Nimi: Kevään valo
Kirjoittaja: Munis
Ikäraja: K-11
Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: Pulssi harvoin käyttäytyi niin ennustettavasti kuin niinä hitaina kevätpäivinä.Vapaa sana: Yritin kirjoittaa tällä parituksella mahdollisimman onnellisen ficin, mutta ilmeisesti en pysty edes ficlet-mittaiseen S/R:ään ilman hieman synkempiä sävyjä.
Kevään valo
Maaliskuun maanantait olivat kirkkaita ikuisuuksia. Ilmassa oli toiveikkuutta: ehkei kesä kohtelisi heitä kaltoin. Sai nukkua pitkään.
Remus paahtoi leivän ja Sirius keitti teen. Remuksen tukka tuoksui shampoolta, Siriuksen sormet seksiltä ja paistetulta sipulilta. Sota sykki jossain takaraivossa kuin tekemättömät läksyt. Ei vielä tänään.
Auringonpaiste muistutti villakoirista lattialla ja haalenneista arvista iholla. He joivat pannukaupalla teetä ja hymyilivät sakalle kuppien pohjalla: kevät täynnä kuolemaa.
Jossain jästi-Lontoossa ihmiset kulkivat jo t-paitaisillaan puistoissa. Osa keräili vuoden ensimmäisiä pisamia, osa hyppeli alas kerrostalojen katoilta. Maaliskuussa kaikki pelottavakin näkyi selvemmin kuin kuukausiin. Silmien alle pimeys näytti pesiytyneen pysyvästi.
Oli turvallisinta pysytellä sisätiloissa. Ei mennyt katupölyäkään henkeen. Ja jos nukkui kahdet päiväunet, saattoi vuorokaudessa herätä kolme kertaa toisen vierestä ja syödä monta aamiaista. Remus toivoi voivansa pysäyttää ajan niihin hetkiin, joina hän lojui sotkuisissa lakanoissa käsi leväten koiran kohoilevalla kyljellä. Pulssi harvoin käyttäytyi niin ennustettavasti kuin niinä hitaina kevätpäivinä.
Maailmassa, jonka rajoja olivat ovi ja ikkunat, myös ongelmat olivat rajallisia. Ikuisuuskiista siitä, oliko parempi olla perheensä vai koko muun yhteiskunnan hyljeksimä, muuttui kiistaksi siitä, kumpi pyyhkisi pölyt ja kumpi tiskaisi. Laiskan sanaharkan lopputulos oli joka viikko sama: ei vielä tänään.
Kesillä oli alkanut olla taipumusta arvaamattomuuteen. Siksi niitä ei kannattanut enää odottaa. Oli viisainta pysytellä mahdollisimman paikoillaan: ehkä aikakin silloin unohtaisi jatkaa matkaansa. Ennen nukkumaanmenoaan kultainen aurinko piirsi seinälle heidän keinuvat varjonsa. Sirius painoi kätensä Remuksen suulle, ettei muu maailma muistaisi heidän olemassaoloaan.