Hetki kaksin (K-11)

[Ruskapoika]

// Alaotsikko: Femme, 3. sukupolvesta Lily/Rose

Kirjoittaja: Ruskapoika
Nimi: Hetki kaksin
Ikäraja: K-11
Genre: Drama, Romance, Songfic
Paritus: Kolmannesta sukupolvesta Lily/Rose
Yhteenveto: "Miksi edes vaivauduin laittamaan näitä ennen kuin kävin pukemassa housut?"
Vastuuvapaus: Row omistaa, mie leikin. HIM omistaa In joy and Sorrow -kipaleen
A/N: Ensimmäinen femmellä kirjoitettu ficci! Joo se on tömmosta pientä söpöilyä, ei mitään vakavaa, mutta onpahan kuitenkin. Menee Yhtyeen tuotanto -haasteeseen ja yhtyeenä on HIM ja kappaleella In joy and sorrow


Rose yritti saada hiuksiaan ojennukseen, mutta punaiset kiharat tuntuivat menevän aina vain enemmän sekaisin. Pörröiset kiharansa hän oli selvästi perinyt äidiltään, värin isältään, sillä ne olivat yhtä punaiset kuin tämän, pisamat tulivat myös isältä. Hän oli siro ruumiin rakenteeltaan ja Molly-mummo tapasi joskus kutsua häntä keijuksi. Vaikka hän ei ollut omasta mielestään koskaan keijua muistuttanut pätkän vertaa. Rose nosti kätensä hiusten sekaan ja pörrötti niitä aina vain sekaisemmiksi, kuten Harry-setä aina teki. Hiukset asettuivat sekalaiseksi kasaksi ja huokaisten Rose harjasi ne, yrittäen saada ne edes jonkinlaiseen ojennukseen.

Peilin edestä selviydyttyään Rose sipsutti vaatekaapilleen katsomaan vielä housut jotka sopisivat revityn, mustavalkoisen topin kanssa. Matkalla hän painoi radion soimaan ja huoneen täytti miesäänen ja akustisenkitaran sointi. Mukaan liittyi ensin rummut ja sitten sähkökitara. Raskaammasta musiikista Rose piti ja se näkyi ulospäin. Vaatekaappiaan tongittuaan Rose löysi mustavalkoraidalliset housut pillilahkeilla. Housut Rose puki nopeasti päälleen ja kajaalin yöpöydältään napattua juoksi takaisin peilin eteen. Radion ohittaessaan hän kiersi volume nappulasta ääntä kovemmalle.

"Miksi edes vaivauduin laittamaan näitä ennen kuin kävin pukemassa housut?"

Rose kysyi itseltään, kun saapui peilin luokse. Hän heitti murhaavan katseen taas sekaisin menneisiin hiuksiinsa ja kävi hakemassa lakkapullon, toivoen saavansa kurittomat hiuksensa lakan avulla kuriin.

Peilaillessaan Rose hymyili säteilevästi. Lily tulisi heille tänään ja viipyisi pari päivää! He saisivat olla kahden, ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Hetken aikaa ilman salailua. He olivat yhteisestä päätöksestä pitäneet suhteensa salassa siihen saakka, että Lily vuoden kuluttua päättäisi koulunsa Tylypahkassa ja saavuttaisi muutenkin täysi-iän. Viikon kuluttua koulu alkaisi taas ja Lily olisi poissa aina jouluun saakka. Joulunakaan he eivät välttämättä saisi olla kahdestaan. Punapää huokaisi. Ainakin hän itse olisi kuitenkin sen puoli vuotta niin kiinni omissa opinnoissaan, ettei hänelle jäisi paljoa aikaa kaivata Lilya. Kuitenkin se vähäkin tulisi olemaan liikaa.

