Nimi: Tino ja Berwald lintsillä
Kirjoittaja: Joulutonttu
Fandom: Axis Power Hetalia
Genre: Fluffy, muutamissa kohdissa hiukan Angstia
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Berwald/Ruotsi ja Tino/Suomi. Ja paritus SuFin >:'D
Disclaimer: En valitettavasti omista Hetaliaa enkä linnanmäkeä enkä saa tästä korvaustakaan.
A/N: Eli siis Tino ja Berwald menevät Linnanmäelle ja Tino haluaa näyttää olevansa rohkea, eikä mikään pikkulapsi, mutta mitenkäs kaikki päättyykään? 
”Voi Su-san! Siitä on niin pitkä aika kun viimeksi olin huvipuistossa.” Tino lausahti ja näytti olevankin hyvin innostunut. Berwald vilkaisi pienenpää miestä ja hymyili pienesti itsekseen. Tino katseli jo huvipuiston suuntaan ja saattoi nähdä jo maailmanpyörän kohoavan korkeuksiin.. Berwald ei ollut mikään huvipuistojen suuri ystävä, mutta mitäpä hän ei tekisi suomalaismiehen eteen. Oli tuulinen päivä, mutta Tino ei ollut suostunut pukemaan takkia päällensä. Berwald oli ottanut oman sinisen takkinsa kaiken varalta mukaan ja piteli sitä rennosti harteillaan. Pian he saapuivatkin huvipuiston, joka nimeä Linnanmäki kantoi, porteille. He maksoivat rannekkeensa ja onnekseensa huomasivat, ettei huvipuistossa ollut vielä kauhean paljon porukkaa. Tino hyppeli ruotslaismiehen edessä nauraen ja hymyillen. Tino ei ollut kertonut Berwaldille, ettei pitänyt korkeista tai hurjista laitteista, mutta oli halunut olla toiselle mieliksi. Hän katseli hieman pelokkaana ukkoa, vuoden 2011 uutuuslaitetta. Hän pysähtyi paikoilleen ja katseli vain tätä keltaista vuoristorataa.
”Minne haluaisit mennä ensimmäisenä?” Tino kuuli takaan äänen. Hän kokosi hymyn kasvoilleen ja käännähti toisen miehen puoleen. Hän mietti hetken, kunnes vastasi toiselle:
”Maisemajunaan. Sieltä näkee koko puiston laitteet.” Niinpä he kaksi lähtivät rinnatusten kohti maisemajunaa, jonka lähtöpiste oli lähellä puuvuoristorataa, puiston vanhinta laitetta. He näyttivät rannekkeensa ja astuivat vaunuun. Heidän edessään olevassa vaunussa istui nuoripari, jotka suutelivat lähes koko matkan ajan. Tino tunsi poskiensa kuumottavan, ja hän ei vilkaissutkaan Berwaldiin koko matkan aikana. Tino ei siis tiennyt, että Berwaldkin punastui hiukan. Hän ei voinnut aavistaa, että toinen todella piti hänestä kovasti. Berwald toivoi, että saisi joskus itsekkin maistaa toisen huulia.. Pian pidempi valtio kuitenkin pyyhki naamansa peruslukemille ja katseli kaikkialle muualle kuin kuhertelevaan pariin. Puistossa oli paljon laitteita.. Hän menisi niihin Tinon pillin mukaan. Hän menisi kaikkiin laitteisiin, joihin Tinokin menisi.
