Yhdessä jälleen k-11 (Harry/Ginny, Het, Romance, Humor) LUKU 13

[Milgia]

Pahemman luokan shokki, kun huomasi nGiladran kommentoineen, hän ei yleensä tälläisiä lue ^^
Giladra C
Mielenkiintoisin saatu kommenttini ikänä, ja rakentavin. Kiitos rakentavasta, ja myönteisestä Ja kyllä lukuja on tulossa lisää kunhan saan laitettua. Sinä varmaan tapat minut seuraavan luvun jälkeen.

Hp-fani4ever
Joo jatkoa tulossa.


9.Luku

Kevään kolmas kokous pidettiin Ginnyn ja Harryn luona.

”Noniin Alastor, onkos sinulla varjostuksesi raportti?” Remus katsoo Alastoria kysyvästi.
”On minulla, luetko sen nyt?”. Alastor kysyi ja kaivoi raportin viittansa uumenista.
”Mielelläni, onko meillä muita käsiteltäviä aiheita, jos ei niin aloitan lukemisen heti.” Remus sanoi, otti raportin vastaan ja laittoi silmälasit päähänsä.

Hetken kuluttua kun kaikki olivat hieman kärsimättömiä  ja Remus oli saanut raportin luettua, ”Tällä aineistoilla voin sanoa nyt heti että sinä Harry joudut heti huomenna lähtemään Skotlantiin ja joudut ottamaan mukaasi; Näkymättömyysviittasi, sauvan, pari tekemääni lientä ja luudan”.
Harry nyökkäsi ja esitti kysymyksen, ”Kauan suunnilleen olen siellä?”.
”Jos kaikki menee niin kuin pitää niin noin kuukauden, ehkä vähän alle tai yli”. Remus sanoi mietteliäästi, ”Ja nyt seuraavaan asiaan, te joudutte pärjäämään ilman minua seuraavan kuukauden koska minunkin pitää lähteä muiden ihmissusien luo”.  Kukaan ei pitänyt ajatuksesta mutta vain yksi uskalsi sanoa sen ääneen, ”Onko sinun ihan pakko lähteä Remus?” Tonks kysyi hieman haikeana. ”On, minun on lähdettävä muuten emme saa tarpeellisia tietoja tarpeeksi nopeasti” Remus sanoi reippaasti vaikka sisimmässään hänen olonsa oli myös haikea.
”Pidämme tauon, Ginny lupasi laittaa päivällistä” Remus sanoi, laski silmälasit pöydälle ja  keräsi paperit siististi pinoon.

”Rakas onko sinun ihan oikeasti pakko lähteä” Tonks kysyi, ”En halua jäädä nyt yksin enkä välttämättä pärjää”.  Remus otti rakkaan vaimonsa syleilyyn ja sanoi rohkaisevasti, ”Minun on pakko, et sinä ole yksin täällä ovat kaikki Arthur, Molly ja moni muu, kyllä sinä pärjäät”.
”Kai minä sitten” Tonks sanoi ja painautui entistä lähemmäs miestään, ”Mutta minä pelkään että sinulle käy huonosti” , ”Älä pelkää rakkaani, pienet ruhjeet eivät ole vaaraksi, enkä minä aio kuolla” Remus sanoi ja pyyhkäisi peukalollaan pienet kyyneleet Tonksin poskipäiltä.

Kun tauko oli ohi, Remus ilmoitti heti alkuun tärkeän asian, ” Me emme voi pitää teihin yhteyttä kuin kirjeitse ja kerran viikossa jotta kukaan rupeaisi epäilemään”.  Kaksi naista huokaisi raskaasti.
”Onko kellään kysymyksiä, jos ei ole päätämme kokouksen koska Harryn ja minun pitää päästä nopeasti lähtemään” Remus sanoi, ja poistui keittiöstä.

Kaikki lähtivät omille tahoilleen, Harry etsi kaikki tarpeelliset tavarat eli laukun ja näkymättömyysviitan, ”Ginny mihin Remus laittoi ne liemet?” Harry kysyi samalla kun valmisti itselleen hieman evästä. ”Tässä” Ginny sanoi ja ojensi miehelleen kolme pientä liemipulloa.

Ennen kuin Harry nousi luutansa selkään he hyvästelivät toisensa. ”Suorita tehtävä hyvin, tule ehjänä takaisin, Minä rakastan sinua” Ginny sanoi ja suuteli Harrya poskelle, ”Tulen tulen, minäkin rakastan sinua” Harry sanoi, halasi vaimoaan ja nousi. Ginny vilkutti niin kauan kuin Harrya edes vähän näkyi taivaalta. Kun Harrya ei näkynyt Ginny meni takaisin sisälle ja keitti teetä.

Toisaalla, oli myös hyvästelyjen vuoro. ”Tule elävänä takaisin, minä rakastan sinua” Tonks sanoi ja suuteli Remusta. Remus kiusaantui hieman vaikka kukaan ei ollut näkemässä ja sanoi ”Tulen minä, minäkin rakastan sinua”. Pian Remus kaikkoontui ja Tonks jäi yksin.

Harry oli saanut selkeät ohjeet Remukselta, lentäminen sujui leikiten ja seuraavana aamuna Harry oli jo Skotlannissa, hän laskeutui alas syrjäiselle kadulle joka oli kaukana keskustasta. Harry tutki karttaa ja yritti parhaansa mukaan suunnistaa sinne mihin Remus halusi hänen menevän.

Kaukana ihmisasutuksista oli Ihmissusien ”päämaja”, Remus ilmiintyi kyseisen paikan eteen, ja mumisi jonkun pitkänlaisen loitsun jonka seurauksena Remus löysi päämajan oven.
Remus astui sisään ja tottuneesti käveli niin alas kuin mahdollista, pian hän oli päässyt itse päämajaan, siellä Remus kohtasi ”vanhoja tuttuja” ja jutteli heidän kanssaan niitä näitä (tai ainakin yritti).

Ginny ei halunnut olla yksin joten hän päätti lähteä Tonksin luo, hetken kuluttua Ginny ilmiintyi matkalaukun kanssa Taivaantielle ja koputti oveen. Tonksilla kesti hieman tulla, mutta Ginnyllä oli aikaa odotella, hän katseli pihaa, ja pian Tonks tulikin jo avaamaan. ”Hei Ginny, tule sisään” Tonks sanoi iloisesti. ”Hei, kiitos, voisinko asua täällä kanssasi kun en halua olla yksin”. Tonks nyökkäsi, ”En minäkään halua olla yksin, joten tule vain”.

Ystävykset joivat teetä ja ja juttelivat lapsista kaikenlaista, hetken kuluttua Ginnyn katse harhaili takan suuntaan ja hän huomasi äitinsä,  Ginny käveli takan luo ja kumartui hieman ”Hei äiti, onko sinulla jotakin asiaa?”, Molly katsoi toruvasti Ginnyä ja sanoi ”Nouse pystyyn, et saisi kumartua turhaan, olet siis Tonksin luona, ajattelin että v oisitte tulla meille siksi aikaa kun Remus ja Harry ovat tehtävissä”. Nyt Tonksikin tuli takan luo, ”Hei Molly, kiitos kutsusta mutta kyllä me pärjäämme kaksistaankin” Tonks sanoi. ”Ette pärjää, kyllä minä tiedän tulkaa nyt vain tänne niin teille ei ainakaan voi sattua mitään” Molly sanoi hieman tuohtuneesti. ”No kai sitten tulemme” Tonks ja Ginny sanoivat yhteen ääneen, ”Mutta laitamme kirjeet ensin Harrylle ja Remukselle” Ginny sanoi ja poistui takan ääreltä.

Ginny aloitti kirjoittamisen;

Hei rakas,

Kun tulet takaisin, enkä ole kotona, älä hätäänny olen Kotikolossa.

Rakkaudella Ginnysi


Myös Tonks kirjoitti kirjettä miehelleen;

Hei  Remus,

En ole kotona kun tulet, älä huolestu, olen Mollyn luona Kotikolossa

Rakkaudella vaimosi Tonks

Kun kirjeet oli laitettu pöllöjen mukaan, naiset ilmiintyivät Kotikoloon, ”Hei me tulimme nyt” Ginny huusi eteisestä, Molly tuli heitä vastaan ja katsoi molempia toruvasti, ”Ette saisi kantaa painavia laukkuja”. Ron käveli rappusia alas, huomasi kiusallisen tilanteen ja kantoi laukut yläkertaan. ”Kiitos Ron” Tonks sanoi, käveli olohuoneeseen ja istahti lähimmälle nojatuolille, Toivon että he saavat kirjeet pian, jotta he eivät olisi huolissaan” Tonks sanoi mietteliäästi, ”Samoin” Ginny sanoi ja kutoi samalla vauvanmyssyä taikomalla.

Kolmen viikon kuluttua, Harry ja Remus olivat saaneet tehtävänsä loppuun ja he palasivat kotiin.
Harry lensi mietteliäänä ja laskeutui siististi oman talonsa pihaan, muistaen samalla Ginnyn olevan Kotikolossa, Harry otti ilonirti, keitti itselleen teetä ja nautti yksinolosta. Kesken toisen teekupillisen Ginny saapui kotiin, Ginny käveli ihan omissa ajatuksissaan keittiöön ja säikähti hieman huomatessaan Harryn olevan keittiön pöydän ääressä. ”Sinä selvisit” Ginny sanoi iloisena ja halasi miestään. ”Niin selvisin, aih varo olkapäätä”. Vasta nyt Ginny huomasi kaikki Harryn ruhjeet ja mustelmat. Ginny haki puhdistusainetta ja aloitti haavojen ja naarmujen puhdistamisen, ”Auh, tuo sattui” Harry sanoi irvistäen, ”Anteeksi” Ginny sanoi ja yritti hellemmin puhdistaa haavoja. Pian haavat oli puhdistettu ja niissä siteet päällä. ”Haluatko teetä?” Harry kysyi vaimoltaan, ”Haluan kiitos ja haluan myös kuulla mitä teit siellä”, Ginny sanoi ja istahti tuolille. Harry toi teekupin ja Ginny huomasi Harryn aristavan vasenta kättään, ”Harry näyttäppäs vasenta kättäsi” Ginny sanoi, Harry teki työtä käskettyä, kääri hihansa ja näytti kätensä. Ginny tutki kättä ja sanoi ”Etkö ole huomannut, että ranteesi on ehkä murtunut?” Ginny kysyi ihmeissään, ”En ole, käyn huomenna Mungossa”.

Taivaankadulla, Remus oli hyvin väsynyt ja hän astui sisälle, meni keittiöön ja samalla huusi vaimoaan, ”Minä tulin nyt Tonks”. Parin huudon jälkeen Remus huolestui hieman, hän kävi koko talon läpi, kun hän tuli takaisin keittiöön tuloksetta hän oli todella huolissaan, oliko Tonksille sattunut jotain, miksi ei ollut kamppailun jälkiä tai muita jälkiä. Remus päätti että hän yrittäisi rauhoittua ensin juomalla teetä ennen kuin lähtisi etsimään Tonksia. Kun Remus aloitti teen juonnin, ovi kävi, Tonks käveli keittiöön, Remus kääntyi ja huomasi vaimonsa olevan suoraan edessään. Remus nousi nopeasti pöydästä ja halasi vaimoaan lujasti, ”Luulin että sinulle oli käynyt jotain kun et ollut kotona” Remus sanoi huolestuneena mutta onnellisena. ”Minähän laitoin sinulle kirjeen että menin Kotikoloon” Tonks sanoi lempeästi. ”Se ei ole tullut sitten perille asti, mutta pääasia että sinä olet siinä”, Remus sanoi, ”Haluatko teetä, keitin juuri”. Tonks istahti pöytään ja nyökkäsi.

Kun Remus toi teekupin vaimolleen Tonks huomasi että hänen miehensä nilkutti, hän myös huomasi vasta nyt kaikki muut ruhjeet ja uuden haavan naamassa. ”Jouduitko tappeluun kun olet noin ruhjeinen?” Tonks kysyi hieman huolissaan, ”En joutunut, muodonmuutos oli hankala ja siellä ei pysty olemaan ilman että on ihan ruhjeissa ja mustelmissa heti samantien”. Remus sanoi.
”Selvä, mutta haluan puhdistaa haavasi, niissä voi olla ties mitä pöpöjä” Tonks sanoi, yrittäen samalla nousta hakeakseen sidetarpeet, ”Kuulostat aivan Mollylta, tarvitsetko apua?” Remus kysyi.
”Tarvitsen” Tonks sanoi, ”En pääse enää kunnolla ilman apua ylös enkä alas”. ”Selvä” Remus sanoi ja auttoi vaimonsa ylös, kun Tonks käveli lääkekaapille Remus katseli vaimonsa liikkeitä ja huomasi samalla että Tonksin hiustenväri oli muuttunut.

”Tonks, oletko vaihtanut hiustesi väriä?” Remus kysyi,
”En ole, miten niin?” Tonks vastasi,
”Ne ovat ruskeat nyt, viimeksi ne olivat liilat”.
”Ovatko, hmmm… se saattaa johtua raskaudesta, silloin väri vaihtuu itsekseen silloin tällöin”.
”Ne ovat kauniit, sinulle sopii ruskeat hiukset”
”Kiitos Remus” Tonks sanoi ja aloitti puhdistuksen.

Kun Tonks oli kaikki muut puhdistanut ja kaikkiin muihin laittanut siteet, hän olisi halunnut putsata myös Remuksen kasvoissa olevan haavan, mutta sen Remus esti ”Naamassa tuntuu eniten ilkeimmältä kun haavat puhdistetaan joten jätätkö sen väliin, kiitos” Remus sanoi. ”Ei se satu, voin puhdistaa sen todella hellästi ja vain vedellä, se pitää saada puhdistettua” Tonks sanoi ja katsoi tiukasti miestään silmiin, ”Alat samaan otteen minusta, no kai sitten voit haavan puhdistaa, mutta pelkällä vedellä” Remus myhähti. Tonks otti uuden pumpulin, kastoi sen veteen ja lempeästi ja kevyesti paineli pumpulilla haavaa, haavaa kirveli ja Remus irvisteli. Loppujen lopuksi Tonks ei pystynyt naurultaan enää puhdistamaan haavaa, ”Mitä sinä naurat kun minulla on haava kasvoissa?” Remus kysyi itsekkin nauraen, ”On vain hassun näköistä kun SINÄ irvistelet sydämesi pohjasta” Tonks sanoi.

”Niin muuten mitä jalallesi on oikein käynyt?” Tonks kysyi huolestuneena, ”En oikein tiedä, se on joko venähtänyt tai murtunut, mennään käymään Mungossa  …”Kesken lauseen Remukselta meinasivat polvet pettää alta, ”Mitä nyt?” Tonks kysyi hätääntyneenä, ”Ei huolta, olen vain nälkäinen ja väsynyt siinä kaikki” Remus sanoi, suoristi jalkansa, käveli pöydän viereen ja istahti tuolille. ”Teen sinulle jotain syötävää jotta olosi paranee” Tonks sanoi ja rupesi leikkaamaan leipää. ”Kiitos rakas” Remus sanoi väsyneenä. Tonks hymyili  ja yritti parhaansa mukaan kätkeä huolensa miehensä terveydestä. Pian Tonks kantoi leipälautasen Remuksen eteen, ”Näyttääpä herkulliselta, kiitos” Remus sanoi ja suuteli Tonksia otsalle. Tonks istuutui miehensä viereen pöydän ääreen, katsellen Remuksen syömistä ja samalla miettien puhuiko Remus totta että kaikki johtui vain nälästä ja väsymyksestä.

Hetken kuluttua  Remus oli syönyt leipänsä loppuun, ”Ja nyt nukkumaan” Tonks sanoi käskevästi ja nousi pöydästä, Remus oli myös lähdössä nilkuttamaan yksikseen yläkertaan mutta Tonks pysäytti miehensä, katsoi tätä toruvasti ja sanoi, ”Sinä et yksin kävele mihinkään, saat nojata minuun jotta jalka ei pahene”. ”Ei, kyllä minä nilkutan, et saisi joutua tekemään mitään sellaista” Remus sanoi  ja lähti nilkuttamaan rappusia ylös. ”Kuules nyt Remus John Lupin, minä tiedän mitä en saa tehdä ja mitä saan tehdä, ja minä saan auttaa miestäni” Tonks sanoi korotetulla äänellä. Remus säpsähti, kääntyi ympäri niin hyvin kuin taisi ja katsoi suoraan vaimonsa tulisiin silmiin, ”En tiennytkään että pystyt korottamaan ääntäsi tuolla tavalla, oletko harkinnut opettajan uraa?” Remus kysyi hieman virnistäen, ”Että sinä osaat ollakkin tuollainen, luulin että et enää jatka kelmeilyä” Tonks sanoi nauraen, ”Kuules nyt, olen jo aikoja sitten ylittänyt pahimman kelmivaiheen, sitä paitsi olin tuon opettajanuran kanssa ihan tosissani” Remus sanoi.

Remus jatkoi ylös nilkuttamista ja Tonks tuli perässä, Remus mietti Tonksin puheita Kelmeistä, tunsi polviensa notkahtavan yhtäkkiä ja pian hänen silmissänsä pimeni.
Tonks kuuli ajatustensa läpi ryminää, hän havahtui ja näki Remuksen velttona makaamassa vähän häntä ylempänä. Tonks kiirehti miehensä luo ja kumartui hänen ylleen. Hän huomasi Remuksen olevan tajuton, ja hätäisesti meni niin nopeasti kuin pääsi keittiöön takan luo. Tonks otti yhteyttä Kotikoloon, ”Nopeasti nyt” Tonks mutisi itsekseen, ”Niin Tonks” Molly sanoi, ”Voisitko pyytää Arthurin, minulla on hänelle asiaa” Tonks sanoi, ”Pyydän, Arthur!” Molly sanoi, Pian Molly häipyi ja Arthur saapui, ”Mitä asiaa Tonks?”, ”Tule nopeasti, tarvitsen apuasi” Tonks sanoi hätäisesti, ”Eikös Remus ole siellä jo?” Arthur kysyi ihmeissään. ”On, mutta hän voi erittäin huonosti, tule erittäin nopeasti” Tonks sanoi nyt hyvin hätäisesti, ”Kuulostat hyvin hätääntyneeltä, minä tulen niin nopeasti kuin pystyn” Arthur sanoi ja poistui.