Rose laski kajaalin pätkänsä takaisin paikalleen ja suuntasi radion luokse, hän painoi napista sen CD-soittimille ja musiikki loppui kuin seinään. Hän etsi levykasastaan HIMin levyn Deep Shadows and Brilliant Highlights ja laittoi sen soimaan. Ennen ensimmäisen kappaleen alkua Rose havahtui napakkaan koputukseen. Hän vilkaisi olkansa ylitse ja näki Lilyn pöllön ikkunansa takana. Hän kiiruhti avaamaan ikkunan ja lintu laskeutui hänen olalleen tarjoten jalkaansa sidottua pergamentin palasta. Rose otti varovaisin ottein kirjeen pois linnulta ja rapistellen aukaisi sen.

Hugo, Ron ja Hermione tulivat äskettäin.
Minulla menee hetki ennen kuin pääsen lähtemään täältä.

Nähdään kohta,
Lily

Rose nyökkäsi itsekseen ja haki pöllölle palan omenaa ennen kuin se lennähti siivilleen ja katosi ikkunasta, matkalleen takaisin Pottereiden luo. Ron, Hermione ja Hugo menisivät muiden Pottereiden kanssa katsomaan huispauksen maailmanmestaruus kisoja, kun hän ja Lily jäisivät kotiin.

Rose pomppasi makaamaan sängylleen ja alkoi lukea aikansa kuluksi parantajan oppikirjaansa. Hän oli Hermionen tapaan halunnut parantajaksi ja heti koulunsa loputtua alkanut opiskella sitä. Kaksi vuotta hänellä olisi vielä pakerrettavaa ennen kuin hän pääsisi minnekään edes työharjoitteluun. Luoja kiitos, että hän oli sentään perinyt äitinsä aivot! Ronin aivoilla hän ei pääsisi puusta pitkään.

Rose taisi uppoutua aika syvälle kirjaansa, koska ei aistinut huoneeseen astunutta Lilya. Lily käveli hitain askelin tyttöystävänsä sängyn viereen ja laskeutui tämän viereen makaamaan. Rose hätkähti yht´äkkistä patjan notkahdusta ja sinkosi katseensa viereensä ilmestyneeseen Lilyyn. Lämmin hymy syttyi hänen kasvoilleen ja hän kurkotti suukottamaan Lilya.

"Oliko siellä kovakin häslinki?"
"Vähän... Sev ja James eivät osaa vieläkään olla tappelematta", Lily huokaisi. "vaikka asuvat jo eri kattojen alla. Aina kun näkevät syttyy jostain asiasta sota."

Rose hymähti myötätuntoisesti ja heitti kirjansa lattialle muiden sekaan. Hän kierähti mustalla päiväpeitollaan selälleen ja veti Lilyn makaamaan päälleen. Nuorempi painoi päänsä lepäämään toisen rinnalle ja sulki silmänsä. CD'ltä alkoi juuri soida In joy and sorrow -kappale.

"Oh girl, we are the same
We are young and lost and so afraid
There's no cure for the pain
No shelter from the rain
All our prayers seem to fail", Rose hyräili mukana. Tämän kappaleen hän muisti ulkoa.

Sanatkin sopivat hänen mielestään tilanteeseen. He olivat Lilyn kanssa tyttöjä, he olivat myös nuoria. Kohta oman kunnollisen elämä aloittajia ja he tekisivät sen yhdessä. He pystyivät keskenään poistamaan toistensa henkiset kivut ja antamaan suojaa silloin kun muut eivät ymmärtäneet. He olivat rukouksia toisilleen.

"In joy and sorrow
My home's in your arms
In world so hollow
It's breaking my heart..."

Lily jatkoi hennosti kuiskaten ja kohottautui katsomaan Rosea silmiin. Tummanruskeiden silmien tummuus vain korostui silmänrajauksilla, saaden ne näyttämään miltein mustilta. Lily rakasti noita silmiä ja rakasti vielä enemmän niiden omistajaa. Kaikkein parasta oli kuitenkin tietää, että silmien omistaja rakasti häntä, eikä ketään muuta.

