Rakas joulupukki... T/R, S, drama, fluffy || Jouluhaaste III

[Milgia]

Title: Rakas joulupukki…
Author: Milgia
Genre: Drama, fluffy
Pairing: Tonks/Remus (surprise?)
Rating: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Disclaimer: Rowlingin kaikki …
Status: One-shot

Summary: Tonksin sisintä riipii jouluna, kunnes uljas pelastaja saapuu no ei nyt ehkä ihan…

A/N: Osallistuu Jouluhaaste III:n, jota kirjoittaessani totesin että minulle riittäisi ideoita kyseiseen haasteeseen ainakin vuoteen 2015 asti. Tämä on omistettu ehdottomasti Rowenalle kannustuksesta, Lattelle nimiavusta, Lynndevarille kun jaksoi vastata minun tyhmiin kysymyks iini :’’D ja tietysti teille kaikille finiläisille <3  Idea on mitä loistavin

Rakas joulupukki…

Jouluaatto. Maailman ihanin päivä jolloin aikuisellakin oli lupa olla lapsi. Tänä jouluna kuitenkin halusin olla aikuinen, joka saisi viettää joulua rakkaimpansa kanssa. Toinen osapuoli ei vain oikein käsittänyt sitä mitä tahdoin. Tai niinhän minä luulin.

Ulkona satoi lunta, maa oli valkoinen kun minä kävelin ilmiintymispaikastani Kotikoloon, pakkanen kipristeli nenääni ja tunsin kuinka poskiani pisteli. Mieleni teki kääntyä ja olla menemättä, en olisi halunnut mennä, mutta en voinut myöskään pahoittaa Mollyn mieltä ja jättää tulematta.

Rakkauden kohteeni oli kieltäytynyt tulemasta jouluksi Kotikoloon Mollyn syötettäväksi, hän sanoi haluavansa olla yksin. Luulen että hän ei halunnut viettää joulua minun kanssani ja tiedän että hän ei pidä Mollyn ylitse pursuavasta huolenpidosta, joka triplaantuu jouluisin.

Odotin josko vaikka Remus sittenkin tulisi, pahoittelisi myöhästymistään, hymyilisi kohteliaasti ja keskustelisi kanssani ministeriön kiireistä. Haistaisin vienon persikantuoksun nojatessani häntä kohti.

Kotikolo oli taas koristeltu ihanan jouluisesti ja lämminhenkisesti, tunsin itseni iloisemmaksi, kunnes muistin siitä hopeisesta nauhasta jonka alla oli viime vuonna rakkauteni tunnustanut, että olin elänyt särkyneen sydämen kanssa jo vuoden.

Laskin tunteja siihen että joulu menisi ohi, kokoukset alkaisivat ja Remus palaisi Kotikoloon. Pakottauduin syömään jonkin verran Mollyn ruokia, ne ovat herkullisia mutta nyt ei vain tehnyt mieli.

Äitini ei olisi uskonut jos olisi nähnyt kuinka pystyin sivuuttamaan suuren suklaakakun viipaleen tuosta noin vaan. Teki pahaa katsoa kun Molly näki, ettei ruoka kelvannut minulle, hän oli vaitonaisempi kuin minä.

Keskityin mieluummin lusikkani pyörittelyyn kuin jutteluun Harryn, Ginnyn, Hermionen ja Ronin kanssa, kuuntelin vähän sivukorvalla. He kyselivät jo lahjoista, Arthur hymyili salaperäisesti ja sanoi että odotettaisiin vielä hetki.

Huokaisin syvään ja voisin jopa lyödä vetoa että nyt hiukseni vaihtoivat joulun punaisesta valkoisine raitoineen ruskeaan josta löytyi harmaata. Mollyn ilmeestä päätellen niin kävi.

Molly keräsi astioita kohauttaen olkiaan minun lautaseni kohdalla joka oli lähes koskematon.
»Yritä nauttia joulusta, vaikka hän ei olekaan täällä» Molly sanoi minulle, voisin jopa olla varma että hän oli huolissaan yrittäen salata sen minulta.

Kohta pitäisi omata näyttelijän taidot, pitäisi hymyillä, esittää yllättynyttä, yrittää näyttää kiinnostuneelta ja ihastuneelta. Normaalisti se ei vaatisi mitään, mutta kerta kaikkiaan mikään ei tuntunut mukavalta tänä vuonna.