Ikuisuudelta tuntuneen ajelun jälkeen he pääsivät pois maisemajunasta. Tino halusi seuraavaksi vonkaputoukseen, vesivuoristorataan. Berwald toivoi mielessään, että he menisivät sinne viimeiseksi.. Siinä kun saattoi kastua. Mutta Berwald, kuten tavallista, suostui suomalaismiehen pyyntöön. Tino halusi näyttää Berwaldille, ettei ollut pikkulapsi, joka ei uskaltaisi mennä muuta kuin possujunaan taikka karuselliin. He saivat saman vaunun, ja Tino jäi jännittyneenä odottamaan muiden vaunujen täyttymistä. Hän päätti korvata äskeisin puhumattomuutensa puhumalla lähes kaksinkertaisesti. Berwald oli edelleen hiukan omissa maailmoissaan, ja hätkähti vasta, kun Tino kutsui häntä nimellä kertoakseen, että laite lähtee kohta. Vaunu lähti kohoamaan korkeaa mäkeä.. Tinoa alkoi huimaamaan, ja lähes huomaamattaan hän tarttui Berwaldia kädestä. Berwald tosin huomasi tämän. Hän piti toista hennosti kädestä. Berwaldin sisällä riehui tuli.. Tino oli tarttunut häntä kädestä! Ehkä häntä oli vain pelottanut.. Karu totuus iski Berwaldiin, mutta olihan tämäkin parempi kuin ei mitään. Pian huvipuiston täytti tyttömäinen kirkaisu, joka kuului, yllätys yllätys, Tinolle.. Eikö hänelle tule koskaan äänenmurrosta? Noh, ei Berwald sitäkään pahaksi pistäisi. Olisipa ainakin yksi hyvä syy sanoa tätä vaimokseen kiusallaan. Laitteen jälkeen Tino valitteli kylmyyttä, ja Berwald piikitteli häntä ensin siitä, että miksei toinen ottanut takkiaan mukaan, kunnes luovutti oman takkinsa toiselle. Palkkioksi siitä hän sai suomalaiselta pikaisen halin.
”Minä tahdon viikinkilaivaan”, Tino mankui. Tähän Berwald suostui mielellääkin, koska se voisi tuoda muistoja mieleen viikinkiajoista.. Silloin hän oli tavannutkin Tinon rystöretkellä suomeen. Berwald, joka oli tottunut laivan keinahduksiin meressä, pysyi tukevasti paikoillaan, mutta hiukan kokemattomampi Tino keinahteli heidän penkellään edestakaisin – välillä täysin kiinni Berwaldiin, välillä taasen meinaten pudota penkiltä kokonaan. Hiljaisempi valtio ei kuitenkaan uskaltanut ottaa toisesta kiinni, ellei tämä pyytäisi. Lie minkä sydänkohtauksen toinen saisi.. Laiva toikin kuin toikin hänen mieleensä vanhan viikinkiajat. Hän muisti, kuinka hän oli tavannut Tinon ensimmäistä kertaa, ja naurahti ajatukselle, kuinka paljon toinen olikaan muuttunut luonteeltaan. Eihän Tino Berwaldin tietääkseen enään pelännytkään häntä, ja silloin aikoinaan toinen oli puhumaton ja pelännyt jokaista, lempeääkin katsetta. Tai mikä oli Berwaldin lempeä katse? Jokainen kerta kun Tino viikinkilaivassa osui Berwaldiin, hypähti Berwaldin sydän kurkkuun. Miksi tämä huvipuisto tuntui haluavan heidän yhteen?
