Kirjoittaja Aihe: 3 Paria Tennareita || H/D K-11, Angst, Deathfic  (Luettu 4083 kertaa)

Cirr

  • Hiljaisuus
  • ***
  • Viestejä: 66
Author - Cirr
Raiting - K-11
Genre - Angst, Deathfic
Pairing - H/D
Disclaimer - en omista tarinan henkilöitä, enkä muutakaan, mikä kuuluu Rowlingille.
Warnings - itsemurha, murha
Summary - Draco osti viisivuotiaana ensimmäiset tennarinsa, ja sen jälkeen hänellä on ollut yhteensä kolmet parit kyseisiä kenkiä..
A/N - Tämähän on siis ensimmäinen H/D:ni, ideankin sain lukiessani tuosta haasteesta.. Osallistuu siis haasteeseen "3 kertaa kun.." Kommentti olisi eeerittäin suotavaa, ystäväiseni =)


3 Paria Tennareita
[/i]



Blondit hiukset liehuvat luihuisen perässä tämän kävellessä Viistokujalla. Mustat tennarit napsahtelevat kiveykseen, lätsähtävät osuessaan lätäköihin joita edellisen yön repivä myrsky on jättänyt jälkeensä. Pojan kasvot ovat tyynet ja päättäväiset, hän tietää tarkkaan minne jalkansa hänet vievät. Hän astelee katua pitkin, kääntyy sitten pois Viistokujalta ja astuu Lontoon ihmisvilinään. Hän suuntaa puistoon, jossa käy päivittäin, siellä on hänen salainen paikkansa. Pieni kolo pensaassa aukeaa hänen eteensä, sen näkee vain joku, joka on tulossa Viistoujan suunnalta, nurkasta, josta pääsee Lontoon kaduille vaikkei kukaan siitä tiedäkkään. Hän katselee ympärilleen, ja nähtyään, ettei kukaan voi huomata häntä, hän astuu koloon.
Hän istuu ruohikolla, katsellen taivasta. Pensaat ympäröivät pientä aukeaa joka suunnalta, täällä hän saa olla rauhassa maailmalta. Hänen katseensa osuu tennareihin jotka hän on riisunut jalastaan viereensä, ne ovat lähes käyttökelvottomat jo. Ne ovat kolmannet samanlaiset.. Ja kohta niitäkään ei voisi enää käyttää. Hän leikkii pitkillä sormillaan tennarien likaisilla nauhoilla, nekin olivat joskus valkoiset, ja hänen mieleensä palaavat edelliset kaksi paria mustia tennareitaan.

~~~~~~~~~~

"Mami, katso!" Blondi, laiha poika huutaa. Hänen äitinsä seisoo hänen vierellään, he ovat menossa Viistokujalle ostamaan viisivuotiaalle pojalle omaa luutaa.
"Mitä pitäisi katsoa, Draco?" nainen kysyy pojan hypellessä innoissaan.
"Nuo kivat kengät tuolla ikkunassa, etkö sinä näe niitä, mami?" Dracoksi kutsuttu kummastelee, irrottautuu äitinsä kädestä ja juoksee osoittamaan jästikaupan ikkunaa, jossa näkyy mustat Converset.
"Mutta Draco, tuo on jästikauppa.. Emmehän me voi. Mitä isäkin sanoisi, jos näkisi sinulla jästimuotia?" naisen kasvoilla on epävarma ilme.
"Mamiiiii.... Olisit nyt niin kiltti, nämäkin kengät on liian pienet minulle jo", Draco marmattaa osoittaen mokkanahkaisia tossujaan. Äidin kasvoilla on yhä epäröivä ilme, kun Draco kiskoo tämän kauppaan.

"Isii!!!  Tule katsomaan, me ostettiin minulle uudet kengät!!" Poika huutaa kartanon ovelta, koko talo kaikuu nuoren, vahvan äänen voimasta. Pian ovelle ilmestyy aivan poikansa näköinen mies, valkoiset hiukset laskeutuen puoleen selkään ja vahvasti raamikaat kasvot uteliaina.
