Sadepilvet | Ron/Luna, angst, S

[Spirit M]

Nimi: Sadepilvet
Kirjoittaja: Spirit M
Beta: Ei ole.
Genre: Angst
Pairitus: pienoinen Ron/Luna
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Henkilöt, paikat yms. jonka tunnistat Rowlingin omaksi on Rowlingin.
Tiivistelmä: Pilvien kyyneleet tippuvat maahan.
A/N: Että tällästä taas. Muistakaa kommentoida!


Tuuli puhaltaa kasvoille. Olen yksin, hylätty.

Se pieni ilopilleri, se omituinen mutta sentään iloinen tyttö on poissa, kadonnut. Enkä löydä häntä enää.

Ehkä itken. Tai ehkä sittenkin sataa  vettä, tihuttaa pieniä pisaroita. Pilvien kyyneleet tippuvat maahan.

”Luna!”

Joku huutaa sen iloisen tytön nimeä. Mikä surullisen tytön nimi on, sitä kukaan ei tiedä. Missä Luna on? Joku toinenkin etsii häntä, huutaa hänen nimeään. Tai luulee minua häneksi.

”Luna!”

Ehkä sekä minä että pilvet itkemme. Ehkä sadepilvet etsivät poutapilviä, itkevät ja tuuli huutaa poutapilviä kotiin.

Pilvien kyyneleet kastelevat vaatteeni ja omat kyyneleeni kastelevat poskeni. Kiedon takkia ympärilleni lujemmin, mutta ei auta. Olen jo märkä.

”Luna!”

Käännyn, hitaasti. En ole Luna, mutta uskokoon hän niin.

”Luna!” Ron puuskahtaa, melkein vihaisesti, mutta näkee kyyneleet. Minun kyyneleeni.

”Luna, mikä sinun on?” Ron kysyy, nyt surullisesti, kietoo kätensä ympärilleni. En peräänny, nojaan hänen olkaansa.

Ron menee taaksepäin, katsoo minua.

”Missä minun Lunani on?”

Hymyilen hiljaa. Aurinko tulee esiin pilvien takaa, sadepilvet lähtevät ja poutapilvet tulevat tilalle.

Ron tulee, surut lähtevät ja Luna palaa takaisin.

[Hiluzuki]

Mukavaa lukea kerrankin jotain uutta paritusta. Nykyään löydän ainoastaan näitä ihan perusparituksia, mutta olen erittäin tyytyväinen, kun tajusin kokeilla jotain uutta. Ron/Luna. En ole tainnutkaan nähdä yhtään ficciä tällä parituksella, ikinä.

Luna oli kiva juuri tuollaisena ei-lunamaisena. Ronkaan ei ollut sen Ronin tyylinen, mikä hän on kirjoissa ja elokuvissa. Se on vain hyvä asia. Pidän hahmoista erilaisina. Niiden ei tarvitse olla niin täydellisen itsensä kaltaisia. Taiteilijan vapaudet on sallittu.

Kirjoitat oikein sujuvasti ja teksti on muutenkin helppolukuista. Olen tainnut joskus ennenkin lukea, jotain kirjoittamaasi?

Se pieni ilopilleri, se omituinen mutta sentään iloinen tyttö on poissa, kadonnut. Enkä löydä häntä enää.

Tästä kohdasta pidin erityisesti. Oikein kauniisti kirjoitettu. ♥

♥: Hilu

[Spirit M]

Hiluzuki Kiitoksia kiitoksia. Onhan mulla näitä Ron/Luna juttuja muutama, voisin vaikka laittaa linkit...

Minä haaveilen, Sallittu
Arvoittelua, Sallittu
Kesän keijukaiset, Sallittu

Ja muita kummalisia parituksia
Rakkaudella Minerva, sallittu
ja sille jatkoa Minerva, jumalattareni, Sallittu

Tästä tulikin kuin mainos ^^'. Noh...

//Linkit meni vähän sekaviks, mutta kyl niitä klikkailemalla jonneki pääsee. :>

// Korjasin linkit, muistathan lisätä ikärajat linkin mukaan. (: - Guadalupe

[Celeporn]

Kommenttikampanjasta, päivää.

Tämähän oli mukavan lunamainen. Hieman kyllä mietin, olisiko ollut hyvä selventää vähän sitä, miksi Luna oli niin surullinen, mutta toimi tämä ihan näinkin. Tunnelma oli miellyttävän tihkusateinen, ei kuitenkaan liiaksi, pidin niukahkosta kuvailusta. Oli myös kiinnostava yksityiskohta, että ollessaan hyvin surullinen Luna ei tunnista itseään itsekseen, vaan mieltää itsensä ainoastaan iloiseksi ihmiseksi. Sekä se, ettei Luna enää löydä tätä kyseistä tyttöä. Ja siis toisin kuin Hiluzukista, minusta Luna oli varsin IC, tykkään muutenkin Lunasta tällaisena angsti-hahmona.

Kieli oli mukavan simppeliä ja selkeää, pilvien kyyneleet oli kiva vertaus. Kuitenkin se toistuessaan menetti minusta vähän tehoaan, olisi ollut paljon kauniimpi ja pysäyttävämpi, jos sitä olisi käytetty vain kerran. Varsinkin kun tässä oli metaforia muuten niin vähän, olisi korostunut hienosti yksi hiotumpi yksityiskohta. Mutta makuasiahan tuo.

En ole Luna, mutta uskokoon hän niin.

En tiedä miksi, mutta tuossa lauseessa oli minusta jotain hirveän söpöä. Lunaa ei muutenkaan kauheasti tunnu kiinnostavan, mitä muut hänestä ajattelevat, kai tuo vain sitten on paljon masentuneempi versio sellaisesta elämänkatsomuksesta.