En unohda nyt on ollu vaa vähän kiireitä, rippileirit ja kaikki... Mut jatkoa tulee taas pian!
A/N: Kiitos kommenteista! Ja tästä pääsenkin jo hyyyyvin tuttuun aiheeseen: anteeksi taas että tän osan laittamisessa kesti... ^^" Kuten tossa aikasemmin mainittin, niin kaikki rippijuhlat sun muut painoivat vaan yksinkertasesti päälle... Mutta, sitten varoitukseen: osa sisältää maailman ehkä käytetyimmän kliseyden XD (sori taas kaikille!) Älkää murhatko mua sen takia... Kommentit on kivoja ja sitä rataa... Enjoy!
Osa 7[/u]
Deidara istui sängyllä harjaamassa hiuksiaan, kun Konan ryntäsi ovesta sisään.
"DEIDARA!" Konan huudahti ja pomppasi sängylle istumaan.
"Un?"
"Et voi uskoa tätä!"
"Mitä, un?"
"Tässä talossa tapahtuu yaoita selkäni takana! Käsitätkö kuinka vakavaa se on?!"
"Yao mitä, un?"
"YAOITA!"
"Ei sano mitään, un."
"Voi herrajumala... Selitän nopeasti: täällä tapahtuu homoilua selkäni takana!" Deidara nielaisi. Ei kai Konan puhunut hänestä ja Sasorista? Mutta miten? Eihän hän ollut sanonut asiasta kellekään... Eihän vain Sasori ollut...?
"Ajattele nyt! HIDAN! Kaikista maailman ihmisistä HÄN salasi sen kaiken minulta!"
"Ai Hidan?" Deidara huokaisi helpotuksesta. "Jaa - HETKINEN! Hidan, un?!"
"Niin, Hidan! Mieti! Hän meni rakastumaan Kakuzuun, eikä kertonut minulle mitään!" Konan sanoi ja alkoi murjottaa. Deidara huomasi sotkeneensa harjan hiuksiinsa.
"Hidan mitä, un?"
"Rakastui Kakuzuun! Eikä. Kertonut. MINULLE!"
"Ahaa..."
"Etkö ymmärrä?! No, joka tapauksessa, lupasin, että auttaisimme häntä valloittamaan Kakuzun sydämen."
"Me?"
"Niin, sinä ja minä."
"..."
"No, onko ideoita?"
"Sinähän tämän keksit, un."
"Hidan on myös sinun ystäväsi", Konan sanoi närkästyneesti.
"Terve, Dei. Ai, Konankin on täällä", Sasori sanoi astuttuaan huoneeseen. Deidara hymyili ja heilutti vastaukseksi.
"Dei? Hetkinen, miten sinä selvisit juuri hengissä? Eihän Deidara anna kenenkään kutsua itseään Deiksi..." Konan ihmetteli.
"Ai? Ei hän minua ainakaan ole kieltänyt..."
"Outoa..."
"Eh, danna on poikkeus, un..." Deidara sanoi. Hänen oli pakko sanoa jotain, ennen kuin Sasori möläyttäisi jotakin, mikä aiheuttaisi hänelle ongelmia.
"Danna? Poikkeus?" Konan kummasteli.
Ai hitto! Hän ei ole kuullut minun sanovan Sasoria dannaksi... Deidara mietti ja katsoi apua pyytävästi Sasoriin. Sasori virnisti ja istui blondin viereen.
"Miksei kerrottaisi totuutta?" Sasori kuiskasi.
"EI! Et tiedä mitä siitä seuraa, un!" Deidara ynähti kauhistuneesti, mutta Sasori ei kuunnellut. Konan katsoi kaksikkoa kysyvästi.
"Kai minä poikaystävääni saan kutsua miksi haluan", Sasori sanoi. Deidara rukoili, ettei Konan kuullut tuota, mutta totta kai tämä kuuli. Hetken oli aivan hiljaista Konanin sulatellessa asiaa, ja sitten piru pääsi irti.
"SINÄ MITÄ?!
MITÄ?! TEKIN?!" Konan kiljui.
"Sanoinhan ettei se ollut hyvä idea, un..."
"SIIS MIKÄ IHME TEITÄ VAIVAA?! Miksei minulle kerrota mitään?! Tajuatteko edes kuinka paljon yaoita olen missannut?!"
