Perhospoika | K-11, Jasper/Petri, Miko/Petri, drama, romance, osa 1/? 30.5.

[Westy]

Author: Westy
Beta: Amalia
Genre: Slash, drama, romance
Ikäraja: K-11
Pairing: Jasper/Petri, Miko/Petri
Varoitukset: Vähän diilausta, kiroilua
A/N: Tarinaan inspis Poliisit-sarjasta siis. Disclaimerina tässä, ketään ei ole varastettu sarjasta ts. aitoja henkilöitä ei ole käytetty.


Oli tummeneva ilta helmikuussa. Lunta satoi kevyesti taivaalta ja Malmin poliisiasemalla kävi siitä huolimatta kova hulina. Erittäin moni poliisi oli nimittäin joutunut jäämään kotiin sairastuttuaan Helsingissä riehuneeseen norovirusepidemiaan, ja paikkaavat poliisit juttelivat asiasta keskenään kunnes kenttäjohtaja Jasper Toivanen käski kauneimmalla äänensävyllään kaikkia laittamaan ne turvat umpeen.
“No niin. Nyt kun kaikki viimeisetkin sinitontut on saatu paikalle, voin kertoo päivän menoista jotain josta pitäis olla teille hyötyä. Odotettavissa normaali perjantai-yö…” Toivanen rapisteli papereitaan. Eräs nurkassa istunut konstaapeli katseli häntä sydän rintakehää hakaten. Hän oli Petri Kurkinen, kenttäjohtaja Toivasen partiokaveri. Kyllä Toivanen tiesi, että jokin oli hullusti, mutta ei koskaan osannut sanoa mikä. Se oli hänen pieni ongelmansa, nimittäin muiden tunteiden lukeminen. Kyllä hän osasi puukkomiehet rauhoitella ja itsemurhaa yrittävät istumaan alas, mutta normaalit tunteet menivät välillä yli Toivasen ymmärryksen. “Ja sitten vaan menoksi. Tero menee sitten tänään Anteron pariksi sen noron takia - ei, tässä ei ole mitään piilovitsiä taustalla”, päättyi aamukokous tavalliseen malliin.
“Tien päälle”, Petri sanoi ja lähti Jasperin perään parkkipaikalle.
 
Siinä jonkin ajan kuluttua he ajoivat jossain Helsingin laitamailla. Juoppokuskeina kaksikko oli toiminut jo useamman kerran, ja myös muutamia baaritappeluita he olivat ehtineet rauhoitella. Ajeltuaan rauhallisesti ilman hälytyksiä jonkin aikaa, Petri huomasi jotain “hieman” epäilyttävää.
“Niin normaali ilta että toi yks K-Market savuaa”, Petri osoitti edessäpäin näkynyttä kauppaa ja kenttäjohtaja Toivanen kohotti kulmiaan.
“Sinne seuraavaksi”, Jasper sanoi ja laittoi pillit päälle, kurvaten kaupan pihaan. Joku lähti juoksemaan hirveää vauhtia karkuun hypäten rikkinäisestä kaupan ikkunasta pihalle. “Mene perään, jään katsomaan mistä tää savu tulee!” Jasper huusi partiotoverilleen, joka juoksi tuon ilmeisesti nuoren miehen perään niin lujaa kuin pystyi. Ilmeisesti savuaminen ei ollut mitenkään vaarallista, sillä kohta Toivanen lähti kaksikon perään hurjaa juoksua.
“Ota se kiinni!” Jasper huusi ja oli repiä kaljunsa irti, kun viimein Petri sai hypättyä paenneen miehen lantiolle kiinni ja kaatoi tämän maahan.
 
