Kirjoittaja: Minä Hardi!
Beta:
Janskuu (kiitos sulle <3
)
Ikäraja: Sallittu
Fandom: Liisa Ihmemaassa
Paritus: Hatuntekijä/Liisa
Vastuuvapaus: En siis omista näitä henkilöitä ollenkaan. Oikea omistaja kaiketi on Liisa Ihmemaassa -kirjoittaja, mutta itse kuvittelin nämä sen elokuvan hahmoiksi... Mutta en omista ollenkaan! Eikä tän ole tarkoitus olla mitenkään rahallista tuottavaa, kirjoitin ihan omaksi ilokseni.
Kirjoittajalta: Tervehdys teille siis! Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni tällä nimimerkillä. Kyseinen oli tarkoitus tulla ystävänpäiväksi, mutta koska tuli erinäisiä esteitä, niin pakko nyt laittaa vähän aikaisemmin.
Toivottavasti kuitenkin nautitte tästä pienoisesta teoksesta ja vaikka kommentillakin voi heittää!
___________________
Ote hullun Hatuntekijän päiväkirjasta 6.2.Voi hatut sentään! Olenhan minä rakas Päiväkirja kertonut sinulle, mikä minun elämässäni pimentää auringon? No, jollet muista se on yksinkertaisesti rakkaus. Olen vain totaalisen rakastunut Liisaan enkä tiedä miten kertoisin sen. Olisiko runo hyvä, tai kortti? Tai kortti jossa on runo? Voi auttakaa minua. Ystävänpäivänä Amor on kaiketi valmiina ampumaan enemmän nuolia, joten minulla on aikaa vielä 8 päivää! KAHDEKSAN PÄIVÄÄ voi herran jestas. Mutta nyt minun pitää oikeasti mennä. Teekutsut alkavat taas. Saimme tietää Liisalta, että kaikilla on syntymäpäivä, joten emme vietä nyt syntymättömyyspäivää, vaan Kanin ikiomaa syntymäpäivää! Muistathan hänet? Otan sinut taas esiin, kun keksin jotain, josta voisi olla hyötyä.
Ote hullun Hatuntekijän päiväkirjasta 7.2.Kuningattaren silkkipytyt lentäkööt! Minä keksin sen, keksin sen! Keksin sen eilisillä kutsuilla (ne olivat tylsät), kun katselin Kanin hajonnutta silkkipyttyä (aika hassua, että Kuningattarellakin on sellainen). Hän pyysi minua korjaamaan sen ja siitä sainkin idean; teen Liisalle oman uniikin hattunsa! Hän varmasti ilahtuu siitä.
Tässä on vain pienoinen ongelma. Minun pitäisi myös tehdä siitä ikään kuin rakkaudentunnustus. Kuinka tehdä hatusta tunteita kuvaava? Minun pitäisi ostaa kankaita ja tarvikkeita ja sovitella ja tehdä monia eri luonnoksia ennen kuin siitä tulee lopullinen versio, jonka annan Ystävänpäivänä Liisalle. Olisikohan punainen väri sopiva? Ei… sitä käytetään aina! Hmm… Ilmoitathan Päiväkirjani, jos keksit jotain, josta olisi hyötyä? Tokihan sinusta on muutenkin hyötyä, kun jaksat kuunnella minun selostustani, mutta olisi kiva kuulla sinun joskus puhuvankin.
Kaalimadolla on puhuva Päiväkirja, mutten ole varma oletko sinä sellainen. Mutta älä huolehdi, en kaipaa puhuvaa Päiväkirjaa vaan Liisan. Olipa imelää… olenkohan sittenkään niin hullu?
Ote hullun Hatuntekijän päiväkirjasta 9.2.Kiire jo on, kiire jo on! Et uskokaan kuinka paljon nauran täällä. Olen fiksu! En käytä sydämiä hatussani. Tai eihän se minun hattuni ole, kun se tulee Liisalle. Vai onko se minun hattuni? Jos annan sen Liisalle, se siirtyy hänen omistukseen, joten onko se meidän yhteistä omaisuutta? No, ei sillä väliä. Minun pitäisi jo tehdä hattua, mutta en ole tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Vieläkin vain katselen hermostuneena kaavioita ja heitän roskiin kaiken. Saankohan valmiiksi edes mitään hattua? Mitä jos siitä tulee vain pelkkä kangaskasa ilman muotoa? Voi säkkikankaat sentään! Joku tulee ovelle, odota hetki tyynyn alla. Äläkä sano mitään, jos satutkin olemaan puhuva Päiväkirja!
…
Anteeksi Päiväkirjani, Liisa tuli kylään. Ja täten ilmoitan, etten tee mitään hatun rumilustakaan enää Liisalle! Hän itki kuinka vaikeaa on tunnustaa tunteitansa. Eikö hän näe minua? Vai olenko liian hullu hänelle? Huomenna aion mennä Rakkaudettomiin juhliin! Samat kuin teekutsut, mutta ei sanaakaan rakkaudesta. Hyvä näin!
Mutta onko tämä sitten luovuttamista? Jollen taistele hänen takiansa, jota minä oikeasti rakastan. Vai rakastanko? Ehkä minun olisi parempi mennä Kaalimadolle juttelemaan. Hän on niin fiksu, että jopa minunkin juttuni kuulostavat fiksuilta. Kerron huomenna, mitä teen. Odota minua, Päiväkirja.