"Jaaha.. Millaiset?" Hän kysäisee kevyesti, tervehtien samalla vaimoaan, joka riisuu omia kenkiään pojan hyppiessä innoissaan matolla.
"Tennarit!! Ne on oikein muotia!!" Draco kiljuu iloisena. Miehen kasvot venähtävät.
"Muotia..? Onko velhoillakin muoti.."
"Eikun jästien muotia! Oletko ihan tyhmä kun et sitä tajua!" Draco kikattaa onnellisena.
"Jästien muotia!! Narcissa...!" Mies karjaisee, katseensa kääntyessä katsomaan naista, joka on juuri saanut toisenkin saappaansa hyllyyn.
"Mutta Draco.. Hän anoi minua ostamaan ne hänelle.." Narcissa kuiskaa, katsoen jalkoihinsa alistuneesti. Mies tuhahtaa, ja kääntää katseensa Dracoon.
"Vai anelit sinä oikein. No, pidä ne nyt sitten, eihän tuon ikäinen voi vielä tajuta mitään eleganssista.. Mutta jos näen tässä talossa enää muita jästeille kuuluvia tavaroita niin..!" Hän astelee pois. Draco katsoo hassusti isänsä perään.
"Lucius on höpsö", poika tuhahtaa, ja riisuu tennarinsa asetellen ne huolellisesti hyllyyn mustien mokkatossujen ja äitinsä saappaiden väliin.

Draco juoksee pellolla, mustat tennarit ovat jo kuluneet, mutta muita kenkiä hän ei suostu jalkaansa laittamaan. Nyt hän on seitsemän, Narcissa on joutunut taikomaan kengät jotta ne mukautuvat pojan kasvavaan jalkaan.
"Hei perhonen", Draco puhelee pienelle perhoselle, joka istahtaa hänen nenälleen.
"Missä sinun isäsi ja äitisi ovat?" Hän kysyy perhoselta, ja asettaa sormensa nenänsä eteen, toivoen että perhonen kiipeäisi sille.
"Hyvä perhonen", hän nauraa kun perhonen istuu hänen sormellaan. Hän astelee eteenpäin katsomatta eteensä, ja perhonen lennähtää hädissään pois pojan liukastuessa.
"Voi harmi.." Draco mutisee, ja nousee ylös kuraisesta maasta. Kun hän nostaa katseensa, hän näkee missä on. Syvällä metsässä. Hän katselee ympärilleen, mutta ei näe tuloreittiään puiden verkoston läpi. Hän päättää vain lähteä kävelemään eteenpäin, kyllähän sen metsän joskus täytyy loppua.. Hän kuulee risahduksen takaansa, ja vasta silloin häntä alkaa pelottaa. Entä jos metsässä onkin joku? Hän kiristää kävelyvauhtiaan, melkein juoksee. Uuden riksaduksen kuullessaan hän hengähtää hätääntyneesti, vilkaisee taakseen ja lähtee juoksemaan syvemmälle metsän siimekseen.
"Kuka siellä on?!" Hän huutaa tukahtuneesti, kun taas ratsahtaa, joka kerta lähempänä häntä. Sitten hän huomaa ettei pääse enää eteenpäin. Hiekka hänen allaan on kuin liejua, se imee häntä syvemmälle. Draco on kauhuissaan, ei hän tänne halua jäädä ikuisesti!! Siispä hän turvautuu viimeiseen päähänsä putkahtavaan ratkaisuun ja avaa tennariensa nauhat, jättäen kengät juoksuhiekkaan ja lähtien juoksemaan jalat paljaina. Kun hän vihdoin tulee metsän laitaan ja näkee Malfoyn kartanon, hän huokaisee helpotuksesta, mutta kääntyy vielä haikeana katsomaan kenkiensä perään.