Seuraavaksi Tino pyysi pientä taukoa, sillä häntä oksetti edellinen laite. Merisairaaksi huvipuistolaitteessa? Kai sekin oli mahdollista. Berwald osti Tinolle ja itselleen jäätelöt, vaikka Tino sanoi, että voisi ostaan itsekkin. Nyt he söivät penkeillä molemmat jäätelööän. Tino naurahti, kun tunsi suupielissään jäätelöä ja kosketti sitä kielenpäällään. Berwaldin mielestä se näytti huvittavalta, mutta samaan aikaan.. kuumottavalta? Ei Berwald keksinyt oikeaa sanaakaan tilanteeseen. Se oli vain niin söpöä. Berwald piteli varmuuden vuoksi nenästään kiinni, joka sai Tinon nauramaan tälle. Muttei se Berwaldia haitannut, Tinon nauru oli musiikkia hänen korvilleen. Hetken he vielä jäätelönsyönnin jälkeenkin istuivat penkeillä, kunnes päättivät mennä kammokujalle. Sinne oli jo hiukan jonoa, ja kun he viimein saivat asetettua lasit päähänsä, he astuivat sisälle kammokujalle. Tino kulki varovaisena edellä, ja yht'äkkiä hän katosi pimeyteen. Berwald hätkähti ja kovensi vauhtiaan. Ei hän suomalaismiestä voisi noin vain kadottaa. Pian hän kuuli taas tyttömäistä kiljuntaa, ja näkikin hätääntyneen suomalaismiehen juoksevan häntä kohti. Ennen kuin hän huomasikaan, suomalaismies lepäsi hänen käsivarsillaan. Tino oli täysin punainen, muttei osoittanut halaua laskeutuakkaan. Berwald katsoi hetken Tinoa silmät laajentuneina, jota tosin lasien takaa ei huomannut. Hän kantoi Tinoa jonkin matkaa, kunnes tämä sopersi pärjäävänsä itsekkin naama edelleen punaisena. Tino ihmetteli, mikä häneen oli mennyt. Hän oli noin vain juossut ystävänsä syliin pienen säikähdyksen takia. Lisäksi se oli tuntunut niin ihanalta, niin hyvältä sekä niin turvalliselta.. Tinon sydän löi nopeampaa kuin ennen.. Mitä hän oikein ajatteli? Hän löi itseään otsaan kunnes jatkoi matkaansa. Nyt hän varoi visusti toistamatta mokaansa. Berwald ei tosin olisi pistänyt pahakseen, vaikka olisi saannutkin kantaa suomalaismiestä vaikka koko loppumatkan. Ruotsalaisen taisteluvaistot olivat heränneet, ja hän oli hetken ollut valmiina tuhoamaan koko paikan tuusan nuuskaksi, kunnes tajusi, että siellä ei oikeasti ollut mitään uhkaavaa. Tällä kertaa hän katsoi visusti ettei hävittänyt suomalaismiestä silmistään.
Tämän jälkeen he menivät ukkoon. Berwald nielaisi nähtyään laitteen, mutta päätti mennä toisen perässä, vaikka tämä vakuutteli, ettei toisen ollut pakko. Tino ajatteli, että kerranhan tässä vain eletään, joten silloin pitäisi kokeilla kaikkia mahdollisia laitteita. Jopa ukkoa. Hän astui Berwaldin kanssa laitteeseen ja tärisi jännityksestä. Berwald huomasi tämän ja katsoi toista tutkivasti, mutta Tino loihti kasvoilleen jälleen hymyn. Pian Berwald hänen onnekseen vajosi mietteisiinsä ja Tino hengähti. Hänkin jäi miettimään.. Kuinka typerä oikein valtio voi olla? Ensimmäisessä laitteessa se suuteleva pari.. Sitten otin häntä noin vain kädestä kiinni vonkaputouksessa! Sitten viikinkilaiva.. Jouduin lähes kokoajan koskettamaan häntä.. Hän osti minulle jäätelönkin.. Aivan liian kilttiä. Ja vieläpä kammokuja! Säikähdin vain pientä asiaa ja heti toisen syliin parkumaan.. Mitähän hän oikein ajattelee minusta nyt? Tino hätkähti kuullessaan kuulutuksen ja laitteen lähtevän. Voi ei, voi ei, voi ei.. Hän kuitenkin päätti yrittää olla rohkea. Hän pyyhki hikikarpalot otsiltaan ja hymyili. Hetken aikaa hän hymyilikin itsevarmaa hymyä, mutta sitten..
”Pitele minua.. Pitele.. Minua.. pelottaa.. Su-san.. Pitele”, hän aneli toiselta. Berwald punastui, mutta kaappasi suomalaisen lähemmäksi ja otti hänet kainaloonsa. Suomalainen kietoi käsivartensa toisen ympärille, joka sai punan Berwaldin kasvoilla syvenevän. Suomalainen ei kirkunut, vaan puristi pidemmän valtion paidan selkämystä. Hänen poskiaan punoitti, mutta hän ei voinnut sille mitään.. Häntä pelotti kuollakseen. Hän lähes itki toisen paitaan. Berwald kietoi varovasti toisen kätensä suomalaisen lanteille, ja hymyili pienesti tajutessaan, että suomalainen ei edes yrittänyt kieltää häntä. Laite lähti taaksepäin, vaikka toinen luuli, että se loppui jo.
