhteyttä muutenkin. Tai jos epäilet, ettei vastausta ole tulossa vaikka lähettäisitkin kirjeen, voit aina liittää oheen toiveen, että poika vastais jotain. Onko tilanne ohi vai ei.

Tai, itse tein kerran noin. Kirjoitin kirjeen, juurikin parin vuoden tauon jälkeen halusin selvittää välini yhden ystävän kanssa. Kirjoitin kirjeen, kaiken mikä painoi mieltä, kysyin, että johtuiko se minusta, että meidän välit etääntyi. Ja unohdin koko kirjeen, kunnes sain vastauksen. Vastauksessa selitettiin tapahtumia kahdelta vuodelta, kolmeltakin, ja me pystyttiin purkamaan tilanne ja puhumaan siitä. Ja nyt, kaksi vuotta kirjeen lähettämisen jälkeen, meidän välit on kunnossa ja tiedän ainakin, että vaikka hiljaisuus jatkuu, se ei välttämättä ole ainakaan minusta johtuvaa. Se on aika rauhoittava tieto.

Mutta, tha'ts just me. Toivottavasti sinua auttoi edes se, että sait tämän kirjeen kirjoitettua ja julkaistua näinkin. :>

[Resonanssi]

voi ei, tää ois tosi ihana, mut ku tää on tosi juttu, niin muhun sattuu kun mietin sun kärsimyksiä

mut hei, älä jää odottamaan vaan toimi heti, ennen kuin on liian myöhäistä.

toivottavasti näet kyseisen henkilön vielä.
kaikkea hyvää tän asian edistymisen suhteen.

[Stubastian]

Voi kiitos <3 . Te ootte kaikki tosi ihania. Harkinnassa on tosissaan kirjeen lähettäminen, osote mulla on. Joku epävarmuus silti vielä kytee. Ääh .

[NiNNNi]

Pakko oli tulla lukemaan ja nyt oon ihan täysin samaa mieltä muitten kanssa;
Toimi heti jos sulla kerta on se osote. Tee se ennen kun on myöhästä.
Oon itse todella huono tunteitten kanssa, mutta uskon todella, että jos jänistät, jäät vielä joskus katumaan. Mieti jos hänkin miettii miksei susta kuulu mitään ja häntäkin jänistää? Se voi ihan hyvin olla molemmin puolista. 
Mutta en mä voi mitään käskeä tekemään, mutta toivon todella, että saat vielä kaiken kondikseen.♥