En tajua miten nuoriso pystyy olemaan niin täpinöissään yhä, Harryn ymmärrän kun hän ei ole saanut kokea kunnon jouluja, mutta Ron ja Ginny, he ovat saaneet nauttia perhejouluista koko pienen ikänsä.

Tuskin saan mitään mitä oikeasti toivoisin ja haluaisin. Ainoa toiveeni olisi muuan herrasmies ja se että hän tulisi tänne, minun luokseni ja puhuisi minulle jotakin. Olisiko se liikaa pyydetty, jopa joulupukilta?

Molly tarjosi meille suklaakonvehteja, olin juuri valitsemassa pienintä siitä laatikosta kun auki olleesta ikkunasta kuului askelia. Katselin konvehtiani, suklaa muistutti myös tuskasta jonka oli aiheuttanut miehen kokoinen aukko sydämessäni.

Ovi kävi, kaikki katsahtivat olohuoneen oviaukolle, me odotimme kuka sieltä tulisi siihen aikaan.
»Onkos täällä kilttejä lapsia? » pehmeä miesääni huusi eteisestä. Ääni kuulosti tutulta, olin varma että olin kuullut sen joskus aiemmin. Tai no tietenkin olin, olenhan joskus aiemminkin tavannut joulupukin.

Kun joulupukki tuli olohuoneeseen, näin hänen iskevän silmää Arthurille. Pukki näytti solakalta paksun punaisen nuttunsa alla. Kasvot olivat pehmeät, ja vaalea parta ulottui rintakehälle asti.
Ruskea säkki laskettiin lattialle, sieltä otettiin ensimmäinen paketti.

Ruskea paperi ja kultainen nauha, oli Mollylle. Sininen paketti, Arthurille, keltainen paketti punaisella nauhalla Ginnylle, Harrylle vihreä, Ronille punainen ja Hermionelle violetti.

Minä en saanut minkäänlaista pakettia, olipa tässäkin joulu. Pukki jakoi jo toista kierrosta paketteja, sitten hän nosti säkistä kultavioletti raidallisen paketin violetilla nauhalla. Istuin muita kauempana, nojatuolissa. Hän tuli luokseni, katsoin häntä kohteliaisuudesta silmiin huomatakseni niissä tutun meripihkan värin.

Mies kumartui eteeni ojentaessaan lahjan minulle käteen, kuiskaten korvaani,
»Sinun toinen lahjasi on toisaalla, sitä ei voinut paketoida». Hän iski silmää suoristaessaan selkänsä ja jakoi viimeiset lahjat.

Jouluni oli ehkä sittenkin pelastunut. Poskiani pakotti, oli pakko hymyillä vähän. Pyörittelin nauhoja sormissani, punniten avaanko paketin vai en. Osa minusta halusi malttamattomasti repiä kääreet pois ja osa minusta ei uskaltanut tehdä elettäkään.

Siirsin paketin syrjään jotta en yrittäisi avata sitä koko ajan, yritin miettiä muita asioita katselemalla muita, kun he nauttivat lahjoistaan täysin siemauksin.  Huomasin Remuksen olevan vieläkin läsnä, hain hänen katsettaan, tahdoin nähdä jälleen ne meripihkanväriset silmät. Katseidemme kohdatessa Remus hymyili minulle ja käski minua ääneti avaamaan pakettini.

Sitten Remus karkasi taas luotani, sain vain pienen hetken viettää joulua hänen kanssaan, ihan liian pienen hetken.

Varovaisesti avasin paperia kohta kohdalta, en halunnut että se kaunis paperi repeäisi. Ensimmäisenä näin puukehysten kulman. En meinannut uskaltaa avata enempää mutta uteliaisuuteni voitti tällä kertaa.

Niissä kauniissa kehyksissä oli piirros, kaunein minkä olen koskaan nähnyt. Viivat olivat sulavat, rennot, mutta kuitenkin tarkat ja siistit. Varjostukset olivat täydelliset. En tiennyt Remuksen osaavan piirtää, enkä myöskään keksinyt missä vaiheessa Remus oli minun kasvoni luonnostellut itselleen talteen, ehkä hänellä oli hyvä kasvomuisti, kuka tietää.

