Aurora, aamuruskon jumalatar / K11

[Kristallijoutsen]

Ficin nimi: Aurora, aamuruskon jumalatar
Kirjoittaja: Kristallijoutsen
Oikolukija: ei ole ainakaan tällä hetkellä, jos paikka kiinnostaa ota yhteyttä. Palkaa ei ole luvassa
Ikäraja: K11

Prologi
Kaksi kahdeksantoista-vuotiasta tyttöä istui  järven rannalla ja katseli auringonnousun punaiseksi värjäämää taivasta. Oli toukokuun 14. päivä. ”Mikset sinä voi kertoa lapsesi isän nimeä?” kysyi tyttö, josta oli edellisenä kesänä tullut Lily Potter. ”Mitä väliä sillä on, kuka lapsen isä on? Sillä ei ole mitään väliä, sillä se mies ei tule olemaan missään tekemisissä lapseni kanssa” Diana Adam nimeä kantava nainen vastasi, hän oli paria kuukautta aikaisemmin aloittanut suhteen Venus Pasteur -nimisen ranskattaren kanssa. ”No, minun ei varmaankaan tarvitse sinulta kysyä, kuka sinun lapsesi isä on. Sillä sinähän olet aivan ehdottoman uskollinen serkulleni” Diana sanoi, katsellen parasta ystäväänsä, joka punertui hieman kasvoistaan. Lily katsoi kelloa ja päästi hätääntyneen huudahduksen. ”James on täällä kohta!” hän huudahti ja nousi kömpelösti pystyyn, jolloin Dianakin katsahti kelloonsa. ”Miten aika noin nopeasti menee?” hän kysyi, nousten itsekin pystyyn. He lähtivät kävelemään kohti kartanon viisikerroksista päärakennusta, jossa Diana asui tyttöystävänsä ja siskonsa perheen kanssa.

”Sinä pystyt siihen, Diana, sinä pystyt siihen” Venus kannusti puolisoaan, joka oli synnyttämässä heidän tytärtään. Kun tytön ja naisen välinen nuora katkaistiin ja lapsi parkaisi ensikerran, auringonnousu värjäsi taivaan punaiseksi. ”Aurora” sanoi Venus, tämän huomattuaan. Pari oli päättänyt jo aikaisemmin, että lapsi saisi jumalten nimen äitiensä tavoin. Silloin nimestä ei vain vielä ollut täyttä selvyyttä. Samana päivänä myös Auroran äidinserkunpoika Harry Potter syntyi. Samana päivänä lapset myös kastettiin. Harryn saadessa kummeikseen isänsä parhaan ystävän Sirius Mustan sekä äitinsä parhaan ystävän Dianan. Auroran kummeiksi valittiin Lily Potter ja Remus Lupin, joka oli kouluaikana ollut Dianan poikaystävä.

”Shhh... Ei mitään hätää pikkuinen, ei mitään hätää” Diana rauhoitteli lastaan, joka tuntui olevan peloissaan. Nainen silitteli lapsensa punaisia hiuksia. Tuona samana yönä James ja Lily Potter kuolivat, Harry Potter sai salama-arven otsaansa ja Pimeyden lordi katosi. Tämän Diana sai tietää seuraavana aamuna.

[Kristallijoutsen]

1. luku
Aurora istui ikkunan ääressä, syöden paahtoleivänviipaletta. Nähdessään pöllön hän avasi ikkunan, josta tuo lensi sisään ja pysähtyi hänen eteensä. Hän otti pöllön kantamat kirjekuoret ja pöllö lähti päästyään eroon kirjeistään. Aurora laittoi serkkujensa kirjeet pöydälle ja avasi omansa.

TYLYPAHKAN NOITIEN JA VELHOJEN KOULU
Rehtori: Albus Dumlebledore
(Merlinin ritarikunta, Ensimmäinen luokka, Suurtaikuri,
Päänoita, Ylihörhö, Kansainvälinen Velholiitto)

Hyvä neiti Adam,
täten ilmoitamme, että Sinulle on varattu paikka Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Ohessa saat luettelon kirjoista ja välineistä, jotka tarvitset.
Lukukausi alkaa 1. syyskuuta. Odotamme pöllöäsi viimeistään 31.
heinäkuuta.