Hetken kuluttua Arthur poksahti keittiöön, ”Mikä on, missä tarvitset apuani?” Arthur kysyi saman tien. ”Tule”  Tonks sanoi ja melkein juoksi rappusille, ”Remus pyörtyi jostain syystä rappusiin, enkä pysty siirtämään häntä millään lailla”. ”Luulen että siirrän ensin Remuksen sänkyyn ja  sitten pyydän lääkäriä tulemaan” Arthur sanoi ja lausui loitsun ”Liikkumitorruumis” , Tonks ei pystynyt katsomaan kun Remus makasi ilmassa ja liikkui itsesästään joten hän käänsi päänsä pois.
”Tonks, jää valvomaan hänen vierellään niin minä pyydän lääkärin”. Arthur sanoi Tonksille joka tuli häntä vastaan käytävässä, ”Selvä, kiitos Arthur” Tonks sanoi ja halasi Arthuria, ”Ole hyvä vain, ystäviä pitää aina auttaa” Arthur sanoi ja hymyili.

Arthur meni keittiöön takan luo, ja kutsui lääkärin. ”Tohtori Jack Melltz , mitä asiaa?”,
”Tarvitsen pikaista apua Taivaankatu 11:sta” Arthur sanoi, ”Selvä tulen niin nopeasti kuin pääsen” Melltz sanoi ja kiirehti pois.  Arthur jäi keittiöön odottamaan, ja pian Mellzt poksahti paikalle, ”Missä potilas on?” hän kysyi, ”Minä näytän” Arthur sanoi ja viittoi yläkerran suuntaan. Tohtori käveli Arthurin perässä makuuhuoneeseen jossa Tonks piteli yhä tajutonta Remusta kädestä. ”Hyvää päivää, mikä on potilaan nimi?”, Tonks havahtui ja sanoi ”Remus Lupin”, Tohtori katsoi mittavasti Remusta ja siirtyi lähemmäs esittäen Tonksille pari kysymystä; ”Mitä on tapahtunut ennen tajuttomaksi tulemista?”. Tonks muisteli hetken ja aloitti sitten, ”Hän oli hoitamassa yhtä tehtävää kuukauden, tänään hän palasi kotiin, hän oli hyvin huolestunut kun tulin kotiin, myöhemmin häneltä melkein pettivät polvet alta ja ihan vähän aikaa sitten hän pyörtyi portaisiin”.

Tohtori nyökkäsi, ”Hmmm… valittiko hän jostain tai oliko hänellä mitään muita ”oireita” ?”, Tonks nyökkäsi ja vastasi, ”Hän oli todella nälkäinen ja väsynyt, hänellä oli paljon ruhjeita ja hän nilkutti aika pahasti”.  Tohtori nyökkäsi, ja tutki Remuksen läpikotaisin, ” Onko hänellä mitään pitkäaikaisia sairauksia tai muuta sellaista takana?”, ” Nooh, en oikein tiedä saisinko kertoa tätä, mutta häntä on lapsena purrut ihmissusi” Tonks sanoi hiljaa.  ”Älä pelkää en kerro kellekkään, kuuluun Kiltaan” Tohtori sanoi hymyillen, ”Luulenpa että hän on vain todella, todella heikossa kunnossa, raskaan tehtävän jälkeen, täysikuu yö takana, väsymys ja nälkä vielä lisäksi ja hänen jalkansa on venähtänyt todella todella pahasti, sidon sen nyt”.
Tonks nyökkäsi hieman iloisemmin, ”Kiitos tohtori, onko jotain erikoista parantumiseen liittyen?”
”On, hän tarvitsee paljon lepoa, ihmisen joka valvoo hänen vointiaan, hyvää ruokaa vahvistamaan hänen vointiaan, eikä hän saa rasittaa itseään mitenkään ja kaikista tärkeintä, Rakkautta” Tohtori sanoi hymyillen, vilkutti hilpeästi ja kaikkoontui pois.

”Kiitos Arthur, kun autoit minua, Remus olisi saattanut joutua sairaalaan jos et olisi tullut heti auttamaan” Tonks sanoi ja halasi Arthuria. ”Älä nyt turhia kiittele, usko nyt ystävät auttavat aina toisiaan” Arthur sanoi, ”Pärjäätkö yksin, voinko lähteä?” , ”Kyllä voit, pärjään kyllä ja jos tarvitsen apua pyydän sitä” Tonks sanoi hymyillen. Pian Arthur oli kaikkontunut pois.
Tonks valvoi miehensä vieressä, ei hakenut edes mitään syötävää, istui vain ja katseli miestään.

Seuraavana aamuna, Remus heräsi ja huomasi Tonksin nukkuvan nojatuolissa, hän katseli hetken vaimoaan joka näytti kauniilta nukkuessaan. Hetken kuluttua Tonks havahtui unestaan ja ilokseen huomasi Remuksen olevan hereillä. Tonks nousi tuolista ja otti miestään kädestä, ”Rakas voitko nyt paremmin kuin eilen?” , Remus näki kyyneleet vaimonsa poskilla, ”Paha sanoa kun en oikein muista muuta kuin että tulosi jälkeen puhdistit haavojani, muuta ei tosiaankaan muista” Remus sanoi hieman heikolla äänellä.  ”Yritän kertoa, sen jälkeen yritimme puhdistaa haavaa kasvoistasi, sinulta pettivät jalat melkein alta sitten meidän piti mennä nukkumaan, ensin kinasimme siitä saanko taluttaa sinua vai en ja sitten sinulta lähti taju ja sinä pyörryit.  En pystynyt tekemään mitään joten pyysin Arthuria auttamaan. Hän tuli niin nopeasti kuin pääsi, hän sai nostettua sinut ylös, sitten hän kutsui Tohtori Melltzin, hän muuten kuuluu kiltaan, sitten hän totesi että olet vain todella todella heikossa kunnossa ja tarvitset ruokaa, rakkautta ja lepoa. Minun oli pakko kertoa hänelle että olet ihmissusi” . ”En muista tuosta yhtään mitään, kiitos kun kerroit rakas, ei se haittaa, olihan siinä kyseessä parantumiseni” Remus vastasi hieman virkeämmällä äänellä.  ”Haluatko jotain syömistä?”    Tonks kysyi, ”En juuri nyt, haluan vain olla sinun lähelläsi, minä nousen ” Remus vastasi.  ”Remus Lupin, sinä et nouse vielä moneen päivään, onko selvä, minä tulen sinne” Tonks sanoi tomerasti, istahti Remuksen viereen sängylle ja suuteli tätä poskelle. ”Nyt se on ihan varma, alat saamaan minusta otetta” Remus sanoi virnistäen, ”Höpsö, et saisi kamalasti puhua, lääkäri kielsi” Tonks sanoi, ”Haen sinulle nyt ruokaa, pysy paikallasi, sinua tarvitsee käskeä kuin lasta jotta ymmärrät Tonks sanoi virnistäen ja meni alakertaan.

[Justinee]

Tämä on ihan hyvä fic ja sillai hyvä juonikin, mutta kirjoitusvirheet pilaavat lukunautinnon parhaastakin kertomuksesta  Onko sulla betaa? Jos ei, niin kannattaa hankkia. Lisäksi tekstiä olisi helpompi lukea jos joskus heittelisit pilkkuja sinne tänne, ja vuoropuheluissa painelisit enteriä vähän hanakammin. Mutta hyvä tämä on siis 

[Daala]

Miten niin tapan sinut seuraavan luvun jälkeen? En suinkaan.
Ja ei, yleensä en tällaisia lue, mutta voihan sitä aina toisinaan tehdä poikkeuksen. Tuon, että kommenttini olisivat rakentavia, otan ehdottomasti kohteliaisuutena.

Hmm.. tämä luku oli mielenkiintoinen.
Kirjoitusvirheitä löytyi yhä jonkin verran, ja voisin komppailla hieman Justineeta siinä, että beta voisi olla mahdollisesti hyödyksi.
Dialogista löytyy jonkin verran töksähtäviä kohtia, joita tosin ei yleisesti ottaen tarvitsisi paljoakaan muuttaa, jotta ne saisi hiottua. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa tämä:

”Mielelläni, onko meillä muita käsiteltäviä aiheita, jos ei niin aloitan lukemisen heti."

Tuo lause kaipaa hieman "pilkkomista". Voisi mennä vaikkapa näin: "Mielelläni. Onko meillä muita käsiteltäviä aiheita? Jos ei, niin aloitan lukemisen."

Tykkään edelleen tästä perusideasta, se on mielestäni varsin hyvin suunniteltu - ainoaa nillittämistä löydän tuosta tekstin rakenteesta. Muuten ei taida olla mitään ihmeempiä.

Tämä kommentti oli kenties rakentavasta kaukana, mutta...
Kiitos tästä uudesta luvusta!

[Rowena]

Tämä ficci on erittäin hyvä todiste siitä, miten kirjoittamisessa kehittyy, kun jaksaa harjoitella. Ensimmäiset luvut ovat nimittäin teknisesti varsin kaukana siitä, mitä olen tottunut sinulta lukemaan. Aikamuodot heittelevät, kappalejako puuttuu, lukiessa tulee tunne, että kirjoittajalla on ollut kiire, eikä tarinassa ole lainkaan ilmaa, vaan se poukkoilee paikasta ja tapahtumasta toiseen valonnopeudella. Tällaista laatua en ole tottunut sinulta lukemaan! Toki tämänkin ficin viimeiset luvut alkavat olla jo melko hyvin kirjoitettuja, joskin yhdyssanavirheitä löytyy, samoin pilkuttamisessa ja repliikkien merkinnöissä on hiukan häikkää, esimerkiksi piste on karannut lainausmerkkien väärälle puolelle.

Kiireentuntu syö tosiaan lukunautintoa varsinkin alussa melkoisesti, esimerkiksi sellainen ihana idea kuin morsiuskutsut ontuu hiukan toteutukseltaan, koska tyttöjen illanistujaisista ei malteta kertoa tarpeeksi. Myös näissä uusimmissa luvuissa on vielä vähän kiireentuntua havaittavissa, varsinkin kohtauksessa, jossa Harry ja Ginny kiertelevät talossa, jonka ostoa harkitsevat.

Tässä ficissä on ihanan kevyttä, elämänmakuista ja söpöä huumoria! Tykkään siitä. "Hei, rakas sisko, onko vessanpönttö ollut kaverisi lähiaikoina?" Oh, kun repesin tuolle! Samoin Hagridin antamalle häälahjalle.

Tässä on myös ihania yksityiskohtia, kuten se, ettei Molly hyväksy Harryn ja Ginnyn nukkuvan samassa huoneessa ennen häitä, ja se, että Ginny ja Harry menevät naimisiin samassa paikassa kuin Lily ja James aikoinaan. Pidän myös siitä, että äitiystarkastus suoritetaan taikamaailman tyyliin! Sitten taas vastavuoroisesti silmiini särähtää se, että Tonks ja Ginny puhdistavat miestensä ruhjeet jästikeinoin.

En pidä siitä, että Ginny suhtautuu raskauteensa kuin itsestäänselvyytenä. Hän ei lainkaan pelästy, mitä hänen perheensä sanoo, Mollyhan vastusti kovasti nuoren parin samassa huoneessa nukkumistakin. Siksi ihmetyttääkin, että Molly ei saa sätkyä kuullessaan silmäteränsä odottavan lasta. Harry myöskin suhtautuu asiaan liian rennosti.

Mutta oh, häähumusta ja -hössötyksestä oli ihana lukea! Muutenkin pidän siitä, että tämä on ikärajaltaan K-13 eikä yhtään korkeampi. Tämän ficin tyylin olisi tyystin pilannut hääyön tarkka kuvailu tai muu vastaava.

Mukavaa vastapainoa fluffy-pilvelle tuo Ronin ja Hermionen riita. Erittäin hyvä juonenkäänne. Tosin jäin ihmettelemään, minne Hermione lähti Ginnyn ja Harryn luota, koska hän ei ole siellä enää sitten, kun Ginny jää yksin Harryn työtehtävän takia.

Pidän myös siitä, että Harry ajattelee Remuksen ruvenneen muistuttamaan Dumbledorea, silmälasit ja kaikki. Noissa kahdessa herrasmiesvelhossa kieltämättä on jotakin samaa.

Mutta siis, kiitos tästä häähumusta, viihdyin! Haluan lukea loputkin luvut, joten lisääthän ne tänne pian? Kuten jo aiemmin tässä kommentissa sanoin, oli mukavaa huomata, miten huimasti olet kehittynyt kirjoittajana melko lyhyessä ajassa.

[Milgia]

Nyt pääsin koneelle. Hah. Eli jatkoa ja vsstauksia.

Justinee: Kiitos kommentista Mukavaa että pidit.
Giladra C: Arvostan sinun kommentiasi, koska tiedän että vihaat kaikkia noita parituksia   Ainiin tuo lause, noita lausehirviöitä on tuolla piilossa mutta en löydä niitä ikinä kun haluaisin korjata ^^ Kiitos kaikesta ja oikeesti niin huippua kun sä pidät tän ideasta.
Rowena: Kilometripostaus. Kiitos kiitos kiitos Myönnän, ja tunnustan nuo kaikki virheet. Ja erityisesti tuon kiireen, kumpa muistaisin miksi asia on noin...  Kiitos paljon taas Hyvä jos jotenkin tuo huumori osuu, kun tuntuu jotenkin tyhmältä nauraa itse enemmän omille teksteilleen ^^  Minäkö muka harrastaisin fluffya, en toki!

Nyt kuulkaas tulee oikein kaksi lukua kerrallaan, sen verran kauan olen teitä piinannut Teidän pyynnöstänne painan nyt entteriä niin että kelpaa Ykstoista luku on ... en pidä siitä, mutta toivottavasti te pidätte   siinä saatte tutustua Remuksen ihaniin sukulaisiin.

10.Luku

Samaisena iltapäivänä Tonks ja Remus saivat suuren joukon vieraita; Harry, Ginny, Molly, Arthur, Ron ja Hermione tulivat tervehtimään Remusta.
”Hei Tonks, voimmeko tulla sisälle?” Ginny kysyi ovelta,
”Tulkaa vain, mennään keittiöön” Tonks sanoi ja käveli hieman vaappuen joukkion etunenässä. Pian hän laittoi koko porukalle teetä, Molly kysyi liudan kysymyksiä,
”Tonks miten sinä voit, mitä eilen tapahtui ja miten Remus voi nyt?”

”Minä voin vallan hyvin mutta Remus ei niinkään,  Aluksi Remus oli todella huolissaan kun ei muistanut että minä olin teillä Kotikolossa, sitten myöhemmin hän oli vain hyvin nälkäinen ja väsynyt, sitten polvet melkein pettivät alta ja lopuksi hän pyörtyi portaisiin, Molly miehesi on erittäin kultainen kun hän auttoi eilen, ja Remus on yhä heikkona mutta voi paremmin kuin eilen, hänen vasen jalkansa on venähtänyt todella pahasti ja hän joutuu käyttämään kävelykeppiä apunaan” Tonks vastasi hieman surullisesti.
”Mutta ajattele hyviä puolia, sait miehesi elävänä takaisin” Hermione sanoi väliin, ”Se on ihan totta” Tonks sanoi ja hymyili hieman. Joukkio päätti odottaa Remuksen heräämistä, ja sillä aikaa he nauttivat teetä ja Mollyn tuomia leivoksia.

Hetken kuluttua, Tonks arveli Remuksen heränneen nyt,
”Mennään katsomaan, mutta ollaan hiljaa jos hän sittenkin nukkuu vielä” Tonks sanoi hiljaa ja käveli rappusia kohti. Tonks avasi oven äänettömästi ja kurkisti sisälle,
”Huomenta Remus, sinulle tuli vieraita” Tonks sanoi lempeästi.
”Ketkä?” Remus kysyi yhä voimattomalla äänellään. 
”Me” kaikki huusivat ja astuivat huoneeseen, Remuksen kasvoille nousi hymy kun hän näki vieraat. 
”Toivottavasti paranet pian” Ginny sanoi lempeästi ja laittoi tuomansa kukat yöpöydän maljakkoon.
”Kiitos, yritän parantua mahdollisimman nopeasti, ja nuo kukat ovat hyvin kauniita”. Remus sanoi hiljaa
”Kuulin tässä Arthur että autoit vaimoani eilen, kiitos”  ja puristi Arthurin kättä.
”Kuule puhuin tohtorin kanssa, hän sanoi että jalkasi oli hyvin pahasti venähtänyt ja joudut käyttämään kävelykeppiä apunasi jonkin aikaa…” Tonks sanoi ja istahti Remuksen viereen sängylle. Harry avasi suunsa viimein,
”Onnistuiko tehtävä, haavereita lukuun ottamatta?” 
”Onnistui, vaikka olittekin hyvin ystävällisiä kun tulitte vierailulle haluaisin levätä nyt” Remus sanoi karheasti.

Koivutie 2:sessa, nuori pari istuskeli lähekkäin sohvalla miettien kaikenlaista,
”Harry, mitä luulet kerkeääkö Remus vahvistumaa tarpeeksi ennen lapsen syntymää?” Ginny kysyi huolestuneella äänellä.
”Sitä on vaikea sanoa, tiedän että Remus ei mielellään lepäisi juuri nyt, joten se riippuu ihan siitä miten Tonks saa pidettyä Remuksen sängyssä” Harry sanoi virnistäen
”Mutta luulen että ei ehdi, vauvahan syntyy jo kuukauden päästä”,
”Niin, se on kyllä totta, ajattele meidän lapsemme syntyy kahden kuukauden päästä” Ginny sanoi hiljaa ja painautui tiukemmin Harryn kylkeen.

Parin päivän päästä, Remus halusi jo nousta ylös mutta Tonks oli asiasta erimieltä,
”Oletko muka jo tarpeeksi levännyt, ja voitko tarpeeksi hyvin?” Tonks kysyi epäilevästi ja yritti parhaansa mukaan estää miehensä nousua sängystä,
”Minä voin tarpeeksi hyvin, ja killan asioita pitää hoitaa, antaisitko nyt sen kävelykeppini” Remus sanoi voimakkaalla äänellä. Tonks ojensi kepin ja oli valmiina auttamaan jos olisi tarpeen, Remus nousi sängystä liian nopeasti joten hän tunsi silmiensä sumenevan hetkeksi, Tonks huomasi sen ja kysyi,
”Oletko nyt aivan varmasti tarpeeksi levännyt että voit nousta?”,
”Olen, sitä paitsi on paljon tekemistä ennen seuraavaa Killan kokousta” Remus sanoi ja lähti nilkuttaen huoneesta pois.
”Miten mies voikaan olla tuollainen vaikka muuten on leppoisa” Tonks mietti itsekseen ja lähti Remuksen perässä alakertaan.