”Su-san.. anteeksi.. olen niin.. tyhmä.. anteeksi.. olen pahoillani..” toinen kuiskasi sanoja mitä peloltaan kerkesi. Berwald vain tiuksensi otettaan toisessa. Se riitti suomalaiselle vastaukseksi. Suomalainen alkoi tasaamaan hengitystään. Hän haisteli toisen tuoksua keuhkonsa täyteen, vaikka piteli edelleen tiukasti tästä kiinni. Hän irrottautui vasta kun laite oli turvallisesti pysähtynyt. Hän otti muutaman askeleen laitteesta pois päin, kunnes jalat pettivät hänen allaan. Hän yritti kiireesti nousta, mutta silmälasipäinen mies oli nopeampi, ja kaappasi tämän syliinsä. Se siitä hengityksen tasaamisyrityksestä, sillä Tinon sydän löi hulluna. Ei laitteen takia, vaan jonkin aivan toisen syyn takia. Berwald kantoi pienemmän miehen lähimmälle penkille rauhoittumaan. Hän asetti miehen makaamaan penkille ja silitteli tämän hiuksia rauhoittavasti. Hän lupasi mennä ostamaan Tinolle jotain juotavaa ja syötävää. Tino mielessään toivoi, ettei toinen olisi jättänyt häntä sinne, ja hän olikin lähtemässä toisen perään, mutta toisen huomatessa tämän, hän asetti Tinon takaisin penkille ja vannotti Tinon lupaamaan, ettei liikahdakkaan hänen poissa ollessan. Tino vain nyökkäsi vaisusti, ja Berwald lähti hakemaan syötävää ja juotavaa. Tino vaipui mietteisiinsä. Hän taisi.. pitää toisesta miehestä. Mutta he olivat vain ystäviä. Tämä ajatus masensi hiukan Tinoa, mutta jotain hyvää siinä oli kuitenkin. Mies ei ollut torjunut häntä vielä kertaakaan, ja oli aivan liian kiltti hänelle. Olivathan he tunteneet tosin vuosituhansia, mutta.. Tino otti Berwaldin takin, jonka tämä oli hänelle antanut, syliinsä ja halasi tätä. Tai pikemminkin puristi tätä rintaansa vasten käsillään, eihän takkia voi periaatteessa halata. Hän niin toivoi, että Berwald olisi siinä takin paikalla, tai edes hänen vierellään. Hän asettui maate penkille tasaamaan hurjasti lyövää sydäntään jälleen kerran. Hän asetti toisen takin päälleen ja jäi tuijottamaan tyhjyyteen. Hän ei nähnyt toisen tulevan takaisin, ja säikähti kovasti, kun toinen olikin tämän takana ja hän kuuli tuttuakin tutumman äänen takaansa ja tunsi käden olkapäillään.
”Onko kaikki hyvin, Tino?” Tämä kysyi ruotsalaisella aksentillaan. Tino ponkaisi istumaan penkiltään ja nauroi hermostuneesti selittäen mitä naurultaan kerkesi, että oli aivan kunnossa. Berwald antoi toiselle juomista ja syömistä, kun itse asettui istumaan toisen viereen.
”Etkö sinä ottanut syömistä?” Tino kysyi huomatessaan, että toisella ei ollut mitään syötvää mukana itselleen.
”Ei minulla ole nälkä”, Berwald selitti. Lyhyempi valtio empi hetken, kunnes työnsi ruokapalan toisen suuhun. Berwald hätkähti ja käänsi kasvonsa toisen kasvoihin, jotka näyttivät huolestuneilta.