"Kona-"
"HILJAA DEIDARA! Minä kun luotin, että edes SINÄ olisit ollut uskollinen ja kertonut, mutta EI!"
"Mutta Ko-"
"Ainahan minä olen tiennyt ettet ole hetero, näkeehän sen päältäpäin -"
"HEI! UN!"
"-mutta aina sinä kielsit asian! JA NYT SEURUSTELET POJAN KANSSA ETKÄ KERRO MINULLE!" Konan huusi. Sasori oli jo ajat sitten tullut siihen tulokseen, että nainen tarvitsisi hoitoa - ja pian. Deidara taas oli varma, että Konanin huutaminen kuuluisi naapuriin asti.
"Luulin, että luottaisit minuun!"
"Niinhän minä luotankin, un."
"No mikset kertonut?!"
"Tunnen sinut tarpeeksi hyvin tietääkseni, etten saisi sen jälkeen yhtään yksityisyyttä, un..." Deidara totesi tylsistyneesti.
"Miten niin?"
"Voisin vaikka lyödä vetoa, että hommasit jo kamerat ja mikrofonit Hidanina varten, un."
"En tiedä mistä puhut."
"Kyllä minä sinut tunnen, un!"
"... Miten olisi kuppi teetä ja sovittaisiin asiat?" Konan ehdotti.
"... Hidan oli oikeassa, hänellä on jokin fetissi, un..."
"Mitä sanoit?"
"En mitään, mennään vain, un. Danna, tuletko sinä, un?"
"Eiköhän se käy."
Kolmikko suuntasi tiensä alakertaan. Konan laittoi veden kiehumaan ja Sasori ja Deidara löysivät mukavan paikan pöydän äärestä sylikkäin.
"Mitenkäs aiot juoda, jos Deidara on sylissäsi?" Konan kysyi Sasorilta.
"Väitätkö, ettei se muka onnistu?"
"En toki, vihjasin vain, että se saattaa tuottaa ongelmia."
"Miten niin?"
"Läikytät vain kuuman teen Deidaran päälle. Mistä vetoa?"
"Konan, lopeta, un."
"Ajattelin vain parastasi. No miten vain. Mitä teetä saisi olla?"
"Samapa tuo, un." Konan kaivoi kaapin perältä laatikkoa, jossa olisi erilaisia teepusseja ja laittoi sen pöydälle.
"Siitä vain valitsemaan", hän sanoi, ja alkoi kaataa kiehuvaa vettä kuppeihin. Deidara otti umpimähkään ensimmäisen pussin, mikä vain osui käteen. Sasori teki samoin. Konanilta valinta kesti kauemmin. Lopulta hän päätyi pussilliseen vihreää teetä, ja laittoi sen tyytyväisenä kuppiinsa ja istuutui Sasoria ja Deidaraa vastapäätä.
"No, mitä tehdään?" hän kysyi.
"Mistä minä tiedän, un."
"Tehdään mille?" Sasori kysyi.
"Hidanille ja Kakuzulle."
"Miksi?"
"Un, Hidan on kuulemma rakastunut Kakuzuun, joten Konan sai päähänsä, että meidän pitäisi saattaa tuo ah niin ihana parivaljakko yhteen, un."
"Vähemmän sarkasmia ja enemmän ajatustyötä, kiitos", Konan sanoi. Keittiöön laski hiljaisuus kaikkien miettiessä ja hörppiessä teetään.
"Nyt keksin!" Konan hihkaisi.
"No, un?"
"Ei, ei sittenkään." Hiljaisuus laski huoneeseen monen minuutin ajaksi. Teekin oli jo loppunut, mutta kukaan ei tehnyt elettäkään hakeakseen sitä lisää.
"Hei! Sain ajatuksen, un!" Kaikkien huomio siirtyi Deidaraan.
"Dannallahan on kaikenlaisia juomia, eikö totta, un?"
"Myrkkyjä enimmikseen", Sasori totesi.
"No joka tapauksessa, hänhän osaa valmistaa erilaisia juomia, un."
"Mihin oikein pyrit, kakara?"
"Hei! Älä sano minua kakaraksi, danna!"