Parhain terveisin

Minerva McGarmiwa
Vararehtori

Aurora luki kirjeen pariin kertaan, sekä ääneen että päässään. Hän katsoi kelloon. Se näytti jo kahdeksaa, joten tyttö kaivoi taskustaan purkin, josta hän otti lääkepillerin. Aurora nielaisi pillerin, vaikka ei vielä kuuden vuoden jälkeenkään pystynyt pitämään niistä. ”Miksi sen piti osua juuri minuun?” hän kysyi hiljaa itseltään, ties monetta kertaa. Purkki päätyi takaisin taskuun, odottamaan taas seuraavat neljä tuntia.

”Missä se on?” kuului huudettu kysymys portaista ja Aurora käänsi katseensa jo valmiiksi ovelle, josta pian tulikin jo huoneeseen sisään tytön serkku, Frank Core. Aurora otti pojan kirjeen käteensä ja ojensi sen pojalle, joka repi kuoren auki ja luki saamansa kirjeen. ”Jes!” poika huudahti. Tuo huudahdus ei oikeastaan ollut ihme, sillä edelliseen talveen asti pojan oltiin luultu olevan surkki. ”Vietkö myös Alicen kirjeen?” Aurora kysyi serkultaan, lähtien tuon jälkeen vastauksia odottamatta huoneesta. Frank jäi katsomaan punatukkaisen serkkunsa perään.

”Menen tapaamaan Mariaa!” Aurora huudahti juostessaan olohuoneen ohi, jättäen Dianan ja Venuksen katselemaan peräänsä päitä pudistellen. Aurora ei pysähtynyt kuuden kilometrin aikana kertaakaan, ei edes hidastanut vauhtia. Vasta parhaan ystävänsä, jästisyntyisen Maria Halen, pihaportin luona hän pysähtyi vetämään henkeä. Maria tuli häntä vastaan pihatiellä. ”Hei, Tähkäpää!” tyttö huudahti jo matkan päästä. Tähkäpää oli Marian ja tämän veljien lempinimi Auroralle, jonka hiukset ylettivät polviin. Aurora oli joskus kuullut ystävältään tuon sadun. Joku vei velholta tähkäpääsalaattia ja maksuksi siitä joutui antamaan lapsensa, kun tämä syntyi. Velho sulki tytön torniin, jossa ei ollut ovia ja aina kun halusi tytön luokse hän huusi: ”Tähkäpää, Tähkäpää, laske alas hiuksesi!” Jolloin tyttö laski palmikkonsa alas ja velho kiipesi niitä pitkin ylös. Sitten kuninkaanpoika kuuli Tähkäpään laulun ja tahtoi hänen luokseen, lopulta hän pääsi ja nuo kaksi rakastuivat toisiinsa. Velho sai tietää tuosta ja katkaisi Tähkäpään kauniit hiukset sekä hylkäsi erakon majaan. Velho heitti hiukset alas, kun kuninkaanpoika lausui sanat taas sinä iltana. Kuninkaanpoika karkasi velholta hyppäämällä tornista, sokaistuen ohdakkeiden puhkoessa hänen silmänsä. Poika vaelsi vuosia, kunnes päätyi erakon majalle, jossa Tähkäpää riutui. Tähkäpää tunnisti miehen, lankesi tuon kaulaan ja itki. Kaksi Tähkäpään kyyneltä kostutti hänen rakastettunsa silmät, jolloin ne muuttuivat taas kirkkaiksi ja kuninkaanpoika pystyi näkemään. Lopulta he elivät elämänsä onnellisina elämänsä loppuun asti.

”Minä sain sen, kuten sanoit. Minä sain kirjeen” Maria herätti Auroran, joka oli uppoutunut tarinan mielessään kertaamiseen. ”Hyvä neiti Hale... Parahin terveisin... Miltä vuosisadalta se koulu oikein on?” Maria nauroi. ”Niinpä. Mutta tuletko sinä meidän kanssa Viistokujalle?” Aurora kysyi, hänkin hymyili hieman, eihän hän nyt Minerva-tädille voinut nauraakaan. Tai siis, ei Minerva ollut aivan hänen tätinsä. Hän oli Venus-äidin täti, eli Auroralle nainen oli isotäti. ”Tietenkin tulen” Maria vastasi ystävälleen. He astelivat sisälle kaksikerroksiseen taloon. He suuntasivat heti toiseen kerrokseen, jossa Marian huone sijaitsi.