”Ei sinun verensokeriasi nyt noin voi saada jättää laskemaan. Tässä, ota juomista.” Mustikkasilmäinen mies sanoi ja tarjosi juomistaan. Berwald pudisti häkeltyneenä päätään, kunnes tunsi pullon huulillaan. Tino pakotti tämän juomaan ja syömään kanssaan, mitä tosin toinen ei pahaksikaan pysynyt. Hän varmisti, että Tino kuitenkin saisi tasattuaan verensokerinsa ensiksi ja että tämä oli valmis jatkamaan laitteisiin. Tino naurahti kevyesti syötyään ja ponkaisi seisomaan horjumatta. Täysin kunnossa, siis.
Berwald nousi ja lähti toisen perään. Tällä kertaa he menivät hiukan rauhallisempiin laitteisiin. Berwaldin epäonneksi suomalainen ei enää tehnyt mitään erikoista, vaan nautti huvipuistosta täysin rinnoin. Olihan se tietysti hyvä, että toisella oli mukavaa. Ei hän haluaisi olla itsekäs ja pitää suomalaista peloissaan, jotta itse voisi nauttia tuneesta, että toinen tosiaan on hänen lähellään. Aurinko alkoi jo painua mailleen, ja he saivat käydä vielä kahdessa laitteessa. Tino halusi puuvuoristorataan, koska se oli puiston vanhin laite, ja sen jälkeen Panoraamaan. Puuvuoristorata meni aluksi ihan mukavasti.. Tino piti jälleen Berwaldia kädestä kiinni, muttei näyttänyt pelkäävän enää niin paljoa. Mutta sitten.. Laite jumittui keskellä mäkeä. Tino katseli hätääntyneenä ympärilleen odottaen, että vaunut liikkuisivat taas. Kun tuli kuulutus nousta vaunustaan ja poistua rauhallisesti kävellen, tämä alkoi nyyhkettää hiljaa Berwaldin paitaan.
”Mutta kun minä pelkään korkeita paikkoja.. En halua..” Tino kuiskaili ja tärisi pelosta. Ei Berwaldkaan korkeiden paikkojen ystävä ollut, mutta sanaakaan sanomatta tämä koppasi kevyen suomalaismiehen syliinsä ja lähti kävelemään raiteita pitkin kohti päätepistettä. Hän varoi jokaista askelta ja tarkkaili ääniä. Suomalaismies ei katsonutkaan häneen saatikka alas, vain piteli päätään vain pidemmän valtion paidassa nyyhkyttäen hiljaa. Se oli kamalaa kuultavaa, ja Ruotsalainen olisi halunnut lohduttaa toista enemmän, mutta hänen täytyi keskittyä jokaiseen liikkeeseensä. Pian he olivat kuin olivatkin maan pinnalla, mutta Tino pyysi, ettei Ruotsalainen laskisi häntä vielä. Se ilahduttikin paljon Rutosalaismiestä. Tino näytti niin viattomalta hänen sylissään punaisine poskineen ja itkevine silmineen.. Hän voihkaisi hiljaa ja katseli Berwaldia hetken aikaa mustikansinisillä, kyyneleistä kosteilla silmillään.
”Voit.. laskea minut alas.. Mennään vain sinne panoraamaan..” tämä sanoi lähes kuiskaten. Berwald nyökkäsi hitaasti ja laski suomalaisen alas. Suomalainen otti hetken tukea tästä, kunnes suoristi selkänsä ja otti muutaman askeleen. Hiljaisempi valtio oli hetken tämän takana varmistamassa, että saisi hänet kiinni jos tämä horjahtaisi. Niin ei kuitenkaan käynnyt, ja yhdessä he menivät panoraamaan. He istuutuivat penkeille ja katselivat hetken ulos ikkunasta. Sieltä näki myös koko Linnanmäen ja osan Helsingin maisemaakin. Mutta pian Berwald löysi itsensä tuijottamassa Tinon mustikansinisiä silmiä ja tajusi Tinon huomanneen tuijotuksen. Berwald lehahti punaiseksi ja käänsi katseensa pois pyöritellen sormiian. Tämä ei ollut Berwaldin tapaista. Yht'äkkiä hän tunsi, kuinka Tino kapusi tämän syliin. Hän katseli hämmästyneenä Tinoa vavahtaen täysin kiinni penkin selkänojaan. Tino katseli Ruotsalaista hymyillen hento puna poskillaan sekä pää hiukan kallellaan.
