LUKU 1.
Bella
"Äiti,minulla on jano!" Kärtty tyttäreni, Renesmee, jankutti minulle varmasti sadatta kertaa Froksista lähtömme jälkeen.
"Koska näen taas Jaken?" Hän kysyi huomattuaan etten aikonut vastata.
"Aivan pian, Ness." Vastasin hänelle.
Olimme matkalla äitini Reneen luokse, phoenixiin.
Tämä oli ensimmäinen kerta ``muodonmuutokseni´´ jälkeen, joten tietysti minua jännitti,
eikä pelkästään omasta puolestani,
Nessie kun ei aina muistanut miten ihmisten kanssa pitää käyttäytyä.
Edward ei ollut tullut mukaan,koska hän halusi antaa minulle, Nessielle ja äidilleni vähän keskinäistä aikaa,
mikä ei välttämättä ollut hyvä asia ,
Nessie kun on aina totellut isäänsä enemmän kuin minua.
Minua jännitti mitä äitini sanoisi nähdessään Nessin, tajuaisiko hän yhden näköisyyden?
No, se selviäisi pian...
Nessie
Olin ratketa riemusta!
Olin vihdoinkin matkalla näkemään ainoaa biologista isoäitiäni, eihän Esmessäkään mitään vikaa ollut,
ei tietenkään hän oli minulle kuin oikea isoäiti, yhtä rakas ja hellä,
mutta biologinen oli silti aina biologinen.
Havahduin aatteistani vasta kun ajoimme puisen talon pihaan.
Kuistilla seisoi nainen, arviolta noin nelissäkymmenissä,joka näytti aivan minulta, nainen vilkutti meille ja huomasin
Äitini kauniilla kasvoilla karehtovan hymyn, kun hän nousi ulos autosta.
"Äiti!" Oma äitini huudahti.
"Bella! Kultaseni!" Isoäitini vastasi syöksyessään syleilemään äitiäni, joka oli verhonnut koko ihonsa erillaisiin huiveihin ja hanskoihin.
Syleilyn jälkeen isoäiti kääntyi minua kohti ja ennen kuin tajusinkaan hän oli jo kaapannut minut syliinsä.
"Ihanaa tavata sinutkin Ren!" Hän huudahti.
"Me kutsumme häntä Nessiksi." Äitini sanoi.
"No, minä kutsun häntä Reniksi." Isoäitini vastasi jääräpäisesti, ja tajusin mistä olin tämän luonteenpiirteen perinyt.
Tiesin jo nyt, että vierailusta tulisi mielenkiintoinen.
A/N: anteeksi kirjoitusvirheistä ja luvun lyhyydestä