”Remus haluatko teetä?” Tonks kysyi lempeästi,
”Kyllä kiitos, rakas tuo se työhuoneeseen” Remus sanoi ja nilkutti työhuoneen suuntaan.
”Miten parin päivän aikana voi kertyä näin paljon töitä?” Remus mietti itsekseen ja aloitteli töitään,
”Teesi Luppeliini” Tonks sanoi ja laittoi kupin pöydälle.
”Kiitos” Remus sanoi, ”Voisitko mennä nyt?”,
”Mennään mennään, lähden nyt Mungoon tarkastukseen, koita pärjätä” Tonks sanoi ja suuteli Remusta otsalle.

Koivutien ovikello soi, Harry avasi oven ja väisti Ronin vauhdikasta sisääntuloa,
”Harry, voisitko auttaa minua yhdessä asiassa?”, Harry katsoi Ronia pölmistyneenä mutta nyökkäsi,
”Käykö keittiö vai mennäänkö työhuoneeseen?” ,
”Työhuone mieluiten, asia on vähän yksityinen ja Ginny ei saisi vielä kuulla” Ron sanoi viittoen keittiön suuntaan.
”Selvä, mennään nyt” Harry sanoi ja he nousivat rappuset ylös,
”Hei Ron, tuonko teetä?” Ginny sanoi iloisesti vastaan tullessaan.
”Hei Ginny” Ron sanoi,
”Tuo vain” Harry vastasi Ginnylle.

Kun Ginny oli tuonut teetä Ron aloitti asiansa,
”Harry, olen miettinyt tuota minun ja Hermionen seurustelua, oliko sinusta oikein että erosimme?” Ron kysyi vaivaantuneesti ja katseli teekuppiinsa. Harry mietti hetken ja sanoi mietteliäästi,
”En oikein tiedä, toisaalta oli oikein mutta toisaalta ei, rakastatko häntä sitten vielä?”
Ron punastui ja vastasi myöntävästi, Harry katsoi rohkaisevasti Ronia ja sanoi
”Mikset mene hänen luokseen ja kertoisit kaikki asiat ja katsoisit miten Hermione suhtautuu”,
”Se olisi hyvä idea, mutta entäs jos hän ei anna minulle anteeksi eikä puhu minulle enää?” Ron kysyi hätääntyneesti,
”Sitten teitä ei vain ole luotu yhteen, mutta entäs sitten jos hän antaa anteeksi ja sanoo rakastavansa sinua?”,
”Ööö.. sitten kai koitamme seurustelua uudestaan, mutta en uskalla mennä kertomaan” Ron mutisi.
”Uskallat sinä, muistatko kouluvuodet? uskalsit tehdä paljon kaikenlaista kanssani, nyt on myös kyse ystävistä” Harry sanoi hymyillen ja rohkaisevasti,
”Ainiin, minä uskallan, menen nyt ennen kuin rohkeuteni valuu pois” Ron sanoi ja lähti kovaa vauhtia alakertaan.

Harry lähti Ronin perästä alakertaan ja hymähti itsekseen katsellessaan Ronia joka suoristi kaapunsa ryppyjä ja kaikkoontui pian pois.
”Toivottavasti Hermione antaa anteeksi” Ginny sanoi, vasta nyt Harry huomasi Ginnyn vierellään.
”Niin minäkin toivon, mutta mitäs minun vaimolleni kuuluu?” Harry sanoi, kiepautti Ginnyn syliinsä ja suuteli.
”Hyvää kuuluu, vauva on liikkunut tänään todella paljon, koita” Ginny sanoi ja hellästi laittoi Harryn käden vatsalleen. Vauva potki monta kertaa.

Hermione oli pari viikkoa sitten muuttanut takaisin Kotikoloon. Ron ilmiintyi talon pihalle ja riensi kovaa vauhtia sisälle.
”Hermione, minulla on sinulle tärkeää asiaa, ole sitten  puhumatta mutta kuuntele edes” Ron sanoi, otti Hermioneta kädestä ja ohjasi luutavajaan. Hermione oli ihmeissään mutta seurasi poikaa.

”Kuuntele loppuun asti ja puhu vasta sitten” Ron sanoi, 
”Olen hyvin pahoillani siitä kun en päässyt teatteriin kanssasi, olisin halunnut tulla mutta lupasin ystävilleni ja olin maksanut jo liput, ja kalliit sellaiset. Olen miettinyt asioita, rakkautta ei voi ostaa lahjoilla, tarvitaan myös läheisyyttä ja romantiikkaa, lupaan viettää enemmän aikaa kanssasi jos annat minulle anteeksi”. Hermionen poskelle valui kyynel joka näytti aivan kauniilta lasihelmeltä, Hermione syöksähti halaamaan Ronia nyyhkyttäen,
”Saat anteeksi, minä rakastan sinua, olen koko ajan rakastanut” Hermione kuiskasi,
”Minäkin rakastan sinua” Ron sanoi lempeästi, kaiveli kaavun taskuaan, ja löysi pienen rasian missä oli mitä kaunein kultainen sormus jossa oli pieni mutta hyvin sädehtivä timantti,
”Hermione…” Ron sanoi
”Haluatko mennä kanssani naimisiin” ja näytti sormuksen. Hermione hämmästyi hieman mutta nyökkäsi ja purskahti itkuun,
”Kyllä, kyllä haluan”. Ron hymyili onnellisena ja suuteli Hermioneta pitkään ja pehmeästi.
”Kerrotaanko nyt vai myöhemmin?” Hermione kysyi.
”Nyt heti” Ron sanoi ja tarttui Hermioneta hellästi kädestä.

Käsi kädessä ja onnellisina he kävelivät puutarhan läpi Kotikoloon, he astuivat sisälle ja törmäsivät Arthuriin, Arthur huomasi parin iloisuuden,
”No mistäs nyt kiikastaa, palasitteko yhteen?” hän kysyi hämmästyneenä.
”Emme, vaan vielä parempaa… Me menemme naimisiin” Hermione sanoi ja suuteli Ronia poskelle.
”Sehän on hienoa, pidetään juhlat heti” Arthur sanoi ja kiirehti keittiöön.
”Molly, Ron on mennyt kihloihin!” Arthur sanoi hilpeänä,
”Kenen kanssa?” Molly ihmetteli,
”Hermionen kanssa, he ovat sopineet” Arthur sanoi,
”Pidetään juhlat heti”,
”Selvä, minä teen jotain tarjottavaa, kutsu sinä vieraat” Molly sanoi käskevästi. Arthur nyökkäsi ja meni takan luo.

Hetken kuluttua Kotikolossa oli sekalainen joukko ihmisiä paikalla olivat Remus ja Tonks, Harry ja Ginny ja  Fred ja George.
”Halusimme juhlistaa jo tänään iloista perhetapahtumaa” Arthur sanoi korotetulla äänellä,
”Ron ja Hermione ovat palanneet yhteen ja menevät naimisiin”, Kaikki olivat hyvin hämmästyneitä, myös Harry.
”Onnitteluni, nyt kaksi parasta ystävääni on vihdoinkin yhdessä” Harry sanoi iloisesti ja halasi molempia. 
”Onnea Hermione ja Ron” Tonks ja Remus toivottivat yhtä aikaa. 
”Onnitteluni Ronnie” Fred onnitteli virnistäen ja taputti Ronia olkapäälle, George teki samoin.

Pian Molly kutsui kaikki pöydän ääreen, tarjottavana oli teetä ja omenapiirakkaa kera kermavaahdon.  Pöydässä oli paljo hälinää, jokainen puhui joka suuntaan.
”Fred, miten kaupalla sujuu?” Harry kysyi,
”Vallan hienosti, voittoa on tullut jo paljon” Fred sanoi,
”Niin on, ja olemme keksineet uusia tuotteita” George lisäsi.
”Sehän on loistavaa” Harry sanoi. ”Ginny miten sinä voit?” Molly kysyi,
”Hienosti, vauva potkii aika paljon”,
”Hienoa, ethän ole rasittanut itseäsi?” Molly kysyi huolestuneena,
”En ole äiti, Harry on pitänyt siitä huolen” Ginny sanoi virnistäen.
”Noh Tonks voitko sinä hyvin?” Molly kysyi,
”Todella hyvin, ei ole ollut yhtään ongelmia ja kävin tänään juuri tarkastuksessa… ajatella vauva syntyy kuukauden päästä” Tonks selitti,
”Hyvä juttu, näin pianko jo?” Molly ihmetteli, ”Ethän ole rasittanut itseäsi, kun olet valvonut Remusta?”
”Kyllä, kuukauden päästä, en ole rasittanut itseäni, Remus on varmasti rasittuneempi kuin minä varsinkin tuon tehtävän  jälkeen” Tonks totesi.

Parin tunnin kuluttua piirakka oli loppunut ja ihmiset lähtivät tahoilleen,
”Pitäisikö meidän kertoa ennen lapsen syntymää että olet kosinut?” Tonks kuiskasi samalla kun auttoi viitan Remukselle.
”Haluatko sinä? Sinä saat päättää Tonks” Remus sanoi ja antoi pienen pusun poskelle.

Kolmen viikon kuluttua aamulla Taivaankadun  elämä oli palannut raiteilleen, tai niin ainakin luultiin.

Remus oli pihalla mietiskelemässä, kävelykeppiinsä nojaten ja taivaalle kaukaisuuteen katsellen kunnes havahtui kuullessaan vaimonsa hätääntyneen äänen, 
”Remus!? meidän pitää mennä nyt” Tonks sanoi niin rauhallisesti kuin pystyi.
”Minne?” Remus kysyi hajamielisesti, kunnes tajusi ja nyökkäsi.

Pian pariskunta oli kaikkoontunut Mungon eteen, he menivät suoraan äitiysostolle, jossa hoitaja näytti vapaan huoneen, Tonks katsoi miestään kysyvästi, mutta Remus ravisti päätään ja sanoi äänettömästi
”Minä rakastan sinua” ja nojasi keppiin, pian kääntäen katseensa seinällä olevaan tauluun.

Hetken kuluttua Tonksin synnytys alkoi, Remus tunsi hädän ja huolen tunteen kasvavan sisällään, tunteet vain vahvistuivat ja Remus vaipui omiin ajatuksiinsa, pian kuului jostain ”kaukaisuudesta”
tuttu ääni,
”Hei Remus, haluatko seuraa?” Harry kysyi ja istahti Remuksen viereen,
”Mitä sinä täällä?” Harry kysyi hieman ihmeissään,
”Lapsi syntyy tänään” Remus sanoi lyhyesti yrittäen peitellä hermostuneisuuttaan.
”Onnea vain etukäteen, Ginny on vain tarkistuksessa, haluatko että jäämme kanssasi?” Harry kysyi ja samalla tarkkaili Remuksen liikkeitä. Remus nyökkäsi vaisusti,
”Jos haluatte”.

Noin tunnin päästä Ginny saapui paikalle iloisena mutta ilme muuttui pian hämmästyneeksi,
”Hei Remus, en odottanut sinun olevan täällä”. Ginny oli juuri saanut lauseen sanottua loppuun kun Tohtori saapui paikalle ja kysyi
” Kuka teistä on Herra Lupin?” Remus säpsähti, katsahti lääkärin ja sanoi
”Minä”, ”Vaimonne synnytys ei suju niin kuin pitäisi, joten se kestää kauan, ilmoitan heti jos tulee muutoksia” Tohtori sanoi ja palasi huoneeseen. Remus huokaisi raskaasti ja hautasi kasvonsa käsillään,
”Me olemme luonasi” Ginny sanoi, Harry nyökkäsi ja kysyi
”Haluatko jotakin?”.
”En kiitos” Remus sanoi hiljaa.

Muutaman tunnin kuluttua Tohtori tuli uudestaan, Remus huomasi hänet ja nousi melko vaivalloisesti ylös,
”Synnytyksessä on pieniä sanktioita, lapsenne ja vaimonne tilat ovat vielä vakaat” Tohtori kertoi rauhallisesti. Remus nyökkäsi ja nojautui raskaammin keppiinsä. Tohtori poistui ja Remus istahti tuolille.
”En kestä enää, ensin Killan tehtävä ja sitten tämä, vahvistumiseni on valunut ihan hukkaan tämän viimeisen kahden tunnin aikana… Äh sinulla on omat huolesi ja on hullua purkaa tunteitaan entiselle oppilaalle” Remus sanoi ja hautasi kasvonsa uudestaan käsiinsä.
” Sinulla on raskasta, mutta et ole yksin, olemme tukenasi ja tunteita on hyvä purkaa jollekulle myös entiselle oppilaalle” Harry virnisti. Remus katsahti Harryyn ja hymyili.

Tunnin päästä huoneen ovi aukeni uudestaan ja kaikki kolme katsahtivat sinne, huoneesta astui hoitaja sylissään pieni mytty. Remus nousi seisomaan ja hoitaja antoi mytyn hänen syliinsä,
”Olette nyt kauniin tyttären isä joka on perinyt taitonsa äidiltään” hoitaja sanoi aidosti hymyillen.

Remus oli muissa maailmoissa katsellessaan tytärtään ja samalla yrittäen kävellä huoneeseen.
”Mene Tonksin luo, minä laitan tytön kehtoon” Ginny sanoi ja nosti tytön hellästi Remuksen sylistä. Remus melkein juoksi Tonksin luo,
”Tonks voitko hyvin?” Remus kysyi ja suuteli vaimoaan otsalle.
”Voin, minua vain väsyttää, Ginny antaisitko tytön” Tonks sanoi, Ginny ojensi tytön Tonksille,
”Katso Remus, tytöllä on ruskeat silmät, sinun silmäsi”, ”Ja sinun leukasi ja taitosi” Remus sanoi ja sipaisi Tonksin leukaa hellästi. Harry ja Ginny katselivat sivusta perheonnea,
”Me menemme nyt” Harry sanoi,
”Älkää menkö vielä minulla on sinulle asiaa Harry” Remus sanoi tytölle lepertelyn lomassa, Harry nyökkäsi.

”Mietimme yhtä asiaa yhdessä ja päätimme kysyä sinulta haluaisitko olla tytön kummisetä?” Tonks sanoi,
”Ja sinä olisit kummitäti Ginny” Remus lisäsi.
”Tuotah… tämä tuli yllätyksenä, mutta totta kai haluan, se olisi hienoa” Harry vastasi,
”Niin onkin” Ginny sanoi hymyillen.
”Mutta nyt menemme jotta saatte olla kolmistaan” Harry sanoi ja otti Ginnyä kädestä.
”Nähdään taas” Ginny huusi käytävän puolelta. 

”Remus, sinua väsyttää mene kotiin nukkumaan ja tule sitten” Tonks sanoi lempeästi,
”En minä ole väsynyt, jään tänne sinun ja tytön kanssa, ”Olet sinä väsynyt, sen näkee silmistäsi” Tonks sanoi,
”Emme me karkaa mihinkään ja jos jotain käy saisit heti tiedon, menisit nyt” Tonks yritti maanitella miestään.
”Olen tosissani, minua ei väsytä yhtään” Remus sanoi ja yritti ensin raahata nojatuolia mutta tyytyi sitten leijuttamaan sen sängyn viereen,  Remus kävi hakemassa lehden ja istahti nojatuoliin lukemaan. Hetken kuluttua Remus oli torkahtanut, Tonks katsahti mieheensä,
”Kyllä häntä väsytti, ja paljon, no nukkukoon nyt” Tonks hymähti ja samalla laski tytön kehtoon.


Luku 11.
Oli kulunut kuukausi lapsen syntymästä ja Taivaankadun yllä vallitsi stressi ja väsymys. Remus yritti epätoivoisesti johtaa Kiltaa ja olla perheenisänä yhtäaikaa, ja Tonks yritti lapsen hoidon lomassa viimeistellä tytön kastejuhlia.

Remus oli ministeriössä asioilla ja tytöllä oli ruoka-aika, Tonks osasi jo hyvin temput millä tyttö pysyisi sylissä samalla kun hän puhuisi Hormiverkoston kautta. ”Kyllä sinä sitä ruokaa ihan kohta saat ilman aurinkoista hymyäkin” Tonks leperteli samalla kun odotteli Ginnyä.

Pian Ginny tuli,
”Hei Tonks, miten tytön kanssa sujuu?” Ginny kysyi,
”Vallan hienosti, mutta minun pitäisi saada kastejuhlat viimeistellyiksi joten voisitteko ottaa tytön sinne?” Tonks vastasi. ”Kun Remuskin on vieläkin asioilla”.
 ”Kyllä voimme, Harry pääsee pian töistä joten hän voi ottaa tytön matkalla mukaansa”, Ginny lupasi.
”Kiitos” Tonks huokaisi, ”Syötän tytön vain ensin”.
Ginny nyökkäsi ”Sanon Harrylle, hän tulee pian, Nähdään”.
 ”Nähdään” Tonks sanoi.

Tonks käveli olohuoneeseen, istahti nojatuolille ja aloitti imettämisen rutiininomaisesti. ”Syöppäs nyt, Harry tulee aivan pian” Nainen höpötti lapselle.

Juuri kun tyttö oli syönyt itsensä kylläiseksi, Harry pimpotti ovikelloa. ”Tullaan!” Tonks huusi, korjasi lapsen asentoa sylissään ja riensi avaamaan oven.

”Hei, onkos tyttö jo valmis?” Harry tervehti, ”Minä puen hänelle vain ulkovaatteet, odota hetki” Tonks sanoi ja hävisi yläkertaan.

Odotellessaan Harry katseli ympärilleen, Tonksin ja Remuksen koti ei ollut pahemmin kokenut räjähdysmäistä sotkua lapsen syntymän jälkeen, hieman tavaroita oli vain hujan hajan. Vaikka Tonks ei ollut siisteimpiä ihmisiä keitä Harry tunsi.

Pian Tonks tuli takaisin, ”Tuossa tavarat” Tonks sanoi, ojentaen kassin ja laski tytön vaunuihin. ”Juu, juu, moneltako haette tytön?” Harry kysyi, Tonks mietti hetken ja vastasi, ”Remus hakee tytön tullessaan asioilta, eli joskus viiden aikoihin… luulisin”. Harry nyökkäsi vastaukseksi ja lähti tytön kanssa.

Normaalisti hän olisi ilmiintynyt, mutta nyt pienen lapsen kanssa hän ei uskaltanut sitä tehdä. Joten matka taittui kävellen.

