Kanssasi ilman minua, S

[insatiable]

*

Title: Kanssasi ilman minua
Author: insatiable
Genre: Angst
Rating: S
Summary: 'Minut riistettiin luotasi aivan liian aikaisin' - Lilyn käsi Harryn harteilla ei mene pois.

A/N: Jos tahtoo päästä ajattelemaani tunnelmaan, suosittelen Within Temptation - Our Farewell. Osallistuu Suojelusenkeli - haasteeseen.

*

Kanssasi ilman minua

Yön kastepisarat, tuulen helinä, kesän loiste, syksyn lehtien värit ja talven harmaus - ajattelen ne kanssasi läpi elämäsi. Olisin tahtonut enemmän aikaa, mutta elämän käden kosketus ei ole reilu kaikille. Se ottaa ja vie - tanssittaa meitä tahdillaan.

Suuni nousee hymyyn, kun katsahdan sinuun jälleen.

Jos vain olisin ehtinyt tuntea sinut, tutustua sinuun - koskea sinuun syleilylläni ja lämmölläni. Tuntea rakkautesi kasvavan, ja sinä tuntea minun rakkauteni.

Olit minulle tärkeintä aina - olet yhä, eikä mikään muuta sitä koskaan.

Minut riistettiin luotasi aivan liian aikaisin - vain yhden väärän valinnan takia. Mutta minä en lähde luotasi, en jätä sinua pimeyden varjoihin vaan kuljetan sinut läpi valaistun polun kynttilän liekin luo päivän sarastukseen.

Mutta nyt minun ei enää tarvitse ajatella niin, koska olen tässä jälleen. Seuraan jokaista liikettäsi, et ole koskaan yksin.

Et ilman minua.

Minne kuljetkaan, olen rinnallasi, katson perääsi ja eteesi huolella, ettei sinulle käy pahoin.

Jos lähdet täältä pois, en poistu rinnaltasi, vaan nostan pääni ja kuljen perässäsi. Nousen siihen laivaan, joka seilaa maailman ympäri, jos se on se, jossa sinun siluettisi piirtyy merta vasten suloisen kuun valaistessa haikeita silmiäsi.

Tahdon, että olet onnellinen, se on minun onneni.

Aurinko nousee lännestä, laskee itään, jos sinä tahdot niin. Kuun toinen puoli näyttäytyy kaikille, jos käsket sitä niin.

Ilman sinua ei minulla olisi enää mitään. Sinä olet löytänyt elämäsi ilman minua. Sain olla siinä osana hetken, en kauaa, mutta jätit minuun jäljen, niin kuin minä sinuun. Se jälki ei katoa koskaan.

Ja nyt minä olen tuuli korvissasi ja hiekka jalkojesi alla, lumi pihamaalla ja kukka kesäkedolla. Olen missä ikinä kuljetkaan, koska minä suojelen sinua.

Vaikka et aina huomaisi, olen vierelläsi.

Olen ajatuksissasi ja unissasi, lauseissasi, jotka kuiskaat myöhään illalla itsellesi, kun luulet olevasi yksin.

Sulje silmäsi, koska on tullut myöhä. Sulje korvasi, jotta kuulet unesi läpi yön hämärän.

Myös minua väsyttää, koska minäkin tarvitsen unta, jotta siivet kantavat taas uuteen aamuun.

Aamuun, jolloin minä nousen auringon kanssa sinut herättämään. Johdatan sinut taas läpi yhden päivän katsoen, ettei mikään sinua silloinkaan satuta.

Vaikka olenkin sinulle näkymätön, elän sinussa, voimistun rakkaudestasi. Minä en koskaan kuole - en sinussa.

Se on minun tehtäväni. Suojella sinua. Kaikelta pahalta.

Se on minun työni.

Äidin tehtävä enkelin siivin.

*

A/N2; Tämä ficci on omistettu äidilleni, jonka ansioista ideani sain. Vaikkei hän luekaan tätä täältä, sanon silti; rakastan sinua ja tiedän, ettet koskaan jätä minua yksin.

[Merrrí]

Tykkäsinkö edes tästä? ♥
Oli muuten kiva löytää jotakin uutta siulta, ennen ku ehdit sanoa mitään :') Kuitenkin, en pysty nyt mihinkään kunnolliseen kommenttiin, vaikka olenkin ensimmäisen tunnin pois koulusta. Tulen kuitenkin kommentoimaan paremmin.. tänä iltana.

Tykkäsin, ihan liikaa, liikaa sellaista.. Herkkyyttä. Tai jotain. Okei, myönnetään, itkin. Enkä edes tiedä syytä. Aloin vissiin ajatella liikaa, ja sitten kun vielä omistit äidillesi tämän.


Mikähän kommentti tämä luulee olevansa?! Tulen siis myöhemmin tänään muoksimaan lisää tätä, nyt ei pysty.
Kiitti rakas tästä, olet enkeli ♥ (yritän hillitä itseni vieläkin.)