"Selvä pyy,
äiti", Sasori sanoi sarkastisesti. Deidara löi siitä hyvästä punapäätä.
"Kerro nyt vain, Deidara", Konan sanoi ja nojasi käsiinsä.
"Danna voisi varmaan tehdä jonkin näköistä lemmenjuomaa, un. Sitten juottaisimme sen Kakuzulle, ja lukitsisimme tämän Hidanin kanssa samaan huoneeseen, un. Juoma hoitaisi loput asiasta, un."
"Ei onnistu", Sasori sanoi heti.
"Miksei muka? Minusta se kuulosti oikein hyvältä", Konan sanoi.
"Ei se olisi aitoa rakkautta."
"..."
"...Totta, un." Hiljaisuus laski huoneeseen jälleen. Konan kilisteli lusikkaa kuppiin ja Sasori leikki Deidaran hiuksilla.
"Mitä jos sanottaisiin Kakuzulle asia suoraan?" Sasori ehdotti.
"Voisihan sitä kokeilla, un."
"Hei! Minä sain idean!" Konan hihkaisi ja löi kätensä yhteen. Sasori ja Deidara siirsivät huomionsa Konaniin.
"Pelataan pullonpyöritystä!" Nyt myös Deidara innostui.
"Joo, un! Hyvä idea!"
"Ette ole tosissanne..." Sasori huokaisi. Ainoa ajatus, joka pyöri hänen päässään sillä hetkellä oli, että tuo idea olisi varmasti maailman kliseisin, käytetyin ja kulunein.
"Ja Kakuzulle ei anneta mahdollisuutta kieltäytyä pelistä. Eikä muuten muillekaan", Konan sanoi ja katsoi Sasoriin.
"Kunhan kukaan ei koske Hirukoon tai Kazekageen."
"Keitä he ovat?" Konan kummasteli.
"Dannan lempinuket. Edes minä en saa koskea niihin, un."
"Asia selvä! Se on siis päätetty!" Konan sanoi ja ryntäsi kaivamaan työtason alla olevia kaappeja.
"Mitä sinä etsit, un?"
"No pulloa tietysti. Vai oletko pelannut pullonpyöritystä ilman pulloa?"
"Ai. Un. Niinpä tietysti. Minä käyn kutsumassa dannan kanssa muutkin peliin, un!" Deidara huudahti, ja alkoi riuhtoa Sasoria kädestä.
"Asia hoituu nopeammin, jos hajaannutaan", Sasori totesi.
"Huoh... Miten vain, danna, un", Deidara sanoi ja lähti kellariin.
"Minä haen Zetsun ja Tobin, hoida sinä muut, un!"
Kellarissa oli niin pimeää, että Deidara tuskin näki eteensä.
Täytyyhän täällä jossain nyt valon katkaisija olla, hän pohti tunnustellessaan seinää.
"Ahaa! Löytyi, un!" hän huudahti ja painoi valot päälle. Koko kellari oli täynnä kasveja. Deidara ei edes tunnistanut suurinta osaa niistä, saati sitten että olisi ennen edes nähnyt. Ensimmäinen sana, mikä hänelle tuli mieleen, oli viidakko. Hän oli jopa aivan varma, että kohta jostain ryntäisi lauma apinoita hänen kimppuun huutaen "Senpai! Senpai!". Koko ajatus puistatti Deidaraa. Hän astui varovasti eteenpäin. Ei apinoita, ainakaan toistaiseksi.
Viidakkoveitsi olisi muuten hyvä asia, hän ajatteli raivatessaan ties minkä kasvien lehtiä ja köynnöksiä tieltään. Noin kolmen minuutin haparoinnin jälkeen hän näki vihdoin oven. Nyt ongelmana olikin, miten hän oikein pääsisi sinne. Hänen edessään oli ainakin viisi lihansyöjäkasvia, tai niitä hän ajatteli kyseisten kasvien olevan, oikealla oli lävitse pääsemättömän näköinen sokkelo ja vasemmalla... hän ei edes tiennyt miksi kutsua niitä. Ne näyttivät joltain liaanien ja erilaisten puiden ja kukkien muodostamilta sekasikiöiltä. Ei, sinne hän ei ainakaan menisi. Jostain syystä hänestä tuntui, että lihansyöjäkasvien läpi kulkeminen olisi helpoin vaihtoehto. Siispä hän lähti puikkelehtimaan kasvien lomitse ja väisteli lihansyöjäkasveja aina, kun nämä yrittivät näykkäistä häntä.