Aurora istahti ystävänsä sängylle, jota peittivät keltamustat lakanat. Maria otti paikan kirjoituspöytänsä äärestä, hän avasi tietokoneensa, joka avautui seuraavan kaksikymmentä minuuttia. ”Oliver on kateellinen meille. Hän kuvittelee, että taikakoulussa tapahtuu koko ajan jotakin jännittävää. Opettajat onkin jotain pahan kätyreitä ja yrittää tuhota meidät. Mutta eihän se ole sellaista?” Maria kertoi odotellessaan tietokoneen avautumista. ”Ei, siellä vain kuljetaan tunneilla, tehdään läksyjä, nukutaan ja syödään. Siellä ei melkein koskaan tapahdu mitään. Mutta aika varmasti me tapaamme Harry Potterin. Tiedäthän sinä kuka hän on?” Aurora vastasi. ”Poika-joka-elää?” Maria kysyi epävarmasti.

[Kristallijoutsen]

2. luku
”Miltä tuntuu?”
”Minua jännittää vähän. Tämä on ensimmäinen kertani.”
”Ei ole mitään pelättävää. Minä autan sinua.”
”Sitä minä pelkäänkin.”
”En minä nyt sinun antaisi Viistokujalle eksyä!” Aurora huudahti ystävälleen muka loukkaantuneena. Aikuiset nauroivat näiden keskustelulle. He kuulivat tämän kaltaisia keskusteluita usein, mutta silti he jaksoivat huvittua näistä. Etenkin, jos he kuuntelivat niitä oven läpi. Tällä kertaa he kylläkin olivat pikkubussiautossa, jolla kahdeksanhenkisen seurueen oli tarkoitus matkustaa Lontooseen. Sillä hetkellä he olivat vielä paikallaan kartanon pihalla, he odottivat Alicea, joka ei koskaan ole ollut nopea lähtötilanteissa. Kahdenkymmenen minuutin odotuksen jälkeen Alice juoksi ovesta hiuksiaan vielä harjaten. ”Ja minä kun kuvittelin, että minulla on ongelmia hiusteni kanssa” Aurora totesi katsoen serkkunsa aivan räjähtänyttä tukkaa. Alicen istuttua paikalleen, he lähtivät liikkeelle.

He jättivät auton muutaman kadun päähän Vuotavasta noidankattilasta, johon he loppumatkan kävelivät. ”Harry Potter, hän on täällä!” ”Niin, Harry Potter!” ”Meni Viistokujalle.” Kuiskaukset täyttivät Vuotavan noidankattilan. Eli Potter oli siis Viistokujalla samana päivänä kuin hänkin. Sen takiako hän oli tahtonut juuri sinä päivänä, vaikka heidän olisi pitänyt mennä aikaisemmin. Diana-äidin mukaan hän oli aikoinaan tiennyt, kun Potter oli saanut arven otsaansa. Äiti oli sanonut, että aivan kuin heidän välillään olisi ollut yhteys. Aurora ei uskonut tuohon, ennen kuin asialle olisi enemmän todisteita. Hänen silmänsä muuttuivat meripihkaiseksi. ”Silmäsi” Maria sanoi ystävälleen. ”Sillä ei ole väliä täällä, tämä paikka on jästitön” Aurora vastasi ja kaivoi kumminkin peilin taskustaan. Miksi hänen tunteidensa piti muuttua juuri väärinä hetkinä? Oliko hän muka nyt väsynyt? Vastaukseksi itselleen hän haukotteli.

