Author: Carmilla
Pairing: Teddy/James Jr.
Rating: K-11
Genre: romance
Disclaimer: Harry Potterit kuuluvat J. K. Rowlingille. Minä leikin enkä tienaa.
Summary:
Aamuyöllä he olivat nukahtamaisillaan ja James kuljetti sormeaan Teddyn vatsalla. "Älä lopeta vielä", Teddy sanoi tuskin kuuluvasti, ääni hiljaisuudesta painoksissa. A/N: James on 16- ja Teddy 22-vuotias.
Kauniina päivänä
Joskus James rakasti Teddyä enemmän kuin mitään muuta, mihin oli maailmassa törmännyt. Teddy oli hauska ja älykäs ja hyvännäköinen. James piti siitä, millaista oli suudella Teddyä; miten siitä ei saanut millään tarpeekseen, vaikka jatkoi niin pitkään, että huulet alkoivat rohtua.
Joskus hän vihasi Teddyä niin, että hänen teki mieli nuijia pari tuolia palasiksi puhtaasti mielenilmaisun nimissä. Hän vihasi typerää turkoosia hiuskuontaloa ja sitä, että Teddy huolehti jatkuvasti siitä, mitä muut ajattelisivat, jos tietäisivät.
***
Silloin, kun he suutelivat ensimmäisen kerran, oli kesäkuu. Teddyn hiukset olivat vaisua violettia, sillä hän oli vähän alamaissa. Andromeda ei pitänyt siitä, että Teddy ja Victoire olivat eronneet ja oikeastaan kaikki muutkin olivat tilanteesta hämmentyneitä ja pahoillaan. Lily varsinkin oli tuohtunut ja oli myös ilmoittanut sen Teddylle sanoja säästelemättä.
James törmäsi sisään juuri, kun Teddy iski nyrkkinsä seinään.
"Huono ajoitus?" hän kysyi kulmakarvat koholla.
"Ehkä vähän", Teddy huokaisi ja pörrötti alakuloisia hiuksiaan. James pidätti hengitystään.
"No, ei se oikeastaan ole minun vikani", hän huomioi hetken kuluttua. "Sinä olet minun huoneessani."
Teddy naurahti. "Ei se kyllä siitä riipu. Sinun ajoituksesi ei koskaan ole kovin hyvä."
"Miksi sinä yrität vahingoittaa seinääni?" James kysyi ja jätti Teddyn varteenotettavan kommentin huomiotta.
Teddy kohautti olkiaan ja vilkaisi Jamesia kulmiensa alta. "Mitä veikkaat?"
Ensimmäistä kertaa James näytti lievästi vaivaantuneelta ja siirsi painoaan jalalta toiselle. Hän astui kunnolla sisään ja sulki oven jälkeensä. "Kuule, ei tytöistä kannata välittää."
Teddy hymyili vaisusti. "Ei minua haittaa, että minä ja Victoire erosimme", hän selitti päästäen Jamesin pulasta; tämä ei ollut erityisen taitava lohduttamaan apeita ihmisiä.
"No, mikä sitten?"
"Se, että kaikki muut kuvittelevat tuntevansa tilanteen meitä paremmin. Kaikki ovat meille vihaisia, kun emme toimikaan heidän suunnitelmansa mukaan."
James nyökkäsi, mutta ei sanonut mitään. Hän nojaili seinään eikä hänellä kaikesta päätellen ollut mitään Teddyn ja Victoiren eroa vastaan. Teddy ei huomannut, että oikeastaan James ei enää viitsinyt näyttää pahoittelevalta edes kohteliaisuussyistä.
"Oikeasti me erosimme jo pari kuukautta sitten", Teddy mutisi seinälle Jamesin pään yläpuolella. "Mietimme, miten kertoisimme kaikille, mutta ei siitä tainnut olla mitään hyötyä. Ehkä olisi ollut parempi kertoa heti. Nyt tämä myrsky olisi jo ohi."
James suoristautui seinästä kiinnostuneena. "Ai jaa? Sinä et siis enää kieriskele sydänsuruissa?"
Teddy tuijotti häntä. "Näytänkö minä muka jotenkin murtuneelta?"
James kallisti tarkkaavaisena päätään. "Et, mutta äiti sanoi alakerrassa, että sinun täytyy olla hyvin masentunut, joten meidän täytyy olla kiltisti." Hän jätti mainitsematta, ettei hän ainakaan aikonut olla sen kiltimmin kuin aikaisemminkaan. Teddy tiesi sen muutenkin.
Teddy puuskahti työlästyneenä. Hän kääntyi katsomaan ulos ikkunasta ja sanoi ärtyneenä: "Isoäiti on samanlainen. Minä ja Victoire olemme edelleen ystäviä, joten kaikki on hyvin. Kukaan ei vain tunnu uskovan."
"Minä uskon", James sanoi hilpeästi.
Teddy vilkaisi häntä. "Mikä ihmeen terapiaistunto tämä muuten on? Mikä sinua vaivaa?"
"Ei tämä ole terapiaistunto", James sanoi juonikkaasti. "Tämä on jotain ihan muuta."
Huoneen ulkopuolella joku ravasi pitkin portaita ja alhaalla äiti kutsui ihmisiä päivällispöytään, kun James astui Teddyn eteen ja seisoi siinä katsellen toisen kasvoja. James ei ikimaailmassa myöntäisi sitä kenellekään, mutta häntä pelotti kauheasti, kun hän kohotti kätensä ja kokeili, miltä Teddyn ihon alta esiin piirtyvä poskiluu tuntui sormia vasten.
James astui vielä pienen askelen lähemmäs, vilkaisi Teddyn laajentuneita silmiä ja suuteli toista varovasti. Teddyn hiukset hujahtivat takaisin turkoosiin.