Kaduilla ei ollut pahemmin ihmisiö vaikka olikin aurinkoinen kevät päivä. Harry sai yksikseen kävellä ja katsella kevään tuloa.

Harry katseli tytön kasvoja, tyttö oli perinyt Tonksin siron leuan ja Remuksen silmät jotka tekivät hänestä erittäin viisaan ja rakastavan näköisen. ”Ja mitä luultavimmin tyttö oli perinyt äidiltään myös metarfomaagi taidot” Harry mietti ja katseli huvittuneena kun tytön vähäiset hiushaituvat vaihtoivat aina välillä väriä.

Pian kaksikko oli Koivutie 2 ovella, ”Kotona ollaan ja tyttö mukana” Harry ilmoitti kun astui sisään. ”Nohei” Ginny leperteli lapselle ja antoi sen lomassa Harrylle suukon poskelle.

”Oliko Tonks syöttänyt tytön jo kun tulit?” Ginny kysyi, Harry nyökkäsi. ”No sitten voin viedä tytön torkuille”, nainen sanoi ja otti tytön syliinsä.

”Olen kotona” Remus huusi ovelta, ”Hei, Harry vei juuri tytön heille hoitoon” Tonks sanoi, ”Ahaa” Remus mumisi ja suuteli vaimoaan suulle, Tonks vastasi suudelmaan.

Keskellä eteistä, mies ja nainen suutelivat, nauttien kahdenkeskisestä ajasta pitkiin aikoihin.

Pariskunta irtautui toisistaan ja Remus silitti Tonksin poskea, ”Minä rakastan sinua”.
”Minäkin sinua oma rakas Kuutamoni” Tonks kuiskasi. Remus hymähti ” Menen työhuoneeseeni, minulla on pari asiaa” Sitten mies lähti yläkertaan, hieman vielä aristellen jalkaansa ja tukeutuen keppiinsä.

Remuksella oli mitä luultavimmin paperitöitä, joten Tonks keitti miehelleen teetä, hiljalleen Tonks kaatoi vettä kuppiin ja etsi inkivääri teen. Pian se löytyikin ja Tonks pääsi viemään teen miehelleen.

Vakaalla kädellä, joka oli Tonksin tapauksessa hyvin harvinaista, Tonks kantoi kupin tottuneesti yläkertaan Remuksen työhuoneeseen.

Tonks koputti, odotti hetken Remuksen vastausta, mutta sitä ei kuulunut joten Tonks raotti varovasti ovea ja kurkkasi sisään.

Käytävään valahti pehmeitä sointuja, nainen katseli lumoutuneesti miten Remuksen sormet liukuivat koskettimelta toiselle pehmeästi ja sulavasti. Tonks ei heti tunnistanut kappaletta mitä Remus soitti mutta silti hän kuunteli herkeämättä miehensä kaunista ja taidokasta soittoa.

Remus soitti viimeiset sävelet ja käännähti penkillään selkä pianoa päin. Hän katsoi Tonksiin mutta ei kuitenkaan huomannut tätä.

Tonks meinasi sanoa miehelleen jotakin kunnes hän huomasi Remuksen olevan aivan muissa maailmoissa, hän ei olisi halunnut häiritä mutta hänen kädessään oleva tee uhkasi jäähtyä.

”Remus?” Tonks kysyi , Remuksella meni hetki ennen kuin hän sai vastattua, ”…Anteeksi, olin aivan muissa maailmoissa soittamisen jälkeen, se on ainoa rentoutumiskeinoni joka toimi pahimmankin kriisin aikana. Olet ensimmäinen joka tietää asiasta vanhempieni lisäksi, edes Sirius tai James, ei tiennyt tästä”. ”Jokaisella on salaisuutensa” Tonks hymähti, ”Mikä soittamasi kappale oli?”.

”Talvi, Vivaldin Talvi sävellys, hyvin kaunis molli painotteinen kappale”  Remus kertoi.”
Hieno kappale, jota en ole koskaan ennen kuullut… Kumpi muuten hakee tytön?” Tonks vastasi.
”Minä haen, valmistele sinä kastejuhlaa” Remus sanoi.

Oli kastejuhla päivän aamu,  joka huushollissa touhuttiin, joku etsi vaatteita, toinen lahjaa, kolmas teki viime hetken tarkistuksia ja neljännellä oli kaikki mahdollinen hukassa.

”Äiti, missä minun paitani on? Entä housut?” Ron kysyi. Hermione tuskaili hiustensa kanssa peilin edessä ja Molly etsi poikansa vaatteita vaikka oli luvannut itselleen ettei tekisi enää niin. Myös Arthurin kalvosinnapit olivat hukassa.

”Ginny, missä vaiheessa olet? ” Harry kysyi, yrittäen samalla miettiä mihin oli kastelahjan laittanut. ”Olen melkein valmis, ja näin lahjan työhuoneessasi” Ginny vastasi, Harry oli onnellinen kun hänellä oli vaimo joka löysi aina kaiken hukassa olevan.

Remus rakasti tytön pukemista ja teki sen mielellään aina kun mahdollista, tytöllä oli pian yllään puhtaanvalkoinen mekko jossa oli rinnassa pieni rusetti, ja tytön hiukset olivat tällä kertaa karamellin ruskeat.

”Oletteko valmiita? Tonks kysyi ovelta, ”Olemme” Remus vastasi ja kääntyi tyttö sylissään Tonksin suuntaan. Naisella olo yllään vaalea hame joka korosti Tonksin siroja jalkoja ja valkoinen kauluspaita. ”Ohhoh, oletpa sinä kaunis, en ole ennen nähnyt sinulla koko vaaleaa asua, mutta se sopii sinulle” Remus sanoi.

”Kiitos, tämä onkin ensimmäinen kerta…Sinäkin olet komea rakas mieheni” Tonks virnisti ja suuteli Remusta . ”Tietenkin” Remus mumisi ja jatkoi suudelmaa. Suudelma oli hyvin lämmin ja se sai vieläkin sähkön virtaamaan molemmissa vaikkakin lapsi oli välissä.

Vieraat saapuivat, ensin saapuivat Harry ja Ginny, sitten Weasleyt ja Hermione, myös kiltalainen Mary Crawford ja Remuksen iloksi myös hänen vanhempansa Richard ja Helen Lupin, ja Maureen täti saapuivat paikalle.

Helen katseli hyvin epäilevästi sekalaista joukkiota olohuoneessa, nainen kuiskasi miehelleen jotain ja vasta sitten astui joukon sekaan turvallisesti miehensä vierellä. ”Eikös nyt pitänyt olla lapsen ristiäiset?” Helen kysyi kuiskaten mieheltään ja osoitti Ginnyn suuntaan. ”Kyllä, ehkäpä hän ei ole Tonks” Richard vastasi lempeästi.

Helen meni ylväin askelin Ginnyn luo, ja kysyi tältä melko töykeästi, ”Oletko sinä Tonks, Remuksen vaimo?”, Ginny ravisti päätään, ”En ole, olen heidän ystävänsä, hän on keittiössä”.
”Niinpä niin, menen sinne” Helen sanoi.

Helen marssi keittiöön aviomies perässään. ”Poika?!” Richard huhuili, Remus keskeytti lauseensa ja kääntyi, ”Miksi te olette täällä, teitä ei ole kutsuttu”. Remus ärähti. ”Remus en pidä tuosta äänensävystä kun puhut vanhemmillesi…” Helen aloitti, mutta Richard keskeytti vaimonsa puheet, ”Vaimosi ystävällisesti kutsui meidät” Richard kertoi, ”Niin kutsuin, onhan isovanhemmilla oikeus nähdä lastenlastaan” Tonks lisäsi, ”… Haenko tytön? Vai aloitammeko juhlan vasta hetken kuluttua?” Remus kysyi kuin ei olisi kuullutkaan viimeisintä kommenttia. Tonks nyökkäsi ja ohjasi Remuksen vanhemmat olohuoneeseen takaisin.

Remus haki tytön, ja rappusia alas tullessaan leperteli hänelle. Kun he tulivat olohuoneeseen kaikki olivat valmiina ja kastejuhla saattoi alkaa.

”Kastan hänet rakastavien vanhempien päätöksestä Julie Casandra, kummi tulkoon tänne ja hän lausukoon valan”. Pappi julisti, Harry astui kainosti papin viereen, otti Julien syliinsä ja sanoi valan, ”Lupaan olla apunasi, kuunnella sinua ja olla paikalla kun tarvitset minua. Olkoon meidän välillämme rakastava side, ja nyt lupaan että minulla on sinulla aina aikaa Julie Casandra

”. Harry päätti valansa ja katsoi Julieta.
Harry vei Julien Tonksin luo, joka kuiskasi Harrylle, ”Hyvin se meni”. Harry nyökkäsi. ”Meillä on tarjottavana teetä ja kakkua, olkaa hyvät” Tonks ilmoitti, että hän sitten vihasikin olla emäntänä juhlissa.

¨”Tonks, saisinko ottaa Julien syliin?” Richard kysyi ystävällisesti, Helenin katsellessa epäluuloisesti vieressä. ”Saat tietenkin, pitäähän isoisän saada pitää lapsenlasta sylissä” Tonks vastasi hymyillen ja asetti hellästi tytön Richardin syliin.

”Hän on hyvin suloinen, Remuksen silmät ja sinun kasvosi. Anteeksi törkeä kysymys, mutta oletko metarfomaagi?” Richard kysyi. ”Ehei, ei se ole törkeä kysymys, on minulta vielä huono tapaisemminkin kysytty, ja kyllä minä olen” Tonks vastasi, jättäen tytön isovanhempiensa huostaan ja lähti etsimään Remusta.

Pian hän löysi etsimänsä, Remus löytyi Arthurin luota juttelemasta, Tonks meni hieman lähemmäs. ”Arthur olet aivan oikeassa, meidän pitäisi tehdä sille jotakin, muuten Voldemort saa yliotteen…” Remus selitti vakavasti.

”Remus Lupin…” Tonks komensi ja naputti jalkaansa, ”Sinähän lupasit että et puhu killan asioista Julien kastejuhlissa, ja mistäs sinut löydänkään, Arthurin kanssa puhumasta… yllättäen Killan asioista”.  Tonks jatkoi.   ”Anteeksi, mutta tämä oli aivan väistämätön” Remus selitti. ”Kyllä se olisi voinut odottaa, ja muuten isäsi haluaa puhua kanssasi” Tonks sanoi. Viimeinen lause hämmästytti ja ärsytti Remusta samanaikaisesti.

Remus meni keittiöön josta löysi isänsä odottamassa, ”Halusit keskustella…” Remus sanoi, ””Niin haluan, miksi et pitänyt siitä että vaimosi kutsui meidän?”  Richard kysyi.

”Tämä on lapsellista mutta, siksi koska ette ole ennenkään olleet kiinnostuneet minun elämästäni, vain siitä miten pärjään elämässäni ihmissuteuteni kanssa”.

”Älä viitsi Remus, olemme puhuneet tästä useasti, halusimme vain suojella sinua”.

”Miltä?  Normaalilta elämältäkö?” Remus melkein raivosi

”Ei… itse asiassa en edes tiedä miksi. Muuten, tyttäresi ja vaimosi ovat molemmat hyvin kauniita näin asiasta toiseen”.

”Tiesin, että et tiedä, kiitos, annatko anteeksi jos minäkin annan anteeksi?”

”Annan sinulle anteeksi, rakas poikani”

”Saat anteeksi, ja pyydän itsekin…” Remus ei saanut sanottua lausettaan loppuun, kun Maureen täti saapui paikalle Tonks perässään.

”Tätisi tuli” Richard varoitti. ”Hienoa, hänkin vielä” Remus mutisi. ”Hellanlettas tuota meidän Remusta” Maureen lepersi ja halasi Remusta. ”Sinusta on kasvanut oikein kunnon mies, ai että on hienoa, ja olet hienon vaimonkin löytänyt… Ja Tonks sinulla on käynyt todella hyvä tuuri, kun olet löytänyt näin hyvän miehen itsellesi kuin meidän Remus” Maureen- täti höpötti.

Remus rakasti tätiään, varsinkin hänen höpöttämistään yli kaiken. ”Onko hän aina tuollainen?” Tonks kuiskasi epäilevästi. ”On” Remus vastasi mutisten.

”Me menemme nyt, Ginnyä väsyttää” Harry ilmoitti keittiön ovelta, ”Selvä, nähdään” Tonks vastasi.

Harry ja Ginny kävelivät kotiin, jotta he saisivat edes hieman raitista ilmaa. He kävelivät rauhassa, pitivät toisiaan kädestä, kunnes kesken matkan Ginnyn piti pysähtyä pistävän kivun takia, ”Luulen.. että… pitäisi… mennä… Mungoon”. Ginny yritti sanoa, kipuaaltojen välissä.  ”Me menemme, ota minusta kiinni, minä ilmiinnytän meidät sinne” Harry sanoi.

Harrylle teki pahaa katsella vaimoaan kipukouristuksissa, mutta hän yritti pinnistellä miettimään Mungoa, jotta he varmasti ilmiintyvät sinne ja kokonaisina.

Kun pariskunta oli ilmiintynyt Mungon eteen, Ginny sai erittäin pahan kipukouristuksen, hän olisi tuupertunut maahan ellei Harry olisi pitänyt häntä pystyssä. Harry nosti kevyesti vaimonsa syliinsä, ja  käveli nopein askelin suoraan äitiysosastolle.

”Hyvää päivää, onko teille varattu aika, olkaa hyvät ja odottakaa hetki” hoitaja sanoi tekopirteästi katsomatta jonottavaa. ”Juu ei ole varattua aikaa, mutta nyt olisi hätä kyseessä ja luulisin että ei kannata odottaa” Harry ärähti. Hoitaja katsoi hämmästyneesti Harrya ja huomasi sitten Ginnyn.

”Vie hänet huoneeseen viisi, tohtori tulee pian” hoitaja sanoi. Harry nyökkäsi, ja kantoi Ginnyn vitoshuoneen sängylle. Harry ei tiennyt mitä tehdä, hän ei kestänyt katsella vaimoaan kivuissa mutta hän olisi kumminkin halunnut olla koko ajan läsnä. Harry päätti olla läsnä, pitäen Ginnyä kädestä.

Pian tohtori tuli paikalle, mies tutkaili katsellaan Ginnyä hetken ja esittäytyi ”Hyvää päivää, en jaarittele enempää… Nimeni on Tohtori Leo Carey, ja ilmeisesti sinä olet Harry Potter ja hän vaimosi Ginny”.  Harry nyökkäsi, ”Hmmm.. näin silmäillen totean että, lapsen olisi pitänyt syntyä jonkin aikaa sitten, ja kun vaimosi on melko hento, lapsi aiheuttaa kipua, ja luulen että siinä on pelissä myös stressi ja se että lapsi on ensimmäinen”. Carey kertoi.

”Mitä pitäisi sitten tehdä?” Harry kysyi, ”Joudun käynnistämään synnytyksen taika-avuin, tässä tapauksessa synnytys on erittäin hankala joten hän tarvitsee paljon vuodelepoa synnytyksen jälkeen, haluatko olla täällä vai odottaa käytävässä?” Carey sanoi. ”Aivan, ymmärrän, haluaisin olla Ginnyn vierellä mutta hermostuisin vielä enemmän joten taidan siirtyä käytävään… tee voitavasi” Harry vastasi. ”Teen” Carey sanoi.

Harry avasi oven ja ehti juuri väistämään sairaanhoitajaa joka kiisi huoneeseen, pian Harry istui odotustilan tuolilla, erittäin huolestuneena ja hermostuneena.  Mitä jos kävisi huonosti, kumpikaan ei selviäisi tai vain jompikumpi.

Harry päätti ilmoittaa tilanteesta Weasleyille ja Remukselle ja Tonksille, hän pyysi vastaanotosta pöllön ja kirjoitti lapun,

Hei!
Kotimatkalla Ginny sai kipukouristuksia, olemme Mungossa.
Hätätilanne, lapsi aiheuttaa kipua Ginnylle, taika-avuin synnytys.
Tulkaa pian!

Harry

Mungon pöllöt ovat varsin nopeita, joten viesti oli pian perillä.
Pian pöllö nokki Remuksen ja Tonksin keittiön ikkunaa, Remus huomasi pöllön ja avasi ikkunan, hän otti viestin.

Mies avasi kirjeen, ja aloitti lukemaan, hänen ilmeensä muuttui yhä huolestuneemmaksi mitä lähemmäs kirje läheni loppua, ”Arthur ja Molly, meidän pitää mennä Mungoon, Harry ja Ginny ovat siellä, Ginnylle on käynyt jotain” Remus ilmoitti, ”Minäkin tulen mukaan, Richard sinä varmasti voit huolehtia Juliesta sen aikaa?” Tonks kysyi. ”Vallan hyvin voin, menkää te vain” Richard sanoi ja otti Julien. ”Kiitos” Tonks sanoi helpottuneena.

Pian nelikko ilmiintyi Mungon eteen, kaikki neljä ryntäsivät sisään ja suuntasivat äitiysosastolle.
Juuri sillä hetkellä Harry kierteli pitkin käytävää kädet taskuissa yrittäen miettiä miten saisi aikansa kulumaan. Vahingossa hän käännähti vastaanoton suuntaan ja huomasi siellä tutun joukkion.

”Te tulitte, onneksi, sen jälkeen kun kirjoitin , ei ole tapahtunut mitään muutosta. Ginny on heikossa kunnossa ja lapsi vielä syntymätön” Harry kertoi, ”En olisi saanut päästää teitä kävellen kotiin, jos olisitte ilmiintyneet näin ei olisi käynyt” Molly murehti, ”Kyllä olisi, kävely ei vaikuttanut asiaan mitenkään” Harry sanoi.

Kaikki istuivat hiljaa, murehtien ja syvään huokaillen, pian joku astui vitoshuoneesta ulos, hoitaja tuli heidän luokseen, ”Minua pyydettiin ilmoittamaan, että synnytys on erittäin vaikea ja pitkä kestoinen, ja äiti on heikossa kunnossa”. Harry nyökkäsi vastaukseksi ja mutisi jotakin.

”Minä haen meille kaikille teetä” Arthur keksi, ja lähti toisaalle. ”Kuule, kaikki menee loppujen lopuksi hyvin vaikka alku onkin vaikea, minä olen aivan varma” Remus sanoi rauhoittavalla äänellä, ”Minäkin toivon että kaikki menee hyvin, olisi hirveää jos menettäisin jommankumman tai molemmat” Harry vastasi.