"Luoja, miten Tobi oikein selviää täällä, un?" hän ajatteli ääneen.
"
Helposti. Niin, hän on jo tottunut tähän", Zetsu vastasi hänelle saaden blondin säikähtämään puolikuoliaaksi.
"Zetsu! Ei saa säikäytellä toisia, unnn!"
"
No sori vain. Mitä sinä muuten teet täällä?"
"Etsin sinua ja Tobia, un."
"Ai. Mitä -"
"SENPAIIII!!!" Tobi huusi ja juoksi halaamaan Deidaraa.
"ARGH! TOBI! IRTI! UNNNNN!" Deidara huusi. Mutta toisaalta hän oli helpottunut, että hänessä roikkuva otus oli Tobi eikä lauma sekopäisiä apinoita.
Tarkemmin ajatellen, mitä eroa niillä on? hän kysyi itseltään yrittäessään saada oranssimaskista poikaa pois kimpustaan.
"
Tobi, irrota hyvän sään aikana." Zetsu komensi ja Uchiha totteli välittömästi.
"Kiitos, Zetsu, un."
"Eipä tuo mitään.
Mitä asiaa sinulla oikein on?"
"Tulin hakemaan teidät pelaamaan pullonpyöritystä, un."
"
Jätän väliin. Minä myös."
"TOBITULEETOBITULEE! Tobi on hyvä poika ja pelaa! Zetsu-san, tule sinäkin!"
"Ainiin, Zetsu. Konan sanoi, että kieltävää vastausta ei hyväksytä, un."
"
Pitihän se arvata... No, pakko kai sitten on tulla."
"Hyvä! Ehm, mihin suuntaan, un?" Deidara kysyi ja katsoi ympärilleen. Hänen pitäisi muistaa pyytää Painia tekemään kartan tästä paikasta... Zetsu huokaisi.
"
Seur-"
"TOBI NÄYTTÄÄ SENPAILLE TIETÄ!" Tobi hihkaisi ja alkoi riuhtoa Deidaraa mukaansa.
"
Tobi! Älä keskeytä toisten puheita! Anna pojan olla. Hän vain haluaa auttaa." Zetsu lähti seuraamaan Deidaraa ja Tobia.
Sasori katsoi, kun Deidara juoksi kellariin ja lähti itse yläkertaan hakeakseen Kisamen, Itachin, Painin, Hidanin ja Kakuzun pelaamaan pullonpyöritystä. Ylhäällä oli täysi tohina päällä: Hidan uhrasi jotakin jumalalleen, mistä Kakuzu taas valitti. Kisame puolestaan juoksi jatkuvasti vessaan, ja Sasorilla oli tästä oma mielipiteensä. Pain karjui toimistostaan jotain Hidanille ja Kakuzulle, jotka olivat alkaneet riidellä. Itachi oli ainoa rauhallinen: hän vain luki. Sasori huokaisi syvään.
"VOI JUMALAUTA REIKÄNAAMA!" Hidan huusi Painille.
"Pää kiinni Hidan! Kakuzu on oikeassa!"
"Ja vitut! Olet vain entisen koulukaverisi puolella!"
"Hidan, kuuntelisit mitä Pain san-"
"Painu helvettiin, 'Kuzu!"
"Kisame, mihin sinä kokoajan menet?" Itachi kummasteli.
"Krhm", Sasori yritti.
"Äh, minä luovutan! Kakuzu, vie Hidan pois."
"Ja vitut minä minnekään menen! Enkö muka saa uhrata rauhassa?!"
"Et keskellä käytävää!"
"Hidan, tule nyt vain..."
"No vittu missä sitten?! 'Kuzu alkaa vain urputtaa jos teen sen huoneessamme!"
"Anteeksi, Itachi..." Kisame sanoi ja ryntäsi taas vessaan.
"KRHM!" Sasori huudahti. Vihdoin kaikki hiljenivät.
"Ai, Sasori. Mitä sinä täällä?" Pain kummasteli.
