Nimi: Haltin häät
Kirjoittaja: Quintus
Genre: Draama
Ikäraja: S
Paritus: Malla/Saana
A/N: Mitäs tähän. Ainakin ideasta iso kiitos
Kukkamaarialle. niin ja tarinan pohjana olleen Haltin häät -kappaleen omistaa Taiska(en muista säveltäjää/sanoittajaa
), mutta kuitenkin.
Haltin häätSaana ja Malla istuivat penkillä talvisessa puistossa. Minä. Hm. Sinä. Olet … hän on minun, tumma hahmo sanoi kylmästi astuessaan esiin. Mitä … ai hei. Voisimme kai antaa Mallan valita, vai mitä pikkuserkku, Saana sanoi tulijalle. Tulija oli Peltsa, Saanan pikkuserkku ruotsinmaalta. Minun ei tarvitse kilpailla kanssasi. Saan sen mitä haluan, Peltsa vastasi halveksien. Malla ei tiennyt Saanalla olevan pikkuserkkua, mutta huomasi kuitenkin aluillaan olevan kinan ja keskeytti molemmat sanoen Saanalle: -”Minä rakastan sinua.” Sitten hän suuteli Saanaa poskelle. Peltsa suoraan sanoen kiehui raivosta vieressä. Minä en luovuta vielä, hän huusi harppoessaan pois puistosta. Malla ja Saana istuivat hiljaa penkillä. Tuletko vaimokseni, Saana kysyi rikkoessaan hiljaisuuden katsoen Mallaa silmiin. Malla vastasi hetkeäkään miettimättä suostuvansa.
***
Luonnonkaunis Lapin-maa on jättiläisten asuttamaa aluetta. Jättiläiset ovat suuria yli kolmen metrin korkuista ja melko rauhallista kansaa. He rakentavat suuria palatsimaisia taloja jotka ovat melkein poikkeuksetta kasattu lumesta ja jäästä. Jättiläiset ovat uskonnollista kansaa, joten kirkkoihin on käytetty paljon vaivaa. Ne ovat valtavia ja muistuttavat goottilinnoja, joskin ovat jäätä.
***
… mutta teillä ei ole mitään syytä olla auttamatta. Estätte vain häät ja minä maksan siitä. Hyvä on, mutta maksakaatte hyvä hinta, velho myöntyi viimein.
***
Hääpäivän aamu oli aurinkoinen. Häihin oli kutsuttu kaikki lähiympäristön jättiläiset sekä muutamia myös kauempaa. Peltsallekin oli lähetetty kutsu, mutta hän ei ollut vastannut siihen. Ensin oli vuorossa kirkko ja sitten juhlintaa läheisellä aukiolla. Kirkossa vieraat odottivat innokkaasti. Sitten ovet avautuivat ja Saana ja Malla saapuivat keskikäytävää pitkin alttarille. Juuri kun pappi oli aloittamassa tavanomaista seremoniaa, kirkon ovia rävähti selälleen. Sisään astui Peltsa kahden velhon kanssa. Joku pikkujättiläinen huusi, tietenkin ymmärtämättä tilanteen vakavuutta, että bestmanin ei kuulu tulla vielä. Osa vieraista liikahteli vaivaantuneesti paikoillaan. Saana, minä varoitin sinua, Peltsa sanoi. No niin, voitte aloittaa, hän jatkoi katsoen nyt toista velhoista. Velho huokaisi, keskittyi ja alkoi mumista. Pian mumina koveni ja siitä erottui selviä sanoja.
mmmMMM
Nouskoot voimat vanhimmaiset
Tulkoot tuulet jäisimmäiset
Vyörykööt myös jäätikäiset
kaiken alleen jähmettäen
tuntureiksi tuupertaen
Ollos tästä lähin kirottuja kaikki jättihiläiset, jotka ees ajattelevat häitänsä, velho manasi. Kului sekunti. Sitten toinen. Kaikki odottivat kauhistuneina. Mallalle, Saanalle ja Peltsalle sanat iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vaikka Peltsa oli itse käskenyt estää häät, ei hän ollut tarkoittanut ettei itse voisi mennä naimisiin Mallan kanssa. Lopulta piinallisen hiljaisuuden rikkoi Peltsan epätoivoinen huuto:
- ”EEEEIII! Tämä ei ole reilua.” Vaikkeivät jättiläiset olleet kaikista viisain heimo, jopa hekin tiesivät, että velhojen kirouksia ei voi purkaa ikinä. Häiden ihanuus alkoi vaihtua yleiseen sekasortoon ja paniikkiin vieraiden ryntäillessä sinne tänne. Kaikki alkoivat etsiä pakotietä salista visusti varoen ajattelemasta menneitä tai mahdollisesti tulevia häitään. Myös Saana aikoi päästä pois, ennen kuin kirous kävisi toteen, joten hän nappasi Mallan syliinsä ja lähti harppomaan ulos lähimmästä ovesta. Tajuttuaan aiheuttamansa sekaannuksen ja sen, että Malla oli livistämässä häneltä, Peltsa harppoi pitkin askelein Saanan perään. Hän pysyi helposti Saanan perässä, sillä edes jättiläiselle ei ole kevyttä kulkea syvässä hangessa taakan kanssa. Saana yritti pitää vauhtia, mutta silti Peltsa lähestyi koko ajan. He eivät pääsisi enää kovin kauas. Vaikka Saana kuinka rakasti Mallaa, silti hänen mieleensä hiipi väkisin ajatus ”Entä jos jätän Mallan ja pelastan itseni”. Ajatus väistyi, kun hän siirtyi todellisuuteen huomatessaan makaavansa maassa liian kaukana Mallasta voidakseen tehdä mitään. Peltsa makasi Mallan vieressä pitäen tätä kädestä kiinni. Malla itki kuuluvasti. Kaikki kolme ymmärsivät etteivät voisi kirotulle kohtalolleen enää mitään.
***
Nykypäivänä matkustaessasi Lappiin, näet paljon tuntureita. Ne ovat syntyneet kirottujen jättiläisten jähmettyessä paikoilleen. Kymmeniä vuosia kirouksen jälkeen paikalla johon Saana, Malla ja Peltsa jäivät jään alle ja jähmettyivät, oli vain kolme suurta tunturia. Näiden kymmenien vuosien aikana Mallan kyyneleistä on kasvanut Kilpisjärvi. Keväisin, kun tunturilta virtaa vesi pieninä puroina, jotka lopulta laskevat kilpisjärveen, tietää Mallan surevan häitään, jotka keskeytyivät.