Ote hullun Hatuntekijän päiväkirjasta 10.2.Kävin puhumassa Kaalimadolle. Jaarittelin tunti tolkulla tästä hullusta (eikö olekin hullua!) tilanteesta. Ja arvaa mitä hän antoi minulle vastaukseksi? Hän vain sanoi:
”Jos rakastat et saa pelätä. Mutta jos pelkäät, sinun pitää voittaa pelkosi.”
Olipa tyhjentävä vastaus kerta kaikkiaan! Tämän mukaan minun kai pitäisi antaa vain mennä? Kiitos sinulle Päiväkirja. Onpa hyvä, kun on joku noinkin mainio kuuntelija kuin sinä. Ymmärrät täydellisesti minun ajatukseni!
Olen myös tullut hulluudesta järkisyteen. Vai olenko? No, kirjoitan lisää sitten kun ehdin, Päiväkirjani. Menen nyt tekemään suoraan sydämestäni hattua sydämeni valitulle. Eikö ollutkin hauskaa? Tai ehkä sittenkin menen juomaan rauhoittavaa ja sitten vasta nukkumaan. Kuitenkin, öitä Päiväkirja!
Ote hullun Hatuntekijän päiväkirjasta 12.2.Olen tehnyt paljon. Olen saanut valmiiksi hatun rakenteen, tosin olen työskennellyt yötä myöten (unohtamatta päiväsaikaa), että saisin tuon kokoon. Et varmaan uskokaan, että olen jättänyt jopa teekutsut pois! Mutta paras on uskoa, olen vain ahertanut tässä. Kirjoitin nyt sinullekin. Ehkä voisit ehdottaa minulle koristeita, joita hattuun laittaisin.
Ajattelin laittaa ruskea ison sulan ja sen rinnalle limenvihreän sulan. Arvaatko mitä ne edustaa? Ne edustavat silmiä, silmien väriä. Silmistähän se totuus ja kauneus näkyy. Vai oliko se järki? No, ei jatketa siitä. Ajattelin myös laittaa paljetteja, mutta onko se liian tyttömäistä? Vai pitäisikö laittaa sittenkin mantelinpähkinöitä? Ripotellen niitä hatun päälle kuin lumisateena? Ehkä pistaasipähkinät olisivat kivemman näköisiä… tai jos laitankin molempia? Lisäksi voisin ommella koristesaumoja vihreällä sekä ruskealla. Tosin tähän tarvitsee myös punaista. Hmm…
Kiitos Päiväkirja taas ainutlaatuisista ideoista. Jatka sitä omaa teehetkeäsi, menen nyt valmistamaan hattuani (tarkoitan Liisan hattua) loppuun.
Ote hullun Hatuntekijän päiväkirjasta 13.2.Huomenna on se suuri päivä jolloin otetaan hulluista mittaa! Kyllä se Liisan kosija saa kuulla kunniansa! Minun hattuni voittakoon Liisan sydämen, eikö niin? En vain tiedä, mitä laittaisin hattuun lopuksi. En halua sydämiä, se olisi jo liian paljastavaa. Jollei Liisa tykkäisi minusta niin sydämet olisivat liikaa. En halua jossitella, se kuuluu järkeville ihmisille. En halua olla järkevä! On vaan niin helpompaa olla hullu ja sekopää. Onko sekopää ja hullu sama asia? No, siitä pitää kysyä nähtävästi Kaalimadolta myöhemmin.
Hattuni väri on sinapinkeltainen. Herkullista! Kerroin varmaankin sinulle sinappikesteistäni, jotka pidin viimevuonna? Ne olivat hulluimmat ikinä!
Ehkä minä menen kuitenkin jo nyt nukkumaan, jotta pääsen huomenna ylös siistiytymään aikaisin! Suloisia unia, Päiväkirjani.
Ote hullun Hatuntekijän päiväkirjasta 14.2.Tässä tämä päivä nyt on! Otan vain hattuni mukaan ja se on sitten menoa. Toivottavasti Liisa on tavatessamme yksin, enhän minä muuten voi häntä hurmata! Toivota onnea, että kaikki menee hyvin. Olenkohan sittenkin vain liian hullu Liisalle? Ehkä minun pitäisi olla menemättä… Huokaus. Kaipa minä sinne sitten lähden kun kerran hattukin on valmis.
Ote hullun Hatuntekijän päiväkirjalta 14.2.Vihdoinkin hän lähti. Hatuntekijä on kyllä hellyttävä useimmiten, mutta juuri nyt en vain kerta kaikkiaan jaksa tuota yhtenäistä hömpötystä jostain Liisasta. Tokihan Liisa on ihan nätti ja kiva tyttö, mutta minun sieluni halajaa Kaalimadon päiväkirjan luokse. Siltä saa jotain voimaa ja fiksuutta, joka pahasti näyttää surkastuvat hullun Hatuntekijän luona. Onneksi tämä ystävänpäivä sentään koitti! Muuten en olisi selvinnyt puhumattomuuslupauksestani, vaan olisin alkanut raivota hänelle tuosta huopaamisesta edestakaisin.
Kuitenkin, tuolla se minun kirjoittajani punastelee syvästi, taisivat pienen pusunkin antaa. Voi tuota nuorta rakkautta! Nyt minä itse kirjoitan itseeni hyvästi, tai ainakin näkemiin. Kaalimadon päiväkirjan ei parane antaa odotella!
____________________
Nyt kommenttia, kiitos!
Älkääkä syökö!