~~~~~~~~~~

Draco istuu yhä nurmikolla, näkee silmissään tuon ajan. Hän oli niin onnellinen ja viaton, niin.. erilainen kuin nyt. Ennen myrskynharmaat silmät, jotka nykyään ovat enemmänkin kuin haaleaa usvaa, on rajattu vahvalla mustalla, pitkät ripset kaartuvat hennosti. Hän on laiha, kalpean ihon alta erottuvat verisuonet ja luut. Kukaan ei saa tietää, mitä pitkien hiusten ja harmaiden silmien takana on, ei kukaan. Draco kaivaa taskuaan, ottaa tupakka-askin ja kaivaa yhden. Se on huono tapa, kyllä hän sen tietää, ei hän poltakkaan kuin paskoina päivinä. Hän suojaa savuketta toisella kädellään sytyttäessään sen, ja kun tuttu savu leviää keuhkoihin, hän huokaisee. Hän miettii, miksi aikoinaan aloitti polttamisen. Ajatukset siirtyvät mustiin hiuksiin ja vihreisiin silmiin, Harry..

~~~~~~~~~~

Blondi poika kävelee poispäin suuresta salista, laukku heiluen olalla. Se painaa kuin kivi, liikaa aineita, ja niin tyypillistä kuudesluokkalaisille. Kunhan laukku ei taas menisi rikki, niinkuin kävi viikko sitten.. Liikaa toivottu. Tavarat rysähtävät laukun pohjasta lattiaan, Draco huokaisee ja laskee loput laukusta maahan, ja kumartuu keräämään kirjojaan. Mustepullo on rikki, hän kiroaa hiljaa. Noustessaan hän katsahtaa kohti suurta salia, ja kohtaa vihreiden silmien katseen. Potter. Mitä se häntä katsoo? Hän kuitenkin nousee ja kääntää selkänsä pojalle. Askelet vievät hänet luihuisten tyrmiin.

Vihreät silmät seuraavat Dracon puuhia tämän nostellessa kirjojaan lattialta. Pojan mustepullo on särkynyt, Harry huomaa, miettii hetken menisikö auttamaan poikaa. Hän jää kuitenki nojaamaan käytävän seinään, ja jatkaa pojan katselua. Hän ei ehdi kääntää päätään pojan nostaessa harmaat silmänsä häntä kohden. Hän sävähtää heidän katseidensa kohdatessa, muttei katso pois. Hän huomaa Dracon kummastuneen katseen, kun tämä kääntyy ja lähtee harppomaan kohti tyrmiä. Hän katselee vielä hetken mustien tennareiden loittonemista, kunnes huokaa ja kääntyy kohti portaikkoa.

Draco kuiskaa tunnussanan hirviölle tyrmien luona ja astuu hiljaa sisään oleskeluhuoneeseen. Hän kääntyy kohti seinällä riippuvaa peiliä tutkaillakseen itseään. Valkeat hiukset ovat kasvaneet olkapäille, mutta hän ei jaksa leikata niitä. Hän vetää ne ponihännälle niskaansa, ja astelee makuukamariinsa mielessään yksi ainut nimi. Harry Potter. Mikä ihme sitä jätkää vaivaa? Hänen kulmansa kurtistuvat hennosti hänen istuessaan sängylleen. Hän kaivaa laukustaan numerologian kirjan ja alkaa setviä tietään läksyjensä läpi. Draco ei saa nauttia rauhastaa pitkään, ystävät eivät tajua jättää poikaa rauhaan.
