Alaotsikko: Sherlock Holmes, Holmes/Watson, fluff, one-shot, Oi Doris -haaste
Ficin nimi: Romantiikannälkäinen rukka
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Ikäraja: K-11
Fandom: Sherlock Holmes
Genre: Kauhean paljon fluffymmaksi en usko tästä pääseväni. One-shot ja slash.
Paritus: Holmes/Watson
Vastuuvapaus: Conan Doyle omistaa, minä en suinkaan, enkä saa rahaakaan.
A/N: Minä tiedän että olen liian rakastunut söpöilyyn, varsinkin kun osapuolina on Holmes ja Watson. Se on minun ongelmani, jonka seuraukset pistän teidät kaikki läpikäymään xD
Joka tapauksessa, innoittajana tälle ficille oli jälleen
Oi Doris -haaste,
Scandinavian Music Groupin kappaleella
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana. Sanat löydät lopusta, oli hauska innoittaja, varsinkin kun SMG on muutenkin sydäntä lähellä.
Enjoy.
Romantiikannälkäinen rukka”Juotko teetä vai kahvia Holmes?” kysyn kun minun alkoi yhtäkkiä tehdä mieli kupposta kuumaa. Rouva Hudson oli valitettavasti joutunut ottamaan muutaman päivän vapaata ystävättärensä miehen hautajaisten vuoksi, joten olimme Holmesin kanssa kahteen pekkaan huushollissa.
Holmes hymähti vastaukseksi. Hän nukkui sohvalla eikä kuunnellut. Itse asiassa hän oli nukkunut aamutakki päällänsä koko päivän, kääntämättä edes kylkeään. Sillä hän oli ollut noin aamulla lähtiessäni töihin, kuin palatessa takaisinkin.
”Kahvia siis.”
Painuin keittiöön virittämään pannua liedelle. Kahvi tekisi varmasti terää minullekin, oli ollut jotenkin tavattoman pitkäveteinen päivä. Praktiikalla mielenkiintoisin tapaus oli korvatulehdus.
Kannoin olohuoneen pöydälle setin astioita, kermakon ja sokerikon. Jouduin siirtämään Holmesin papereita tuoleilta pois kuljeksimasta. En voinut ymmärtää mikä niiden kaikkien merkitys oli, mutta en tohtinut laittaa niitä lattialle, kuten rakas ystäväni niitä sinne viskoi. Siivosin niistä pienen pinon ja sanoin laittavani ne lipaston laatikkoon, jos niille tulisi äkillistä tarvetta. Holmes ei osoittanut elonmerkkejä.
Miten joku voi olla noin apaattinen! Varsinkin kun vielä aivan muutama päivä sitten Holmesissa oli kyllä riittänyt energiaa vaikka muille jakaa. Oli kyllä tehnyt kovasti mieli antaa miespololle hiukan rauhoittavia, meno oli yltynyt kerrassaan sietämättömäksi viulun vingutukseksi.
Sitten eteen tulee tällainen täyskäännös. Mitä sitten ikinä odotankaan Holmesilta, niin sitä hän ei ilmiselvästi olekaan! Yhtenä päivänä kerroin tarinaa hänestä kollegalleni jonka tapasin King's Crossilla sattumoisin. Sanoin Holmesin olevan terävin mies, jonka Englannista saattaa löytää. Emmekö me sitten törmää aivan hetkeä myöhemmin Holmesiin, joka oli pukeutunut miten sattuu, horisten aivan epäselviä, joista minäkään en saanut selkoa.
Kyseessä oli ollut tietynlainen rooli,
uskotteluleikki kuten hän sen minulle kuvaili, sillä meitä oli seurattu. Mutta mistä tuo kollegani olisi voinut sen tietää! Varmaan pitää minuakin ihan kahelina kun sanoin sellaista miestä suurimmaksi neroksi jota maa päällään kantaa.
