Äiti osaa vain rakastaa || (S, raapalehaastevastaus feat. kotiäiti-Molly)

[Rowena]

Title: Äiti osaa vain rakastaa
Author: Rowena
Rating: Sallittu
Pairing: Molly/Arthur, vaikka Arthur ei tässä esiinnykään.
Genre: Kotiäitiraapale!
Vastuuvapautus: Maailma ja hahmot kuuluvat Rowlingille.
Summary: Molly Weasleykin on joskus ollut kokematon ja aloitteleva äiti.
A/N: Tämä tuplaraapale osallistuu viikottaiseen raapalehaasteeseen aiheella "Siipiirdium lentiusa". (Olipas muuten varsin terapeuttista kirjoittaa pitkästä aikaa ficci!)



Äiti osaa vain rakastaa

Molly ei tiennyt, miten toimia! Tuo vauva tuossa, hänen esikoisensa, oli oppinut kävelemään! Eihän se pysynyt enää ollenkaan paikoillaan, tuo Bill! Pian se varmasti satuttaisi itsensä johonkin pöydänkulmaan, ja sitten Molly ei tietäisi ollenkaan, miten toimia!

Molly pyyhki hikeä otsaltaan ja laski Billin maahan, kun ei tuota koko aikaa jaksanut kanniskella, vaikka varmasti se saisi heti vahinkoa aikaan päästyään lattialle.

RÄKS!

Ahaa, Muriel-tädiltä häälahjaksi saatu maljakko oli pienokaisen uhrina tällä kertaa, ei siis mitään tärkeää. Molly heilautti taikasauvaansa ja maljakko lennähti ehjäksi. Molly oli juuri leijuttamassa ruman vaasin takaisin pöydälle, kun tajusi, miten voisi estää ainokaistaan rikkomasta itseään.

"Siipiirdium lentiusa!" Molly sanoi  ja osoitti jälkikasvuaan. Humps vain, Bill kohosi pehmeästi leijumaan. Pikkuinen velhonplanttu sätki hetken, mutta huomattuaan, että äiti hymyili hänelle kannustavasti, asettui rennosti retkottamaan tyhjän päälle. Molly kaivoi taskustaan kullannuppunsa tutin ja työnsi sen Billin suuhun. Bill näytti tyytyväiseltä ja Molly oli enemmän kuin tyytyväinen. Kun Bill leijui, Molly saattoi ollla varma, ettei poika satuttaisi itseään.  

Molly tiesi, että "Jokelteleva äitiysopas" (niin ikään Muriel-tädin antama kihlajaislahja) ei varmasti kehottaisi leijuttamaan lasta, mutta se kirja olikin kirjoitettu sellaisille noidille, joilla oli mies kotona auttamassa lastenhoidossa. Tai edes varaa ostaa häkkisänky.

[Milgia]

Aaaaww. Suloinen ilmestys tämä ficci. Molly, minulle rakas hahmo, oli ihana fiksu ja äidillinen itsensä, ja Bill oli kyllä niin lutunen että... Sanoisinko että en olisi itse tajunnut käyttää Lentiusaa kyseisessä asiasaa vaikka noita olisinkin. Jokeltava äitiysopas, no ihmekös jos Molly ei siitä neuvoja ottanut.. kuulostaa sen verran lässynlää kirjalta (sori vaaan). Mutta siis kiitos oikein ihanasta ficistä, rakastan kirjoitustyyliäsi tässä ja Teatterirakkaudessa *vinkvink*

M

[Sca]

Milgian sanoin: aaaww. Voi että. En olekaan ennen lukenut fikkiä tästä aiheesta. Pidin kovasti tästä, olipas se Bill suloinen ^^ Totta, eihän se Mollykään ole aina voinut olla täydellinen kaiken osaava kotiäiti, eihän kukaan sellainen heti voi olla.

Oih, mahtava idea tuo loitsu, tuli ihana mielikuva vauva-Billistä roikkumassa ilmassa tutti suussa. Hih Joo, vähän epämääränen kommentti, sori. Saa muuten nähdä, monta kommenttia vielä ilmestyy sun fikkeihisi tänään jos mä oikein innostun kommentoimaan. ^^

[Marlene McKinnon]

Hei, vähän olet huonosti noihin kommentteihin vastaillut!

No, tämä on oikein kiva ficci! Molly ei ole tainnut olla kauheasti lastenvahtina. Eikä au pairina . Mutta toisaalta, onhan oma lapsi eri juttu, mutta silti. Tosi kiva ajatella Mollya kokemattomana ja epävarmana äitinä, eikä suurperheen osaavana äitinä. Huutomerkit ovat kivoja ja nuo alkulauseet muutenkin, ne tuovat hienosti esille Mollyn tunteita.

Oh ja voi, kun oli rankkaa kanniskella sairastavaa hoidokkiani viime viikon. Muutenkin siitä on tullut niin sylivauva, ja se taitaa kyllä olla pelkästään mun vika. Mutta ei vaan jaksa! Voi ei, pelottava ajatus kyllä se, että se kävelläkin alkaisi. Noh, ehkä se alkaa kävellä vasta seuraavan au pairin iloksi.

Tuo keskimmäinen kappale vähän mietityttää. Että ei haittaa, että ruma vaasi rikkoutuu, ei olut tärkeää, ja sitten korjataan se. Kun jos se olisi ollut joku tärkeä, niin kai senkin olisi voinut samoin korjata?

Hieno idea! Mäkin olin tosi tyytyväinen itseeni, kun tajusin laittaa pojan kärryihin! Kun siellä se  viihtyi eikä mun tarvinnut kantaa. Kuulostaa jännittävältä kirjalta ja jännittävä viimeinen lause myös. Missä se Bill oikein nukkuu? Varmaan nyt ilmassa!

[Lozku]

Suloista. Tuo leijunta juttu oli hauska, kumpa oikeassakin elämässä voisi vain jättää penskan leijumaan hetkeksi itsekseen ja tehdä niitä muita tärkeitä asioita sillä aikaa.

Kello on jo paljon, joten taidankin itseasiassa painua untenmaille ja jättää kommentoinnin jollekin virkeämmälle henkilölle.

-Lozku

[Sirina Black]

Aaaawww, aika suloista. 

Ei ollenkaan sitä mitä olen sinulta tottunut lukemaan eikä mitenkään negatiivisessa mielessä. Vaikka en kauheasti Weasleyn perheestä tykkääkään, Molly on omalla tavallaan vallan suloinen ihminen ja juuri sellaisen ihmisen minä tahtoisin äidikseni.  Bill kuullosti omalta itseltään vaikka aivan pikkainen vielä olikin. Eikös kirouksenmurtajana toimiminen ole vaarallista, samalla tavalla kuin itsensä kolhiminen lapsena?? Ainakin melkein.

Molly tiesi, että "Jokelteleva äitiysopas" (niin ikään Muriel-tädin antama kihlajaislahja) ei varmasti kehottaisi leijuttamaan lasta, mutta se kirja olikin kirjoitettu sellaisille noidille, joilla oli mies kotona auttamassa lastenhoidossa. Tai edes varaa ostaa häkkisänky.

AHAHAAH, minä haluan tuollaisen kirjan kanssa, vaikka en vielä lapsia olekaan saanut/hankkinut tai ehkä en edes hankikaan. 

Minä tykkäsin, tämä oli ihana iltapalaficciraapale.

*kiitos ja kumarrus*

[mellonami]

eikös Charlie ollut esikoinen