Kirjoittaja: little_angel
Ikäraja: S
Fandom: FMA
Genre: Draama
Vastuunvapaus: Hiromu Arakawa omistaa hahmot, saan tästä vain hyvän mielen
A/N Ed ja Al ovat tulleet viettämään joulua Resembooliin opettajansa luota. Osallistuu Jouluhaaste V:n
Ja koska on tätä lajia ensimmäinen, kerjään kommentteja
Ja tiedän, otsikko ei oikein sovi...
***
Lunta sateli hiljakseen Resemboolin kylässä ja valkaisi maiseman joka oli vielä hetki sitten ollut musta
.
Keltaisen talon ikkunassa oli kolme pientä naamaa, jotka hymyssä suin katselivat lumisadetta. He eivät kuitenkaan vielä pääsisi nauttimaan lumesta. ”No, lapset menkäähän nukkumaan. Ei se lumi katoa yön aikana”, Pinako Rockbell naurahti katsellessaan lapsia. Lapset nyökkäsivät ja lähtivät kukin omaan huoneeseensa ja pian ylhäältä kuului vain tuhinaa.
”Ed, Al! Herätkää!” kuului aamulla poikien oven takaa. Winry oli jo noussut ja suorastaan pursusi energiaa. Pojat haukottelivat leveästi, mutta kuitenkin he nousivat innoissaan ylös.
”Lunta on satanut paljon lisää!” tyttö huudahti ja paineli alas jossa Pinako jo valmistaisi aamiaista.
Ruokapöydässä lapset eivät malttaneet istua paikoillaan. He halusivat ulos.
”Älkää tapelko sitten”, Pinako varoitti lapsia, jotka olivat jo menneet. Hän naurahti ja istuutui ikkunan ääreen ja otti piippunsa esille.
Lumipallot lentelivät ja piha täyttyi lumienkelistä kun Edward, Alphonse ja Winry telmivät kolmistaan Resemboolin aukeilla pelloilla.
Kuitenkaan he eivät kauaa jaksaneet lumessa riehua ja he kaipasivat lämmintä juomista ja takkatulta jonka ääressä he voisivat jutustella ja nauraa.
”Mitä sinä Ed toivoit joululahjaksi?” Al kysyi samalla kun kääriytyi paremmin peittoonsa. Winry näytti myös kiinnostuneelta.
”Erästä kirjaa. Entä sinä, Al?”
”Luistimia”, Al hymähti. ”Winry?”
”Uutta jakoavainta”, Winry kuiskasi hiljaa ja alkoi selvästi nähdä päiväunia uudesta jakoavaimesta ja jostain johon sitä voisi käyttää. Kuten vaikkapa suuttuessaan Edin hakkaamiseen.
Ed ja Al alkoivat nauraa Winryn toiveelle, mutta hiljenivät nopeasti nähdessään tytön ilmeen. ”Anteeksi!”, he huudahtivat yhteen ääneen. Winry hymyili.
”
Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella…”, Pinako lauleskeli samalla kun valmisti ruokia seuraavalle päivälle. ”Mummi, mitä laulat?”, Winry kysyi samalla kun nappasi muutaman piparin pelliltä. ”Vanhaa joululaulua.” Winry hymähti ja tunki piparit suuhunsa.
Pian päivä olikin jo kulunut ja lasten oli aika mennä nukkumaan. Pojat näyttivät hapanta naamaa, mutta kuitenkin alkoivat kavuta portaita ylös. Winry oli jo sulkeutunut omaan huoneeseensa.
”Al… muistatko edelliset joulut? Mitä me teimme?” Tämä oli ensimmäinen joulu kun Trisha ei ollut mukana. ”En totta puhuakseni muista. Kai samanlaista, mitä me nytkin.”
Edin poskelle valui kyynel. Ensimmäinen joulu ilman äitiä. Hän käänsi kasvonsa tyynyyn ja puri sitä, ettei olisi alkanut itkemään. Silti kyyneleitä vain valui lisää. Äiti oli viimeinen sana jonka Ed muisti ennen nukahtamistaan.
Aamu ei olisi voinut alkaa paremmin, ainakaan Alin mielestä. He saivat nukkua pitkään ja virkeinä sitten alas syömään. Pinako oli laittanut joulun kunniaksi pöydän koreaksi.
Kaikki seurasivat Edin syömistä silmät levällään. Hän oli lappanut lautasensa täyteen kaikkea mahdollista ja nyt ahtoi suuhunsa kaiken. ”Mitä?!” Hän kysyi. Muut vain hymyilivät. ”Hmph…”
Lahjojen odottaminen oli Edin mielestä tuskastuttavaa. Al ja Winry olivat jääneet vielä ulos touhuamaan, mutta Ed oli tullut pakkasen ajamana sisälle. ”Ed! Pyydä Al ja Winry sisälle, kuusi on koristelematta!” kuului jostakin Pinakon ääni. Vihdoin jotain tekemistä. Ed ajatteli ja juoksi ovelle.
Pian kuusi oli täynnä kynttilöitä, kultanauhoja ja palloja. Ainoastaan tähti puuttui. Pinako katseli hetken aikaa kuusta ja totesi, että oli liian lyhyt. ”Minä voin laittaa!” Ed huudahti ja röyhisti rintaansa. Muiden katsellessa epäuskoisesti Ed nappasi tuolin ja kurkotti kohti latvaa.
”Ed on liian lyhyt…”, Winry kuiskasi itsekseen, mutta turhaan. Jollakin lailla Ed oli onnistunut saamaan tähden latvaan, mutta se keikkui vinossa. ”Olkoon”, Pinako mutisi. ”Nyt syömään!”
Illan pimetessä ja tähtien tullessa esiin alkoivat lapset olla jo hermostuneita. Ed oli mennyt istumaan portaisiin katselemaan Alin ja Winryn ravaamista. ”Menkääs katsomaan ikkunasta ulos”, Pinako kehotti ja kaikki kolme juoksivat ikkunaan, ennen kuin kukaan ehti sanoa joulu.
Pihalla oli Denin lisäksi iso rusehtava säkki joka näytti olevan täynnä. Ed ja Ala ampaisivat ulos ja kantoivat sen sisään.
”Naiset ensin”, Winry huusi ja syöksyi säkin kimppuun. Pojat huokasivat, mutta eivät väistäneet.
Pian jokaisella oli pieni kasa paketteja ympärillään. Kului vain paperin repimistä, kun he aukoivat pakettejaan.
Ihastunut huokaus kuului kolmesta suusta, kun he olivat saaneet pakettinsa auki. Ed oli keskittynyt kirjaansa, Al tutki luistimiaan ja Winry silmäili jakoavaintaan. Pinako seurasi vierestä ja hymyili. Lapsellinen onni oli jotain joka sai aina sydämessä tuntumaan lämpimältä.