"Draco?" Tumman pojan ääni tunkeutuu läpi paraabelien ja yhtälöiden.
"Blaise", poika vastaa nostamatta katsettaan kirjastaan.
"Sä et ole kunnossa..." Dracon viereen istunut poika huokaa. Tummat kädet nappaavat kirjan Dracon käsistä ja sulkevat sen.
"...Taaskaan. Draco, mikä sulla on?" Huolestuneet suklaasilmät katselevat platinablondia mustan otsatukan alta. Vaaleampi kaksikosta pysyy hiljaa.
"Onko joku särkenyt sun sydämen? Ihan totta, Draco, kerro mulle.." Draco nostaa katseensa, harmaat silmät kohtaavat ruskeat.
"Mä en tiedä voinko kertoa.. Jos mä kerron, pelkään, että siitä tulee totta.." Toinen pojista kohottaa kulmaansa.
"No se, että sä olet hiljaa, ei auta mitään", tämä huokaa.
"Hyvä on, hyvä on.. Mä sanon nimen, en mitään muuta, eikä siitä sitten puhuta. OK?" Harmaat silmät katselevat Blaisea varuillaan, vaatien hyväksyntää.
"OK."
"Potter."

Harry istuu sängyllään miettien itsekseen. Tietämättään hän pitelee kädessään samaa kirjaa, kuin toinen poika samalla hetkellä toisella puolella linnaa, hypistelee sen kuluneita sivuja. Hän näkee yhä mielessään Dracon silmät, jotka katsoivat häntä kummaksuen. Hän näkee tämän kauniit, lähes valkoiset hiukset, hennot käd... Hän läimäisee itseään otsaan karkottaen ajatuksen pojasta, ei hän tätä poikaa rakasta..

Musat hiukset valuvat luihuisen otsalle tämän miettiessä ystävänsä sanoja. Hän pyyhkii hiukset silmiltään ja vetää peiton päälleen. Hän ei antaisi Dracon saada Harrya itselleen, Harry olisi Blaisen..

"Potter... Harry?" Hiljainen, hento ääni havahduttaa Harryn tämän kävelessä tyhjällä käytävällä. Hän kääntyy, kohtaa Dracon katseen.
"Mitä?" Harry kysyy, ehkä turhan kylmästi. Draco seisoo hetken hypistellen kynää sormissaan. Hän on päättänyt, hän ei pakene nyt. Silti hän kääntyy, lähtee kävelemään pois. Harry katsoo hölmistyneenä pojan jälkeen. Draco kuitenkin pysähtyy, seisoo jälleen paikoillaan, kääntyy taas ja juoksee. Harry ei ehdi väistää poikaa, kun tämä kietoo kätensä toisen kaulaan.
"Harry.. Mä... rakastan sinua.. Paljon." Sitten Harry näkee taas Dracon selän.
"Draco?" poika pysähtyy toisen kutsuessa tätä.
"Anteeksi, mutta.. Niin.. Sä olet kyllä ihana.. Mutta.. Blaise.. Rakastan. Blaisea.." Harmaissa silmissä syttyy raivo, niiden syvä harmaa muuttuu lähes mustaksi pojan kääntyessä rakastettuaan kohden. Taikasauva puristuu sormissa, hän ei ajattele, ei kuule.
"Avada Kedavra."

