Kirjoittaja Aihe: I'll Be Alright, S || drama, Hermione, tuplaraapale  (Luettu 1603 kertaa)

jjemsie

  • ***
  • Viestejä: 273
Author: jennimur
Title: I'll Be Alright
Rating: S
Genre: drama
Character: Hermione
Summary: Hermionen ajatuksia jästimaailmasta.
Word Count: 200

A/N: Osallistuu Spurttiraapale II -haasteeseen. Tämä on todellakin spurtti, koska meinasin unohtaa koko homman ja juuri äsken sain tämän valmiiksi. Ei ole mitään tietoa, että teenkö raapalesarjaa vai mitä, muokkailen sitten otsikkoa jos niikseen sattuu. Itse kuuntelin The Crashin Sugared -biisiä tämän aikana ja siitä on tuo yksi pieni lainaus tuolla keskellä ja otsikossakin.

Kommenttia otan tietenkin mielelläni vastaan, pahasti ruosteessa kun taas olen : D


I'll Be Alright

Jos Hermione oli joskus halunnut olla täysipäiväinen jästi, ei hän ollut koskaan halunnut sitä yhtä paljon, kuin sillä hetkellä. Ei hän tietenkään sanonut sitä kenellekään, ei edes ajatellut sanovansa, sillä hän kuitenkin kuului velhomaailmaan. Mutta välillä hän todellakin kaipasi kaikkea sitä, mikä oli muille normaalia. Koulua, kahviloita, televisiota... Puhumattakaan musiikista.

Joskus illalla, hämärien tuntien vallitessa hän kuunteli musiikkia ja syventyi sanoihin, jotka olivat hänelle toiveajattelua. Ei hänellä ollut aikaa ajatella omaa etuaan ja toiveitaan, Kilta piti hänet täysin työllistettynä. Silti, olisi mukavaa viettää aikaa normaalisti, ilman jatkuvaa pelkoa tapetuksi tulemisesta. Vaikka, olihan toki velhomaailman vaikutus havaittavissa jästien joukossakin. Ehkä juuri sen takia hän sai ajettua itsensä aina takaisin hommiin, sillä ajatus jästimaailman kuihtumisesta ja tuhoamisesta oli kammottava. Se ei ainoastaan johtunut hänen taustastaan, vaan myös siitä, miten paljon hän lopulta osasi arvostaakaan hehkulamppuja ja pattereita – yksinkertaista elämää. Kuten telttailua joskus pienempänä. Se oli nykyään jotakin eksoottista ja virkistävää - käydä jästien joukossa.

Kuunnellessaan musiikkia  hän tunsi jättävänsä hyvästit kaikelle sille entiselle vielä viimeisen kerran. Kappale soi ja toi rauhallisen tunnelman, sanoitusten sanomakin oli iloinen (I’ll be alright) ja silti hänestä tuntui pahalta. Kuinka joku voisi vihata sitä sanojen kauneutta ja sitä melodiaa? Musiikki jäi soimaan hänen sulkiessaan oven.

”Hyvästi, koti.”
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 21:53:52 kirjoittanut Pops »
Kahdessa viikossa voi muuttaa maailman ja neljässätoista päivässä tuhota sen.
banneri by raitakarkki
ava by laaksokukka

Dolls

  • ***
  • Viestejä: 2 079
Vs: I'll Be Alright, S
« Vastaus #1 : 20.03.2010 14:02:14 »
Tätä mäkin oon joskus miettinyt, miten Hermione suhtautuu velhojen musiikittomaan maailmaan. Hänhän kuitenkin oli tottunut jästimaailmaan, maailmaan jossa musiikki kuuluu joka nurkasta.

Vaikeeta kirjottaa mitään järkevää kommenttia, kaikki kun on ficissä jo sanottu. Hermione kaipaa huoletonta elämää, mutta Kilta tuottaa ongelmia suurella mittakaavalla.

Paras kohta oli absolutely tämä:

Lainaus
Se ei ainoastaan johtunut hänen taustastaan, vaan myös siitä, miten paljon hän lopulta osasi arvostaakaan hehkulamppuja ja pattereita – yksinkertaista elämää. Kuten telttailua joskus pienempänä. Se oli nykyään jotakin eksoottista ja virkistävää - käydä jästien joukossa.

Kauhea quottaus :O

Mutta juu, tuo kohta jäi mietityttämään. Siis sillä tavalla, että miksi velhot pitävät jästien elämää niin eksoottisena? Sehän on kuitenkin myös niiden maailma, kahvinkeittimineen päivineen...

Tää ficci herätti paljon ajatuksia, tykkäsin !

~doll
darling i'm a nightmare dressed like a daydream