”Mitä te siis tarvitsette?” Venus-äiti kysyi, kun hänen kolmihenkinen perheensä ja Maria olivat jääneet nelisin, muun seurueen lähtiessä hakemaan rahaa Irvetasta. ”Ensiksi taikasauvat!” Aurora huudahti tähän, joten he suuntasivat Ollivandersin kauppaan. Pian sauvaseppä tulikin heidän luokseen. ”Kumpi sinun sauvakätesi on?” mies kysyi Auroralta. ”Vasen” tyttö vastasi varmalla äänellä. Mies alkoi mittailemaan tyttöä. Aurora testasi paria sauvaa, kunnes sai käteensä Sen sauvan. Kymmenen ja puoli tuumaa tammea, ytimenä lohikäärmeen sydänjuuri. Voimakas ja erittäin luotettava. Seuraavaksi sauvaseppä meni toisen tytön luokse. ”Ja sinun sauva kätesi?” mies kysyi. ”Öö...” Maria sanoi ystäväänsä katsoen, Aurora vain hymyili tälle. ”Olen oikeakätinen?” tytön ääni oli hieman epäilevä ja tyttöä alettiin heti mittaamaan. Marialle ei ollut löytyä oikeaa sauvaa. Kaksitoista kertaa mies oli sanonut: ”ei, ei, eij” ja juossut etsimään uutta sauvaa. Sitten Maria sai käteensä kahdeksan ja puoli tuumaa pitkän eebenpuusauvan, jonka ytimenä oli yksisarvisen jouhta.

Seuraavaksi he menivät matami Malkin kaapuja kaikkiin tilaisuuksiin –kauppaan, josta tytöt saivat kouluasunsa. Sitten he suuntasivat Säilä & Imupaperiin, josta he ostivat tyttöjen tarvitsemat koulukirjat. Venuksen ja Dianan puhuessa kauppiaan kanssa Aurora ja Maria menivät katselemaan kirjoja. Silloin he tapasivat ensikerran ruskean hiuspehkon ja isot etuhampaat omaavan tytön. ”Hei, kuka sinä olet?” Aurora kysyi tältä ja hänen silmänsä muuttuivat violeteiksi. Tyttö katsoi häneen. ”Oletko sinä metamorfimaagi? Olen lukenut niistä” tyttö sanoi. ”Siis, minä olen Hermione” tyttö vielä lisäsi, kuin olisi vasta ymmärtänyt kysymyksen. ”En ole metamorfimaagi. Jonkinlainen loitsu...” Aurora sanoi ja katsoi kelloon, ottaen lääkkeet.

”Hän on kertonut loitsusta minulle. Joku aikoi loitsia jonkun aikuisen, mutta loitsu osuikin Auroraan. Aurora melkein kuoli siihen. Parantajalääkäriheput kumminkin saivat sen suljettua Auroran silmiin vaarattomana. Mutta kuten näit, hän joutuu syömään pillereitä neljän tunnin välein” Maria kertoi uudelle tuttavalle. ”En ole kuullut sellaisesta loitsusta. Oletteko te mitä, verisäädyltä siis?” tyttö vastasi tähän. ”Minä olen jästisyntyinen” Hermione kertoi vielä ylpeänä. ”Minäkin olen jästisyntyinen ja Aurora... Hänen äitinsä on puhdasverinen, mutta emme tiedä hänen isästään” Maria vastasi tähän. ”Aurora! Maria! Lähdetään!” kuului Venuksen huuto. ”No, me mennään nyt. Nähdään koulussa!”  Maria sanoi lähtiessään. Loput ostokset sujuivat nopeasti ja nuo neljä naishenkilöä menivät autoon.

[Kristallijoutsen]

3. luku
Aurora, Maria ja Frank seurasivat aikuisia ja Alicea King’s Crossin asemalla. Perätysten he saapuivat laiturille yhdeksän ja kolme neljännestä, laituri oli täynnä Tylypahkaan meneviä lapsia ja heidän sukulaisiaan. Aurora oli ottanut mukaansa Mystery-nimisen pyhän birman. Nelivuotias tyttökissa oli adoptoitu eläinhoitolasta, johon tullessaan tuo oli jo ollut toiselta silmältä sokea. Kotiin Aurora joutui jättämään kissoistaan kaksi. Maine coon tytön, Princessin, ja ocicat Helenen. Laiturilla Mystery naukui hämillään ihmismassoista. ”Nähdään kesällä!” Aurora sanoi ja halasi kumpaakin äitiään, ennen kuin nousi junaan. Maria seurasi hänen perässään.

