Hymy lumisateessa
Author: Lallu
Beta: Wienova
Genre: fluffy, romance, slash
Pairing: Theodore Nott/Blaise Zabini
Rating: Sallittu
Summary: Hymy nousi pojan huulille. Ehkä hän pärjäisi näilläkin eväillä ihan hyvin elämässään.
A/N: Major fluff warning xD FF100 sanana toimii 067.Lumi.
Theodore Nott oli aina ollut fiksu, fiksumpi kuin monet muut velhot ja noidat. Hän oli tottunut siihen, että häntä kunnioitettiin viisautensa takia. Kaikki oli muuttunut, kun hän oli mennyt kouluun. Fiksuhan hän oli vieläkin, mutta ei se kaikkein fiksuin. Theodore oli moneen kertaan meinannut kuristaa vieressään istuvan ihmisen, kun Hermione Granger oli vastannut kysymykseen oikein hänen nenänsä edessä.
Theodore oli alkanut opiskella vieläkin enemmän, mutta pian hän huomasi, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Hän olisi aina vasta se toisiksi fiksuin; aina sen kuraverisen jäljessä. Poika oli lähes eristäytynyt muista kuudennen luokan syksyllä. Silloin hän sen päätti; hän halusi jakaa tietonsa joidenkin kanssa. Olihan hänellä yksi ihminen, mutta ehkä muutama lisää ei olisi pahitteeksi.
Hän muistaisi aina sen hetken, kun hän päätti alkaa sosiaaliseksi ja hankkia uusia ihmisiä elämäänsä; hän seisoi koulun pihalla katsomassa, kuinka talven ensimmäiset lumihiutaleet laskeutuivat hitaasti maahan ja hänen kaavulleen.
Siinä pihalla seisoessaan hän punnitsi mahdollisuuksiaan. Jengeihin hänellä ei ollut mitään intoa liittyä, sillä hän ei todellakaan halunnut totella muiden käskyjä. Sitä hän oli joutunut katsomaan liian läheltä kotonaan. Theodoren isä oli saanut pahasti köniinsä pojan viidennen luokan lopulla, koska oli totellut toisen käskyjä.
Pidemmälle pohdinnoissaan hän ei päässyt, kun tuttu ääni kuului jostain hänen takaansa.
”Theo!”
Theodore ei liikahtanut, mutta tunsi, kuinka jonkun kädet kiertyivät hänen ympärilleen ja leuka laskeutui olkapäälle.
”Miksi sinä täällä seisot?”
”Mietin”, Theodore vastasi kääntäen päätään niin, että näki toisen vallattomat hiukset.
”Keskellä koulun pihaa lumisateessa?” Blaise kysyi ihmeissään.
”Niin”, Theodore sanoi nyökäten.
”Sinä kastut ja tulet kipeäksi”, toiseen nojaava sanoi murheissaan.
”Mitä sitten?”
”En minä halua, että sinä olet kipeä.”
”Miksi?”
”Sitten sinä et tule tunneille ja minulla on tylsää, kun sinä et ole kertomassa minulle niitä opetuksia ihmisten kielellä vaan joudun arvailemaan, mitä opettajan puheet tarkoittavat”, Blaise höpötteli Theodoren kaulaan.
”Ehkä sitten kannattaisi mennä sisälle”, toinen vastasi hieman naurahtaen.
”Tai sitten tullaan molemmat kipeiksi.”
”Mitä?”
”Hyvä idea, tullaan molemmat kipeiksi. Eli ollaan tässä vielä hetki”, Blaise kuiskasi painaen pienen suudelman Theodoren korvanlehteen.
Hymy nousi pojan huulille. Ehkä hän pärjäisi näilläkin eväillä ihan hyvin elämässään. Kerrankin hänellä oli hyvä olla; hän ei edes halunnut kuristaa ohi käveleviä puuskupuheja, vaikka he hieman oudosti keskellä pihaa seisovaa kaksikkoa katsoivatkin.
