Hyppynaru || K11. Tuplaraapale - ja näyttääpä tulevan tavallista angstimpi syksy

[Tuulevi-Hillevi]

Kirjottaja olen MINÄ!
Ikäraja: K11
Genre: deathfic. Angstia, kultaseni
Summary: He eivät halunneet olla hänenlaisensa oudon ja pelottavan kummajaisen kanssa.
Varoitukset: No se kuolema...
A/N: No tämä nyt vain tuli. Että olkaapa hyvä.



”A, b, c, kissa kävelee tikapuita pitkin taivaaseen…”
 
Hyppynaru pyöri. Lapset katsoivat jännittyneenä, kuinka lettipäinen tyttö hyppi aina vain edelleen, naru ei sotkeentunut jaloissa eikä köysi pysähtynyt. Kaikki seurasivat hänen jalkojaan, jotka yhä uudestaan ja uudestaan ponnahtivat keveästi ilmaan.
Varjoista kaksi tummaa silmää seurasi lapsijoukkoa. Kiinteä katse kulki vuoron perään jokaisen kasvoissa. Onnellisissa kasvoissa, kasvoissa, jotka uskoivat vielä löytävänsä kodin ja pääsevänsä pois täältä.

Mutta tämä poika varjoisasta nurkasta tiesi, etteivät nuo auringon lapset huolineet häntä mukaan. He eivät halunneet olla hänenlaisensa oudon ja pelottavan kummajaisen kanssa. Kummajaisen.
Ilme synkillä kasvoilla kiristyi, kädet puristuivat nyrkkiin. Katse kylmeni ja porautui lettipäiseen tyttöön. Hyppynaru pyöri, yhä ympäri ja ympäri.

Mutta sitten tapahtui jotain. Nuora riistäytyi kahden sitä pitelevän pojan käsistä, päät sivalsivat ilmaa ja köysi vääntelehti ympäriinsä. Lapset katsoivat kauhuissaan, kuinka se alkoi kietoa itseään tiukalle kiepille, juuri lettipäisen tytön kaulan ympäri. Ja siinä liikkuessaan se sai huomaamatta uuden muodon. 

Ja syrjässä, erillään muista seisoi kummajainen, poika, joka seurasi tätä kaikkea tyytyväisenä, ilmeenkään värähtämättä. Hän katsoi, kuinka suuri käärme kiristi itsensä pienen pienelle silmukalle, näki tuskan ja kauhun paistavan tytön silmistä tämän viimeisenä hetkenä. Ja sitten kaikki oli ohi. Vain viaton, vetelä nuora, kietoutuneena ruumiin ympärille.
Nyt oli kummajaisen vuoro olla iloinen.

[A.M.Charlotte]

Tykkäsin kanssa.   Hyvä kun olit tehnyt tästä tuplaraapaleen, raapale olisi ollut liian lyhyt ja hirveän pitkä one-shot ois taas ollu....pitkä.   Tää oli kiva pikku murha, onneksi epätavallinen. Hyvin olit keksiny hyppynaru-käärme-kuole tavan.   (Selitykseni jälleen kerran selviä. x])

Oli kiva lukee tälläinen, mutta ainut asia josta en pitänyt oli viimeinen virke, toisin sanoen loppu. Se oli mielestäni tavallinen muuten niin hienoon ja omalaatuiseen tarinaan verrattuna.   Paitsi että nyt kun luin sen uudelleen, niin onhan se ihan ok, ehkä hyväkin. Meninpä taas sekaisin.

Kiitos ja kumarrus! ^^
A.M.C.

[Tuulevi-Hillevi]

O-o-hoh... lukijoita En olekaan muistanut käydä katsomassa tätä, taisin unohtaa koko ficin.

Wow, Mustalupiini, kiitos. Niin, yleensä katson itsekin eka parituksen ja jos se on jotrain tyyliin Harry Potter/hänen elämänsä rakastettu, pakenen kiireesti paikalta Uskomatonta että pidit noin paljon. Voldehan on ehdottomasti yksi parhaimmista hahmoista, jos ei muun niin ainakin värikkään menneisyytensä ja hieman psyko-neron olemuksensa vuoksi.

A. M. Charlotte, kiitos paljon, mukavaa että tästä pidettiin. Ensin tosiaan ajattelin tehdä raapaleen, mutta se tuntui liian suppealta Hmm. Totta puhut, en nyt pidä itsekään niin mainittavana tuota viimeistä. Muutama sana kuitenkin puuttui, joten.

Kiitos, piristitte molemmat päivääni

[Beelsebutt]

Henkkoht mielipiteenäni ilmaisen, että minusta tämä on jo K-13 kamaa, koska tytön kuolemaa ja tuskaa kuvataan kuitenkin jonninverran.