Arthur tuli teekuppien kanssa, viiden teekupin kantaminen yhtä aikaa näytti hankalalta, vaikkakin se onnistui Arthurilta hyvin. ”Tässä teenne… sinulle… sinulle…” Arthur ojensi jokaiselle teekupin.

Parin tunnin kuluttua hoitaja tuli taas kertomaan tilanteesta, Ginny oli saatu sen verran parempaan kuntoon että synnytys eteni hyvää vauhtia, vaikkakin ongelmia oli vielä. Kaikki huokaisivat helpotuksesta kuullessaan tämän.

”Pitäisikö Hermionelle ja Ronille ilmoittaa asiasta?” Molly kysyi mietteliäästi, ”Kyllä varmasti, voisitko sinä ilmoittaa kun en muista mihin he menivät lomalle?” Harry vastasi. ”Teen sen mielelläni, saan muuta ajateltavaa.”  Molly sanoi ja meni vastaanottotiskin luo.

Tunnin kuluttua, siitä kun Molly oli laittanut viestin pöllön mukana, hoitaja tuli taas heidän luokseen, ”Molemmat ovat hengissä, mutta vaimosi on erittäin heikossa kunnossa ja väsynyt, voitte mennä huoneeseen jos olette hiljaa” hoitaja kertoi.

Harry oli täynnä iloa, yhtä nopeasti kuin huoli oli vallannut hänet. Hiljaa hän meni Ginnyn luo, lapsi oli kehdossa hänen vieressään.

Harry katsoi hellästi lastaan, hän oli hyvin kaunis tyttö, nyt jo erottui hiushaivenista tumma sävy, tytöllä oli myös vihreät silmät, Harryn kasvot ja Ginnyn nenä.

Hän ei raaskinut ottaa tyttöä vielä syliin, hän vain tyytyi katselemaan. Pian hän istahti tuolille sängyn viereen ja otti Ginnyä kädestä. ”Olit vahva, selvisit, rakastan sinua ja tyttöä” Harry kuiskasi Ginnyn korvaan. Ginny heräsi hiljalleen kuin taikasanoista, pian hän oli aivan hereillä.

”Harry, minäkin rakastan sinua” Ginny sanoi, ja huomasi muidenkin olevan paikalla, ”Tekin olette täällä, ihana juttu. Te olette nyt isovanhempia” Ginny sanoi ja katsoi Arthuriin ja Mollyyn hieman hymyillen.

[Rowena]

Jee, uusia lukuja! Tämä ficci on kivan kevyttä lukemista, sopii juuri hyvin kipeänä luettavaksi, en mitään angstia jaksaisi näin flunssaisena.

Enter <3 ! Nyt olet tosiaan sitä ahkerammin painanut, ja teksti on heti paljon luettavampaa. Silti yhä parissa kohtaa on sekavuutta johtuen siitä, että samalla rivillä on kahden eri henkilön reploja. Tällaista siis tarkoitan:

Helen marssi keittiöön aviomies perässään. ”Poika?!” Richard huhuili, Remus keskeytti lauseensa ja kääntyi, ”Miksi te olette täällä, teitä ei ole kutsuttu”. Remus ärähti. ”Remus en pidä tuosta äänensävystä kun puhut vanhemmillesi…” Helen aloitti, mutta Richard keskeytti vaimonsa puheet, ”Vaimosi ystävällisesti kutsui meidät” Richard kertoi, ”Niin kutsuin, onhan isovanhemmilla oikeus nähdä lastenlastaan” Tonks lisäsi, ”…

Lisäksi välimerkkejä puuttuu yhä, lähinnä juuri repliikkien yhteydessä. Esimerkiksi tuosta lainaamastani kohdasta puuttuvat pilkut. "Tonks lisäsi", "Richard kertoi", noiden eteen siis pilkku kuuluisi. Ja Remuksen replaan on eksynyt piste pilkun paikalle.

”Minä voin vallan hyvin mutta Remus ei niinkään,  Aluksi Remus oli todella huolissaan kun ei muistanut että minä olin teillä Kotikolossa, sitten myöhemmin hän oli vain hyvin nälkäinen ja väsynyt, sitten polvet melkein pettivät alta ja lopuksi hän pyörtyi portaisiin, Molly miehesi on erittäin kultainen kun hän auttoi eilen, ja Remus on yhä heikkona mutta voi paremmin kuin eilen, hänen vasen jalkansa on venähtänyt todella pahasti ja hän joutuu käyttämään kävelykeppiä apunaan” Tonks vastasi hieman surullisesti.

Mikä kilomertrilause ! Siitäkin puuttuu pilkku, kun repla päättyy.

Sitten vielä yksi lause, joka särähtää silmään: "Olette nyt kauniin tyttären isä, joka on perinyt taitonsa äidiltään." Tuossa on viittaus pielessä, siitä saa nyt sen käsityksen, että isä, siis Remus, on perinyt taitonsa äidiltään.

Pidän siitä, että molemmat synnytykset ovat vaikeita. Se tuo mukavaa vaihtelua auvoiselle avioelämälle. Mutta ovatpa Harry ja Remus, nuo maailmanpelastajat, nynnyjä, kun eivät ole läsnä synnytyksessä!

Nauroin Remuksen herkullisille sukulaisille! Varsinkin Maureen on mieleeni. Kohtaus, jossa Remuksen äiti luulee viimeisillään raskaana olevaa Ginnya Remuksen vaimoksi, on loistava! Itse hienovaraisuus tuo Helen.

Ristiäiskohtauksessa pidän myös kummin valasta, hauskaa, että kastajaiset eivät suju  ihan jästikaavan mukaan. Se, mistä en ristiäiskohtauksessa pidä, on Remuksen ja hänen isänsä äkillinen ja siirappinen sovinto.

Kiitos taas viihdyttävästä lukuhetkestä!

[Hp-fani4EveR]

Jee jatkoa!!
En voi sanoa muutakun VAU, tämä oli huomattavasti parempaa tekstiä kuin aijemmat, juonen käänteet olivat jännittäviä näissä luvuissa eikä kirjoitus virheitäkään juurikaan ollut. Lisäksi et ollut kirjoittanut kaikkea yhteen pötköön, mikä oli todella ilahduttavaa!

Hienoa työtä! jatka samaan malliin.

[Milgia]

Rowena: Kiitos rakentavasta kommentista. Arvostan sinun kommenttejasi yli kaiken <3
Nössöjä mitä nössöjä :''D eikös Remuksella olekin ihania sukulaisia, oikein sydämeni pakahtuu kun ajattelen heitä... Joo sovinto meni nyt niin ja näin ^^

Kiitos <3

Hp-fanit4ever:
Kiitos paljon


Kuten lupasn Rowenalle, laitan nyt jatkoa  kun olen ollut ilkeä ja unohtanut laittaa jatkoa aiemmin Laitan van yhden luvun koska tämä on super pitkä..

12.Luku

Kolme päivää oli kulunut, lapsen syntymästä. Ginny sai luvan lähteä kotiin jos ottaisi siellä rauhallisesti ja muistaisi levätä. Harryn piti käydä töissä ennen lomalle jääntiä mutta päätti lykätä sen siihen asti että saisi saatettua vaimonsa ja tyttärensä kotiin asti.

”Voisimmeko jo mennä?” Ginny kysyi kärsimättömästi,
 ”No mennään” Harry sanoi ja nosti tytön vaunuihin.
 ”Haluatko työntää vaunuja?” Harry kysyi, Ginny nyökkäsi. Että hän sitten vihasi ylimalkaista huolenpitoa.

Oli mukavaa liikkua kokonaisena perheenä ulkona, Ginny nautti täysin siemauksin ulkoilmasta, Mungon niin loistavan ilmastoinnin takia.

Pian he olivat kotinsa pihalla,
”Pärjääthän varmasti pari tuntia, kun käyn töissä?” Harry kysyi epäillen,
”Pärjään, mene nyt” Ginny sanoi.
”Ihan varmastiko?”,
 ”Harry! Mene nyt kyllä minä pärjään” Ginny sanoi ja antoi Harrylle pusun.
 ”Pärjääthän?” Harry kysyi vielä kerran,
”Pärjään, mene nyt” Ginny hoputti.

Harry oli lähtenyt ja tyttö nukkumassa yläkerrassa, Ginny saisi hetken omaa rauhaa. Hän päätti käyttää vapaahetken ajatusten selvittelyyn raikkaassa ulkoilmassa.

Ginny veti syvään henkeä, ja katseli puutarhaansa, jota hän pian pääsisi hoitamaan.

”Oli outoa olla äiti, pitää koko ajan huolehtia toisen ihmisen elämästä ja omaa samalla” Ginny mietti. Kesken ajatusten pihaan posahti mustakaapuinen joukkio, Ginny otti taikasauvan taskustaan salaman nopeasti iskeäkseen takaisin jos tarpeen.

Mutta Ginnyn keskittyminen ja tarkkuus herpaantuivat hetkellisesti kun hän huomasi Kuolonsyöjien joukossa tutun olemuksen. Ginnyn miettiessä kuka ihminen voi olla, hän huomasi silmäkulmastaan tainnutuskirouksen punaisen säteen kiitävän häntä kohti.

Hän ei ehtinyt väistää tarpeeksi nopeasti, ja pian hän tunsi säteen osuvan itseensä. Ginny lysähti maahan ja kuolonsyöjät kaikkoontuivat pois hän mukanaan.

Noin tunnin päästä Harry tuli kotiin mielissään siitä että yhtään keskeneräistä työtä ei jäänyt odottamaan lomalta paluuta. Harry huomasi aukinaisen oven, miksi ovi oli auki?
”Ginny!?” Harry huuteli, mies meni yläkertaan katsomaan josko Ginny olisi lepäämässä, ja olisi vain unohtanut oven auki.

Ginny ei ollut siellä, vain tyttö oli, ja hänkin juuri herännyt. ”Tuleppas syliin tyttö, etsitään äiti, kun sinulla on varmasti jo nälkä” Harry lepersi ja nosti tytön syliinsä.

Harry vaelsi tyttö sylissään pitkin taloa, etsien Ginnyä jokaisesta huoneesta, pikku hiljaa Harry alkoi huolestua. Hän ajatteli kaikkein pahinta, joka liittyi Voldemortiin.

Hetken kuluttua Harry puki tytön nopeasti ja niin miten taisi, pian he suuntasivat Remuksen ja
Tonksin luo. Remus tietäisi miten toimia ja jos Voldemort liittyi jotenkin Ginnyn katoamiseen hänellä olisi ohjat käsissään killan johtajana.

Harry ei olisi halunnut ilmiintyä pienen lapsen kanssa, mutta nyt oli suoraan sanoen pakko, koska piti olla nopea.

Harry koputti Taivaantien ovea ja yritti samalla pitää tytön sylissään. Tonks tuli avaamaan oven, ja oli ihmeissään kun ovella olivat Harry ja vasta syntynyt.

”Mitäs sinä täällä?” Tonks kysyi.

”Onko Ginny täällä?” Harry kysyi hyvin huolestuneena.

”Ei ole, mitä on tapahtunut? Huoli paistaa puheittesi läpi”
”En tiedä, se tässä onkin ongelmana, kun tulin kotiin ovi oli auki ja tyttö oli yksinään yläkerrassa, eikä Ginnyä näkynyt missään”.
”Tule sisään, pyydän Remuksen” Tonks sanoi itsekin hieman huolestuneena.
Harry nyökkäsi ja astui sisään, Tonks viittoi hänet keittiön suuntaan, siellä hän odotteli keittiön tuolilla istuen ja tytölle leperrellen.

Pian Remus tuli alas, keittiöön silmälasit nenällään.

”Tonks kertoi tilanteen, kauan sitten oikein olit poissa?”
”En kauaa, parisen tuntia”

Remus nyökkäsi, Tonks kysyi tässä välissä, ottaisiko hän tytön mukaansa, mennessään yläkertaan, ”Mielellään, helpompi puhua, kun ei ole lasta sylissä” Harry sanoi. Tonks nyökkäsi ja otti tytön syliinsä.

Kun Tonks oli lähtenyt, Remus aukaisi suunsa,

”Emme voi vielä tehdä mitään, koska emme ole varmoja mitä on tapahtunut, pidämme kyllä kokouksen huomenna iltapäivällä”. Remus päätti, sivusilmällä mies huomasi Harryn lasittuneen katseen,
”Harryy? Oletko hereillä?” Remus huhuili”.
”Täh? Olen minä, niin koska sanoitkaan että pidät kokouksen?”
”Huomenna iltapäivällä”.
”Mikset jo tänään? Tai huomenna aamulla?”
”Siksi, koska tänään nyt sattuu olemaan täysikuu”.
”Anteeksi, unohdin asian”.
”Sitä sattuu jokaiselle, etenkin kun on huolestunut, haluaisitko jäädä meille yöksi?”
”Jos teille käy, mutta voin mennä kotiinkin”
”Käy meille, etkä edes yritä lähteä kotiin” Remus sanoi opettajamaisesti.
”En, en opettaja”, Harry virnisti

Kaksikko päätti keskustelunsa, Remus vetäytyi työhuoneeseensa ja Harry jäi odottamaan Tonksin tuloa keittiöön.

Yöllä Harry ei saanut nukutuksi, hän näki samantapaisia painajaisia kuin nuorempana, nyt vain uhrina oli Ginny. Harry pyöri sängyssä puolen yötä, oli melko pimeää ja hän päätti nousta ylös, ensin hän meinasi mennä alakertaan ja ulos selvittämään ajatuksia. Mutta hän vain tyytyi katselemaan tuhisevaa tytärtään, tyttö muistutti Ginnyä erittäin paljon, Harry muisti edelliskesän ja sen kuinka onnellisia he olivat olleet, ollessaan yhdessä koko yön.

Seuraavana aamuna, Harry tuli keittiöön uneliaana, haukotellen. Tonks oli jo valmistamassa aamupalaa,

”Huomenta Harry” Tonks tervehti aurinkoisesti,
”Huomenta” Harry vastasi.

Tonks oli kattanut Harrylle valmiiksi, kun Harry söi, Tonks otti varovaisesti eilen käydyn aiheen esille.

”Että jos on niin, että Ginny on todellakin kidnapattu tai muuta sellaista, ja joudut hoitamaan tyttöä yksin, niin pärjäisitkö yksin, vai tarvitsisitko apua?”
”Kyllä pärjään, mutta todellakin toivon että minun ei tarvitse pärjätä yksin ja Ginny tulisi pian takaisin”.

Keskustelun lastenhoidosta päättyessä, kaksikko huomasi hyvin väsyneen ja raihnaisen Remuksen laahustavan keittiöön, miehen jalka oli parantunut jonkin aikaa sitten mutta, nyt hän nilkutti taas.

Tonks nousi tottuneesti ylös, ja meni keittämään lisää teetä, jotta hänen miehensä saisi tarvitsemansa rauhoittavan kamomillatee kupillisensa. 

”Huomenta”, Harry tervehti ja haukotteli heti perään.
 ”Huomenta… toivon että olisin virkeämpi illemmalla, kun väsyttää niin julmetusti, ja jalkakin reistaili”, Remus mutisi.
”… Miten jalkasi voi nyt?” Harry kysyi
”Yllättävän hyvin… Kiitos rakas” Remus vastasi.
”Ole hyvä, menen yläkertaan tyttöjen luo”. Tonks sanoi ja antoi Remukselle pusun karhealle poskelle.
”Mitä me sitten teemme jos Ginny on todella kidnapattu?”
”En osaa vielä sanoa mitään, täytyy odottaa kokoukseen koska saamme myös tietoa Voldemortin touhuista Maryn raportista”.
”Aivan, olin unohtanut, mutta…”.
”Tunnen sinut Harry, olet suunniltasi ja haluat tehdä nopeasti jotakin. Emme saa Ginnyä takaisin yhtään sen nopeammin, vaikka pitäisimme kokouksen tällä sekunnilla”.
”Mistä sinä tuollaista voit tietää?”
”Tiedänpähän vain, olet samanlainen kuin James, ja kun jotakin hirveää sattui hän halusi heti sillä sekunnilla tehdä asialla jotakin”.
”Jaa no sitten, sopiiko että käyn tytön kanssa kotona, ja tulen kokoukseksi tänne?”
”Vallan hyvin”.

Oli kokouksen aika, kaikki olivat kokoontuneet Remuksen ja Tonksin keittiöön ja Molly oli luvannut olla pikkuisten kanssa yläkerrassa.

Kaikki istuivat pöydän ympärillä, Remus istui päässä, ”Ensimmäisenä käsittelemme Ginny Weasleyn mahdollista katoamista, joka saattaa liittyä Voldemortiin”. Pöydässä kohahti, kaikki yrittivät peitellä pientä säikähdystään, ”Älkää nyt viitsikö, teidän luulisi olevan tottuneet Voldemortin nimen ääneen sanomiseen, Mary onko sinulla raportti?” Remus ärähti, mutta tyyntyi sanomansa loppua kohden.

”Tässä, hyvä jos saat selvää, en osaa vieläkään kirjoittaa selkeitä raportteja”. Mary virnisti ojentaen raportin, ”Kiitos, ja kyllä niitä pystyy lukemaan, usko pois”. Remus vakuutti, mies luki raportin nopeasti läpi, lopettaessaan hänen ilmeensä oli erittäin huolestuneen oloinen.
”Harry, huonoja uutisia, erittäin huonoja…” Remus sanoi, ja katsoi Harrya lohdullisesti silmiin. Harryn silmät kiiluivat pahaenteisesti.

”Ei, Ei… Ei taas”. Harry sanoi uhkuen vihaa, ”Tämä on jo kolmas kerta, kun hänet viedään minulta. Nyt minä tapan hänet, hän saa tuta sen tuskan, mitä hän minulle aiheuttaa!” Harry huusi.

”Minä tapan hänet!” Harry raivosi, ja lähti keittiöstä ovet paukkuen taikasauva valmiina.

Kaikki katsoivat toisiaan, säikähtäen ja ehkä jopa ihmetellen.  Remus nousi tuolistaan, ja meni Harryn perään niin nopeasti vain kuin pääsi.

Mies sai pian Harryn kiinni, Remus laittoi hellästi kätensä Harryn olalle, poika kääntyi Remuksen suuntaan hieman ihmeissään, ”Rauhoitu Harry, et mene mihinkään, jos tapat hänet, et silloin ainakaan saa Ginnyä elävänä takaisin.