Holmes on vaan niin odottamaton. Yllätys koko mies.
”Otatko maitoa?” kysyn kaataessani kahvin valmiiksi. Tuon pöytään rouva Hudsonin jättämää kuivakakkuakin ja alennun leikkaamaan siitä palan valmiiksi Holmesin lautaselle. Maanittelen häntä nousemaan ylös.
”Kahvisi jäähtyy. Joudut juomaan sen kylmänä jos et tule nyt heti.”
Topakasti menen ravistamaan hänet hereille. Ihan kuin hän olisi tahallaan leikkinyt ihan voimatonta, koska tuntui täsmälleen samalta kuin olisin töninyt säkillistä irlantilaisia perunoita. En tiedä mistä tämä päähänpisto tuli, mutta päätin pistää kokeillen, ja katsoa kutiaako rakas Holmes. Ja jos, niin mistä.
Kyljet eivät tuottaneet tulosta, mutta niska olikin parempi. Sydämeeni syttyi hassu tarve kieroilla kun kaappasin Holmesin syleilyyni ja pärisytin hänen kaulaansa huulillani.
”Lopeta, lopeta,
lopeta!”, Holmes ulisi nytkähdettyeään ylös. Tepsihän se, kuten oikein arvelinkin.
”Kuinka
inhaa, hyi sentään!”
Tuskin koskaan olen aikaisemmin nähnyt ystäväni puistelevan yhtä voimakkaasti, kuin maistaen jotain pahaa. Hekotin pirullisesti painaen hänet vasten selkänojaa. Tuikkasin kaulalle nyt kunnollisen suudelman, märän sellaisen. Odotin milloinko hän työntää naamani kauemmaksi.
”Olet piikki lihassani Watson. Puhut sitä paitsi liikaa näin varhaiseksi aamuksi”, Holmes sanoi minulle töykeästi ja siirsi itsensä sitten pöytään, jossa kohtuullisen kuuma kahvi vielä odotti häntä.
”Kello on hieman ylitse viiden iltapäivällä”, totesin totuudenmukaisesti, mutta Holmes pyöräytti vain mustia silmiään. Kahvin piristävä vaikutus alkoi kuitenkin vaikuttaa heti, sillä hänen paha tuulensa alkoi jo hiukan hiipua. Sen näkee tavasta jolla hän nojautuu tuoliinsa mukavammin, eikä käperry kasaan kuin lammikossa uitettu koira.
Kaikkein selkein merkki tietysti oli, että hetken aikaa nutusteltuamme kuivakakkua hän alkoi hyräillä jotain saksalaista sävelmää. Se jos joku oli harvinaista – merkki joko äärimmäisestä tylsistymisestä tai äkkiseltään heränneestä virkeydestä. Veikkaan hiukan näiden kahden sekoitusta, mutta ainakin Holmesin ilme oli aika hullunkurisen leikillinen.
”Minusta tuntuu että en ole vieläkään aivan hereillä”, Holmes sanoi siten kaadettuaan kahvinsa, jonka hän joi muuten mustana ja voimakkaasti sokeroituna, alas kurkustaan.
”Ai jaahas”, vastasin kuin en olisi ollut kiinnostunut.
”
Toistuva herättely ei olisi ollenkaan pahitteeksi”, Holmes sanoi pyöritellen sanoja alas kieleltään keinotekoisen välinpitämättömänä. Hän hieroi kaulaansa katsoen minua silmät hymystä sykkien.
Vilkaisin vielä puolillaan olevaa kahvipannua ja sitten taas Holmesia.
Tässä taas todiste siitä miten ailahtelevainen tämä etsivänero oikein onkaan, Holmes se vain hivuttaa paljaita varpaitaan vasten säärtäni pöydän alla.
”Kahvia on vielä”, totean toppuuttelevasti.