Ja sitten itse tuplaraapaleesta. Canoniudesta en sano mitään, mutta tekstinä itsessään tää oli aika mielenkiintoinen. Voisipa hyvinkin kuvitella pikkuisen Tomin seuraamaan kateellisena toisten lasten ilkamointia. Ja katouttihan se Harrykin Dudleyn edestä suuren terraarion lasin, joten ehkä angstisempi Tom helposti saa (vahingossa?) hyppyskän kuristamaan tytön. Eikä tekonsa säikähtämisestä ollut tietoakaan, että ei tainnut ihan alitajuistakaan olla

Mukavia sanoja tuolla, vetelää nuoraa ja sellaista. Kiva! Kiitos

- Bbuttis

[Tuulevi-Hillevi]

Paljon kiitoksia rakentavasta, Beelsebutt. Olen itsekin jo kauan aikaa epäillyt, pitäisikö ikärajaa nostaa, ja nyt taidankin tehdä sen.
  Tomhan tiesi jo itse tuolloin olevansa jotenkin erikoinen, erilainen kuin muut, niinkuin silloin osittain itsekseen Dumbledoren tullessa sanoi. Ei varmaan itse tiennyt, mistä se johtui, mutta uskon, ettei hän välittänyt... ja osasi käyttää sitä tarpeeksi hyvin hyödykseen silloin kuin sattui haluamaan Ja mukavaa että pidit!

[Julma-Nala]

Oi, Tom pienenä, suloista Hulluilla on halvat huvit, niinhän sitä sanotaan ja netissäkin on kuukausimaksu.

Voisin hyvin kuvitella katkeran Pikku-Tomin, jonka voimat pääsevät/annetaan päästä käsistä. Niinhän se on, ettei kukaan oikein friikkiä seuraansa huoli

Kekseliäs olet ollut, en ole ennen hyppynarumurhaa nähnyt Onneksi oli tuplaraapale, pidempi olisi jotenkin mennyt jaaritteluksi, lyhyempään taas ei olisi mahtunut kaikkea oleellista.

Nyt olen muuten ihan äimänä, esineiden muuttaminen eläimiksi on jotain todella edistynyttä Hienoa, Tiedät-Kai-Kuka on ollut tosi lahjakas

~Nala~

[Crepe]

Ai tää kertoi Voldemortista? Se käväisi lopussa mielessä, mutten voinut olla varma. Eka luulin, että tää kertoi Severuksesta ja että hyppynarulla hyppivä tyttö oli Lily, mutta sitten tuon lopun takia epäilinkin, että ei kai sittenkään.

Aika synkkä ja karu, voi tyttörukkaa. Mutta tykkäsin tästä kuitenkin! Vau.

[Tuulevi-Hillevi]

Crepe ja nalinea, kiitos kaunis molemmille. Ah. Mukavaa että joku kuuntelee angstisia vuodatuksiani silloin tällöin. Joo, olen saanut/päässäni muokannut itselleni semmoisen käsityksen, että Voldemort oli jo muksuna erittäin lahjakas ja älykäs. Ja maailman käskyttäminen omassa vallassaan vaatii tietysti hieman älyä sekä muutaman pikku kikan... Olettakaamme nalinean tavoin, ettei Tom pistänyt kauheasti hanttiin, kun huomasi alkavan tapahtua erikoisia asioita.
  Sev/Lily!? Interesting idea

[Mortti]

Tämä iski ja syvästi.

Heti ensisanoista lähtien laitoin itseni kummajaisen paikalle. Muistan, kuinka lapsena olin aina se joka seurasi vierestä kun toiset, 'auringon lapset' nauroivat ja hyppivät hyppynarua. Kuinka minä vihasinkaan sitä. Tuijotin vain kummajaisena muita, aivan kuten päähenkilö teki tässä...

Viimeinen lause oli todellinen huipennus! Piristävämpää ja raikkaampaa tekstiä en ole aikoihin lukenut! Aivan kuluneet kesät palautuivat niin selvästi mieleeni... Ja kyllähän silloinkin muutamia 'vahinkoja' tapahtui 

Kiitos tästä oikein paljon. En muista koska olisin viimeksi rakastunut johonkin tekstiin näin nopeasti.


M

[Tuulevi-Hillevi]

Wow. Mortti. Tuo kommentti iski kyllä minuun. Jätti aika sanattomaksi, koska en suoraan sanoen osannut odottaa, että joku pitäisi mun tekstistäni noi paljon. Mutta aika hienolta se tuntuu. Voin hyvin kuvitella olosi silloin... Ja siirsin sen tähän ficciin.

Suuret kiitokset ja syvä kumarrus