Harry romahti täysin, hän lysähti maahan, alkoi itkeä ja raivota itsekseen, ”En kestä kolmatta kertaa, eikä Ginny kestä, hän ei ole täysin voimissaan… En jaksa, tapan Voldemortin”!
”Hys hys, rauhoitus nyt, me saamme hänet kyllä takaisin, usko pois” Remus sanoi rauhallisesti.

Harry itki vieläkin, mutisten jotakin ja yrittäen myös nousta ylös. ”Sinä et mene tappamaan Voldemortia” Remus sanoi ja esti Harryn nousun, ”Et ole yksin, ja jos yrität tappaa Voldemortia , se olisi kuin itsensä tapattamista, entä jos Ginny selviää, mutta sinä et, sitten hän joutuu kärsimään ja kaipaa sinua”. Remus jatkoi rauhallisesti.

Se on totta, jos tapatan itseni, Ginny jää yksin… menen tytön kanssa kotiin, en jaksa olla täällä” Harry sanoi hiljaa. ”Tee se, ilmoitan sinulle kaiken” Remus sanoi, ”Yritä jaksaa, Ginnyn tähden, tytön tähden, rakkaittesi tähden”. ”Minä yritän, kiitos sinulle, jos et olisi pysäyttänyt minua, kontollani olisi murha ja se olisi ollut vielä kamalampaa” Harry sanoi vahvasti.

”Turha kiittää, tiesin että et silti tekisi sitä, olet todella paljon samanlainen kuin James oli”. Remus sanoi hieman hajamielisesti, ilmeestä päätellen mies oli vaipunut muistoihinsa.

Hetken kuluttua Remus havahtui muisteluistaan, Harry oli lähtenyt tytön kanssa ja Molly oli Julien kanssa hänen vierellään, ”Toivottavasti hän ei tee mitään tyhmää” Molly sanoi huolestuneena, ”Niin Molly, hänestä ei tiedä” Remus sanoi, ”Saisinkos tytön?”

Molly, nosti Julien Remuksen syliin, ja lähti keittiöön, ”Voi sinua, toivottavasti kummisetäsi ei tapata itseään, pitäisi mennä tuonne mutta haluaisin olla vain sinun kanssasi” Remus höpötti Julielle ja nosteli tätä ilmaan.

Sitten Remus näki tytön kasvoilla jotakin, mitä ei ollut ennen nähnyt, pienen taka- ajatuksemattoman iloisen hymyn, pienen hetken ajan.

”Ainoa joka pystyy hymyilemään tällä hetkellä” Remus hymähti. Sitten hän muisti, että keittiöön pitäisi mennä takaisin. Mies meni tyttö sylissään takaisin, ja meinasi jo kääntyä ovella kuullessaan kysymysvyöryn.

”Rauhoittukaa, kaikki!” Remus sanoi ääntään korottaen, ”Harrylla ei ole mitään hätää, hän vain hermostui ja lähti tytön kanssa kotiin, lopetamme kokouksen tähän”.

Kaikki nousivat pöydän äärestä, se aiheutti kolinaa, ja Remus meni olohuoneeseen Julien kanssa, pian Tonks tuli hänen perässään.

”Mihin sinä jäit, ennen kuin tulit takaisin?” Tonks kysyi hiljaa, ”Halusin olla hetken yksin, Harry ei ole ainoa jota Ginnyn katoaminen hermostuttaa. Tekisin mitä vain että emme olisi tässä tilanteessa”. Remus sanoi, ”Olen aina tukenasi rakas,  kyllä kaikki järjestyy” Tonks kuiskasi  lempeästi ja hipaisi miehensä karheaa poskea. Remuksen kasvoille eksyi pienen pieni hymy ja hän sipaisi vaimonsa poskea.

Kesken hellän hetken, Julie heilutteli käsiään, yrittäen samalla jokellella. ”Juliesta puheen ollen, näin hänen ensihymynsä aivan hetki sitten” Remus sanoi, ”Suloista, erittäin reilua että sinä näit sen mutta minä en” Tonks virnisti, ”Ja olet ominut tytön koko päivän, siitä hyvästä saat tehdä tänään ruokaa”.

Neljä päivää oli kulunut, ja Harry oli monipuolisesti saanut tutustua yksinhuoltajuuteen, mutta Harryn onneksi, tyttö oli helppohoitoinen.

”Non niin, tyttönen, sinun pitäisi mennä päiväunille, mutta sinua ei nähtävästi väsytä, joten menemme ulos”, Harry höpötti pukiessaan tyttöä.

Pian he pääsivät ulos asti, Harry lykki tyttöä vaunuissa ja samalla nautti lämpöisestä ilmasta.

Ulkona oli hyvin kaunista, linnut laulelivat, puut olivat vihreitä ja ihmiset olivat hilpeitä kesäisen  ilman vuoksi, myös Harry tunsi hymyn nousevan huulilleen.

Pian tyttö tuhisi vaunuissa, ja Harry päätti kääntyä kotia kohti, kotimatkalla Harry sai rauhassa ajatella tapahtumia ja puida niitä läpi.

Jo portilla hän huomasin jonkun seisovan ovella, Harry otti taikasauvansa valmiiksi, mutta lähempänä hän huomasi kuka henkilö oli ”Ai se olitkin sinä, Mary, ehdin jo luulla sinua kuolonsyöjäksi”. Harry sanoi, ”Hetkonen, kerro Anturajalan ja Kuutamon animaagimuodot”.

”Olet sinäkin… Anturajalan eli Siriuksen animaagimuoto on musta koira ja Kuutamolla eli Remuksella ei ole animaagimuotoa, hän on ihmissusi, riittääkö?” Mary kertoi.
”Riittää, tule sisään” Harry sanoi ja avasi oven.

Harry jätti tytön eteiseen, vaunuihin nukkumaan ja meni Maryn edeltä keittiöön, hän keitti molemmille teetä.

”Kiitos, niin minulla oli ihan asiaakin…” Mary sanoi, ”Tulin eilen keikalta, ja olen saanut tietoja, mitkä Remuksen mukaan pitäisi kertoa sinullekkin, Ginny on melko huonossa kunnossa, häneltä yritetään nyhtää tietoja Killasta, aika pahoilla keinoilla, anteeksi Harry…”

”No ainakin pysymme ajan tasalla, kiitos sinun, ja se mitä Ginny joutuu kärsimään, ei ole sinun vikasi, joten turha pyydellä anteeksi” Harry sanoi, ”Ja mitä Remus muuten sanoi kertomastasi?”
”Hän sanoi, että pian toimitaan, jotta Ginnylle ei kävisi enää huonommin”, Mary vastasi.

”Hienoa, minua ei varmaan päästetä mukaan…” Harry virnisti,
”Tuskimpa, mutta minun pitää nyt mennä” Mary sanoi, ja nousi pöydästä.
”Nähdään”
”Nähdään, Harry”

Kaksi päivää oli kulunut Maryn vierailusta, tyttö oli vahvistunut ja Harry oli saanut lastenhoidon sujumaan.

Tyttö oli nukahtanut ja Harry, päätti nauttia lyhyestä vapaa hetkestä juomalla teetä ja selvittelemällä ajatuksia.

Kesken ajatusten, Harry kuuli tulisijan rätisevän ja käännähti sen suuntaan, hän näki Tonksin kasvot liekeissä.
 ”Mitä nyt Tonks?, Onko jokin hätänä?” Harry ihmetteli,
”Ei ole, mutta sinuna ottaisin tytön mukaasi, ja tulisit tänne”.
”Minä tulen, mutta miksi?”
”Näet sitten”.

Harry teki työtä käskettyä, puki tytön ja ilmiintyi Taivaankadulle, Tonks odotti jo häntä, ”Ota minua kädestä, ilmiinnytän meidät” Tonks sanoi, Harry otti Tonksia kädestä, korjasi tytön asennon ja ilmiintyi naisen mukana.

Harry huomasi, heidän ilmiintyneen Mungon eteen,
 ”Miksi olemme täällä?” Harry kysyi.
”Älä kysele, tule jo” Tonks käski.

Käytävällä he törmäsivät Maryyn, Tonks iski silmää Marylle, ”Hei Harry, mene sinä Tonksin kanssa, minä otan tytön” nainen sanoi, ”Ota sitten, mutta en ymmärrä mistä on kysymys”. Harry sanoi ihmeissään, antaen tytön samalla Marylle.

Harry seurasi Tonksia, pian he olivat kolmannessa kerroksessa, Tonks koputti lähimpään oveen ja astui sisään Harry perässään. Kaikki olivat siellä, Remus, Molly, Arthur, Ron ja Hermione.
Harrylla kesti hetken tajuta, ennen kuin huomasi Ginnyn sängyssä.

”Miten hän voi?” Harry kysyi hätääntyneesti,
”Hän on hyvin heikossa kunnossa, mutta selviää” Molly vastasi
”Häneen osui luultavasti monta tainnutusta ja pari vahvempaa…” Remus jatkoi.
”Nukkuuko hän?” Harry kysyi.
”Ei, hän on vieläkin tajuton” Ron sanoi hiljaa.

”Ei…” Harry voihkaisi, asettui sängyn viereen ja siirsi pari punaista suortuvaa korvan taakse.
Remus katseli Harryn tuskaa, hän otti Tonksia kädestä ja ohjasi tämän pois huoneesta.

,Myöhemmin illalla, Weasleyt ja Hermione lähtivät, he lupasivat ottaa tytön mukaansa Marylta.

Pian huoneessa olivat vain he kaksi, Harry istui nojatuolissa sängyn vieressä, pitäen Ginnyä kädestä ja samalla yrittäen olla nukahtamatta. Jos hän torkahtaisi, kukaan ei valvoisi Ginnyä ja jokin voisi mennä vikaan.

Mutta kuitenkin Harry nukahti, jonkin ajan päästä, hän havahtui kesken painajaisten, luullessaan nukkuneensa monta tuntia, hän katsoi Ginnyä, tilassa ei ollut muutosta.

B-OSA

Seuraavana aamuna Harry heräsi virkeämpänä kuin luulisi. Hiljaa hän katseli kaunista vaimoaan, jonka kärsimyksen näki. Harry piti edelleen Ginnyä kädestä, puolihorroksen läpi hän tunsi heikkoa liikettä kädessään, ja hän havahtui.

Ginny oli herännyt, mutta ei jaksanut avata silmiään kuin hetkeksi, Harry siveli peukalollaan Ginnyn kämmenselkää, nainen siveli vastaukseksi Harryn kämmenselkää. ”Rakastan sinua” Harry kuiskasi Ginnyn korvaan.

Tämän jälkeen, kuin olisi saanut voimaa Harryn sanomista sanoista, hän aukaisi hitaasti silmänsä, ne olivat hyvin verestävät, naisen silmänaluset olivat mustat. Huoli paistoi silmistä,
”Missä tyttö on?” Ginny kysyi huolestuneena.
”Hän on vanhempiesi luona” Harry vastasi hiljaa.

”Koko ajanko?” Ginny kysyi.
”Ei, olen hoitanut häntä itse, shys… Älä puhu enää” Harry kertoi.
”Hienoa rakas, osasitko…” Ginny kehui.
”Shys nyt… rasitat itseäsi, kun puhut” Harry hyssytteli. ”Tulen pian takaisin, älä kuvittelekkaan nousevasi sillä välin” Harry käski ja suuteli vaimoaan otsalle.

Harry haki teetä molemmille, kun hän palasi, Mary oli tullut käymään.
”Hei Mary, mitä muille kuuluu?” Harry tervehti.
”Heissan, mitäs he, tyttö pitää Weasleyt työssä ja tietääkseni Remukselle perheineen menee hyvin”. Mary vastasi.

”Mary?” Ginny kyseli,
”Häh” Mary kysyi.
”Missä  äiti ja isä ovat? Tulevatko he tänään?”
”Älä puhu, he sanoivat tulevansa iltapäivällä”.

Päivemmällä Ginny tunsi itsensä virkeämmäksi, ja olisi halunnut nousta ylös.

Harry luki päivän profeettaa, ja näki silmäkulmastaan Ginnyn ottavan käsillä tukea, ylösnousemiseen. ”Kuules nyt  Ginevra, hoitaja sanoi, että et saa vielä nousta” Harry sanoi lehden takaa.

”Mistä tiedät, että yritin nousta?” Ginny kysyi muka ihmeissään.
”En ole sokea, vaikka olenkin mies ja luen juuri nyt sanomalehteä” Harry nauroi.
”Ei uskoisi”. Ginny sanoi viekkaasti, se sai Harryn katsomaan Ginnyyn, hän oli noussut ylös.


Harry nousi tuolista, pudotti lehden lattialle, ja kaappasi vaimonsa suudelmaan. Huulet koskettivat toisiaan, intohimo, lämpö ja kaipaus tiivistyivät pitkään ja pehmeään suudelmaan, himo virtasi molemmissa päästä varpaisiin, Ginny tunsi saavansa suudelmasta energiaa.

”Ja menetkö nyt suosiolla petiin ennen vanhempiesi tuloa?” Harry kysyi,
”Entäs jos en” Ginny virnisti.
”En tiedä… Ehkä teen näin?” Harry sanoi, ja kellisti hellästi vaimonsa sängylle.

Käytävästä kuului kolinaa, ”Mene nyt sänkyyn, tai äitisi saa sätkyn” Harry käski ja katsoi Ginnyä tuimasti.

Kun Weasleyt ja Hermione tulivat ovesta, Ginny makasi jo sängyssä.

”Ginny, rakas lapseni, voitko hyvin?” Molly kysyi, ja halasi tytärtään.
”Voin hyvin, älä huoli, väsyttää vain hieman ja en saa nousta vielä”, Ginny vastasi ja viimeisten sanojen aikana katsoi Harryyn.

”Ihanaa kultaseni että voit hyvin, tyttökin on mukana, haluat varmasti nähdä hänet”. Molly sanoi iloisesti ja otti tytön vaunuista antaakseen hänet Ginnylle.

”Oi, onkos isä pitänyt sinusta hyvää huolta, oletpas sinä kasvanut” Ginny lepersi tytölle, hänen henkisen terveytensä nousun melkein kuuli, hänestä tuli selkeästi virkeämpi tytön näkemisen jälkeen, hymy nousi naisen suulle, mutta hyytyi pian,
”Missä isä on, onko hänelle sattunut jotain?” Ginny kysyi huolestuneena, etsien katsellaan isäänsä.
”Ei ole, älä huoli lapseni, hän vain juuttui ministeriöön ylitöihin” Molly vastasi.

”Onneksi voit hyvin, minä olin niin huolissani” Hermione sanoi ja halasi ystäväänsä.
”On vain todella mukavaa, olla taas vaihteeksi täällä” Ginny päivitteli leikkisästi, ”Haluaisin jo niin mielelläni kotiin, Harry ei varmasti… Aih”. Ginny tunsi päässään viiltävää kipua, ja sulki silmänsä hetkeksi,
 ”Mitä nyt?” Ron huolestui.
”Ei mitään, päätä vain särkee”, Ginny sanoi huolettomasti.

Silmien sulkeminen paransi oloa, mutta Ginny ei silti sulkenut silmiään, kun ei halunnut muiden hössöttävän, mutta pian väkisinkin hänen silmänsä painuivat kiinni.

”Häntä varmasti väsyttää, mennään kotiin” Hermione sanoi lempeästi, ollen samalla huolissaan ystävänsä voinnista.
”Mennään sitten, tyttö varmasti halua syödä, nähdään kultaseni” Molly sanoi, ja lähti muiden perässä pois. Taas Ginny ja Harry jäivät kaksin.

”Nyt rupeat nukkuman, tarvitset lepoa” Harry käski isällisesti, ja suuteli Ginnyä poskelle.
”En ole pikkulapsi…” Ginny sanoi väsyneenä.

Nainen nukahti saman tien rauhalliseen uneen, kun oli laskenut päänsä tyynylle. Harryakin väsytti aivan tajuttomasti, hän torkahtikin nojatuolilleen.
                                                               
Tunnin kuluttua, Ginny heräsi virkeämpänä, ja päänsärky oli poissa. Ginny ei viitsinyt herättää Harrya, joka nukkui ansaittua untaan.

Joku koputti hiljaa huoneen oveen, Ginny nousi niin nopeasti ylös kuin saattoi, ja oli seisomassa kun tohtori Mellz astui sisään,
 ”Sinun pitäisi levätä, mutta haluat varmaan tietää tilanteesi?” Tohtori Mellz sanoi.         
”Niin haluan, mutta Harry nukkuu, valvottuaan yöt vierelläni, joten keskustelkaamme aulassa” Ginny sanoi.
”Ymmärrän” Tohtori Mellz sanoi.

Aulassa, he istahtivat lähimmille tuoleille,
”Et varmaan tiedä tai muista mitä sinulle kävi?”
”Muistan melko huonosti”.
”Noh, ihan aluksi sait tainnutusloitsun lähelle sydäntäsi, se saattaa aiheuttaa muun muassa, sitä että sinua ottaa sydämestä, jos tapahtuu jotakin yllätyksellistä. Kuolonsyöjien luona, mitä luultavimmin sait itseesi muutaman tainnutuksen, ehkä myös kidutuskirouksen, ja niiden lisäksi he yrittivät lukea mieltäsi, siitä johtuen ja tainnutuksen takia pään lyömisen takia saattaa päätäsi särkeä usein. Ulkoisia ruhjeita, ei mustelmien lisäksi ole. Ja olosi saattaa olla heikko, vielä pitkään.
”Kiitos tiedoista, nyt löytyi syy päänsärkyyn, kiitos tohtori”, Ginny sanoi hymyillen aurinkoisesti.
”Ole hyvä vain, mutta suosittelisin palaamaan huoneeseesi, jotta Harry ei hätäänny”. Tohtori Mellz sanoi moittien.                                                     

Ginny nousi liian nopeasti ylös, aiheuttaen itselleen huimauskohtauksen, nainen olisi kaatunut ellei Tohtori Mellz olisi ollut lähellä.
”Saatan sinut” Tohtori Mellz sanoi.
”Ei tarvitse, pärjään kyllä, eikä huone ole edes kaukana” Ginny sanoi.