"Aluksi tarkoituksenani oli tulla puhumaan teille, mutta sittemmin aikeeni vaihtuivat teidän hiljentämiseen."
"Ja vitut tuo sinun asiasi oli."
"Kisame, koita nyt rauhoittua hetkeksi ja vaikka kuunnella", Sasori ehdotti hain poistuessa vihdoin vessasta.
"Eh, sori Sasori."
"Konan käski minun tulla hakemaan teidät pelaamaan pullonpyöritystä. Ei vastalauseita." Sen sanottuaan Sasori lähti takaisin alakertaan.
"... Mitä vittua se nainen on saanut päähänsä?"
"Mistä vetoa, että pelaamme pullonpyörityksen sijasta teepannunpyöritystä", Pain huokaisi.
"Hehe, melkein nauroin", Hidan sanoi ja pyöritti silmiään.
"Ei kun mars alakertaan", Kisame sanoi ja lähti Itachin kanssa.
"Parasta kai mennä", Kakuzu huokaisi, ja hän, Pain ja Hidan seurasivat Kisamea ja Itachia.
"Noniin, kaikki paikalla! Piiriin siitä", Konan komensi.
"Istukaa alas, idiootit." hän huokaisi. Kyllä, piiri tehtiin, mutta siihen se sitten jäikin. Joskus hänestä tuntui, että hän oli talon ainoa järjen ääni. No, hänhän oli ainoa nainen... Kun kaikki olivat istuneet alas, Konan laittoi pullon piirin keskelle, ja ahtautui itse Painin ja Hidanin väliin.
"Kuka aloittaa?" hän kysyi.
"TOBIHALUAATOBIHALUAA!"
"Selvä. Pyöräytä sitä sitten ihan rau-" Konanin lause loppui siihen, kun tyhjä pullo lensi hänen naamaansa. Hidanilla oli suuria vaikeuksia pidättää nauruaan.
"... Kuten sanomani, pyöritä sitä pulloa
rauhallisesti." Konan sanoi ja antoi pullon takaisin Tobille. Uchiha tarttui pulloon (muiden suojatessa kasvojaan) ja pyöräytti sitä. Tällä kertaa pullo ei lentänyt minnekään, vaan suostui pyörimään rauhassa keskellä, kunnes lopulta pysähtyi osoittamaan Zetsua.
"
... Haastaako tuo pullo riitaa? Hei, tämä on vain peliä..."
"Mitä Tobi tekee nyt?"
"Kysy vaikka 'olenko idiootti'. Saatpahan siihen vastauksen, un", Deidara huokaisi.
"Okei senpai! Olenk-"
"EIEIEI! Älä välitä Deidarasta!" Konan mulkaisi blondia. "Kysy vain 'totuus vai tehtävä'."
"Aah, selvä Konan-san! Totuus vai tehtävättömyys?"
"
... Siis mikä? Oliko tuo edes sana?"
"TOTUUSVAITEHTÄVÄTTÖMYYS! TOTUUSVAITEHTÄVÄTTÖMYY-"
"Tobi, se on
tehtävä, un."
"Totuus vai tehtävä, Zetsu-san?" Tobi korjasi.
"
Totuus tietysti. Tehtäväpäs!
Totuus! Tehtävä!"
"... Miten olisi molemmat?" Konan huokaisi.
"
Miten vain. Kunhan minä en joudu tekemään mitään. Laiskimus.
Pelkuri."
"Naama umpeen, kannibaali!" Hidan huusi.
"
... Toisaalta, tehtävä vaikuttaa oikein mukavalta. Niin, olen samaa mieltä.
Miten olisi 'syö Hidan'?"
"..."
"Kukaan ei syö ketään. Piste. Kumman nyt oikein valitset, Zetsu?" Sasori murahti. Hän ei jaksanut kuunnella riitelyä.
"
Teht- Totuus.
Hei! Mitä? Ajattelin vain tehdä kuten halusit.
Niin minäkin. Kompromissi?
Totuus."
"Asia selvä! Zetsu-sanille totuus! Mistä Tobi hakee totuuden?" Tobi kysyi ja alkoi katsella ympärilleen.
"Sieltä missä pippuri kasvaa, un..."
"Missä se kasvaa, senpai?"