//Okei, olen myöhässä päivällä, mutta eilen illalla en ehtinyt yksinkertaiseseti ollenkaan. Ja sen takia panttaan niitä rääpäleitä, mitkä lähetit..
Mielipiteeni tästä ei muutu ollenkaan, ihana ja näin. Saa ajatuksia pintaan ihan liikaa. Kuten sen, että minua harmittaa ihan liikaa se, että Lily kuoli, eikä saanut olla Harryn kanssa ollenkaan, muuna kuin muistoissa. Ja suojelusenkelinä, kuten tässä oli. Hienosti kuvattu, miten ollaan mukana, vaikka ei näekään, eikä kuule. Ehkä juuri tämän harmistuksen myötä pidän siitä, että on AU, eli Lily on elossa ja huolehtii Harrysta. Ja on ehkä yhdessä jonkun muun kanssa tai jotain. _{En ainakaan viittaa LE/SK paritukseen :D} Tässä siis tulee kauniisti esille se, että Lily haluaisi olla poikansa kanssa, myös kiinteänä, muuna kuin tuulena ympärillä tai hiekkana jalkojen alla.

Aurinko nousee lännestä, laskee itään, jos sinä tahdot niin. Kuun toinen puoli näyttäytyy kaikille, jos käsket sitä niin.

Tästä kohdasta tykkäsin erityisesti, kuten myös siitä, minkä Lunella lainasi myös. :)
Oikeasti minun piti sanoa jotain oikeasti rakentavaa, eikä vain offailla ja ylistää tätä maasta taivaaseen (lännestä itään). Liian monta kohtaa joista tykkäsin, liikaa sellaisia kohtia, jotka saavat sulaamaan lattialle (ellei olisi vaarassa tulla koiranruoaksi).

Kiitos taas tästä, sanani pitävät edelleen paikkansa. ♥
~Merrrí

[Lunella]

Vau. En tiedä oliko se tuo musiikki taustalla vai itse ficci vai molempia mutta ihan uskomaton, sellainen hauras ja käsinkosketeltava tunnelma välittyi tänne ainakin. Eli toisin sanottuna olin ihan itku kurkussa kun luin tätä ficciä. Ääh, en tiedä mitä sanoa, tykkäsin tästä ihan mielettömän paljon. Lilyn rakkaus Harrya kohtaan ja  tuo, että Lily seuraa Harrya minne tämä meneekin ja mitä tekeekään oli ihana. Ja Lily on Harryssa, joten ei voi kadota, mutta kuitenkin voi tuntea väsymystä. Tekstin asettelu on kiva, sopii hyvin juuri tällaiseen suojelusenkeli-ficciin ja sun kirjotustyyliisi.

Nousen siihen laivaan, joka seilaa maailman ympäri, jos se on se, jossa sinun siluettisi piirtyy merta vasten suloisen kuun valaistessa haikeita silmiäsi.

Ihanaihanaihana. ♥ Ehdottomasti lempikohtani, joten oli ihan pakko quotettaa. Olit muotoillut tämän lauseen niin kivasti ja tykkäsin tosi paljon tuosta 'jos se on se, jossa sinun siluettisi piirtyy merta vasten' -kohdasta. (:

Kiitos upeasta lukukokemuksesta ja anteeksi kommentin sekavuus ja rakentamattomuus.

[insatiable]

Merrrí, wäääääw<3' rakastan offailuasi, awawaw oot ihana ja nauran aina vedet silmissä sun kommenteilla oikeesti, saat aina sinne jotain niin söpöä, kuten 'ellei olisi vaarassa tulla koiranruoaksi', <<-- ::'')) ihanaa että tykkäsit tästäkin tästä, vaikken sitä sinulla ensin käyttänytkään, yhm huono author.. : D Vaikea vastata sinulle mitään järkevää, joten tyydyn tähän - ehkä hyppää jotain muuta mieleen ja sanon myöhemmin. Kiitos kommentistasi rakasmerrri<3'

Lunella: Oi, mahtavaa kuulla, että pidit ja että pääsit tekstiin kunnolla sisälle! Todella hyvä, että kuuntelit musiikinkin samalla, etkä jättänyt huomiotta ^^

Pidän itsekin tuosta lainaamastasi kohdasta hyvin paljon, itse asiassa lisäsin tuon lopun tuohon lauseeseen vasta myöhemmin, kun tuo tuntui muuten jäävän niin lyhyeksi - ehkä sitä ei olisi tarvittukaan, mutta hahm Kiitän kommentistasi ja vaivun jonnekin lattianrakoon nautiskelemaan kehukommenttiseerumia<3' Sekavuus ja rentamattomuus eivät ole pahaksiluettavia ^^

xoxoxo ins

[Natural]

Vau... tosi koskettava.

