// Alaotsikko: K-7, Angst, Deathfic, lievä Remus/Severus, tuplaraapale
Kirjoittaja: Börje
Genre: Angst, Deathfic, tuplaraapale
Ikäraja: S
Paritus: Lievä Remus/Severus
Varoitukset: Hahmon kuolema ja toisen hahmon kuoleman mainitseminen
Vastuuvapaus: Row omistaa, mie leikin
A/N: Osallistuu Spurttiraapale II -haasteeseen
Severus käveli maan tasalle poltettujen talojen keskellä. Minne tahansa hän käänsi katseensa, silmät näkivät tuhoa, kärsimystä. Severuksen mustat hiukset valahtelivat silmille, kalpea ja luinen käsi siirsi ne aina uudelleen korvan taakse. Kylmät, mustat silmät tarkkailivat ympäristöä herkeämättä. Severuksen kasvot olivat kalpeat ja kova naamio peitti aidot tunteet. Hänen sisintään kylmäsi tunne, hän oli aiheuttanut tuon kaiken. Kaiken tuhon ja kärsimyksen. Severus huokaisi raskaasti ja menetyksen sekaiset tunteet valtasivat hänen mielensä.
”Ei sinun tarvitse olla hänen puolellaan!”
”Älä aloita taas, Remus.”
”Jos jäät hänen puolelle, minä lähden.”
”Lähde.”
Ja Remus oli lähtenyt. Jättäen Severuksen elämään tyhjän aukon, jota hän ei osannut hoitaa. Kuroa umpeen. Severus oli itkenyt itsensä uneen monena iltana, tajuttuaan, ettei Remus tulisi takaisin. Tämä oli kadonnut hänen elämästään, kokonaan, lopullisesti.
Täydellisen murtumisen oli aiheuttanut tieto siitä, että Remus oli kuollut. Hänen Remuksensa, kuollut. Monta yötä Severus oli valvonut ja pyytänyt Remusta tulemaan takaisin, takaisin luokseen. Tekemään hänestä taas ehyen. Kun kuolosyöjille oli tullut kutsu kiduttamaan jästejä, Severus oli tiennyt hänen tiensä tulleen päätökseen.
Severus istui sortuneen talon kiviselle perutukselle ja kaivoi tupakan taskustaan. Hän poltti savukkeen rauhallisesti, tallaten sen kengän kärjellään lopuksi. Sauva nousi osoittamaan pitelijäänsä, loitsu lausuttiin ja eloton ruumis tömähti maahan. Silmät olivat lasittuneet, muuttuneet kylmiksi.