“No niin”, Toivanen huohotti vähän kävellessään heidän luokseen. Kurkinen laittoi juuri karkulaiselle käsirautoja ranteisiin ja pyyhki otsaansa.
“Tällanen heppu tässä”, Petri veti toisen kommandopipon pois, jotta poliisipartio olisi nähnyt rosmon kasvot.
“Katoppa poikaa”, Toivanen naurahti, joka sai Petrin hämmentymään. Rikollisella oli ruskea paksu tukka ja samansävyiset suklaasilmät. “Sehän on Markkasen Miko.”
“Kuka?” toinen poliiseista nielaisi.
“Tuttu kaveri. Istui viime vuonna huumeista jonkin aikaa. Ootko siirtynyt nyt sitten kaupparötöksiin, täh?”
“En puhu kytille”, mies ärähti ja sai molemmat poliiseista huokaisemaan syvään. Lunta alkoi taas tuiskuttaa kunnolla ja sai kaikki kolme miestä räpyttelemään silmiään, jotta olisivat nähneet eteensä. Pimeä yö oli jatkanut pimenemistään, ja vaikka Miko heitettiin maijan takaosaan, hänen silmänsä jäivät Petrin mielen sopukoihin piiloon koko loppuvuoron ajaksi.

[Hilla]

Koukuttava ympäristö tarinalle. Jään odottamaan jatkoa!

[Draco Potter]

minun vauvat sielä ♥ Miko on bae ja shippaan niin paljon. Oot hyvä kirjottamaan kans ♥

[Westy]

Kiitoksia Hilla ja Amalia kommenteista! Jatkoa saapuu!


2.

“Lähde mun kaa lounaalle”, Petri katsoi erään aamuvuoron jälkeen Jasper Toivasta suoraan tämän sinisiin silmiin. “Ei niinku töissä. Vaan… lounaalle.” Jasper räpytteli silmiään hämmentyneenä.
“Miten lounaalle? Tänäänkö?” hän raapi kaljua päätään. Petrillä oli pieni blondi sänki päätänsä peittämässä, mutta toinen oli ajellut kaikki hiuksensa pois. “Onkohan mulla aikaa?”
“Treffeille, Jasper. Treffeille”, Petri madalsi ääntään niin, etteivät kaikki olisi kuulleet ja alkaneet juoruilla, kuten Malmin poliisiasemalla oli yleensä tapana tehdä. Toinen höristi korviaan kiinnostuneena.
“Ai - sinä ja minä?” Toivanen hämmästyi, mutta hymyili sitten. “Kyllähän mä nyt arvasin, että jotain oli tekeillä. Kuule, mennään vaan.”
“Nähdään keskustassa kolmelta”, Kurkinen heilautti kättään ja lähti kävelemään ulos kirpaisevaan pakkaseen. Koko aamun oli pakastanut kovasti saaden Petrin kädet kohmettumaan, mies kun ei ollut epäonnekseen muistanut ottaa hanskojaan mukaan töihin. Unenpöpperöisenä hän oli koikkelehtinut pihalle kengän vetoketju toisessa jalassa auki.
 
Siinä kotiin kävellessään yhtäkkiä joku veti hänet sivukujalle.
“Mitä helv-?” Petri tönäisi tuon hämäräveikon kauemmaksi itsestään. “Kuka sä oot? Sä leikit nyt poliisin kanssa, ettäs tiedät.”
“Se oon mä”, tummatukkainen komistus astui esiin. Hänellä oli suora nenä ja juuri sopivan kokoinen suu.
“Markkanen”, Petri huudahti. “Pääsit sitten putkasta? Mitä asiaa sulla on?” hän oli selvästi kuin tiilellä päähän lyöty. Miko yritti rauhoitella poliisia parhaansa mukaan.
“En aio mitään laitonta”, hän sanoi ja näytti tyhjiä käsiään. Hänellä oli sentään hanskat, huomasi Petri ajattelevansa hieman katkerana. “Haluun vaan puhua.” Petri kohotti kulmiaan selvästi hämmentyneempänä kuin Toivanen lounaskutsusta.
“Jaa mistä sitten?” Kurkinen katsoi Mikoa tuimasti. Miko oli selvästi varautunut, ymmärrettävästi.
“Se kauppakeikka -”
“En haluu puhua näistä virka-ajan ulkopuolella.”
“Mä tarviin rahaa. Mä - mä kuolen jos en saa sitä.”
“Puhu poliisille.”
“Tässähän mä puhun.”
“Virka-ajan ulkopuolella, muistuttaisin.” Ruskeasilmäinen katsoi Petriä kuin suoraan tämään sisimpään ja sanoi taas, hitaammin.
“Poliisista ei ole apua. Ymmärrätkö?”
“Mä voin ilmoittaa sut.”
“Muttet tee sitä, hm? Kuule, jos rahoja ei kuulu, kuolet mun mukana. Tää ei oo uhkaus vaan totuus. Varoitus. Pidä selkäs vartioituna, Pete.”
 