"DEIDARA!" Konan pamautti blondia pullolla päähän.
"Aiai! Hyvä on, Konan, un!"
"Huoh... Tobi, ei sitä mistään
haeta. Kysyt vain Zetsulta kysymyksen, johon Zetsun on vastattava totuudenmukaisesti", Konan neuvoi.
"Tobi ymmärsi! Öö..."
"
Päätä nyt jo, hyvä ihminen!"
"Älä aina huuda Tobille, Zetsu-san!" Tobi sanoi ja alkoi mököttää.
"Hienoa.
Ei se nyt minun vikani ollut! Mitäs on tuollainen idiootti!"
"Vihaako Zetsu-san Tobia?" Tobi kysyi ääni väristen.
"..."
"Hienoa, Plant-man," Hidan sanoi ja kaatui makaamaan selälleen.
"Zetsu-san?" Tobi kuulosti jo siltä, että pillahtaisi pian itkuun. Zetsu huokaisi.
"Ei, emme me sinua vihaa.
Hei! Puhu vain omast- EIKÖ TOTTA?
... Hyvä on. Emme me sinua vihaa", Zetsu sanoi ja nosti oranssimaskisen pojan syliinsä. Tobi piristyi hetkessä.
"Zetsu-san ei vihaa Tobia! Jee!" hän sanoi ja halasi skitsoa voimalla.
"Ngh.. Tobi...
Hellitä jo!"
"Noniin! Nyt on Zetsun vuoro!" Konan kailotti iloisesti. Zestu pyöräytti pulloa, joka päätyi nyt osoittamaan Itachia.
"Hn."
"
Onko pakko? Kysytään nyt vain, ei se tapa.
Hyvä on. Totuus vai tehtävä?"
"Hn."
"
Mitä tuokin nyt tarkoitti? Itachi hei, vastaa kunnolla."
"Tehtävä." Zetsu mietti hetken. Lopulta hän päätyi helpoimpaan tehtävään, mikä mieleen tuli.
"Okei.
Katso kättäni. Montako sormea?" Zetsu kysyi ja näytti kahta sormea.
"Onko tuo muka tehtävä, un?"
"... Hn?"
"Vastaa kunnolla, Itachi..."
"Kolme?"
"...
Kolme?! Itachi, kuinka monta näet nyt?" Zetsu sanoi ja nosti molemmat kädet.
"Seitsämän."
"..."
"Sanon vain mitä näen."
"
Vai näetkö edes mitään? Konan, hoida Itachi optikolle."
"Liian kallista."
"'Kuzu, sinulta ei vittu kysytty mitään."
"... Hoidan optikon. Jatketaan peliä?" Konan huokaisi. Itachi pyöräytti pulloa. Pullo pyöri hetken ja osoitti sitten Kisamea.
"Hn."
"..."
"OI! Haipärstä!" Hidan huusi ja tönäisi Kisamea.
"Hmm? Mitä?" Kisame havahtui ja pudisti päätään.
"Vitun idiootti... On sinun vuoro vastata."
"Ai. Jaa. Kenelle?"
"Itachille, un."
"Aa, anteeksi Itachi... Olin ajatuksissani. Niin mitä kysyit?"
"Totuus vai tehtävä?"
"Ai sitäkö sen 'hn' tarkoitti?" Konan mietti ja raapusti jotain muistivihkoon.
"Totuus", Kisame tokaisi heti.
"Hn."
"Voi jumalauta Näätä, etkö osaa puhua vai mikä vittu sinun ongelma on?" Hidan ärähti ja huitaisi ilmaa kädellään.
"Sano minua vielä kerrankin näädäksi, niin olet vainaa", Itachi sihisi Hidanille.
"Sori typykkä, tuskinpa pystyt."
"Hn", Itachi hymähti ja hänen silmänsä välähtivät punaisiksi hänen tuijottaessa jashinistia murhaavasti. Ja koska Konan ei halunnut olohuoneestaan sotatannerta, hän katsoi parhaaksi puuttua riitaan paukuttamalla pulloa lattiaan vaatiakseen hiljaisuutta.
"Hidan, turpa kiinni, ja Itachi... Jos vain esittäisit sen kysymyksen, jooko?" Konan huokaisi.