Kehyksien takana oli aistikkaalla ja pehmeälinjaisella käsialalla pyyntö tulla ulos hänen luokseen. Ne sanat olivat kuin taikasanoja, nousin ylös ja yritin kävellä mahdollisimman normaalisti eteiseen, josta kaappasin keltaisen takkini ylleni.

Katsahdin ohimennen peilistä, hiukseni jälleen punaiset. Käteni tärisi, en meinannut saada ovea auki, minua jännitti ja pelotti yhtaikaa.

Remus seisoi aivan oven vieressä, melkein säikähdin häntä. Hänellä oli yhä yllään punainen joulupukin nuttu ja vaalea parta.
»Olen pahoillani että olen aiheuttanut sinulle tuskaa, olen pahoillani että en tullut, siitä että kielsin kaiken. Olen pahoillani kaikesta. Voithan antaa minulle anteeksi? » Remus sanoi hiljaa.
»Miksi en voisi? » kysyin häneltä ihmeissäni, totta kai minä voin antaa hänelle anteeksi jos vain saan hänet omakseni.
»Ei tiedä, jos vaikka vihaat minua kaiken tämän jälkeen. Sitten tietysti olisin turhaan kerännyt uskallusta…» Remus sanoi minulle.
»Miksi vihaisin sinua? » ihmettelin Remuksen puheita.
»Sulje silmäsi, joulupukilla on vielä yksi lahja sinulle,» hän sanoi minulle salamyhkäisesti.

Suljin silmäni, haistoin persikan tuoksun, tunsin hänen läheisyytensä, keskittyessäni niihin huulet tulivat yllätyksenä. En ollut ikinä kokenut sellaista suudelmaa. Nousin pilviin, päässä tuntui kuin satoja ilotulituksia olisi kiitänyt taivaalle, mahassa tuntui olevan tuhansia perhosia. Kutkutus tuntui päästä varpaisiin.

Unohdin ajan paikan, ihan kaiken.
»Hyvää joulu Tonks» Remuksen kuiskaus kutitti korvaani. En ollut huomannut suudelman olevan ohi.
»Annoit juuri sen mitä joulupukilta toivoin… Hyvää joulua Remus» minä huokaisin.
»Mitä oikein toivoit? » Remus kysyi uteliaan näköisenä. Tunsin kuinka poskiani kuumotti.
»Sinut, tai edes selkeän syyn miksi en saa sinua» myönsin nolona. Remus hymähti.
»Olet komea joulupukkina, mutta vielä komeampi omana itsenäsi» sanoin sen enempiä miettimättä.
»Minä kun ajattelin pitää tämän parran,» Remus virnuili, enkä voinut muuta kuin nauraa. Hänen virneessään on jotain sellaista mikä saa jokaisen naisen nauramaan, vähintäänkin hymyilemään.

»Mennään sisälle, ehdimme vielä nauttia joulusta yhdessä,» Remus kuiskasi korvaani ja tunsin lämpimän käden olallani.
»Mitä pidit piirroksesta? » Remus kysyi minulta eteisessä.
»Se oli kaunis, en tiennyt että osaat piirtää. Kiinnostaisi myös tietää koska olet ottanut mallia? » kysyin uteliaasti.
»Onhan minulla ollut kaikki kokoukset aikaa, en minä kirjoita muistiinpanoja joka hetki» Remus sanoi ja iski minulle silmää riisuessaan punaista nuttua.

Nutun alta paljastui rakastamani mies ruskeassa neulepuserossa ja farkuissa ihme kyllä. Hän oli komein mies maailmassa. Hän kaappasi minut syliinsä ja sain taas nauttia suudelmista.
»Minulla ei ole sinulle lahjaa» sanoin.
»Lahjasi oli se että piirtäessäni sinun kuvaasi sain muistella sinun kauniita kasvojasi ja niiden yksityiskohtia» Remus sanoi.

***

A/N: Olen pahoillani niille jotka odottivat sitä toista joulujuttua, mutta tämä tuntui paremmalta täksi vuodeksi : ) Älkääkä tappako nimen vuoksi :''D

Feliz Navidad por Finfanfun!