Oh girl, we are the same
We are strong and blessed and so brave
With souls to be saved
And faith regained
All our tears wiped away

My home's in your arms
And it's breaking my heart


A/N2: Kommentit on kivoja
Tähän on myös tullut kaksi "jatko-osaa" (jos niitä siksi voi kutsua):
Aamukahvia, K-11
Sohvasuudelmia, K-11

[shaya]

Okei, mä en koskaan lue femmeä, mutta koska kirjoittajana olit sä, oli pakko. Ja kannatti kyllä, sillä tää oli sopivan... miten sen nyt sanoisi, epä-fluffyinen En tiedä mikä siinä on mut oon aina vaan jotenkin karttanu femmee, kai se on sitte siitä kunoon itekkin tyttö enkä koskaan pystyis kuvittelemaan pitäväni jostakin toisesta tytöstä siinä mielessä. Okei, meni vähän ohi aiheen, mutta siis, pointti oli se että jos jatkat näitten femmejen kirjottamista niin saat mutkin kohta kääntymään ja alkamaan lukee niitä. Pelottavaa.
Joskus sanoit et tarttisit kirjan missä olis listattu kaikki suomen yhdyssanat, ja mä alan pikkuhiljaa olemaan samaa mieltä... mutta onneks nää on muuten niin loistavia, niin noi yhdyssanavirheet pystyy ohittamaan kivasti. Sori muuten jo etukäteen quotetus.

Rose harjasi ne, yrittäen saada ne edes jonkin laiseen ojennukseen.

jonkinlaiseen yhteen

...radion soimaan ja huoneen täytti mies äänen ja akustisenkitaran...

miesäänen yhteen

Vaatekaappiaan tongittuaan Rose löysi mustavalkoraidalliset housut pilli lahkeilla.

pillilahkeilla yhteen

...saavuttaisi muutenkin täysi iän

täysi-iän

Joulunakaan he eivät välttämättä saisi kaksin keskistä aikaa.

joulunakasta vissiin jäänyt i pois, ja kaksin keskistä olisi ehkä luontevampi kahdenkeskisenä?

Tumman ruskeiden silmien tummuus vain korostui silmänrajauksilla

tummanruskeiden yhteen

... ja jottei varmastikaan tulis liian vähän lainauksia, pistetään vielä lempikohdatkin

Lily rakasti noita silmiä ja rakasti vielä enemmän niiden omistajaa. Kaikkein parasta oli kuitenkin tietää, että silmien omistaja rakasti häntä, eikä ketään muuta.

Awws. Itsekin aina katson ihmisten silmiä ensin, joten pointsit sulle niiden maininnasta!

Ehkä mä voisin koittaa muuttaa mun asenteita vähän ja lukee toisenkin femmen. Tää alkaa oikeesti jo olla pelottavaa, kohta varmaan alan ite viel kirjottaaki femmee...

Anteeksi sekava kommentti, en vaan pysty parempaan just nyt vaikka kuinka hakkaan päätä seinään. Tai siis pöytään itseasiassa

[Ruskapoika]

Minä tosiaan olen nyt vahvasti sitä mieltä, että tarvitsen semmoisen kirjan! Löytyisiköhän jostain :''D Eikä sin täydy kyllä todellakaan pyytää anteeks sitä, että guotetustelet min virheet pois sieltä! Hyvä vain, että jaksat.

Okei, mä en koskaan lue femmeä, mutta koska kirjoittajana olit sä, oli pakko.

Sie saat miut täällä punastumaan >///< Kiitän hirveästi kohteliaisuudestasi

Olen onnellinen, että olet sitä mieltä ettei lukeminen mennyt hukkaa. Tämä oli ensimmäinen ikinä kirjoittamani femme ja mitään übersöpöily fluffua miusta ei ikinä ees sais nyhdettyä! Sitä ei osata kirjota

Lupaan, että alan kattomaan enemmän noitten yhdyssanojen perään! Niin ei siun aina tartte listata niitä niin kauheeta määrää 8D

Kiitos kuitenkin iki ihanasta ja ei lainkaan sekavasta kommentistasi shayl

~Ruskapoika