Lounaalla Petri oli koko ajan omissa ajatuksissaan. Toivanen katsoi tätä omituisesti ja kauhoi haarukalla salaattia suuhunsa.
“Ootko sä Petri ihan ookoo?” Jasper kysyi lopulta ja otti kasvoilleen sen vakavan, huolestuneen ilmeen.
“Miten niin?” Petri nojautui käteensä ja pyöritteli limpunpalasta voiveitsellä ilman ajatuksenpätkääkään. Tämä näytti Jasperin silmiin vielä epäilyttävämmältä.
“Oot ihan tollanen... ajatuksissasi oleva”, Toivanen huomautti. “Et sellanen ylipirtee.. pilleri niinku yleensä.”
“Sori, sattu tänään kaikenlaista”, Petri hymyili ensin väkinäisesti, sitten oikeasti ja tarttui hellästi toista kädestä. “Kuule, tää on ehkä outoa kun ollaan partioitu niin pitkään ja kaikkee…” hän huokaisi.
“Ei ole”, Jasper pyöritteli päätään. “Tää tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta.”

[Draco Potter]

Petri ♥ on bae ja sillai! En malta oottaa et saat tähän taas joskus sadan vuoden päästä jatkoa, osaat kirjottaa ja oot kiva ja annat anteeks tän hirveen epäsisällöllisen kommentin eiks je :*

[Sokerisiipi]

En ole seurannut Poliisit -sarjaa vaan joskus vain katsellut jakson sieltä täältä, mutta minusta se on kyllä varsin symppis ohjelma, ja tässä oli kyllä samantapainen sympaattinen fiilis. Sellainen leppoisa ja veijarimainen. Kuin tämä olisi kirjoitettu kujeileva pilke silmäkulmassa, ja sehän on vain valloittavaa. Jasper vaikuttaa jotenkin niin ihanalta. Suostuu noin vain treffeille eikä tee asiasta sen isompaa numeroa, gotta love ♥︎ ja totta kai sieltä tulee komea kriminaali lyömään kapuloita rattaisiin. Petrin hahmoon en vielä päässyt kunnolla sisälle, mutta seuraavissa osissa hänenkin hahmonsa varmaan sitten syvenee ja kun tarina pääsee kunnolla vauhtiin, jokaisesta varmaan selviää yhtä sun toista! Tämä vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta! Jään seurailemaan :3

[Hilla]

Koetan hahmottaa isoa kuvaa, mennyttä ja taustalla pyörivää tarinaa, jota et ole vielä avannut.

Jasper otti ihan normaalisti Petrin treffikutsun. Kuin heillä olisi ollut jonkinmoista kisailua tai muuta sen tyyppistä taustalla, koska muuten tuo kysymys olisi ollut outo ja hämmentävä tuosta vain esitettynä. Ainakin on ollut tietoisuus miehistä tykkäämisestä. Petri koskettamassa Jasperia lounaalla löi lisää vettä kiukaalle, näille läheisyys on jo tuttua, koska muuten tuo olisi ollut aika nopeaa toimintaan. Pian jatkoa!