"Hn", Itachi vastasi ja alkoi miettiä sopivaa kysymystä, johon haluaisi vastauksen.
"Seksuaalinen suuntautumisesi", hän töksäytti. Kisame miltei tukehtui (kuka tietää mihin), Deidara säikähti niin, että onnistui kaatamaan Sasorin vierestään, Kakuzu, Pain ja Zetsu huokaisivat tylsistyneinä, Konan odotti vastausta korvat höröllä ja Tobi... ei edes ymmärtänyt.
"Eeh, Zetsu-san? Mikä on sekusaali suunta?" Tobi kysyi.
"
Seksuaalinen suuntautuminen", Zetsu korjasi.
"Seksu...maallinen suun...hattuminen?" Tobi toisti perässä.
"Ei, seksuaalinen suuntaus. Äh, selitä sinä.
Poikaparkahan järkyttyy. Äh... En tarkoittanut mitään k-18 tekstiä.
Jaa, no sitten." Zetsu mumisi ja kuiskasi sitten jotain Tobille.
"Liikaa tekstiä, mutta Tobi ymmärsi!" Tobi hihkaisi.
"No hyvä. Siispä, Kisame, odotamme vastaustasi oikein innolla."
"Siis sinä odotat, Konan, un", Deidara korjasi. Konan mulkaisi räjäyttelijää ja kääntyi sitten takaisin Kisamen puoleen, joka näytti ERITTÄIN vaivautuneelta.
"Eh, tuota..."
"Kakista ulos, fisu", Hidan virnuili.
"Voit vastata vain minulle, Kisame. Minähän sitä kysyin", Itachi sanoi. Kisame katsoi kiitollisena Itachia ja kuiskasi jotakin tämän korvaan.
"Ääh, ihan mälsää", Konan marisi. Itachin ilme ei värähtänytkään, vaan nyökkäsi vain Kisamelle vastaukseksi. Kisame tarttui pulloon ja pyöräytti sen kerran ympäri. Pullon kärki pysähtyi osoittamaan Kakuzua.
"Okei. Kakuzu, kumpi?"
"Hmm... Totuus."
"Te olette ihan tylsiä, un", Deidara mutisi.
"Pääsi kiinni, blondi", Hidan haukotteli.
"A-ha! Eikö tuon", Kisame sanoi ja osoitti peukalollaan Hidanina, "kanssa huoneen jakaminen ärsytä sinua yhtään? Siis miten oikein kestät häntä?"
"HEI!" Hidan huusi ja paiskasi pullon Kisamen kasvoille.
"Eipä juuri. Oikeastaan, on tuo" Kakuzu sanoi ja osoitti vuorostaan Hidania, "ihan mukava toisinaan. Ja hauska."
"Miksi helvetissä puhutte minusta kuin jostain esineestä?!"
"..."
"Deidara, mikä sinulle tuli?" Konan katsoi huolestuneena ystäväänsä.
"En olisi uskonut Kakuzun vastaavan tuolla tavoin, un." Muut nyökyttelivät (paitsi Itachi, joka vain hymähti ja Hidan, joka toljotti Kakuzua suu auki) kiivaasti päätään.
"Hidan, leukasi menee sijoiltaan. Sulje suusi", Kakuzu neuvoi.
"Vittu se mihinkään menee."
"Paljon parempi."
"Mitä vittua?"
"Näytit vain todella typerältä toljottaessasi siinä minua hiljaa suu auki."
"Kiitti vain, 'Kuzu."
"Olepa hyvä", Kakuzu sanoi ja pyöräytti pulloa. Pullo päätyi osoittamaan Hidaniin.
"Vittu!"
"Väärä vastaus. Totuus vai tehtävä?" Kakuzu kysyi.
"Vittu tehtävä!"
"Selvä. Tehtävänäsi on toteuttaa se vastapalvelus, josta puhuimme aikaisemmin."
"Ja miten vitussa luulet minun tekevän sen, kun en edes vittu tiedä mikä se on!"
"En sanonutkaan, että teet sen nyt. Kerron kyllä myöhemmin tänään."
"Haista paska."
"Onko tuo hei edes sääntöjen mukaista, un? Ja mikä vastapalvelus, un?"
"Ei kuulu sinulle", Hidan ja Kakuzu totesivat yhteen ääneen.
