Birgit
Kirjoittaja: minä
Tyylilaji/Genre: humoristinen? päätä sinä!
Ikäraja: S
Summary: Mun isoisotädillä näytti olevan luontainen kyky ajaa kaikki sen lähimmäiset stressiloman tarpeeseen
BIRGIT
Mä olin päättänyt, etten ikinä eläisi niin kauan, että kaikki mun lähisukulaiset ja ystävät olisivat maanneet mullan alla jo hyvän aikaa, kun mä vielä istuisin jonkun vanhainkodin keinutuolissa vaipat jalassa rusinoitumassa.
Näin kävi mun isoisotädille Birgitille. Sen miehen kuoltua mun sukulaiset yritti heivata sitä pakokauhun vallassa kuin rukkasta toisilleen, kun eivät halunneet laittaa vanhaa tätiään laitokseenkaan asumaan.
Totuus oli kuitenkin se, ettei kenelläkään ollut halua maksaa sen asumista vanhainkodissa, koska Birgit oli pelannut kaikki sen ja sen miesvainaan säästöt bingoon heti ensimmäisellä ruotsinristeilyllä, jonne se oli raahautunut piakkoin miehensä kuoltua.
Toinen totuus oli, ettei kukaan sukulainen halunnut Birgittiä riesoikseen, ei edes sen oma veli, joka kuuroutui vuonna 1957 aivokalvontulehduksen takia ja vietti muiden sukulaisten mielestä "sangen rappiollista elämää" kissansa kanssa jossain päin Turkua.
Birgit passitettiin muun suvun yhteisymmärryksen vallassa mun enon perheen luokse, koska ne asusti isossa talossa Keravalla kuuden hevosen kanssa, ja raikas ulkoilma tekisi kuulema hyvää vanhalle ihmiselle.
Ei se siellä kuitenkaan ollut kuin kaksi viikkoa, jonka jälkeen Birgitillä oli jo lähtö edessä. Se ei ollut tullut juttuun eläinten kanssa, ja hevoset olivat lakanneet syömästä kokonaan sen jälkeen, kun Birgit oli eksynyt talleille ja ruvennut rääkymään keuhkojensa täydeltä, ja säikäyttänyt hepat ihan totaalisesti.
Kuulema sillä oli traumaattisia lapsuusmuistoja hevosiin liittyen, mutta mun veikkaus oli, että se oli vaan feikannut koko jutun, sillä Birgit ei pitänyt enon vaimosta, koska luuli että enon vaimo yritti myrkyttää tätösen, koska Birgitin aamupuurosta oli löytynyt karva.
Mun suku oli taas alkutekiöissään sen asian kanssa, että mihin hittoon ne tunkisi vanhan ja pissalta haisevan mummon, joka oli ilkeä kaikille. Äidin pikkusisko Aino, joka oli vielä alle kolmikymppinen lähihoitaja, lupautui pää pystyssä ottamaan vanhusparan sen pieneen kolmioon, ja jo kahdessa päivässä oli Birgitin tavarat purettu jo muutenkin ahtaaseen asuntoon.
Mun suureksi yllätykseksi Birgit viihtyi Ainon luona jopa parisen kuukautta. Mun täti sinnitteli mukisematta sellaiset puolitoista kuukautta, jonka jälkeen mun äiti rupesi saamaan päivittäin puheluita Ainolta, joka itkua vääntäen yritti selittää, että Birgit oli kaameampaa seuraa kuin sen entinen poikaystävä Tapani, josta myöhemmin käytettiin nimeä Tanja. Mä en ollut tunnistaa Ainoa, kun näin sen seuraavan kerran. Sen iho oli harmaa, silmät verestävät ja se oli lihonut ainakin viisitoista kiloa.
Luonnollisesti Birgitin seuraava pysäkki oli meidän huusholli, jossa se sai armollisesti asua tasan kolme päivää, jonka jälkeen mun vanhemmat sitoivat sen tavarat meidän saabin katolle, heittivät Birgitin takapenkille, ja ajoivat Tyynelän vanhainkotiin, joka sijaitsi 500 kilometriä meidän talosta pohjoiseen. Sinne se sitten unohdettiin pariksi vuodeksi.
Kun sitten tuli päivä, jolloin Tyynelästä soitettiin, ja suurten pahoitteluiden saattelemana ne kertoi, kuinka Birgit oli kuukahtanut saunan lauteille. Birgitin hautajaiset oli pieni ja muodollinen tilaisuus, jossa kaikki sukulaiset vollotti asiaankuuluvan kovaa, ja arkun vierellä ne lausuivat pitkät ja mairittelevat muistosanat, mutta samalla ne vilkuilivat sitä, että kuka oli ostanut kalleimmat kukkavihot.
Heti sen jälkeen kun Birgit oli saatu multiin ja pari virttä oli veisattu päälle, kaikki ajoivat nasta laudassa Tyynelään nahisestelemaan siitä, että kuka saisi hopealusikat ja kuka vanhat matot. Eno hamstrasi itselleen ne lusikat, vedoten olevansa nyt perheen pää. Äiti vei kaikki koriste-esineet, joista se uskoi saavansa muutaman kympin kirpputorilla, ja Ainolle jäi Birgitin vaikuttava kokoelma Jeesus-ikoneita ja vuoteenpäälliset.
Muun suvun kolistellessa kädet täynnä tavaraa takaisin autoihinsa, mä annoin katseeni kiertää pitkin puhtaaksi nyysittyä huonetta. Seinälle oli jäänyt roikkumaan pieni ristipistoin koristeltu taulu, jossa luki "Oma koti kullan kallis." Se ei roikkunut siinä enää, kun mä painoin oven kiinni perässäni.
Kommentit on mukavia
eka kerta kun ikinä julkaisen mitään n__n kerro siis toki mielipiteesi!