Se perhonen ei lennä enää Neville/Ginny/Harry, angstidraama, 1½ raapale, S

[Mustalupiini]

Nimi: Se perhonen ei lennä enää
Kirjoittaja: Minä, Mustalupiini
Tyyli: Angstidraama, puolitoistaraapale
Paritus: Neville/Ginny/Harry
Ikäraja: S
Yhteenveto: Muistan ensimmäisen tanssimme.
Vastuuvapaus: Pottermaailma on edelleen Rowlingin enkä minä hyödy tästä taloudellisesti.
Haasteet: Het10, Syrjästäkatsojan tarina, Perspektiiviä parittamiseen (angst)

KK: Väänsin toista tekstiä monta tuntia ja piti saada välillä kirjoittaa jotain kevyempää. Mietin haasteita joissa olen mukana ja niin syntyi tämä.
Palautetta otetaan iloiten vastaan.

             Se perhonen ei lennä enää


Sinä olit niin mielettömän kaunis silloin joulutanssiaisissa. Hurmaava. Voi, kyllä minä muistan sen, tottakai minä muistan sen. Muistan sinun tuoksusi –  mansikkaa ja pihlajankukkia ja joulua – ja sinun sileät, punaiset hiuksesi kun ne tanssivat selkääsi pitkin ja niihin kiinnitetty perhoskoru räpytteli siipiään, ja muistan kuinka sinun juhlakaapusi kahahteli hieman liikkuessasi. Muistan kuinka minua hermostutti, kuinka kompastelin hieman jalkoihini ja haparoin mutta sinä vain nauroit pehmeästi, muistan kuinka valojen himmetessä sinä tulit hieman lähemmäs minua ja sydämeni hakkasi hurjana.
Muistan kuinka olisin halunnut suudella sinua, mutta aika ei ollut minun puolellani ja tanssiaiset loppuivat kesken, enkä sitten uskaltanut enää muuta kuin toivottaa hyvää yötä.

Ja nyt sinulla on hänet. Sinulla on unelmamiehesi, sinulla on hänet josta aina haaveilit, sinulla on maailmanpelastaja aviomiehenäsi. Nyt sinulla on onnea, turvaa ja rakkautta. Sinulla on kaikkea.
Minulla taas... Minulla on kasvini.

[Ginger]

Täytyy sanoa, että tämän fikin lopetus särki sydämeni! Neville <3<3<3

Tämä kuvaa täydellisesti sitä, mitä Neville mielestäni ajatteli Ginnystä (VK-FK!Ginny). Täydellisen angstinen, joten minun on vaikea sanoa tästä mitään rakentavaa.

Pilkkua ja ajatusviivaa oli käytetty runsaalla kädellä, mutta se ei haitannut, pitemässä tekstissä olisi käynyt ehkä puuduttavaksi. Ehkä ainut ratkaisu, mitä mietin, olivat nuo lopun kolmoispisteet. Ajatus sinänsä on hyvä, mutta niissä on jotain hurjan kovaa. Eh.

Ihana. Kiitos tästä!

//Hän on hyvä, siirretty.

[Lööperiikka]

En tiedä että oliko tarkoitus mutta repesin viimeiselle lauselle! 
Aivna ihana ficci, rakastin tätä! <3 Siis, olet uskomattoman hyvä kirjoittaja ja teit uskomattoman hyvää angstia.
Kiitos ja kumarrus

[Tippi]

   Vaikken oikein pidä Ginny/Nevillestä (paitsi tämän jälkeen saattaapi olla eri juttu) ja vielä vähemmän itse Ginnystä, niin tämä oli ihana.

   Pidin siitä, kuinka Neville muisti yksityiskohtaisesti vuosikymmenten takaisen illan, kenties ainoan kerran jolloin sai olla Ginnyn lähellä - se viestitti varsin hyvin kuinka ihastunut poikaparka oli. Ja joululta tuoksuva Ginny oli ihastuttava, se oli minun silmissäni niin uudenlaista; yleensä tuoksutaan vaniljalta, mansikkashampoolta tai liian kirpeältä hajuvedeltä, harvemmin joululta.

   Lopussa pidin etenkin siitä, että vaikka Ginny on saanut kaiken haluamansa ja Nevillellä on vain kasvinsa, siinä ei ole kuitenkaan katkeran syyttelyn makua; miksi valitsit hänet, miksen minä kelvannut. Vain toteamus - sinä sait hänet jonka halusitkin, minä en.

   Kiitos tästä!

[NAURIS]

En osaa sanoa mitään rakentavaa, kaunishan tämä oli. Ja tosiaan mielenkiintoista, ettei Neville vaikuttanut mitenkään katkeralta. Loppu oli varsin angstimainen ja suloinen. Kiitos tästä.

[Antelope]

En tiedä miksi, mutta minä repesin ihan totaallisesti viimeiselle lauseelle.

Ja nyt sinulla on hänet. Sinulla on unelmamiehesi, sinulla on hänet josta aina haaveilit, sinulla on maailmanpelastaja aviomiehenäsi. Nyt sinulla on onnea, turvaa ja rakkautta. Sinulla on kaikkea.
Minulla taas... Minulla on kasvini.

Minä tykkäsin tästä hirveästi. Tämä oli ihana.♥

 Tuo nimi oli se joka sai minut avaamaan tämän ficin.♥ Se vaikutti jotenkin niin ihanalta. Mistä te kaikki keksitte noita ficcien nimiä?? Minun ficeissäni on aina aivan idioottimaiset nimet...


Antelope