Ginny käveli hitaasti huoneeseen, Tohtori Mellz oli ollut oikeassa, Harry oli herännyt ja hän oli melkein suunniltaan,
”Missä olit? Et saisi lähteä tuolla lailla, luulin että tilasi huonontui”. Harry sanoi huolissaan.
”Olin aulassa, Tohtori Mellzillä oli minulle asiaa, enkä raaskinut herättää sinua, olit niin väsyneen oloinen aikaisemmin”. Ginny rauhoitteli.
”Ai no sitten, mutta ymmärrätkö, et saa tehdä noin… se voi ihan oikeasti hidastaa parantumistasi”. Harry sanoi.
”Ymmärrän Harry, mutta en jaksa maata sängyssä, tiesitkö, että se on erittäin tylsää?” Ginny selitti.
”Tiedän, mutta sinun pitää silti levätä”. Harry moitti.
”Minä lepään kyllä, älä huoli, mitä tekisinkään ilman sinua, joka pitää minut vuoteessa, olisin varmasti huonossa kunnossa”. Ginny sanoi hellästi ja kietaisi kätensä Harryn niskan taa.
”Olisit jo kuollut, yritätkö saada minua lipsumaan?”
”Ehkä… Onnistuinko?”
”Melkein” Harry sanoi ja suuteli Ginnyä,
”Sinun pitäisi mennä takaisin petiin”. Harry sanoi suudelman jälkeen,
”Menossa koko ajan” Ginny mutisi.

Kolmen päivän päästä, Ginny oli ollut sairaalassa melkein viisi päivää, ja oli nyt saanut Tohtori Mellziltä luvan päästä kotiin.

”Ihanaa päästä kotiin, perheen luo, saat näyttää mitä olet tehnyt ja miten… Joudun antamaan sinun hoitaa lasta vielä, lääkäri kielsi stressin, ja hänen mielestään lastenhoito on stressaavaa”. Ginny sanoi, hilpeänä.

”Rauhoituppas vähän, edes pikkulapset eivät riehu noin paljoa” Harry rauhoitteli,
”Älä viitsi, mikä tiukka isä sinusta on tullut poissaoloni aikana?”
”Ei mikään, mutta et saa riehua, pikkulapsista puheen ollen, keksin tytölle etunimen…”
”En riehu, saanko kuulla sen?”
”Saat…”

Kotikolossa, oli normaali aamu, siellä ei vielä tiedetty Ginnyn kotiin pääsystä.

Arthur nautti aamukahviansa Päivän Profeetan kera, Molly touhusi keittiössä, ja Ron ja Hermione kuhertelivat olohuoneessa.
”Aiotteko tulla aamupalalle missään vaiheessa?” Molly kysyi hieman käskevällä äänensävyllä.
”Tulemme heti” Hermione sanoi aurinkoinen ilme kasvoillaan.

”Sieltähän kyyhkyläiset saapuvatkin” Arthur sanoi.
”Huomenta Herra Weasley” Hermione tervehti.
”Huomenta Hermione ja Ron” Arthur tervehti, taitellen Profeetan. Mies oli saanut jonkun puuskan, ja sen syystä hän auttoi vaimoaan kotitöissä.

Kesken askareiden, Arthur huomasi joidenkin tulevan Kotikolon porteista sisään.
Kun väki oli tullut lähemmäksi, Arthur tunnisti heidät,
”Arvatkaas, ketkä tulevat?”
”Eivät kai Bill ja Fleur?”
”Eivät tule”.
”Remus perheineen?”
”Vielä mukavampaa”
”Ketkä?” Molly kysyi vielä kerran.
”Harry, Ginny ja tyttö” Arthur sanoi.

”Hän pääsi siis tänään kotiin” Hermione sanoi, ja nousi pöydästä. Pian kolmikko astui sisään, ”Huomenta, päätimme tulla vierailulle” Harry tervehti.
”Oletko nyt terve ja voimissasi?” Molly kysyi ensimmäisenä.
”Olen minä, ei syytä huoleen.” Ginny sanoi.

Taivaankadulla, kaikki oli pielessä. Remuksen jalka reistaili, itse asiassa, koko mies reistaili, hän oli hyvin pahalla päällä, jostain syystä. Julie huusi melkein koko ajan, ja Tonks oli hyvin väsynyt.

He söivät aamupalaa, Tonksilla oli huutava Julie sylissään, syödessään hän yritti hiljentää tyttöä, mutta mikään ei tehonnut.
”Etkö saa Julieta pysymään hiljaa?” Remus mutisi.
”Olen koittanut kaikkea mahdollista, hän ei hiljene”. Tonks sanoi, yrittäen samalla hyssytellä Julieta.
”Menen työhuoneeseeni” Remus sanoi, ja otti teekuppinsa mukaansa.
”Mene”.

Pian tyttö hiljeni, Tonks hyssytteli Julieta koko matkan keittiöstä lastenhuoneeseen, Tonks laittoi tytön päiväunille, jos se auttaisi.

Tonks päätti käydä Remuksen luona, hän koputti oveen ja astui sisään.
”Mikset anna ihmisten olla yksin, sinä tulet aina, kun haluaisin olla hetken yksin” Remus ärähti.
”Kiitos, minäkin pidän sinusta”. Tonks mutisi.
”Ärsytät minua aivan tahallasi, mene pois Nymphadora”.
”Tiedät hyvin, että vihaan sitä kun minua kutsutaan etunimellä”.
”Niin tiedän, siksi sen teinkin, olet joskus aika hidasälyinen”.
”Kiitos vaan”. Tonks sanoi, ja paiskasi oven kiinni.

Tonks meni heidän makuuhuoneeseensa, ja rojahti sängyn viereen. Hän istui sängyn reunaan nojaten polvet sylissään, katsellen kaukaisuuteen.

”Miksi Remus oli sanonut niin, olenko muka hidasälyinen, ja miksi Remus oli kutsunut minua etunimelläni”. Tonks mietti, ”Se johtuu vain huonosta päivästä” Tonks vakuutteli itselleen, vakuutteluista huolimatta, kyyneleet vierivät pitkin Tonksin poskia.

Tonks nousi seisomaan, käveli ikkunan eteen ja katseli ulos, kyyneleet yhä vierivät naisen poskipäillä.

Tonks ei tiennyt kauan oli katsellut pihalle, tuntiessaan vasenta poskeaan vasten, miehensä karhean posken, ja ympärillään vahvat kädet.
”Älä itke rakas, en tarkoittanut mitä sanoin, minulla oli paha aamu ja sanat vain lipsahtivat…Anna anteeksi”.  Remus kuiskasi.
”Ne sanat satuttivat enemmän kuin arvaatkaan, vaikka tiesin että sanat vain lipsahtivat pahan aamun vuoksi. Mutta saat anteeksi”. Tonks kuiskasi.
”Kiitos, ja totta puhuen Julien huuto ei ärsyttänyt ihan loppujen lopuksi ollenkaan”.
”No nyt hän kuitenkin nukkuu ja on hiljaa”. Tonks sanoi ja käänsi päätään sen verran että pystyi suutelemaan Remusta.

****

A/N: Koittakaa kestää mahd. virheet, yritin jotain korjata.

M

[Rowena]

Yhä vain minua häiritsevät virheet pilkutuksessa ja replikoinnissa. Sen ja kiireentunnun vuoksi en nauti tästä ficistä yhtä suurella intensiteetillä kuin muista ficeistäsi. On osansa toki silläkin, etten kauheasti perusta Harry/Ginnystä, vaikka ei se mikään inhokkiparitukseni ole. Remus/Tonks on toki tässäkin herkkua <3.

Pari tarinallisesti särähtävää seikkaa täytyy mainita. Ensinnäkin minua häiritsi Ginnyn reagointi kuolonsyöjien tuloon. Hän on vasta tullut äidiksi, mutta ei ollenkaan mieti, mitä kuolonsyöjät mahtavat tehdä hänen vauvalleen. Olisin kaivannut uhrautuvaa ajattelua Lily Kalkaros Potterin tyyliin. Nyt tulee sellainen olo, että Ginny välittää itsestään enemmän kuin lapsestaan. Sekin on outoa, etteivät kuolonsyöjät tapa/ota vauvaa mukaansa. Ja kun he kerran löytävät pelätyn Potterin vaimon, luulisi Voldemortin haluavan Ginnyn hengiltä mitä suurimmalla ilolla. Siitä pidän, että Ginnyn mielestä on outoa olla äiti. Varmasti on, hänhän on todella nuorikin tässä ficissä. Pidän myös siitä, että jätät lukijan pohtimaan, kuka on se kuolonsyöjä, jonka ruumiinmuodon Ginnyn tunnistaa.

Hih, repesin, kun Mary vastasi "häh" kuullessaan Ginnyn sanovan nimensä . Ja hehheh, Ginny epäilee, ettei Poika-joka-elää osaa hoitaa lastaan, söpöä.

Puhuimme flirttailun kirjoittamisesta, ja minusta tässä replikoinnissa on flirttailua parhaimmillaan:

”Mistä tiedät, että yritin nousta?” Ginny kysyi muka ihmeissään.
”En ole sokea, vaikka olenkin mies ja luen juuri nyt sanomalehteä”, Harry nauroi.
”Ei uskoisi”, Ginny sanoi viekkaasti, se sai Harryn katsomaan Ginnyyn, hän oli noussut ylös.

Aivan ihana kohta! Mutta siinä on repliikin jälkeiset välimerkit vinksallaan, korjasin ne tuohon lainaukseen.

Pidin paljon tuosta lopusta, koska se tuo mieleen DH-Remuksen heikkoine hermoineen. Ihanaa on, että Tonks ja Remus kuitenkin loppujen lopuksi sopivat. Tuo loppu on mielestäni paras kohta tässä luvussa, koska se etenee sopivan hitaasti.

Kiitos tästä luvusta! Ja ihanaa kuulla, että arvostat kommenttejani <3.

[Ginerva]

Tää on sit niin ihana että apua. Kirjoita pian lisää. Pidän tästä todella paljon. Lisää, lisää ja vielä kerran lisää  LOISTAVA

[Milgia]

Rowena: Aina minä arvostan sinun kommenttejasi <3 Kiitos, nojoo, tuolle aikavauhdille en osaa sanoa syytä, enkä perustella miksi se on noin, enkä myöskään puolustaa sitä. Kiitos flirttivinkistä   En ole huomannutkaan että tuo loppu muistuttaa DH-Remusta, no nyt bongasin kun sinä sanoit. Kiitos kuitenkin vielä.

Ginerva: Tack Onpa mukava kuulla että joku pitää tästä noin kovasti <3

A/N: Ensitöikseni voisin muistuttaa että Remuksemme ei ole työnarkomaani, vaikka siltä ehkä vaikuttaa, tai no miksei? Ja tuo takauma, että minua häiritsee, mutta toisaalta en kyllä viitsisi korjatakaan sitä :''D no, kun wordista katsastin, ei pitäisi olla virheitä. And I'm so sorry tämän luvun kirkollisuudesta, en tiedä mitä silloin ajattelin noista ristiäisistä vai mitkä onkaan.

13.Luku

Kuukausi oli kulunut epämiellyttävästä tapahtumasta, jokainen koti oli palannut normaaliin arkeen, ja Koivukadulla elettiin jo kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Pian oli myös Harryn ja Ginnyn tyttären kastejuhlan aika.

Ginny olisi halunnut pitää isot kastejuhlat, joihin olisi kutsuttu enemmänkin väkeä, mutta Harry oli sanonut jyrkän ein, kyseisestä vastauksesta meinasi alkaa pienimuotoinen riita.

Kotikolon puutarhassa oli jo täysin vihreää, olihan jo kesäkuu, siellä oli myös nuori pari käsi kädessä kävelemässä ja juttelemassa syntyjä syviä.

”Kuule kosinnasta on jo kaksi kuukautta, koska menemme naimisiin?” Hermione kysyi mietteliäästi.
”Pian, lupaan sen Hermy, mutta viime aikaisten tapahtumien vuoksi se on vähän hankalanpuoleista”.
”Niin no, olet aivan oikeassa” Hermione mumisi.

”Haluaisin lapsia” Ron ajatteli puoliääneen, Hermione kuuli jotakin mutta halusi varmistaa,
”Mitä sinä sanoit, mitä sinä haluat?” Hermione kysyi.
”En mitään…” Ron mumisi.
”En ole kuuro, sanoit haluavasi jotakin, mitä?  Nainen tivasi.
”Usko nyt, en halua mitään erikoista”. 

”Keeerro nyt” Hermione maanitteli.
”Ethän sitten naura?”  Ron kysyi, katsellen kengän kärkiään.
”No en, miksi nauraisin?”
”No vaikka siksi, että miehet eivät yleensä toivo sitä, tai eivät ainakaan myönnä”.
”Äläs hidastele siinä, kerro nyt vain…”
”Äh, miten aina onnistut? Nooh, sanoin että haluaisin lapsia”.

Hermione katsoi tulevaa aviomiestään pilke silmä kulmassa, hymyn noustessa korviin.
”Sinua naurattaa, arvasin…” Ron ähkäisi.
”No ei naurata, olen vain iloinen että mieheni haluaa samaa kuin minä” Hermione sanoi, ja suuteli Ronia suulle, mies yhtyi suudelmaan.

Hermionen sormet haroivat Ronin punaisia hiuksia, suudelma oli intohimoinen ja rakastava.

Suudelmalla oli katsojia, kaksi pikku tyttöä olivat olleet menossa ohi mutta, nyt he hihittivät ja rupattelivat.

Ron huomasi hihittelijät ensin,
”Ovatko he katsoneet aivan koko ajan?”  Ron kysyi hieman häpeissään.
”Ovat ilmeisesti, mutta ei se haittaa”. Hermione sanoi.

”Hei nainen, onko hän sinun unelmien prinssisi?” vanhempi tyttö kysyi uteliaana.
”On hän” Hermione sanoi ja katsahti lempeästi Roniin.

”Hihii, te olitte tosi hassuja, pussailette keskellä puutarhaa et kaikki näkee, hihi,” pienempi tyttö hihitti.
”Voi olla, mutta aivan varmasti tekin joskus pussailette” Ron sanoi.
”No hyi, pussailu on tosi ällöö”, tytöt sanoivat yhteen ääneen.

”No älkää sitten, mutta menkääs nyt kotiin” Hermione käski.
Tytöt lähtivät hihitellen pois,.
”Oletko sinäkin ollut tuollainen?” Ron kysyi ihmeissään.
”Olen, mutta en ole enää” Hermione virnisti.

”Keitä kutsutaan?” Harry kysyi.
”Remus perheineen, minun perheeni, pitäisikö Luna ja Nevillekin kutsua?” Ginny ehdotti.
”Ne käyvät mainiosti, entäs McGarmiwa?”
”Kutsutaan tietenkin, pitäisikö hänet pyytää jäämän yöksi?”
”Miksei… Minä voin kirjoittaa hänelle”, Harry ehdotti.
”Hienoa, minä kirjoitan Nevillelle ja Lunalle, muille voimme kertoa”.

Julie jokelteli ja hymyili minkä ehti, vaikka olisi ollut miten synkkää tahansa.

Sen huomasi hyvin että Tonks ja Remus kuuluivat vain yhteen, heidän suhteensa oli rakoilematon, vaikka pieni lapsi kiristi molempien hermoja, aiheuttaen pieniä riidan poikasia, se oli huomattu pariin otteeseen viime kuukauden aikana.

”Kuule, Remus, pystyisitkö millään ottamaan vapaata työasioistasi, menisimme jonnekin lomalla?” Tonks kysyi mieheltään, nojaillen työhuoneen ovenkarmiin.

Remus otti lasit päästään, ja kääntyi tuolillaan vaimonsa suuntaan,
”Se on helpommin sanottu kuin tehty, ei ole ketään sijaisekseni killan kokouksiin”.
”Emme olisi niin kauaa poissa, ja jos jotakin sellaista tapahtuu että pitää pitää kokous, niin Harry voi varmaan mielellään hoitaa sen”. Tonks sanoi.
”No entäs sitten jos tarvitaan kaikkia kiltalaisia?”
”No sitten, jos on pakko keskeytämme lomamme”.
”Mihin ja milloin me sitten olisimme menossa?”
”Harryn ja Ginnyn tytön kastejuhlan jälkeen, ja haluaisin mennä rannikolle, siitä on kauan kun viimeksi olin siellä”.
”No täytyy katsoa sitten juhlan jälkeen, minun puolestani voimme mennä rannikolle”.
”Hienoa, me siis menemme juhlan jälkeen Whitbyyn”.
”Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa, en lupaa vielä mitään, kysyn Harrylta ja neuvottelen”.

Kotikolossa oli tyhjänlaista, enää siellä ei asunut kuin Molly, Arthur, ja lapsista vain Ron, ja hänkin tulevan vaimonsa kanssa.

”Hei rouva Weasley, mitä teet, voisinko auttaa ?” Hermione tervehti.
”Kultapieni, voisit kutsua minua Mollyksi, olethan Ronaldini vaimo”.
”Juu, yritän muistaa, mutta tarvitsetko apua?”
”En juuri nyt, kiitos vain”.

Keskustelun päättyessä Hermione katsahti ikkunasta ulos puolivahingossa, siellä Ron jutteli jonkun tummaverikön kanssa, mustasukkaisuus kasvoi Hermionen sisällä. He tulivat lähemmäs, ja nyt nainen erotti tummaverikön vaaleat kasvot ja lämpimän hymyn, tummaverikkö olikin vain Mary, Hermione huokaisi helpotuksesta.

Ron ja Mary tulivat keittiöön,
”Hei Molly, tulin pikavisiitille, jos sopii?” Mary tervehti.
”Otatko teetä? Me juuri ajattelimme juoda teetä”, Molly sanoi.
”Kiitos”.

Mary, Ron ja Hermione istahtivat pöytään, Molly otti kaapista kupit ja laittoi veden kuumenemaan, sivusilmällä hän katseli Marya hieman paheksuvasti ja epäilevästi. Miten ihminen voi olla niin hyvä ja niin paha yhtä aikaa, pukeutumistyylistäkään Molly ei pitänyt, se oli hänen mielestään liian huoleton, värit eivät mitenkään sopineet yhteen, ja naisella oli milloin mitäkin yllään, erittäin harvoin tilanteeseen sopivaa.

Mutta ei Molly voinut vihatakkaan Marya, hän oli nimittäin erittäin mukava, hyväsydäminen ja hänellä oli loistava tilannetaju, mitä tarvittiin myös peitetehtävissä.

Teepannun vihellys herätti Mollyn ajatuksistaan, ja tarkasti hän kaatoi jokaiseen kuppiin.

