Vaikka olemme erilaisiaAuthor: Neriah (minä)
Beta: Saph1ra
Disclaimer: Mahtava JKR omistaa hahmot, minä leikin niillä. En saa tästä rahaa.
Genre: Fluffy
Pairing: ?/? (selviää ficissä)
Rating: S
Words: 456
Warnings: -
Summary: When the raven met the serpent.A/N: Tuli kauhea hinku kirjoittaa tätä, en ole ennen vastaavaa lukenut
Pelkkää fluffyä kun en olekaan kirjoittanut, tässä sitä sitten on. Ei kyllä
liian tarpeeksi imelää.
12.09.1992 Hän katsoi minuun tänään. Ihan oikeasti, voitko kuvitella! En olisi ikinä uskonut, että hän tosissaan edes vilkaisisi. Hänen katseensa oli niin suloinen! Et voi uskoakaan miten sydämessäni hypähti... Tiedätkö mitä? Minusta jopa tuntuu, että hän katsoi minua niin kuin minä katselen häntä ..!
14.09.1992Yäk, tänään minulla oli liemiä. Tiedäthän, että inhoan liemiä, vaikken olekaan niissä huono. Professori Kalkaros on ihan kamm -- epämiellyttävä opettaja. Onneksi meillä oli kuitenkin Luihuisten kanssa. Usko pois, se pelasti kauhean kaksoistuntini.
15.09.1992Professori Verso ei tunnu uskovan minua sanoessani härkkäpäisten ökkösten olevan oikeita. Kerroin hänelle, että ne elävät tyhjissä kastelukannuissa. Hän vain naurahti. Nojaa, omapahan on asiansa. Ajattelin, että veisin tänään muutaman mansikan ökkösille, mutta siihen tarvitsen kasvihuoneiden avaimen. Luulen kuitenkin, ettei professori Verso suostu antamaan sitä, hän kyllä arvaa miksi sitä tarvitsisin. Piristävämpää asiaa,
hän oli tänään ruokatunnilla näköetäisyydelläni. Hän tuli Suureen saliin, niiden kahden muun pojan kanssa, kuten aina. Saisivat nekin joskus jättää hänet rauhaan, voisin ehkä puhuakin hänelle... Jos vain suinkin uskallan! Ne kaksi kulkevat hänen mukanaan kuin jotkin henkivartijat! Menen kuitenkin nyt, yritän päästä kasvihuoneisiin...
22.09.1992Olen niin jännittynyt, etten pysy paikoillani! Odottaisitko hetken...
... Noniin. Tänään viimein uskalsin puhua hänelle! Hän kulki ohitseni, jolloin huikkasin "Hei", ja johon hän katsoi minua niillä
ihanilla silmillään, hetken aikaa ehkäpä hämmentyneenäkin. Sitten hän sanoi todella söpösti "Hei", ja lähti niiden kahden muun mukaan jälleen. Et uskokaan, miten iloinen olin! Menin päätä pahkaa makuusaliin, saadakseni halata edes tyynyä. Niin onnelliseksi tulin. Huomenna minulla on jälleen tuplatunti liemiä, Luihuisten kanssa. Minua jännittää!
23.09.1992Noniin, rauhoituhan tyttö hyvä. Kaikki on ihan hyvin, itse asiassa todella, todella hyvin...
Liemitunti meni, kuten tavallista, todella mallikkaasti, jos sallit minun hieman kehua itseäni. En pidä professori Kalkaroksesta, mutta osaan minä nyt kuitenkin padassa aineksia keitellä. Onneksi.
Käännyin taaksepäin puhuakseni ystävälleni, mutta hänen olkansa yli näinkin
hänen ihanat, hieman kylmätkin silmänsä. En voinut kuvitella, että sellaista tunnetta olisi edes olemassa. Hän käänsi katseensa kuitenkin äkkiä pois, ja oli kuin ei olisi huomannutkaan. Hymyilin hänelle, ja punastuin varmaan rajummin kuin ikinä. Ystävättäreni ihmetteli, miksi hymyilin hänen olalleen, ja sanoin, että hänen olkapäänsä näytti erityisen kauniilta tänään. En tiedä, uskoiko hän.
25.09.1994Olen päättänyt, että sanon sen huomenna hänelle. Kerron, mitä tunnen. Aivan varmasti kerron. Jos en kerro, niin tiikkipäinen rumpelo minut vieköön. Ne kun sattuvat syömään valehtelijoita.
26.09.1994Jäin liemitunnin jälkeen odottamaan häntä tyrmiin vievään käytävään. Hän tuli tällä kertaa vain sen toisen kanssa. Hän nyökkäsi ystävälleen huomattuaan minut, ja se tummempi lähti.
Hän tuli luokseni, ja punastuin jälleen. Hän sanoi vain: "Olet söpö, kun punastut", jolloin varmasti punastuin entistä enemmän. En vain voinut sille mitään, uskot varmasti, päiväkirjani.
Sanoin hänelle vain jotain tällaista: "... Kiitos kohteliaisuudesta, luulen..." jolloin hän oli hetken hiljaa ja hymyili
todella suloisesti.
"Rakastan sinua, Luna Lovekiva."
"Niin minäkin sinua, Vincent Crabbe."