Nimi: “Tuo on kiristystä, Watson.”
Kirjoittaja: Iittaliia
Beta: tuhisija korjasi pilkkuvirheitä, kiitos siitä
Paritus: Sherlock Holmes/John Watson
Ikäraja: S
Genre: Huumori? Fluffy
Fandom: Sherlock Holmes
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Arthur Conan Doylelle, minä vain leikin
A/N: Suunnittelussa mukana aina yhtä avulias Kalla, kiitos siitä.
~~~
“Holmes, oletko nähnyt sitä harmaata liiviäni, jota käytin viime viikolla?”
“Olen kyllä.”
“Koska? Missä?”
“Sinun päälläsi, viime viikolla.”
“Hehheh, todella hauskaa, Holmes. Oletko nähnyt sitä sen jälkeen? Silloin kun riisuin sen?”
“Tarkoitat kai minä riisuin sen. Se taisi lentää jonnekin sängyn alle.”
“No sinusta onkin paljon apua.”
“Väitätkö itse että olisit katsonut minne se lensi? Sinulla taisi olla jotain muuta tekemistä, mikä vei huomiosi.”
“…”
“Olen vain rehellinen.”
“Joka tapauksessa, minä katsoin jo sängyn alta. Ei ollut siellä. Ja mitä luultavammin se on siellä, mistä en tajua etsiä.”
“Kuten esimerkiksi?”
“Sinun vaatekaapis-, hetkinen. Jos tarkkoja ollaan, sinun vaatekaappisi on kaikista varmoin paikka mistä se löytyy. Sinä kun olet niin usein ‘lainaamassa’ vaatteitani.”
“Väitätkö minua varkaaksi? Minua, Sherlock Holmesia?”
“Väitän.”
“Otan tuon kunnianloukkauksena.”
“Sehän on mukava kuulla. Kuinka monta kertaa sinä olet haukkunut minua ties millä nimityksillä? En nyt rupea tarkemmin luettelemaan tai tässä menee koko ilta. Kertoisitko nyt vain rehellisesti oletko lainannut harmaata liiviäni?”
“Ehkä.”
“Miten niin ehkä?”
“En ole aivan varma oliko se lainaamani liivi juuri tuo harmaa liivi mistä puhut, vai kenties se hiilenharmaa. Tai saattoi se hyvin olla se vaaleanharmaakin, en sano varmaksi. Myös todennäköisyys sille, että lainaamani liivi olikin musta, on kohtuullisen suuri.”
“Holmes. Olen väsynyt. Olet valvottanut minua aika lailla viime päivien aikana. Haluaisin mielelläni nukkumaan. Mutta en voi mennä ennen kuin löydän sen liivin.”
“Miksi et?”
“Minulla on tapaaminen huomenna. Kaikki muut liivini ovat likaisia.”
“Jos olisin sinä, menisin etsimään sitä vähäpätöistä vaatekappaletta, jota ilman et selviä tapaamisestasi.”
“Minä sain paremman idean. Saat etsiä sen liivin puolestani. Minä menen nyt nukkumaan, että olen pirteä huomenna. Hyvää yötä.”
“Älä luulekaan, että etsisin sen puolestasi. Itsepäs olet sen hukannut.”
“En voi tietenkään pakottaa sinua tekemään palvelusta, mutta totean vain, että sinun on ihan turha tulla nukkumaan samaan vuoteeseen kanssani ennen kuin se liivi on löytynyt.”
“Tuo on kiristystä, Watson.”
“Niin on. Olen jo aika hyväkin siinä. Olen saanut oppia itse Sherlock Holmesilta, kiristyksen mestarilta.”
“Et voi estää minua tulemasta nukkumaan omaan sänkyyni.”
“En ehkä minä, mutta luulen, että naapurin vanha rouva lainaa mielellään rottweileriaan siihen tarkoitukseen. Koira paralle tekisi varmasti hyvää nukkua pehmeän patjan päällä.”
“Et ole tosissasi, Watson. Vaihtaisitko minut rottweileriin?”
“Vaihtaisin, mutta tosin vain niin pitkäksi aikaa, että nielet ylpeytesi ja tuot sen liivin minulle.”
“…”
---
“Hyvää yötä Holmes.”
“…”
“Ei sitten.”
---
“Watson, oletko huomannut, että olohuoneen lattia on pirun kova?”
“Holmes, minä nukuin.”
“Hyvähän sinun on sanoa.”
“Itsepähän valitsit kohtalosi.”
“Itsepähän vaihdoit minut rottweileriin.”
“Itsepähän veit liivini.”
“…”
“Tunnustaisitko viimein?”
“En.”
“Holmes…”
“Minä yritin tehdä sinulle palveluksen.”
“Kerro toki.”
“Vein sen liivin pesulaan, kun se näytti niin nuhjuiselta. Sillä välin, kun sitä pestiin, kävin teellä viereisessä kahviossa. Jouduin pienimuotoiseen sanaharkkaan viereisen pöydän korston kanssa, ja hän läikytti teen paidalleni.”
“Ja tämähän on siis se sama pienimuotoinen sanaharkka, minkä aikana nenäsi melkein murtui?”
“Ei, tämä on eri tapaus.”
“Selvä, jatka toki.”
“Yritin siistiä itseäni, mutta tee ei lähtenyt. Joten sain idean.”
“Puit juuri pestyn puhtaan liivini likaisen ja märän paitasi päälle?”
“Aivan niin.”
“No missä se nyt on?”
“Se onkin vähän monimutkaisempi juttu.”
“…”
“Matkalla kotiin oikaisin puiston kautta. Siellä oli paljon lapsiperheitä, ja yhden pienen tytön leija oli tarttunut puuhun. Hänen tukevahko isänsä ei saanut sitä alas, joten ollakseni kohtelias ja avulias, minä kiipesin hakemaan sen sieltä. Kun sain sen irti, hyppäsin alas. Ilman liiviä. Se oli takertunut johonkin oksaan, ja oli aivan riekaleina. Nyt kun tunnustin, voisitko ystävällisesti heivata tuon koiran jonnekin muualle? Haluaisin nukkua.”
---
“Holmes.”
“Niin, Watson?”
“Olet uskomaton.”
“Olen aina ollut samaa mieltä.”