”Koska menet kuolonsyöjien luo?” Molly kysyi huolettomasti, yrittäen peittää epäilevää olemustaan.
”En ole aivan varma, luulisi että Ginnyn ja Harryn tytön kastejuhlan jälkeen, kun hän ei pahemmin etukäteen ilmoittele”.
”Niinpä tietysti, kai tulet varmasti kastejuhliin”.
”Mary, tunnetko ketään kuolonsyöjää?” Ron kysyi.
”Enpä oikeastaan, killan kautta tiedän kaikkien nimet, mutta en osaa yhdistää niitä kasvoihin”.

Kolmen päivän kuluttua, oli vain yksi päivä kastejuhlaan, ja McGarmiwalta tuli vastaus,

Hei Harry!

Vastaukseni tulee aivan viime hetkellä. Ilo on minun puolellani  saapua lapsenne kastejuhlaan, jonne olette minut ystävällisesti kutsuneet.

Tarjositte myös mahdollisuutta olla teidän luonanne yön yli, mutta joudun kieltäytymään kutsusta, koska joudun lähtemään heti juhlan jälkeen sisareni luo, sukulinnaamme.

Ystävällisin terveisin
M. McGarmiwa

Harry luki kirjeen nopeasti, ja oli hieman salaa pettynyt kun McGarmiwa ei jäisi yön yli, Harrylla olisi ollut paljon puhuttavaa hänen kanssaan.

”Ginny, McGarmiwa tulee juhliin, mutta ei jää yön yli”, Harry ilmoitti vaimolleen, joka syötti parhaillaan heidän tytärtään.
”Harmi, ethän ole koskenut mihinkään, mikä on huomiseksi kylmässä?” Ginny kysyi.
”No miksi olisin, sinä teet niin hyvää ruokaa, että ei ole tarpeen syödä ylimääräistä ruokailujen välillä, muuten Remus kysyi eilen, haluaisinko hoitaa hänen killan tehtäviään viikon ajan kun he ovat lomalla, ja vastasin että voin”.
”Hyvä että suostuit, he ansaitsevat loman ilman työ- ja kilta asioita, etenkin Remus, toivottavasti Tonks saa hänet pysymään irti työasioista”.
”Olen aivan samaa mieltä”, Harry sanoi, suuteli vaimoaan suulle ja kuiskasi tälle korvaan, ”Rakastan sinua”.
”Minäkin rakastan sinua”, Ginny sanoi.
”Meinasin unohtaa kertoa Ronille ja Hermionelle sen asian huomisesta, kerron heti jos sopii?” Harry muisti.
”Mene vain”, Ginny sanoi.

Oli kastejuhlan aamu, tällä kertaa kaikki sujui lähes mutkattomasti, kellään ei ollut mitään hukassa, paitsi Ginnyllä aika, hän ei ollut vielä pukeutunut vaikka vieraat tulisivat jo tunnin päästä ja kaikki oli vielä aivan kesken.

”Nyt sinä rakas vaimoni, menet pukeutumaan, ja minä hoidan kaiken loppuun” Harry käski.
”Mutta et kuitenkaan osaa…” Ginny murehti.
”Varmasti osaan, minne on kadonnut Ginny joka uskaltaa jättää asiat muiden hoitoon?” Harry kysyi lempeästi ja nosti Ginnyn leuan ylöspäin.
”En tiedä…” Ginny sanoi.
”Mene nyt jo”, Harry sanoi, ja suuteli Ginnyä.

Kun Ginny tuli pukeutuneena ja huoliteltuna alas, tyttö mukanaan, oli Harry saanut kaiken onnistuneesti valmiiksi.
”Oletpa kaunis”, Harry huokasi.
”Kiitos komistus, olethan saanut kaiken valmiiksi?”
”Olen, olen, vieraat tulevat aivan pian”.

Ensimmäiseksi tulivat Tonks, Julie ja Remus, sitten tulivat Luna ja Neville, seuraavaksi tuli McGarmiwa, joka oli ainakin ulkoisesti paremmassa kunnossa kuin viime näkemältä.

Viimeisinä tulivat Molly, Arthur, Ron, Hermione ja Mary.

Pian kastejuhla alkoi,
”Kastan hänet rakastavien vanhempien päätöksestä Adéle Kathleeniksi, kummit tuloon tänne ja lausukoon valan”, Pappi sanoi, Hermione ja Ron tulivat hänen viereensä, ja hän antoi tytön Hermionelle.

Hermione ja Ron lausuivat valan yhdessä,
”Lupaamme olla apunasi, kuunnella sinua ja olla paikalla kun tarvitset meitä. Olkoon meidän välillämme rakastava side, ja nyt lupaamme että meillä on aina aikaa sinulle rakas kummilapsi”.

Valan jälkeen,
”Saanko pitää Adélea sylissäni?” Hermione kysyi Ginnyltä, joka nyökkäsi vastaukseksi. Toisaalla olohuoneessa Remus huomasi McGarmiwan.

”Hei Minerva, ei olla nähty aikoihin, mitä sinulle oikein kuuluu? Ja kukas oli pimeyden voimilta suojautumisen opettaja nyt viime lukukautena?
”Remus… ei mitään ihmeitä, olen iloinen vähästä kesälomasta, viime lukukautena opettajana toimi nainen, Alice Fowler, erittäin osaava nainen, ja näillä näkymin hän on vielä ensi vuonnakin opettajana”.
”Taitaa olla ennätys, että joku on aivan lukuvuoden loppuun asti ja jatkaa seuraavana vuonna…”.
”Olet täysin oikeassa, toivottavasti ensi vuosi sujuu myös mutkitta sen viran osalta”.

Kaksikko huomasi saaneensa seurakseen Harryn ja Adélen,
”Täällä sitä taas keskustellaan tylypahkan asioista arvatenkin, minun tietääkseni olet lomalla McGarmiwa, joten voisit unohtaa koulun hetkeksi”. Harry sanoi ja katsoi tietävästi entistä opettajaansa silmiin.
”Rehtori ei voi unohtaa edes hetkeksi. Niin asia vain yksinkertaisesti on, mutta vaihtaakseni puheenaihetta… Voinko ottaa tyttäresi syliin?” McGarmiwa kysyi. Harry ojensi Adélen naisen syliin hellästi.

”Tyttö on aivan äitinsä näköinen ja ilmiselvästi on sinun vallattomat ja mustat hiuksesi. Kun minä teidät tunnen, luulen että tyttökään ei halua pysyä poissa vaarallisista paikoista”. McGarmiwa sanoi pilke silmässään.

Illemmalla kaikki muut paitsi Remus, Tonks ja Julie olivat lähteneet, he istuivat keittiön pöydän ääressä juttelemassa ja juomalla teetä.

”Remus, en ole ennen halunnut tietää mitä sillin tapahtui, kun kilta pelasti minut kuolonsyöjiltä, voisitko kertoa nyt?” Ginny kysyi kainosti.
”Haluatko varmasti?” Remus epäili.
”Haluan…”.

Mary ilmiintyi nopeasti kovaa räksähtäen Taivaankadun 11 pihalle, hän oli saanut tietoonsa jotakin millä Ginny saataisiin pelastettua. Raivoisasti hän koputti oveen ja oli kärsimätön,
”Hei Mary, olet vihaisen näköinen, mitä on tapahtunut?” Remus ihmetteli.
”Hei vaan, en ole vihainen, halusin vain nopeasti tiedon sinulle, Kuolonsyöjien tukikohdassa on tänään vajaamiehitys, joten Ginnyn pelastaminen olisi helpompaa nyt”.
”Selvä, minä kokoan joukot, sinä jäät tänne Mollyn ja Tonksin kanssa, et saa olla mukana”. Remus sanoi, ja häipyi keittiöön, hän otti yhteyden Thomas Mellziin, Arthuriin, Kingsleyhyn ja pariin muuhun kiltalaiseen,
”Nopeasti kaikki tänne, Mary kertoi tärkeän tiedon, ja me lähdemme nyt pelastamaan Ginnyä”.

Kaikki  tulivat sovittuun paikkaan, pian `iskujoukko` ilmiintyi kolmessa erässä tukikohtaan.
Kaksi kuolonsyöjää vahti Ginnyä, ja loput kolme olivat vain paikalla, kun joukko saapui. Kaikki kiltalaiset iskivät tainnutuksen, mutta ne menivät ohi.

Kaikki taistelivat raivoisasti toisiaan vastaan, kirouksia lenteli suuntaan jos toiseen, yksi hipaisi Arthuria, ja se aiheutti pieniä ruhjeita. Kingsley oli yllättävän taitava, ja tainnutti kaksi kuolonsyöjää yhdellä loitsulla.

Nyt Ginnyn vahtijatkin yhtyivät taisteluun, Kingsley tappeli toisen kiltalaisen kanssa heidän kanssaan, Remus joutui taistelemaan yksin kahta vastaan, kun Arthur oli hetken tajuton.

Tällä välillä Thomas meni salaman nopeasti Ginnyn luo, silmäili tätä hetken, ja huomasi tämän olevan tajuton, hän huusi siitä taistelun lomassa Remukselle, joka kääntyi hänen suuntaansa, ja sai selkäänsä kirouksen, mies horjahti, ja iski päänsä lattiaan.

Kingsley ja Arthur meinasivat jäädä alakynteen, kun huomasivat Remuksen kaatuneen maahan. Arthur jätti Kinsgleyn ja kaksi muuta taistelemaan ja meni tarkistamaan Remuksen voinnin.
”Voitko hyvin Remus?” Arthur kysyi.
”Voin, mene nyt, nousen aivan kohta”, Remus käski.
”Pärjäätkö varmasti?” Arthur kysyi.
”Kyllä, en kuollut”, Remus sanoi, nousi ylös ja torjui muutaman loitsun.

Kiltalaiset pääsivät voitolle, kun kaksi kuolonsyöjää sai iskun, he kaikkoontuivat nopeasti pois.


”…Ja näin edelleen, loput tiedätkin”. Remus sanoi.
”Et sitten kertonut minulle siitä tärskystä, sinulle olisi voinut käydä pahemminkin kuin pelkkä kuhmu…” Tonks huolehti.
”En kertonutkaan, koska olit muutenkin jo todella huolissasi”, Remus vastasi.
”Kiitos kun kerroit ja kiitos myös siitä kun pelastitte minut”, Ginny sanoi.
”Ei sinun tarvitse kiittää, teimme vain sen mitä kiltalaisina siinä tapauksessa tehdään”, Remus sanoi.
”Voisimmeko mennä, tyttäresi ja vaimosi pitäisi päästä nukkumaan”, Tonks sanoi.
”Onko kello jo niin paljon? No mennään sitten, Hyvää yötä kaikki kolme” Remus sanoi.

Myöhemmin illalla, Adélen ollessa jo nukkumassa, Harry ja Ginny makasivat sängyssä. Harry luki ja Ginny nojasi hänen olkapäähänsä.

Pian Ginny nukahti uneen, joka oli aluksi, levollista, mutta nopeasti se vaihtui painajaiseen jossa oli välähdyksiä menneistä.

Hän seisoi talonsa pihalla, kuolonsyöjät tulivat ja tainnuttivat hänet, he kaikkoontuivat hän mukanaan tukikohtaansa.
Hänet heitettiin lattialle, pää osui johonkin, ja hän taintui hetkeksi. Herätessään hän sai itseään kohti kidutuskirouksen, joka toi hirveää viiltävää kipua kehoon.

Joku kuolonsyöjä yritti kovaotteisesti useampaan kertaan lukea Ginnyn mieltä, mies tunkeutui hänen muistoihinsa, ja hän yritti panna hanttiin.

Ilkeä naisen nauru jonka Ginny tunnistaisi missä vain kaikui pitkin tukikohtaa. Bellatrix oli jo kauan halunnut vahingoittaa toista Harrylle rakasta ihmistä ehkä jopa kuolemaan asti. Tarkasti nainen suuntasi suoraan häntä kohti kidutuskirouksen, kun säde kosketti häntä, Ginny huudahti.

”Ginny? Ginny?” Harry kuiskasi ja töni vaimoaan hereille, joka oli juuri herättänyt Harryn huudollaan.

Harry yritti hipaista Ginnyn poskea, koska tiesi että se ainakin herättäisi naisen, mutta hän saikin kovan iskun naamaansa Ginnyn suojautuessa.  Nainen vääntelehti kivusta, Harry ei kestänyt katsoa, hän ei voinut tehdä muuta kuin tarrata molemmista Ginnyn ranteista.

”Ginny? Ginny?” Harry sanoi rauhoittavasti ja melko kovaan ääneen. Hänen vaimonsa säpsähti hereille, mutta kuitenkin vielä oli horroksen omaisessa tilassa.

”Harry, pelasta minut, auta minua” Ginny mumisi ja tarrasi miehensä kädestä, Harry silitti Ginnyn hiuksia hetken jotta hän rauhoittuisi, sitten hän kaappasi vaimonsa syliinsä, ja hyssytteli häntä.
”Rauhoitu Ginny kulta, shhhh… ei hätää”.

Pian nainen nyyhki, piti silmiä raollaan ja tarrasi Harryn yöpaidasta,
”Minua pelottaa, se oli aivan hirveää… Nähdä uudestaan aivan kaikki”, Ginny sanoi hiljaa. Nyyhkiminen kasvoi nopeasti itkuksi, jossa suuret kyyneleet vierivät Ginnyn poskilta Harryn yöpaidalle.
”Minä tiedän sen, rakas, shhh… ei mitään hätää, olet omassa talossasi minun kanssani, et siellä” Harry rauhoitteli, ja hipaisi vaimonsa kosteaa poskea.
”Ollaan vielä hetki näin, Ginny sanoi hiljaa. Harry huomasi Ginnyn rauhoittuneen,
”Ollaan vain” Harry sanoi, ja keinutti hiljaa vaimoaan.

Pian Ginny nukahti uudestaan, mutta joka Harryn liikahtaessa edes vähänkin, Ginny pyysi ettei mies lähtisi pois.
”En lähde, vaihdan vain asentoa jotta molempien on helpompi nukkua” Harry sanoi.

Hetken päästä, molemmat nukkuivat sikeästi, Ginny nojasi Harryn rintakehään ja Harryn käsi oli kietoutuneena Ginnyn ympärille.

Aikaisin seuraavana aamuna ennen kahdeksaa, Ginny heräsi Adélen itkuun, ja Harry heräsi Ginnyn liikkeisiin.
”Et mene mihinkään, pysyt sängyssä, sinulla on univelkaa”, Harry sanoi.
”Minä menen, sinä jäät nukkumaan, ja minulla saattaa olla univelkaa, mutta sinulla on vielä enemmän kuin minulla, vieläkin”, Ginny sanoi.
”Eihän ole, minä menen”.
’”Et todellakaan mene, olet tehnyt jo aivan tarpeeksi minun puolestani yksin, ja olet raatanut jotta minä saan toipua rauhassa”, Ginny sanoi ja lähti Adélen luo.

Ginnyn ollessa viereisessä huoneessa, Harry mietti Ginnyn sanomaa asiaa, jos se oli niin, niin hänen pitäisi ottaa rennommin, olihan Ginny jo täysin parantunut.
Pian Ginny tuli tytön kanssa, koira perässään. Ginny asetti itsensä Harryn viereen, koira hyppäsi heidän jalkopäähänsä ja Ginny syötti tyttöä.

”Omat rakkaat tyttöni, mitä olisinkaan ilman teitä?” Harry kuiskasi, suuteli Ginnyä suulle ja Adélea hellästi otsalle.

Rigel päätti myös ilmoittaa olemassaolostaan nuolemalla molempien varpaita.

Kaksoset avasivat parhaillaan liikettään, valot päälle, ikkunaverho pois ja kassa esille, oli sunnuntai-aamu, jolloin oli turha odotella asiakkaita ennen kymmentä.  Avaamisen jälkeen he söivät tavanomaista aamupalaansa, munia ja paahtoleipää, kesken aamupalan, oven kello kilahti. Fred jätti aamupalansa niille sijoilleen ja kiirehti asiakkaan luo.

”Ai se olitkin taas sinä”, Fred sanoi äänellä jossa oli pieni vivahde halveksuntaa.
”Malfoy juniori tarvitsee lisää tavanomaisia tavaroitaan”, Malfoyden palvelija virkkoi.
”Minulla on valmis paketti, laitetaanko se kullannupulle paperiin vai kannatko näin?” Fred kysyi.
”Paperiin, poika tykkää availla niitä”.
”Unohdin vallan, maksatko nyt vai joskus”, Fred irvisti ja paketoi paketin.
”Nyt, isäntä sanoi ettei jätetä enää piikkiin, kun vanhempi rouva Malfoy…”.
”Selvä, niin mitä vanhempi rouva Malfoy on tehnyt?”
”Baron kertoi nyt jo liikaa, Baron lähtee äkkiä pois”.

Vanhan nainen huokaili työpöydän äärellä, sukukartanonsa kirjastossa, rehtorin virasta ei päässyt hetkeksikään eroon. Taas oli aimo pino papereita odottamassa, mutta nainen ei jaksanut tällä hetkellä käydä niitä läpi. Hän olisi hetkeksi, aivan pieneksi hetkeksi halunnut sulkea silmänsä ja unohtaa hetkeksi rehtorinviran.

Hän halusi päästä rehtorin virasta lomalle, mutta jos hän anoisi ministeriöltä lomaa, ministeriö pitäisi häntä liian vanhana koulun johtoon, ja hän joutuisi väistymään vieraan tieltä, ja antaa koulu vieraan vastuulle. Sitä McGarmiwa ei ikinä antaisi tehdä.

Kello läheni yhdeksää, vaalea nainen värisi kylmästä, mutta hänen piti löytää päämääräänsä, naisen tuulen tuivertamat vaaleat hiukset olivat yllättävän nätisti laskeutuneet punaisen viitan peittämille siroille olkapäille.

Pian hän saapui etsimäänsä lähiöön, kulkiessaan talolta talolle, hän katseellaan etsi sitä yhtä ja tiettyä numeroa.

Nainen seisoi hieman hermostuksissaan oikealla ovella, hento käsi valmiina koputtamaan, hän veti syvään henkeä ja koputti jämäkästi puiseen oveen.

Pinkkihiuksinen nainen avasi oven hitaasti, ja unisesti, mutta unisuus katosi saman tien kun hän tajusi kuka oli ovella.
”Tule sisään, olet kylmissäsi”, pinkkihiuksinen nainen sanoi.
”Kiitos Nymphadora”, nainen vastasi viileästi.

A/N2: Hurmaava tunne kun salailen teiltä jotakin ja pidän jännityksessä Nauttikaa tai kuolkaa, mutta kommentoikaa silti.

M