”Antaa kylmetä”, hän tokaisi hyökäten kimppuuni. Nyt todellakin suutelin hänen kaulaansa samalla kun hän järjestelmällisesti avasi viulistin näppärillä sormillaan kaikki nappini alta aikayksikön. En ottanut huomioon miten heppoinen tuolini oli ja rojahdin osin aika kivuliaastikin lattialle.
Se murhasi tunnelman tyystin.
”Anna rakas Watson anteeksi. En voi väittää olevani mestari äkillisissä rakkaudenosoituksissa.”
”Vai sitäkö tämä olikin?” mumisin kuin mieleni enemmänkin pahoittaneena pidellen kolautettua kankkuani. Holmes avatussa aamutakissaan, hiukset sotkettuina silmille näytti silmääni harvinaisen odottamattomalta, mutta miellyttävältä.
”Olen kyllästynyt katseisiisi” Holmes murahti huomattuaan vilkuiluni. ”Ne eivät vain johda mihinkään, putoat tuolilta tai puraiset kieleesi. Eikö tosiaan ole mitään helpompaa tapaa osoittaa hellyyttä, vai ovatko kaikki keinot yhtä naurettavan kömpelöitä?” ystäväni valitti kovaa ääneen kilauttaen lusikkaa vasten posliiniastiaa niin että siihen tuli särö. Rouva Hudson antaa asiasta vielä sapiskaa.
”Oletkohan lukenut liikaa rakkausromaaneja, vai mikä ihme on sinun vertailukohtasi?” kysyn huvittuneena, vaikka en kylläkään osaa kuvitellakaan Holmesia lukemassa Shakespearea.
Holmes puree huultaan.
”Kokemukseni ovat rajoittuneita, kuten hyvin tiedät. Jos kuitenkin romantiikan todellisuus on tätä, väittäisin kyseessä olevan varsin yliarvostettu ilmiö.”
Ymmärränköhän nyt perusolemukseltaan täysin käsittämätöntä ystävääni oikein? Eihän se Sherlock Holmes jonka minä tunnen, ole koskaan perustanut mistään jonninjoutavasta. Olettamukseni täytyy olla siis väärä, sillä kaikki merkit osoittavat nyt sitä, että ehkä rakkain Holmes sittenkin pitäisi rakkaudentunnustuksista.
”Voi Holmes-rukka. Vai olet sinä romantiikannälkäinen. Anna kun yritän uudestaan.”
Nousen ja asetun polvilleni Holmesin eteen. Suutelen häntä, ja nyt se sujuukin jo paljon paremmin. Tunnen hänen kielensä epävarman tutkiskelun.
Taitaa jäädä loppu kahvi todellakin pannuunsa kylmenemään.
FINA/N: Kaikki Holmes-fanit yhtykää, vallataan TU ja Ulkoavaruus <3
Scandinavian Music Group – Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Juon kahvini miten sattuu,
mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Pidän miehistä joilla on järkeä
ja niistä joita katsotaan kadulla
Osaan laulaa kuin enkeli
ja samalla en ollenkaan
Itken elokuvissa
mutta kotona en uskalla
Mitä tahansa minusta odotat,
sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan
Jos olisin tässä pidempään,
saattaisin pitääkin sinusta
tai sitten kyllästyisin
tutkivaan katseeseesi
Jos painaisit selkäni seinää vasten
voisin huokaista
tai kääntää nauraen
kasvosi kauemmaksi
Mitä tahansa minusta odotat
sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan
Sinä puhut paljon
näin varhaiseksi aamuksi
Osaan kuunnella tarkasti
mutta muistini on kelvoton
Saatan soittaa huomenna,
kysyä haluaisitko nähdä
Tahdotko suudella
kaulaani porttikäytävässä
Tai sitten keitän muina naisina
kahvia ja unohdan
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana,
juon sen miten sattuu
Mitä tahansa minusta odotat
sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan
Osaan laulaa kuin enkeli
ja samalla en ollenkaan
Itken elokuvissa
mutta kotona en uskalla