Olit onnistunut tekemään tämän todella kauniisti. Kuvailu oli kuin suoraan taivaasta. Tämä kosketti todella kovasti. Tuo biisi mitä ehdotit taustalle sopi tähän paremmin kuin paremmin. Älyttömän kaunista tekstiä. Minä en helposta yleensä herkisty tai itke, mutta nyt myönnän suoraan, että itku oli lähellä.

Nousen siihen laivaan, joka seilaa maailman ympäri, jos se on se, jossa sinun siluettisi piirtyy merta vasten suloisen kuun valaistessa haikeita silmiäsi.

Aivan ihana kohta <3

Minä en enää keksi edes sanoja kuvailemaan tätä.
Kiittäen ja kumartaen,
Natural

[Lumille]

Tämä oli kyllä jotain ihan liian kaunista.
Murrr, se on vaan niin hirveen vaikeeta kommentoida tälläiseen mitään, kun joka ikinen kohta oli aivan upea ja biisi taustalla todella kaunis. c: Mitäpä nyt enää keksisin, kuin että kiitos ja kumarrus ja että tämä oli aivan liian kaunis ja suloisesti niin haikea ♥

lauseissasi, jotka kuiskaat myöhään illalla itsellesi, kun luulet olevasi yksin.

< 3

[insatiable]

Natural: Aww, kiitos sinulle ihana<3' On aina yhtä mahtavaa kuulla, että joku pitää noinkin paljon ^^ Apua, vaikea kommentoida takaisin, olin ihan taivaissa tuosta kommentista, joten tyydyn vain sanomaan, että kiitos paljon kommentistasi<3'

Lumille: Kiitos ! Ihanaa, että tykkäsit ja kehuit ja ää, painun itseriittoisuuteen :')<3' Kiitos kaunis sinulle kommentista<3'

[Carolynne]

Itkinkö edes kun luin tätä? Olet onnistunut kirjoittamaan tosi koskettavan tekstin ♥ En muista olenko lukenut sinulta ennen mitään muuta, mutta tämän perusteella voisin ehdottomasti tutustua muuhunkin tuotantoosi

Ensinnäkin jo tekstin asettelu teki tästä ainutlaatuisen, en muista olenko koskaan ennen lukenut keskitettyä tekstiä. Se teki tästä runollisemman, mutta samalla vähän pilkkoi ajatuksia yksikseen:se antoi lisäpainoa jokaiselle riville ja sopi tällaiseen tunnelmaan ja aiheeseen, mutta esimerkiksi kertovampaan novelliin se ei mielestäni sopisi niin hyvin. Pointti oli, että tykkäsin tässä

Koko tästä tekstistä heijastui tosi vahvasti äidinrakkaus, joka tuntui maailman voimakkaimmalta tunteelta, ikuiselta ja ihanalta. Kuten joku muukin kommentoijista, minua ihan oikeasti harmitti todella paljon, että Lilyn oli kirjoissa kuoltava niin äkkiä ja nopeasti. Hän ei yleensä saa minulta hirveästi sympatioita (olen James/Sirius -shippari ♥), mutta Harryn kanssa ollessaan hän on ihana. Angstia löytyi, mutta sellaista surullista ja sydämet särkevän aitoa, ei liian teatraalista.

Koko tekstin idea, se, että rakkaus on kuolematonta ja meille tärkeät ihmiset eivät jätä meitä koskaan, oli mielettömän ihana ja lohdullinen ajatus ♥ En ihan oikeasti osaa kuvailla, miten vahvoja tunteita se minussa herätti, itkin oikeasti niin paljon. Vaikka aihe periaatteessa pysyi samana koko ficin ajan, jokainen kohta oli kaunis ja kuvasi ilmiötä jollain uudella tavalla. Kieli oli kaunista ja sujuvaa, kuvailut kauniita. Erityisesti rakastuin jo useasti lainattuun kohtaa merta vasten piirtyvästä siluetista ja siitä kuinka Lily kuulee nekin sanat, jotka Harry puhuu yön yksinäisyydessä. Kaikkein hienointa oli kuitenkin, että minä lukijana pystyin tuntemaan niin vahvasti Lilyn rakkauden, se on ainakin minusta aika harvinaista ja ehdottomasti kauniin ja onnistuneen ficin merkki.

Ja vielä lopuksi ficciin liittymättömänä, ihana lukea miten joku arvostaa äitiään ja ylipäätään että jollain on noin ihana äiti kuin sulla näyttää olevan. Itsekin uskon omistavani maailman ihanimman äidin ja se on paras tunne maailmassa ♥

Kiitos tästä ihanasta, rakastuin ja jään toivomaan, että Lily pitää Harrysta ikuisesti huolta ♥  Kuten Harry sanoi, vanhempien ei pitäisi jättää lapsiaan jos niiden ei ole pakko ♥


//edit vielä, unohdin sanoa, että otsikko oli tosi kiinnostava ollessaan vähän paradoksaalinen, ja kuvasi lisäksi tekstiä hyvin.