Ficin nimi: Prinsessa Lily Onni
Kirjoittaja: Marlene McKinnon
Ikäraja: S
Paritus: Lily/James, (Lily/Severus)
Yhteenveto: Lily on niin onnellinen.
A/N: Toinen ficcini kahden vuoden tauon jälkeen. Ajattelin tuota lopussa mainittua valokuvaa. Ajattelin myös, että ärsyttävää, kun Lily/James ei enää ole niin onnellinen ja ihana paritus (vaikka onhan S/L paljon parempi). Tämä on tosi nopeatahtinen ficci, ja loppu jättää tarkoituksella jotain lukijan oman mielikuvituksen varaan. Nimen keksi Rowena, suurkiitos hänelle, tykkään kovasti!
Lily oli onnellinen. Oli oikeasti, tietenkin oli. Olihan hänen hääpäivänsä aamu. Lily oli menossa naimisiin upean miehen kanssa. Täydellisen. James oli Lilylle paras ja James oli Lilylle rakas. Lilyn oma prinssi Filip, josta Lily oli kovasti unelmoinut jo 7-vuotiaana katsellessaan videolta Prinsessa Ruususta yhä uudestaan ja uudestaan.
Petunia taas oli aina haaveillut Peter Panin kaltaisesta miehestä. Petunian haaveet olivat kuitenkin menneet rikki ja poikki. Lilyn omat toteutuneet. Lily oli onnellinen, mutta pahoillaan Petunian puolesta. Siskon avioliitto oli onneton. Vernon vaati Petunialta aivan liikaa, eikä tahtonut siskosten pitävän yhteyttä toisiinsa. Vernon oli saanut Petunian pelkäämään Lilyä. Eikä Lily ollut vieläkään ymmärtää, miten.
Lily huokaisi. Petunia ansaitsisi jotain paljon parempaa. Lily ansaitsisi Petunian läsnäolon häissään. Se kruunaisi Lilyn onnen.
***
Lily ja James astelivat kohti vihkijänoitaa. Lily vilkuili sivuilleen. Petunian lisäksi puuttui yksi toinenkin Lilyn kutsuma vieras. Severus. Severuskin, kuten Petunia, oli ollut Lilylle joskus niin tärkeä. Ja oli edelleen, sillä eiväthän tärkeät ihmiset menetä merkitystään, vaikka eivät enää fyysisesti läsnä olisikaan.
Lily ei ollut yllättynyt siitä, ettei Severus ollut paikalla. Lily oli ollut niin julma tätä kohtaan. Hänen oli ollut pakko. Ei Severus olisi muuten ymmärtänyt, ettei Lily voisi koskaan Severusta rakastaa niin kuin Severus häntä. Lily rakasti kyllä, mutta ei sillä tavalla. Ei sillä tavalla kuin Jamesia. Eikä sillä tavalla kuin tätä lasta, jota hän odotti, odotti onnellisena. Vaan omalla, erilaisella tavalla, Lily Severusta rakasti.
Petuniakin saisi lapsen. Lily toivoi, että heidän lapsistaan vielä joskus voisi tulla ystävykset. Lily toivoi myös Severuksen anteeksiantoa, ja että Severus voisi joskus olla onnellinen hänen puolestaan. Sitten Lily voisi olla onnellinen Severuksen puolesta.
***
Lily ja James olivat vaimo ja mies! Lily oli onnellinen. James oli myös, hänen kasvoistaan paistoi onni. Lily jo niin odotti, että hän vielä joskus osaisi lukea kaiken Jamesin kasvoilta, pienimmästäkin ilmeestä.
Sirius heidän vieressään oli onnellinen myös. Otti onnitteluja vastaan hänkin ja puheli kuin olisi Lilyn ja Jamesin saattanut yhteen. Vaikka ei ollut. Ihan itse toisensa olivat Lily ja James löytäneet. Lilystä oli kuitenkin ihanaa, että Sirius pystyi olemaan niin selvästi ja aidosti onnellinen heidän onnestaan. Kunpa kaikki voisivat.
***
Seuraavana aamuna Lily heräsi Jamesin kainalosta. He olivat naimisissa! James oli Lilyn ja Lily Jamesin! Ihastuttavan ihanaa! Ihastuttavan ihana Lilystä oli myös se valokuva, joka kirjekuoressa oli ilmestynyt hänen yöpöydälleen (Lilyn omalle, Lilyn ja Jamesin omassa ja yhteisessä kodissa!). Valokuvassa hymyilivät James, Sirius ja Lily, niin onnellisina että Lilyä alkoi itkettää.
Onnellista oli sekin, että Lilyltä jäi huomaamatta kuoressa (joka lensi vain roskikseen) ollut kirje Severukselta, joka ei ollut onnellinen.