”Saako tänne istua?” Aurora kysyi, kurkistaessaan ovesta sisään. Siellä oli vain kaksi poikaa, punahiuksinen ja mustahiuksinen. ”Istukaa vain” mustahiuksinen vastasi. Istuttua punapään viereen Aurora katseli matkaseuralaisia. ”Sinä olet Harry, vai mitä? Näytät isältäsi. Siis paitsi silmäsi ovat selvästi samanlaiset kuin äidilläsi” Aurora sanoi ja sai myöntävän vastauksen. ”Diana-äiti on sinun isäsi serkku ja hän oli äitisi paras ystävä. Äitisi kuulemma oli minun kummini” Aurora kertoi ja katsoi sitten toiseen poikaan. ”Sinä olet Weasley. Minnie-tädin mukaan sinun veljesi aiheuttavat hänelle harmaita hiuksia” Aurora jatkoi. ”Hänkö on se Harry Potter?” Maria kysyi ujosti ystävältään, joka nyökkäsi vastaukseksi. ”Minä olen Ron” Weasley esittäytyi. ”Ja te olette?” Ron kysyi. ”Minä olen Aurora Minerva Victoria Adam ja hän on ystäväni, Maria Hale” Aurora esittäytyi ja esitteli ystävänsäkin samalla.

Ensin tuli poika etsimään rupikonnaansa ja sitten tuli ruskea hiuspehkoinen tyttö. ”Oletteko nähneet rupikonnaa? Nevilleltä katosi” Hermione kysyi ja huomasi vasta sitten vanhat tuttunsa ja tuli heidän kanssaan istumaan. ”Hei, Hermione” tytöt tervehti tuota. ”Hei, Aurora ja Maria” Hermione tervehti tuttujaan ja katsoi poikia. ”Sinähän olet Harry Potter?” Hermone kysyi ja vahvistuksen saatuaan alkoi selittämään kuinka oloi lukenut pojasta kaiken.

Hermionen lähdettyä paikalle tuli kolme poikaa. ”Onko se totta?” kysyi poika, jonka Aurora tunnisti Malfoyksi. ”Koko juna supattaa, että Harry Potter on tässä vaunu osastossa. Sinähän se siis olet” Malfoy sanoi ja Harry vastasi tuolle myöntävästi. ”Ai niin, tässä on Crabbe ja tässä Goyle” Malfoy kertoi Auroran tuijottaessa näitä. ”Ja minun nimeni on Malfoy, Draco Malfoy” poika esittäytyi lopulta. Aurora puhalsi ilmat keuhkoistaan, saaden pojan katseen itseensä. ”Ja kukas sinä olet?” Malfoy kysyi nenäänsä nyrpistäen. Tyttö nousi seisomaan. ”Olen Aurora. Aurora Adam” tyttö sanoi pisteliäästi silmien muuttuessa mustiksi kuin hiili. Malfoy nauroi tytölle sanoi jotakin Harrylle, mutta Aurora ei kuullut sanoja, ja lähti. ”Rauhoitu Tähkäpää, rauhoitu” Maria sanoi ja sai ystävänsä pienen rauhoittelevan puheen jälkeen istuutumaan.

He vaihtoivat kaavut päälleen, tytöt ensin, poikien poistuessa ja sitten pojat tekivät saman, tyttöjen poistuessa. Sitten he poistuivat junasta. ”Ekaluokkalaiset! Ekaluokkalaiset tänne!” kuului huuto ja ekaluokkalaiset alkoivat menemään isokokoista miestä kohden. Mies johdatti heidät veneille, jotka kuljetti heidät järven ylitse.

[Kristallijoutsen]

A/N: Unohdinkin alussa kertoa, ettei tästä sit tuu mitään Potterin ihailu ficiä, siis ainakaan lopusta

4. luku
”Ekaluokkalaiset, professori McGarmiwa” sanoi isomies, joka oli auttanut heidät veneille. Nyt Aurora katsoi Minnie-tätiä, kuten hän naista kutsui. Hiukset nutturalla nainen näytti ankaralta. Nyt on tultu kouluun, jossa hän on professori McGarmiwa. Professori johdatti heidät peremmälle ja kertoi koulun käytännöistä. Aurora ei jaksanut niistä välittää vaan katseli muita ekaluokkalaisia. ”Kiva täti sinulla” Maria kuiskasi ystävälleen, naisen lähdettyä. Pian professori kumminkin tuli takaisin ja johdatti heidät suureen saliin.