[Daala]

No niin, minä luin tämän. Mukavaa vaihtelua lukea väliin tällainenkin ficci, vaikka fluffy ei tosiaan suosikkigenreni ole enkä joulustakaan niin piittaa. Lähtökohdat huomioon ottaen tykkäsin tästä yllättävän paljon, kyllä tämä hyvä oli.
Tonks/Remus on ihan jees paritus, ja sangen realistisen oloisesti heistä kirjoitat. Tonksin tunteet jätettiin kirjoissa melko vähälle, mutta nuo ajatukset sopivat minusta hyvin hänelle. Mielenkiintoista nähdä myös Remuksesta se tunteikas puoli, joka kirjoissa jäi - ihan ymmärrettävästi - täysin syrjään.

Ja pakkohan minun on aina jostain nillittääkin.

ylitse pursuavasta

Yhteen.

Mieleni teki kääntyä ja olla menemättä, en olisi halunnut mennä, mutta en voinut myöskään pahoittaa Mollyn mieltä ja jättää tulematta.

Tuossa minua hämäsi tuo, että alkuun puhutaan menemisestä ja lopussa se vaihtuukin tulemiseksi. En sitten tiedä, onko tuo periaatteessa virhekään tai häiritseekö se muita. Tuon tulematta tilalle voisi sopia paremmin saapumatta, menemättä kävisi myös, mutta se tuntuu liikaa toistolta. Mutta joo...

Kiitoksia tästä mukavasta jouluisesta vaihtelusta!

[Rins]

Mun oli kyllä tarkotus lukee tää vasta myöhemmin, mutta kun mä olin ehtiny alottaan, niin mitä sitä suotta lopettaan.

Ja tämähän oli kiva, fluffy sopi tosi hyvin, mutta valitettavan aikasin se angsti katos.
Tonks/Remus ei edelleenkään kuulu mun suosikkiparituksiin, mutta tän jälkeen ajattelen että ihan hyvin ne sopii yhteen. Silleen just ja just 

~teinirinsessa

[Rowena]

Aaah! Voi, tämä oli juuri täydellinen ficci lukea joululoman kunniaksi! Ihana, ihana, ihana. Ja kiitos vielä paljon omistuksesta <3! Olen otettu! Ja Remus/Tonks on niin jouluinen paritus, ettei mitään rajaa.

Tämä on parasta, mitä olen sinulta koskaan lukenut. Voinemme siis tulla lopputulokseen, että kehityt kirjoittajana koko ajan, mikä on tietenkin loistava asia.

Tästä ficistä jäi hyvin värikäs kuva. Olet käyttänyt paljon värejä ihan suoraan, joutessani laskin, että kaksikymmentäkaksi kertaa mainitsit jonkin värin. Huima määrä one-shottiin, mutta ei mielestäni ollenkaan liikaa. Kuten sanoin, värien kertominen elävöittää tekstiä.

Aloitus on toimiva, koska ficci alkaa Tonksin ongelman esittelystä, ei siis jaaritella turhia, vaan siirrytään heti asiaan. Minäkertoja sopii tähän hyvin, koska tässä on niin suuri paino tunteiden kuvaamisella, ja minusta se onnistuu parhaiten juuri minäkertojan kautta. Aloituksesta vielä sen verran, että "Tai niinhän minä luulin" -lause on turha. Se kertoo liikaa ficin tulevista tapahtumista.

Ainoa asia, mikä tässä ihanassa ficissä ei toimi, on Tonksin ja Remuksen dialogi ulkona. Se on vähän pateettista paikoin, ei kokonaan. Mutta esimerkiksi tuo "Olen pahoillani kaikesta, voithan antaa minulle anteeksi" on vähän turhan dramaattista makuuni. Ja lukija haluaisi tietää syyn sille, miksi Remus on lopulta päättänyt antaa tunteilleen vallan.

Pukinnaamaria olisi voinut käyttää hyväksi enemmänkin. Se päässä on varmasti vaikeaa suudella, siitä olisi ollut metkaa lukea. Karvoja suussa, ynnä muuta!

Mutta niin, rakastan tätä tunnelmallista ja suloista ficciä! Kiitos tuhannesti, joulumieleni kohentui entisestään <3.


/// Haha, mikä ajatusvirhe! Siis: Naamari --> parta. Sori . Ehkä Remus on niin ruma, että ajattelin alitajuisesti hänen tarvitsevan naamarin . No ei vais!

