Nimi: Rakkautta rajan takaa
Kirjoittaja: marakatti
Paritukset: Harry Potter & Draco Malfoy
Genre: Romance (ainakin mun mielestä)
Ikäraja: K-11 (luulisin ainakin)
Summary:Nyt oli kulunut viikko Dracon kuolemasta. Koulu oli jo melkein loppunut ja kesä oli tuloillaan .Ulkona oli aurinkoista ja se sai sisällä istuvat oppilaat odottamaan kärsimättömästi välituntia. Harry istui hiljaa pulpettinsa ääressä ajatellen Dracon kuolemaa.
Disclaimer: J. K. Rowling
Warning: Hieman slashia
A/N: toivottavasti en matki ketään
Nyt oli kulunut viikko Dracon kuolemasta. Koulu oli jo melkein loppunut ja kesä oli tuloillaan .Ulkona oli aurinkoista ja se sai sisällä istuvat oppilaat odottamaan kärsimättömästi välituntia. Harry istui hiljaa pulpettinsa ääressä ajatellen Dracon kuolemaa. ´Hän kuoli minun vuokseni. Hän pelasti minut Voldemortilta. Se oli hänen rakkautensa joka tuhosi Voldemortin, mutta hän jätti minut yksin suremaan.` Harryn silmistä valuvat kyyneleet. Hän sulki silmänsä ja puristi kätensä nyrkkiin jottei hän alkaisi itkemään. Mutta hän ei voinut surulleen mitään. Hän alkoi itkemään, hän itki koko luokan edessä. Pian kaikkien huomio oli kiinnittynyt Harryyn. Lipetit kävi saattamassa Harry ulos.
- Harry oletko sinä kunnossa? Lipetit kysyi huolestuneena.
- Kyllä, mutta nyt siitä on kulunut jo viikko. Harry huokaisi hieman rauhoittuneena.
- Niin. Me kaikki tiesimme kuinka läheisiä olitte toisillenne…
Harryn silmiin kihosivat kyyneleet hänen ajatellessaan Dracoa. Hän kuuli kuinka muut oppilaat supisivat ja nauroivat hänelle. Hän kuuli myös kuinka hänen ystävänsä moittivat niitä jotka olivat nauraneet hänelle. Se piristi Harryä hieman. Harry lähetettiin makuusaliin rauhoittumaan. Kun Lipetit oli kadonnut suuresta puisesta ovesta luokkaan Harry lähti kävelemään pölyistä käytävää pitkin. Hän ei aikonut mennä makuusaliin. Tietämättä päämäärää hän aukoi ovia toisensa perään kunnes oli suuressa huoneessa jossa hän ei ole ennen ollut. Harry katsoi kelmien karttaa muttei löytänyt huonetta mistään. Harry katsoi ympärilleen. Huone oli pyöreä ja kokonaan valkoinen, katto oli niin korkealla ettei hän nähnyt sitä. Huoneessa oli yllättävän valoisaa vaikkei siellä ollut yhtään ikkunaa ja ainoa ovi melkein sulautui seinään. Harry istui keskelle huonetta isolle valkoiselle karhuntaljalle ja ajatteli Dracoa. Harry vain istui ja ajatteli Dracon lämmintä syliä ja pehmeää ihoa. Hän olisi antanut mitä vain saadakseen syleillä Dracoa ja kertoa hänelle kuinka paljon hän rakasti Dracoa. Yhtäkkiä leimahti kirkas valo ja Harryn taakse ilmestyi valkoisiin pukeutunut henkilö. Harry kääntyi ja hätkähti. Se henkilö oli Draco.
- Sinä olet palannut! Harry huudahti onnellisena.
- Niin kuulin toiveesi saada minut takaisin. Saat viettää kanssani viimeisen päivän, mutta siinä on yksi ehto…
- Teen mitä vain kunhan saan olla kanssasi edes yhden päivän. Voisitko kertoa mikä se ehto on? Harry henkäisi hieman masentuneempana kuullessaan, että siihen liittyy ehto.
- Hyvä on. Sinun täytyy luovuttaa henkesi.
- M…mi…mitä sinä sanoit?
- Kuulit kyllä. Itse olit äsken antamassa mitä vain saadaksesi olla kanssani.
- Hyvä on suostun ehtoosi.
- Loistavaa! Et usko kuinka olen ikävöinyt sinua!
- Niin minäkin sinua!
- Tiedän, olen nähnyt kaiken… Draco sanoi lempeästi.
Harry syleili Dracoa itkien onnesta. Hän saattoi haistaa kielon tuoksun Dracon kaulalta. `Hän tuoksuu samalta kuin ennen kuolemaansa.` Siihen he jäivät syleilemään toisiaan loputtomalta tuntuvan päivän ajaksi. Seuraavana päivänä Harryn ruumis löydettiin linnan syvimmällä sijaitsevasta tyrmästä paleltuneena kuoliaaksi. Hän näytti onnelliselta, aivan kuin olisi kuollut jonkun rakastamansa sylissä.
( Risuja tai ruusuja) En sit oo mikään paras äidinkielessä
