Sherlock Holmes, Sano heti jos minä häiritsen | Sherlock Holmes/John Watson, S

[Nukkemestari]

Ficin nimi: Sano heti jos minä häiritsen
Kirjoittaja: Nukkemestari
Vastuuvapaus: En omista Sherlock Holmesia, sehän on selvä, mutta tällä kertaa haluan huomauttaa, että ficin ohessa olevat runot ovat Eeva Kilven, eikä minun. Kiitos hänelle kun runoilee!
Fandom: Sherlock Holmes Sekoleptikko lisäsi fandomin myös otsikkoon.
Tyylilaji: Oneshot, runofic, Fluffy/Romance
Ikäraja: S
Paritus: Sherlock Holmes/John Watson

A/N: Fic joka syntyi Eeva Kilven runojen pohjalta, kaikki kunnia hänelle näistä runosta! Ne ovat siroteltuna ja kursivoinnilla ficin joukossa!
(Okei wtf, tästä tuli Holmes näkökulmasta. Onkohan se nyt okei… no menköön, kun tää on tämmönen lyhyt söpistely)



Sano heti jos minä häiritsen

Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.

”Sano heti jos minä häiritsen, Holmes”, Ystäväni Watson sanoi astuttuaan sisään.
Näytin kai jotenkin ajatuksiini uponneelta, sillä hän jatkoi:
”Niin minä lähden saman tien pois.”
Katsoin häntä hetken. Hän lähtisi pois koska häiritsisi? Ei ikipäivänä.

Tuhahdin.
”Et sinä häiritse, Watson.”
Hän näytti kamppailevan sanojen kanssa ja jää häilymään oviaukkoon.
Miettivän, oliko tämä jonkinlainen sarkastinen kommentti.
”Istuhan, Watson”, täsmennän.
Huojentuneena siitä, ettei joutunut itse päättämään sanojeni merkitystä, Watson istuutuu vastapäätä minua. Siinä hän nyt tapittaa ja näyttää miettivän mitä sanoisi.

”Holmes…”
”Niin, Watson?”
”Mitä mietit?”

Aukaisen suuni mutta suljenkin sen ajatellakseni ennen sanomista:

Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.

Sen sijaan Watson unohtaa suun auki ajatellessaan. Hän tekee usein niin.

Watson nousee ja kävelee luokseni.

Tervetuloa.

”Sinä se osaat aina yllättää, Holmes”, Watson kuiskaa ja nostan käteni silittääkseni hänen karheanpehmeää poskea.

”Hmm… John”, totean kun hengitämme toistemme hengitystä.
Ja myöhemmin, kun viimein tajuan meidän siirtyneen jotenkin omituisesti sängylleni, jatkan keskeytynyttä lausettani Watsonin kyljessä.
”…Sinä todellakin järkytät koko minun olemustani.”

         ***

Sinun jäljiltäsi katson itseäni;
silmieni ympärillä onnelliset poimut.

[jossujb]

Mut hemmotellaan kyllä ihan piloille nykyään finissä. Aamulla Penberiä, illalla Nukkea ja molemmat Holmesia, taidan ottaa ja kuolla. Paitsi että ei voi, kun pitää kommentoida ensin.

Tuo runo sopi niin täydellisesti Holmesille ja Watsonille, etten todeksi usko. Mistä sinä tuollaisen repäisit? Sä olisit voinut yhtähyvin yksätä mulle tuon runon ja sanoa että lue Holmes/Watson lasit päässä niin sekin olisi jo riittänyt.

No niin, mutta vaikka sinä mulle väitit että et ole kauhean tyytyväinen, niin minusta tämä oli juuri sellaisena tunnelmapalana, hassuna ficletin pätkänä lajissaan perfect. Ei ehkä paljoa juonta, mutta sitäkin enemmän tunnelmaa <3

Karheanpehmeä on muuten ihana sana. Tarkoittanet partaa joka on ajeltu aamulla, että illalla jo hiukan puskee sänki? Ja ajatus Holmesista ja Watsonista sängyssä on aina niin ihana. Ja Holmes kutsuu Watsonia Johniksi! Tämän fandomin ehkä intiimein asia mitä voin edes keksiä, mä voisin kuvitellä että nää kundit rakastelis ennen kun alkavat toisiaan sinutella. Että siihen on isompi kynnys kuin mihinkään muuhun <3

Joo, ei tästä kommentista selvää saa, mutta kiitos. Kasvan lellittynä näiden kanssa.

jjb

[Penber]

Tsuppaduu! Olen kovin väsynyt, joten mitään järkevää et saa. ihihi. Paitsi että oli suloista! Oot nyt innostunu kirjottaa Holmesin näkökulmasta! Itse en uskaltais! : D En koskaan.. Eli nostan sinulle hattua.

Ja myöhemmin, kun viimein tajuan meidän siirtyneen jotenkin omituisesti sängylleni, jatkan keskeytynyttä lausettani Watsonin kyljessä.
”…Sinä todellakin järkytät koko minun olemustani.”

AWWWWWAWAW<3 kiitos.

[zilah]

Voi jestas, miten ihana pikku ficci! Olen vasta alkanut lukea läpi Finin Holmes/Watson ficcejä, ja olen ihan pähkinöinä. Olen samaa mieltä edellisten kanssa siinä, että tämä oli kaunis tunnelmapala, jossa tämä ihanainen pari oli aidoimmillaan.


zilah

[Milgia]

Ja myöhemmin, kun viimein tajuan meidän siirtyneen jotenkin omituisesti sängylleni, jatkan keskeytynyttä lausettani Watsonin kyljessä.
”…Sinä todellakin järkytät koko minun olemustani.”

Oih, ihastuin tähän tekstiisi jo aiemmin, enkä ymmärrä miksi helvetissä en ole kommentoinut tätä vieläkään? Ehken halunnut tehdä sitä ilman ääkkösiä?

Asiaan. MINÄ RAKASTAN sitä kun joku kirjoittaa Holmesin näkökulmasta, koska se on joskus aivan liian canonjeejee kun kirjoitetaan Watson näkökulmasta, kiitokset sinulle siis : D

Ihana tunnelmapaukku <3 Jotenki nii söpis että aaawww, mutta silti aistin ja löysin sieltä canonpiirteitä, ja nyt puhun itseni pussiin jee ^^ Ja runo sopii tähän yhtä hyvin kuin Brett Holmesiksi, eli täydellisesti!

M

[Jini]

Oi, Nukkeseni! <3

Sä oot nero, mä rakastan tätä. <3 Holmes/Watsonia ei voi olla liikaa! ^^

”Hmm… John”, totean kun hengitämme toistemme hengitystä.
Ja myöhemmin, kun viimein tajuan meidän siirtyneen jotenkin omituisesti sängylleni, jatkan keskeytynyttä lausettani Watsonin kyljessä.
”…Sinä todellakin järkytät koko minun olemustani.”

Mä niiiiiiiiiin rakastan tätä kohtaa! <3

[Lilian]

Mä olen tukehtua onnelliseen fanityttöhihitykseen tällä hetkellä. Tiesin ton runon jo etukäteen ja tykkäsin siitä paljon ja tässä yhteydessä tajusin että sehän on täydellinen Holmesille ja Watsonille!
Ihana, kiitos <3