Moni hattu on päältä kaunis,
Mut sille en pane painoa,
Vaan itseni oitis syön, joku muu
Jos paremmin käyttää aivoa...

Hattu lauloi, mutta Aurora ei jaksanut kuunnella sitä vaan vaipui mietteisiinsä. Vasta taputusten alkaessa Aurora heräsi transsistaan.

”Hanna Abbott!”
”PUUSKUPUH!”

”Aurora Adam!” Aurora meni ja istui halun alle. ”Selvästi äitinsä viisaus ja rohkeus. Mutta omistat selvästi omistat isäsi oveluuden” hattu kuiski. ”Isäni? En kai minä joudu Luihuseen? Enhän? En edes tunne isääni” Aurora kuiski. ”Ymmärrät päätökseni aikanaan. LUIHUNEN!” Viimeisen sanan hattu huusi koko salille. Auroran teki mieli kirota koko hattu. Ja miten hänen isänsä mihinkään liittyi. Eihän hän edes tiennyt kuka hänen isänsä oli. Aurora meni Luihusen pöytään, joka taputti hänelle. ”Aurora, silmäsi ovat punaiset” Maria kuiskasi, kun Aurora kulki hänen ohitseen. Punaiset? Aurora yritti kesyttää raivonsa, siinä onnistumatta. Vielä vanhemman Luihuspojan viereen istuessaan hänen silmänsä olivat yhtä punaiset kuin hiuksetkin.

”Susan Bones!”
”PUUSKUPUH!”
”Terry Boot!”
”KORPINKYNSI!”
”Mandy Brocklehurst!”
”KORPINKYNSI!”
”Lavender Brown!”
”ROHKELIKKO!”
”Millicent Bullstrode!”
”LUIHUNEN!”
”Frank Core!” Aurora hymyili serkulleen ja toivoi tämän pääsevän rohkelikkoon.
”ROHKELIKKO!” Frank kipitti siskonsa viereen Rohkelikon pöytään.
”Justin Finch-Fletchley!”
”PUUSKUPUH!”
”Hermione Granger!”
”ROHKELIKKO!”
”Maria Hale!”
”PUUSKUPUH!” Aurora hymyili ystävälleen, joka näytti olevan kauhuissaan.

Loppu lajittelu meni samalla tavalla, jotkut olivat pidempään jotkut lyhyempään hatun alla. Malfoy ei ehtinyt saamaan hattua edes päähän kun jo kuului huuto: ”LUIHUNEN!” Lopulta oli Harryn vuoro. Muutaman minuutin jälkeen hattu lajitteli Harryn Rohkelikkoon. Lajittelun jälkeen rehtori piti pienen puheen, jonka jälkeen tulivat ruoat. Aurora otti lautaselleen hieman salaattia ja pyöritteli sitä siinä. Hänellä ei ollut nälkä. ”Mitä, eikä Adamilla olekaan nälkä?” Malfoyn ääni kuului Auroran vierestä. Tyttö katsoi tuota raivosta punaisilla silmillään ja yhtäkkiä pojan hiukset savusivat. Aurora nauroi, kun pojan kauniit platinahiukset olivat kärventyneet mustiksi. ”Loitsia ei saa muualla kuin tunneilla” sanoi vanhempi poika, jonka Aurora tunnisti valvojaoppilaaksi, tämän merkistä. Poika pidätteli selvästi nauruaan, kun Aurora käänsi punaisen katseensa tuohon. Auroran silmät muuttuivat vihreiksi, rentoutumisen väriksi. Ehkä Luihunen ei olekaan niin paha tupa.

Alkajaispitojen jälkeen ekaluokkalaiset Luihuset seurasivat tupansa valvojaoppilaita tyrmiin. He pysähtyivät kiviseinän eteen. ”Tunnussana on käärmessuu. Muistakaa se!” valvoja oppilas sanoi ja seinään avautui oveksi ja uudet Luihuset menivät tupaansa. ”Tyttöjen makuusalit ovat tuolla ja poikien täällä” valvojaoppilas kertoi ja tytöt menivät omien makuusaliensa suuntaan. Ensiluokkalaiset tytöt oli jaettu neljään kahden hengen huoneeseen. Auroran kanssa huoneen jakoi Fox, ainakin huoneen ovessa lukevan nimien mukaan. Aurora astui makuuhuoneeseen, jossa toinen oli jo asettumassa aloilleen.