~~~~~~~~~~

Draco tumppaa loppuun poltetun savukkeen kiveen vierellään ja nousee. Hän työntää jalkansa tennareihin, sitoo nauhat. Hän lähtee kävelemään kohti pensasaidan aukkoa, astuu läpi kadun ihmisvilinään. Ihmiset eivät huomaa häntä, vaikka hän ilmestyy kadulle lähes tyhjästä. Hän kaivaa Ipodinsa taskun pohjalta ja selvittelee johtoja kävellessään. Napit painuvat korviin, musiikki tulvii aivoihin ja rauhoittaa Dracon. Hän on nyt varma siitä mitä haluaa, tämä on viimeinen kerta kun häneen sattuu, sitten kaikki on ohi. Vihdoin. Hän kävelee muistoissaan linnan käytävien ohi, käytävien, joilla hän tappoi pojan. Tappoi rakastamansa miehen kylmästi, vaikka tämä ei ollut tehnyt mitään muuta pahaa kuin rakastanut toista. Hän katui sen aikaista tempperamenttisuuttaan, katui kovasti. Mutta mitäpä hän sille enää voisi. Hän jatkoi matkaansa kädet taskuissa, katse suunnattuna kadun lätäköihin. Kukaan ei nähnyt ohitse kävelevää hentoa poikaa. Talot hänen ympärillään olivat korkeita, eivät vain tarpeeksi. Eivät siihen, mitä hän tarvitsi. Hän jatkoi hidasta kävelyään eteenpäin, muistikuvien juostessa mielessä kuin karkuun saalistajaa. Hän halusi paeta niitä, piiloutua, ennen kuin jäisi juoksevien saaliiden jalkoihin.
Vihdoin hän on Lontoon slummissa, keskellä kymmenien kerrosten taloja. Hän kokeilee ovia, avaa ensimmäisen joka ei ole lukittu koodeilla. Hän kävelee portaita yhden kerrallaan, ei ota hissiä, vaikka se toimisikin, mitä se ei luultavasti tee. Hän kuulee ulko-oven kolahduksen jäljessään. Kerrokset vaihtuvat, numerot ja ovikylttien nimet sekoittuvat tyhjyyteen pojan mielessä, musiikkiin joka edelleen tulvii Ipodista.

I can't undo what I have done
I can not say what I've said
Can't take it back, it's a little late now
I didn't mean to hurt you, baby
in any way

All I wanna do is walk away
'cause I don't wanna lie to you
Something in your eyes says: "Please, don't go"
but I just wanna walk away
'cause if I stay I'm gonna end up hurting you
And I don't wanna break your heart, baby.


Katu häämöttää alhaalla, kaukana alhaalla. Hän menisi sine, missä Harrykin on, missä se sitten liekin.
"Harry.. Minä rakastan sinua."

Tuuli tarttuu kevyeen poikaan tämän matkalla alas.
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 03:52:49 kirjoittanut Beyond »
"Ei. Se ei mene niin. Huominen tulee ja myrsky raivoaa samalla voimalla, ellei suuremmallakin."
-Tala Sohalia

"Tää rakkaus on tatuoitu muhun, ja tää tatuointi pysyy."

amorgirl

  • Vieras
Vs: 3 Paria Tennareita
« Vastaus #1 : 24.04.2010 23:12:38 »
Oi! olipas ihana, mut surullinen.
Miks se Draco oli Harryn tappanu =(


Ja sit kritiikkiin:

yhen virheen tos lopussa 
luki: kymmenien errosten taloj
pitäskö olla: kymmenien kerrosten taloja?


ihana oli


<3:llä am


Resonanssi

  • ***
  • Viestejä: 1 010
  • Seamus Finnigan + Theodore Nott = <3
Vs: 3 Paria Tennareita
« Vastaus #2 : 25.04.2010 12:04:13 »
niin ihana ehdottomasti :D
jotenki ne tennarit oli niin ihanat, ja kyllä suretti, ku Draco joutui jättämään ne.

vaan ei kai Draco oikeasti käytä jästien tavaroita kuten ipod? ??? kun hän halveksuu jästejä.
surullinen loppu Dracon elämälle :'(
Seamus Finnigan <3 Theodore Nott
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=15036.0

Cirr

  • Hiljaisuus
  • ***
  • Viestejä: 66
Vs: 3 Paria Tennareita
« Vastaus #3 : 29.04.2010 14:17:12 »
amorgirl: Kiitos paljon kehuista =) Korjasin virheen, kiitos senkin bongaamisesta. Kun ei tuota betaa ole, eikä notepad osaa oikein itsekseen noita korjata ^^

Resonanssi
: Käyttäähän Draco tennareitakin =)
Ja ihmisethän voi muuttua =3
"Ei. Se ei mene niin. Huominen tulee ja myrsky raivoaa samalla voimalla, ellei suuremmallakin."
-Tala Sohalia

"Tää rakkaus on tatuoitu muhun, ja tää tatuointi pysyy."