Nimi: Tulevista öistä
Kirjoittaja: Crys
Ikäraja: S
Paritus: tulkinnanvarainen Severus/Lily
Genre: Fluffy
Yhteenveto: Severus ja Lily keskustelevat viimeyönä koetusta seikkailusta aamiaispöydässä
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
Haasteet: 12+virkettä, Fluffy10 sanalla muistaa, FinFanFun1000 sanalla vahtimestari, FanFic100 sanalla aamiainen
Spoiler: 12+virkettä haasteen sanalista • näytä 1. virkeä
2. kivi
3. hapan
4. ilman
5. haara
6. juosta
7. sinä
8. ja
9. viesti
10. murhata
11. juhla
12. vihreä
13. suola
14. vieno
15. käärme
16. viileä
17. atomi
18. raippa
19. paljas
20. kipu
21. vaeltaa
22. usva
23. hyveellinen
24. pörheä
25. yö
Sinä aamuna Severus tunsi olonsa virkeäksi, vaikka oli epäillyt joutuvansa laahautumaan seuraavalle tunnilla puoliunessa. Ehkä syynä oli se, että hän ei ollut nukkunut kuin muutaman tunnin – jonka aikana hän oli nähnyt kaoottista unta kivisateesta – eikä ollut päässyt syvään uneen, josta herääminen tuntui väsyttävältä. Severus kaatoi itselleen kahvia, jonka maku tuntui happamalta suussa, sillä hän oli unohtanut pestä hampaansa sinä aamuna. Näköjään yö ilman syvää unta oli kuitenkin tehnyt hänestä hajamielisen.
Lily jutteli hänelle pöydän toisella puolella kaksihaaraisia hiuksia etsien, valitteli sitä että tylyahoviikonloput olivat liian harvakseltaan, vaikka hänellä olisi tarvetta käydä kampaajalla.
”Ehkä ehdit juosta sinne ennen tunnin alkua”, Severus huomautti hymyillen Lilylle kahvikuppinsa takaa.
”Hah, ehkä pitäisi joskus yrittää, vaikka sinun vinkkisi eivät aina olekaan kovin toimivia”, Lily virnisteli ajatukset selvästi eilisessä yöllisessä kohtauksessa, kun heidän oli ollut tarkoitus livahtaa tähtitorniin katselemaan tähtiä ja heidän oli pitänyt piiloutua Vorolta. Vahtimestari oli lähes saanut heidät kiinni, koska Severuksen taskusta oli tipahtanut Lilyltä saatu tapaamisviesti. Lopulta he eivät olleet voineet mennä tähtitorniin ollenkaan, jos halusivat välttyä tulemasta Voron murhaamaksi. Siitä huolimatta yö oli ollut yksi Severuksen parhaista, koska Lily oli halunnut viettää aikaa hänen kanssaan ja yksistään siinä oli Severuksen mielestä syytä juhlaan.
”Hei, tuo on minun kuppini”, Lily huomautti Severuksen nostettua ruohovihreä kuppi huulilleen oman luihuisenvihreän kuppinsa sijasta.
”Oho, anteeksi, univelka näköjään kiusaa”, Severus pahoitteli ja ojensi kupin takaisin Lilylle ja otti sen sijaan siemauksen omasta kupistaan, vain pärskäistäkseen kulauksensa takaisin kuppiin – kahvissa oli sokerin sijasta suolaa.
”Laitoitko sinä suolaa kahviini, vai laitoinko sen itse”, Severus ihmetteli katsellessaan vienoa hymyä Lilyn huulilla.
”Hei, kuinka kehtaat syyttää minua moisesta, senkin käärme”, Lily vitsaili huvittuneena, ”itse sinä soppasi keitit – tai kahvisi.”
Severus hymähti, mutta työnsi kahvikuppinsa pois ja kaatoi kullanväriseen pikariin sen sijaan viileää kurpitsamehua.
”Jos olisin tiennyt, että eilinen yöretki sai sinut noin hajamieliseksi, ehkä olisin jättänyt sinut kutsumatta”, Lily tuumi, ”lähes pystyn näkemään, kuinka väsymysatomit leijuvat pääsi ympärillä.”
”Väsymysatomit”, Severus tirskahti Lilyn keksimälle sanalle, ”varo vain, ettei Voro kuule meidän keskustelevan tästä tai saamme kuitenkin maistaa hänen raippaansa”, hän jatkoi ja pälyili suureleisesti ympärilleen.
”Ehkä seuraavat retket on kuitenkin parasta pitää päivisin, enhän halua olla paha vaikutus”, Lily sanoi hiljempaa, kasvot nyt paljaana vitsien tuomasta turvasta.
Severuksen sydämessä läikähti kipu, kun hän ajatteli, ettei saisi kokea sellaista yötä uudestaan. ”Ei, Lily, oikeasti se yö oli yksi elämäni parhaista”, Severus sanoi ja punastui aavistuksen hänen katseensa vaeltaessa varovasti Lilyn silmiin.
Lilyn kasvoille nousi leveä hymy, kun epäilyksen usva väistyi Severuksen sanojen myötä.
”No, ehkä meidän sitten pitää tehdä jotain muutakin hauskaa öisin”, Lily sanoi ja nyt oli hänen vuoronsa punastua omille sanoilleen – tämä selvästi ajatteli Severuksen tavoin jotain vähemmän hyveellisiä asioita.
”Ehkä meidän pitää”, Severus sanoi hymyillen ja nosti käteensä kurpitsamehupikarin, jossa hän yllättäen näki leijuvan jonkin pörheän otuksen – pieni aamupostia tuonut pöllö oli hänen huomaamattaan päätynyt kylpemään hänen mehuunsa.
He molemmat nauroivat näylle, vaikka molempien ajatukset harhailivatkin tuleviin yhteisiin öihin.