”Olet ollut liian kiltti tänään..” hän sanoi ja kosketti toisen poskea sormillaan. Ruotsalainen värähti toisen kosketuksesta.. Onneksi panoraamassa ei heidän lisäkseen ollut kuin toisella puolella jokin vanha mummeli jonka Berwald epäili olevan kuurokin (Tai ainakin puolikuuro..)
”Minä olen ollut tänään ihan typerä..” Tino sanoi silmät hiukan kosteina, mutta silti hymyillen. Berwald pudisti päätään hämmentyneenä aukaisten suunsa, mutta sanoja ei tullut.
”Ja aion hyvittää kaiken.” Tino sanoi, ja ennen kuin Berwald ehti edes reakoida, hän tunsi suomalaisen huulet omillaan. Huulet olivat silkinpehmeät, makeat ja täyteläiset.. Berwald vastasi varovasti suudelmaan. Tino kietoi kätensä Berwaldin kaulan taakse ja jatkoi suudelmaa. Berwaldin rinnassa paloi. Samoin Tinon. Viimein Tino irrottautui huokaisten. Hän hymyili ja katsoi edelleen toista tämän jäänsinisiin silmiin. Tino naurahti ja painautui kuin kesy kissanpentu Berwaldin rintakehää vasten. Berwald oli ihan ymmällään, eikä hän tiennyt mitä tehdä. Mutta silti Tino näytti olevan tyytyväinen järjestelyyn ilmankin. Laitekyyti tuntui loppuvan liian nopeasti ja he nousivat laitteesta käsi kädessä.
Tino hymyili uneksuvasti ja Berwald tuijotti tätä hiukan punastuneena. Edelleenkin
”Tämä on ollut ihana päivä”, Tino avasi viimein suunsa, ja Berwald nyökkäsi.
”Mutta nyt pääsemme kotiin. Minua väsyttääkin ihan kamalasti!” Tino jatkoi ja haukotteli todistaakseen olevansa väsynyt, vaikka kyllä Berwald sen ilman todistamistakin uskoi. Hän itsekkin oli jo aika väsynyt ja tahtoi vain päästä nukkumaan Tinon kanssa. Tino naurahti hermostuneena ja katoi vielä taakseen. Berwald aavisti, että jonain päivänä he kävisivät taas Linnanmäellä. Sehän oikein yritti parittaa heidät, ja taisi onnistuakkin. Ainakin Berwald toivoi niin. Ja samoin Tino.
A/N: Kun luen tätä jälkeen päin, repeilen täällä :---D Sen siitä saa kun alkaa aamu neljältä kehittelemään jotain ideaa .. ^^' Jos joku edes tätä joskus lukee, voisin tehdä joskus toisen samanlaisen, jossa pohjoismaat (Kaikki viisi, uuhuu) menevät Power parkkiin. Koska en osaisi kirjoittaa särkkiksestä ja tykkimäestä, koska se ole käynnyt niissä kertaakaan. Lintsillä kävin viime kesänä ja Power parkissa olen varmasti yli viisi kertaa käynnyt, koska se on lähimpänä.. Tosta lopusta tuli vähän niin ja näin .. Kun aamulla rupesin kehitteleen, ajattelin aluksi ihan eri laitteet noihin, mutta ajattelin sitten laittaa noi loppujen lopuks. Tino oli niin reppana noissa laitteissa 
Onneksi su-san tuli ja pelasti Pikku prinsessamm- eiku prinssimme hädästä jootäälonvarmaantuhatkirjoitusvirhettäsori. Ja sitten sori et tää on aika lyhyt :/ Tää näytti koneella niin pitkältä mutta täällä tollaselta minluvulta ^^'