”Ainakin täällä on enemmän tilaa kuin Rohkelikossa” Aurora mumisi itsekseen, mutta toisen oli tietenkin pakko kuulla se. ”Rohkelikossa? Mistä sinä tiedät millaista Rohkelikossa on?” tyttö sylkäisi toisen tuvan nimen ulos, kuin sen lausuminenkin aiheuttaisi tuskaa. ”Minun serkkuni on Rohkelikossa” Aurora sanoi tällä. Katsoessa toista silmiin punainen väri alkoi taas kohoamaan hänen omiin silmiinsä, pelästyttäen toisen. Vielä pahemmin Fox pelästyi, kun toinen alkoi sihisemään jotakin mitä hän ei ymmärtänyt, mutta joka kuulosti silti pelottavalta. ”Ai sinulla on kissa?” Fox vaihtoi aihetta katsoen häkissä loikoilevaa Mysteryä. ”Minullakin on kissa” tyttö intoili osoittaen sängylleen, jossa istui ylväännäköinen tonkineesi. ”Niin on, ja huomasin jo kissasi” Aurora sanoi pistävästi tytölle ja aukaisi sekä arkkunsa että vaatekaappinsa. ”Rohkelikossa saman makuuhuoneen jakaa kuulemma viisi tyttöä, joilla on vain yksi yhteinen pesuhuone” Aurora kertoi asettaessa vaatteita kaappinsa ylähyllyille. ”Minä olen sitten aamuihminen, enkä todellakaan aio hiipimään täällä sinun takiasi. Kannattaa tottua siihen” Aurora totesi huone toverilleen. ”Minäkin olen aamuihminen” toinen vastasi. ”Mitkä sinun taustasi ovat? Keitä sinun vanhempasi ovat?” Fox kysyi. Aurora istuutui sängylleen ja päästi kissansa häkistä, toisen istuessa toiselle sängylle.

”Minun äitejäni ovat Diana Adam ja Venus Pasteur. Diana-äiti on se, joka minut synnytti. Diana-äiti on puhdasverinen, hän työskentelee taikaministeriössä. Venus-äiti on puoliverinen, hän toimii muotisuunnittelijana. Hänen luomuksensa on tunnettuja sekä noitien, että jästien keskuudessa. Meidän kanssamme asuu minun tätini, hänen miehensä sekä heidän kaksi lastaan Alice ja Frank. En tiedä, kuka isäni on. Diana-äiti ei suostu kertomaan sitä minulle. Hän sanoo aina ’Myöhemmin’, tai ’Kunhan olet vanhempi ja ymmärrät asioita’. Hän ei ole kertonut sitä kellekään. Kerran hän vahingossa kertoi isästäni jotakin. Hän sanoi, että isäni oli ’julma ja paha mies, jonka kanssa vain hullut haluavat olla tekemisissä’. Tiedätkö Adamien sukukartanon? Siellä me asumme” Aurora kertoi. ”Entä sinä?” hän kysyi katsoen toista, selvästi kiinnostuneena.

”Minä olen Sidney ja Thomas Foxin vanhempi tytär, Crystal Fox” tyttö kertoi huone toverilleen. ”Kumpikin vanhemmistani on puhdasverisiä. He kannattavat Pimeyden lordia, mutta eivät ole kovinkaan rikkaista suvuista. Asuimme minun ensimmäiset viisi vuottani Yhdysvalloissa, Floridassa. Minulla on kaksi pikkusiskoa, Flora ja Angel” tyttö kertoi. Aurora nyökkäili tälle.

Tutustumien jälkeen huoneeseen laskeutui hiljaisuus, jonka aikana Aurora laittoi kirjojaan alimmille hyllyille. Lopulta kaapissa oli yksi tyhjä hylly, keskimmäinen. Siihen tyttö laittoi pari fantasiakirjaansa, valokuvan itsestään ja äideistään sekä pienen lukollisen rasian.