***
Teddy nukkui patjalla Jamesin huoneen lattialla. He juttelivat maailmasta ja miettivät, menettäisivätkö mieluummin jalan vai käden, mutteivät päätyneet mihinkään tulokseen. James kuunteli, kun Teddy kertoi, miten aurorikoulutuksen loppukokeet hermostuttivat häntä vähän. James sanoi, että hänkin haluaisi tutkia maailmaa muutaman vuoden ennen kuin menisi kouluun. ”Mitä jännittävää maailmassa muka on, jos sitä ei tutki nuorena, kun haluaa vielä pitää hauskaa?”
Kun muut menivät nukkumaan, James sanoi matalalla äänellä: "Tule tänne." Teddy makasi vielä hetken patjallaan ennen kuin nousi ylös ja istui Jamesin sängylle. Hän katsoi epäröiden vieressään kyljellään makaavaa poikaa, joka tuijotti ylös hänen kasvoihinsa. James näytti kesäyön haaleassa valossa kauhean kauniilta. Silloinkin, kun hän kurtisti kulmiaan.
"Mitä nyt?" James kysyi.
"Ei mitään", Teddy sanoi nopeasti. "James, me -"
"Älä taas aloita!" James keskeytti hänet ja tuhahti hiljaa. "Älä taas sano, ettei meidän pitäisi. Minä tiedän kyllä, mitä sinä mietit ja minua alkaa jo kyllästyttää. Minä olen kuusitoista!" James nousi istumaan ja puristi sormillaan Teddyn käsivartta.
Teddy puri huultaan. Jamesin puristusote sattui ja se jättäisi hänen käsivarteensa rivin mustelmia. Teddy ei kuitenkaan välittänyt. Hän tuijotti Jamesin äkäisiä kasvoja hämärässä huoneessa. Sillä hetkellä hän ei halunnut mitään muuta kuin koskettaa Jamesia joka puolelta.
Usein tuntui, että he olivat aivan kyltymättömiä siinä, miten paljon halusivat toisiaan. Kun he suutelivat, Jamesin sormet kulkivat Teddyn kaulalla ja kasvoilla ja hiuksissa ja Teddy veti Jamesin vyötäisiltä entistä lähemmäksi. Kun Teddy kuljetti huuliaan Jamesin kaulalla ja rintakehällä, James huokaisi onnellisena. Kun James kietoi jalkansa Teddyn vyötärön ympärille, ettei tämä pääsisi liikkumaan vielä ja he pysyivät hetken paikallaan, kumpikin tuijotti toisiaan tuskin tajuamatta, mitä tapahtui.
Aamuyöllä he olivat nukahtamaisillaan ja James kuljetti sormeaan Teddyn vatsalla. "Älä lopeta vielä", Teddy sanoi tuskin kuuluvasti, ääni hiljaisuudesta painoksissa. Jamesilla ei ollut aikomustakaan lopettaa, ikinä. Hän nukahti kämmen Teddyn ihoa vasten painautuneena, pitäen toista aloillaan. Älä karkaa mihinkään. Älä taas mene. Teddy ymmärsi viestin eikä ajatuksiltaan saanut unta ennen kuin oli hitaasti laskenut kaikki luomet Jamesin iholta seitsemääntoista kertaan.
He heräsivät vasta puoliltapäivin. James oli levittäytynyt koko sängylle ja potkinut peiton jalkopäähän. Teddy heräsi, kun James liikahti levottomasti ja iski häntä kyynärpäällään korvaan niin, että Teddy putosi lattialle. Jamesilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä oli mennyt tekemään ennen kuin Teddy hyppäsi hänen päälleen niin, että koko sänky notkahti ja pojat kierivät sängyllä raajat toistensa seassa nauraen katketakseen.
He ehtivät juuri selvittää, kummalle mikäkin sääri ja käsivarsi kuului ennen kuin Lily pelmahti huoneeseen. Hän katsoi poikia epäilevänä. "Ette kai te vielä nuku?"
"Näyttääkö siltä?" James kysyi laiskasti. Hän makasi Teddyn patjalla kattoa tuijotellen ja pureskeli sokerisulkakynää. Teddy makasi sängyllä mahallaan ja selaili uusinta huispauskuvastoa heilutellen sääriään ilmassa. Lily katsoi paheksuen toisten velttoutta ja ilmoitti, että he lähtisivät Viistokujalle ostoksille ja jos pojat aikoivat ehtiä mukaan, heidän kannattaisi pukeutua saman tien.
"Äh, painu hiiteen", James huokaisi ja heitti lattialla lojuneen likaisen sukan päin sisartaan. Lily paiskasi oven kiinni takanaan.
"Haluatko sinä lähteä Viistokujalle?" James kysyi Teddyltä.
Teddy virnisti. "Ehkä minä mieluummin hyödynnän sitä, että teidän talonne on kerrankin tyhjä."
Jamesin kasvoille levisi vino hymy. "Johtuuko tuo epätavallinen huolettomuus siitä, että minä olen herättyäni ihan älyttömän komea?"
"Mistä muustakaan", Teddy pyöräytti silmiään.
***
Joskus James ajatteli, että Teddy oli varsinainen törppö murehtiessaan jatkuvasti typeriä pikkuseikkoja. Joskus hän ajatteli, että Teddy saisi murehtia typeriä pikkuseikkojaan kaikessa rauhassa niin kauan kuin turkoosin sävy tämän hiuksissa kirkastuisi hieman Jamesin astuessa huoneeseen.
Joskus James hymyili Teddylle päivällispöydän toiselta puolelta eikä Teddy muistanut ollenkaan miettiä sitä, että joku saattaisi arvata.