[Gwyneth Krasnaja]

Oi, tämä oli todella herttainen ja romanttinen fikki! Tykkään jotenkin Remus/Tonks -parituksesta, vaikka menikin aikansa ennen kuin totuin ajatukseen että se todella on canonparitus ^^ Kirjoissa paritus jäi luonnollisesti taustalle ja siksi onkin kiva päästä lukemaan fikkejä näistä kahdesta - sen verran kirjoista ainakin tuli selväksi, ettei näiden kahden suhde ole ollut mitenkään ongelmaton.

Tonksin tunteet tulivat hienosti esille fikissä. Oli helppo kuvitella, miten nimenomaan jouluna iloisesti hälisevässä suurperheessä sitä tuntee olonsa todella kurjaksi ja yksinäiseksi, jos se oma rakas ei olekaan paikalla. Molly oli juuri niin äidillinen ja huolehtivainen kuin kirjoissakin ja tietenkin ne nuoret olivat innoissaan kaikesta. Kaiken sen keskellä Tonks-parka sitten yritti olla urhea ja näytellä ainakin sen verran ettei pilaisi muiden joulua. Minusta oli jotenkin ihana yksityiskohta, että Tonks yritti valita pienimmän suklaakonvehdin rasiasta - se vaan tuntui kertovan niin hyvin, miten kurjaksi Tonks tunsi olonsa ja miten epätoivoisesti hän yritti kuitenkin näytellä mukana.

Aluksi tuntui omituiselta, ettei Tonks heti tunnistanut Remuksen ääntä ja olemusta, mutta toisaalta tuossa vaiheessa Tonks oli niin masentunut ja varmaan pelkäsi myös niin paljon pettymystä, että torjui mielessään kaikki vihjeet pukin henkilöllisyydestä siihen asti kunnes kohtasi pukin katseen. Joulupukki-Remuksen ja Tonksin suudelma oli älyttömän suloinen. Ja kauhean suloista oli myös se, miten Remus totesi ettei hän ollut koko aikaa kokouksissa tehnyt muistiinpanoja vaan oli luonnostellut kuvaa Tonksista.

Kaiken kaikkiaan tässä oli kivassa suhteessa angstia ja fluffya, tykkäsin kovasti. Ja ääh, en nyt osaa sanoa oikein mitään fiksua - minä vaan tykkäsin tästä fikistä kovasti.

[Milgia]

teinirinsessa: kiitos paljon

Rowena: Aina yhtä yksityiskohtainen kommentointi<3 Kiitos paljon, minunkin mielestäni tämä pari kuuluu ehdottomasti top3 jouluparituksissa, ykkösenä tietysti! Kiitos, kiitos, kiitos, ihana kuulla että kehityn kirjoittajana aivan mahtavaa oikeastaan.

Tuo väri juttu on oikeastaan aika jännä juttu näin jälkikäteen pohdittuna, en ollut edes huomannut moista jos et olisi sanonut, emmekös me jo siitä keskustelleet aiemminkin? Minusta on ihanaa jos asioista kerrotaan edes sen verran yksityiskohtia että minkä värinen se on<3

Joo niinhän minä luulin on aika turha, hoksasin sen myös sen jälkeen kun kerroit sen minulle Kiitos paljon, ja en osaa vastata tuohon dialogikysymykseen millään tavalla...  Se oli vain parta <3 ja kiitos vielä kerran sinullekin.

Gwyneth Krasnaja:Oli ihana seikkailla finissä ja sitten bongata ahaelämyksenä oma ficcinsä etusivulta Kiitos oikein paljon kommentistasi. Hienoa että toin sinulle jotain näkökantoja tämän parituksen kanssa.  Kiitos paljon taas, mukavaa että nuo yksityiskohdat ovat kiinnittäneet huomiosi, kovin tarkoituksellisesti en ole noita kirjoittanut, ne ovat vain tuntuneet hyvältä juuri tähän ficciin.

Ei sitä nyt ruveta tekemään  ulkonäköanalyyseja jos ollaan ihan angst angst ja tehdään töitä sen eteen ettei se näy ulkoisesti Ja kommentissasi ole tarpeeksi fiksua minulle kiitos paljon vielä kerran.

M