"... Sovitaan, että tuo kelpaa tämän kerran. Hidan sinun vuorosi", Pain huokaisi. Hän halusi, että peli päättyisi pian, sillä tämä aiheutti hänelle vain päänsärkyä. Hidan nyrpisti nenäänsä.
"Hmph! Kyllä,
isi", hän vastasi ja tuuppasi pullon voimalla pyörimään. Kun pyöriminen lopulta loppui, pullon kärki osoitti Deidaraa.
"Hahaa, blondi! Mitäs nyt sanot?!"
"Vihdoin, un."
"Mikä vitun reaktio tuo oli?!"
"Pää kiinni Hidan, un."
"Pidä itse, transu."
"UN! En ole mikään transu!"
"Juu, et. Sori, sori. Erehdyin vain luulemaan sinua naiseksi, joka YRITTÄÄ näyttää mieheltä, mutta taidatkin vain olla nainen, jonka tyylitaju on perseestä."
"UNNN! JUMALISTE HIDAN, EN OLE NAINEN, UN!"
"Just."
"Just?! Itselläsi on matofobia, un!"
"HEI! Jumalauta, Dei, turpa kiinni!"
"ÄLÄ SANO MINUA DEIKSI, UN!"
"Ainiin, sori, vain Sasori sai kutsua sinua siten."
"Pää kiinni, un!"
"Deidei!" Hidan ärsytti.
"ARGH! TURPA UMPEEN! UNNNN!"
"Deidei, rimpeli rei!" Hidan rallatti.
"Hiljaa, jashinistipaska, un!" Deidara alkoi jo suuttua todella paljon. Hidan hiljeni hetkeksi.
"ANTEEKSI MIKSI HELVETIKSI KUTSUIT MINUA?!"
"Jashinistipaskaksi, un."
"Jumalauta Deidara! Pidä vain suusi kiinni, friikki!"
"Okei, tuo oli viimeinen pisara, un!"
"Iik, pelottaa! Mitä ajattelit tehdä? Pyytää Sasori
dannaa auttamaan?" Hidan ärsytti. Muut kiinnittivät vasta tässä vaiheessa huomionsa riitelevään kaksikkoon. Deidaran kasvot olivat hieman punertavat.
"Pidä vain huoli omista asioistasi, kiihkouskovainen Jashinin perseennuolija, un!" Tässä vaiheessa Hidan suuttui toden teolla, ja löi nyrkkinsä Deidaran pään viereen suoraan seinästä läpi.
"Turpa kiinni, vitun homo!" Hidan huusi ajattelematta enempää sanojaan.
"Paras sinäkin olet puhumaan, un", Deidara ärähti Hidanille päin naamaa ja lähti loukkaantuneena huoneeseensa. Sasori huokaisi ja mulkaisi Hidanina, ennen kuin lähti Deidaran perään. Tobi oli käpertynyt Zetsun syliin ja Pain napsi aspiriinia.
"Argh! Hienoa Hidan! Katso nyt mitä sait aikaiseksi!" Konan tuhahti.
"Ai anteeksi nyt, Konan. Kaikkihan oli täysin minun vitun syytäni!" Hidan murahti ja lähti hänkin huoneeseensa.
"Menen pitämään huolen, että talo pysyy kasassa", Kakuzu ilmoitti ja lähti seuraamaan Hidania.
"
Arvatenkin peli päättyi tähän. Tule Tobi", Zetsu sanoi ja lähti Tobin kanssa kellariin. Kisame ja Itachi lähtivät huoneeseensa myös ja Konan lysähti turhautuneena lattialle.
"Ei tämän pitänyt näin mennä!" hän nyyhkytti.
"Konan, ei se sinun vikasi ollut", Pain rauhoitteli.
"Minun takiani Deidara ja Hidan ovat nyt riidoissa, ja Hidan on vihainen minullekin! Miten niin ei ole minun vikani?!"
"Rauhoitu, kulta."
"Jos en olisi saanut tätä päähäni, näin ei olisi käynyt!" Konan huusi ja parahti itkuun.
"... Kyllä he tuosta sopuun pääsevät. Älä itke", Pain sanoi ja vei Konanin sylissään heidän huoneeseensa.