Oi. Mitä täältä löytyikään, tällaista kivaa tekstiä, jota kukaan ei ole vielä edes kommentoinut. Pääset viimeiseksi osaseksi Kommentticocktailiini, voin sanoa pitäneeni tästä aika lailla kovasti.
En ole mitenkään hirvittävän paljon ennen lukenutkaan puhdasverisistä. Ei sillä, etteikö aihe olisi kiinnostava, sehän on, jotenkin en vain ole tullut tarttuneeksi tähän. Ja no, en viime aikoina Potter-ficcejäkään ihan erityisen kamalan paljon ole lukenut tai varsinkaan kommentoinut, ehkä tämän myötä voisi aktivistua tässäkin hommassa. Eli eli, aihe oli minulle kohtuullisen uusi, osittain varmasti sen johdosta tavattoman mielenkiintoinen - enkä kyllä tunne pettyneeni!
Olit minusta tässä onnistunut kuvaamaan puhdasveristen maailmaa tarkkoine sääntöineen ja malleineen aika hyvin. Lähellä sitä tulkintaa, joka minulla itselläni on, vaikken siis olekaan sen kummemmin puhdasverisiin perehtynyt. Mutta minusta tämä kuvaus oli toimiva, kahleet, auktoriteetit, todellisten tunteiden piilottaminen. Se, miten teeskenneltyä kaikki on, ulkopuolelle täytyy olla tietynlainen, muottiin sopiva ja tehdä, mitä odotetaan. Että omaa valinnanvaraa ei oikeastaan ole, tai sitten vanhempia ja odotuksia vastaan ei uskalla edes nousta.
Tykkäsin päähenkilöstäsi. Siitä, että hän ei ollut kukaan valmiista hahmoista, vain tällainen nimetön ja kasvoton tyttö. Vai olitko kenties ajatellut tähän jonkun? Enhän minä tiedä, ehkä. Hänen persoonallisuutensa vaikutti minusta aika kiintoisalta, vapautta haluavalta, vähän runotyttömäiseltäkin. Varsinkin intiaanitunikasta ja aamukasteesta puhuttaessa, mitkä muuten oli aika ihania yksityiskohtia, hih. Vähän aikaa mietin, ketä hahmoa hän muistuttaisi ja ajattelin pienen hetken ajan Astoriaa: minulle hän on vähän tällainen kahlittu mutta vapautta kaipaava. Vaikka tummat hiukset eivät sovikaan kuvaan, mutta no. Minusta oli kuitenkin hyvällä tavalla erilaista, että jätit hahmon lopulta lukijan tulkittavaksi ja tuntemattomaksi. Ja taisin pitää tästä hahmosta saamastani mielikuvasta.
Ja kirjoituksesi! Pidin siitäkin aika kovasti. Ihanan helppolukuista ja kevyesti eteenpäin kulkevaa, sujuvaa, soljuvaa, nättiä. Sellaista vaivattoman oloista. Ja minun korvaani ja silmääni miellyttäviä kuvauksia ja lauseita sieltä löytyi, yksityiskohtia, vaikka mitä. En osaa sanoa oikein kuin että hienoa, juuri minua miellyttävää tekstiä kirjoitat.
Kun vapaus oli kahlittu ja hänet häkkiin pakotettu (olkoonkin kultaiset kalterit, hän ei välittänyt), kaikki menetti merkityksensä ja päivät olivat pimeämpiä kuin yöt.
Jostakin syystä tämä kohta jäi eniten mieleeni ihan heti yhdellä kerralla ja nousi varmaankin suosikikseni. Ihastuin kultaisiin kaltereihin ja no, häkit ovat muutenkin hienoja ja klassisia symboleja kahlittuna olemiselle, ne miellyttävät minua melkein ihan missä ja milloin vain. Ei kyllä ollut mitenkään yksiselitteisen helppoa metsästää suosikkikohtaa tästä, löysin monia hyvältä kuulostavia kuvauksia ja lauseita, joissa tuntui olevan erityisen selkeä idea.
Koska en lukenut alkutietoja ennen ficciä, loppu pääsi vähän yllättämään. En tiedä, kai vain oletin jonkinlaista jatkuvuutta, tilanteen hyväksymistä, hiljaista kapinaa tekemättä mitään oikeaa suurta, mutta no, tämä ratkaisu oikeastaan taisi toimia. Ficci ei sen ansiosta jäänyt ihan pelkäksi tunnelmoinniksi. Muutenkin aviomiesjuttu tässä oli aika kiehtova, sillä tavalla, että yleensä miellän nämä puhdasveriavioliitotkin suhteellisen tasa-arvoisiksi. Mutta ottaen huomioon sen ja päähenkilön synkkyyden itsemurha loppuratkaisuna ei ole ehkä ollenkaan kaukaahaettu. Ja ollaanhan nyt Pimeyden voimissa, joten joo.
Jos ei ihmeellisesti vielä ole tullut selväksi: tämä oli kokonaisuudessaan minusta kiva. Oikeinkin kiva. Kiitos!