Kirjoittaja Aihe: Huono paimen, joka sutta rakastaa, S  (Luettu 2541 kertaa)

raitakarkki

  • mrs. Finnigan
  • ***
  • Viestejä: 1 199
Huono paimen, joka sutta rakastaa, S
« : 06.01.2010 15:15:24 »
Nimi: Huono paimen, joka sutta rakastaa
Kirjoittaja: raitakarkki
Oikolukija: Pops ♥
Ikäraja: S
Paritus: Seamus/Pansy
Tyylilajit: romance, ehkä pientä angstinvireyttä
Tiivistelmä: Suhteet eivät ole samanlaisia rohkelikoille ja luihuisille.

A/N: Osallistuu aakkoshaasteeseen, sananlaskuhaasteeseen (lausenaa juurikin tuo huono paimen, joka sutta rakastaa) sekä sataseen, 45: Kuu.


Pansy Parkinson on niitä ihmisiä, jotka pystyvät kiinnittämään huomion itseensä milloin vain tahtovat. Hän puhuu kovaäänisesti, nauraa ja järjestää kohtauksia. Hän nauttii, kun tietää hänestä puhuttavan ja häntä ajateltavan, oli puheiden sävy sitten negatiivinen tai positiivinen.
Siksi kai ihastuinkin häneen alun perin.
Sen piti pysyä salassa, luihuiset eivät kertoneet kumppaneistaan julkisesti. Julkisesti tarkoitti sitä, että tällä kertaa koko koulu ei saisi tietää, mutta heidän oleskeluhuoneessaan siitä kerskailtaisiin ja sille naurettaisiin, arvosteltaisiinkin. Tiesin sen, vaikka halusin olla kuin asiaa ei olisikaan. Aika Pansyn kanssa oli kaikkea mitä olin hakenut, hän sai aikaan tietyn jännittävyyden ja vaarallisuuden tunteen, illat ja yöt hänen kanssaan olivat kerta kaikkisen upeita ja hänen näkemisensä sai minut värähtämään.

”Mitä sitten, vaikka olisinkin?” hän oli kuitannut ja virnistänyt, kun olin kysynyt onko hän ollut muiden rohkelikkojen kanssa. Näin jälkikäteen tunnen itseni erittäin idiootiksi – tietenkin hän on ollut. Suhteet eivät ole samanlaisia rohkelikoille ja luihuisille. Jos meillä on periaate, että toisen entiseen tyttöystävään ei kosketa, luihuiset kokevat sen haasteena. Heille on yhdentekevää mitä heidän entiset kumppaninsa tekevät ja vaikka oloni oli kieltämättä erittäin hyväksikäytetty, peitin sen tunteen ajattelemalla Pansya ja muistelemalla hetkiä hänen kanssaan.

Kaikki ne hetket kun hiivimme piiloon muilta saivat sydämeni hypähtelemään, aina kun Pansy ehdotti jotain uutta ja erikoista paikkaa tapaamisille tuntui, että halkeaisin siitä kaikesta onnellisuuden ja jännittävyyden tunteesta. Toisaalta pelkäsin koko ajan, että kiinnyn häneen liikaa. Ehkä olin jo kiintynytkin. Halusin liittyä muiden luihuisten seuraan, kun he melusivat aamiaisella tai pitivät hauskaa ekaluokkalaisten kustannuksella. Halusin nauraa heidän mukanaan ja pitää Pansya kädestä, hymyillä hänelle ja huutaa koko maailmalle, että minä rakastan Pansya. Eli jos rakastaminen on kiintymistä, toden totta, olen kiintynyt siihen tyttöön liikaa.

Koska luihuiset nyt ovat luonteeltaan mitä ovat, he eivät voi näyttää itseään kulkemassa ilman seurustelukumppania. Tietyistä syistä en siis voi näyttäytyä Pansyn kanssa, mutta hän haluaa jonkun rinnalleen silloin, kun minä olen estynyt. Niinpä hän suutelee häpeilemättä jokaista ystäväänsä, Dracoa, Blaisea, Theoa... Daphneakin. Se riipaisee ja palauttaa hetkeksi mieleeni sen, etten ole hänelle muuta kuin yksi juttu muiden joukossa. Haluaisin olla niin paljon enemmän.

Pansy ei kuitenkaan päästänyt minua irti. Suhteemme oli jatkunut jo parisen kuukautta ja vaikken tiennytkään, kuinka kauan luihuiset ylipäätään jatkoivat suhteitaan, ajattelin sen olevan kauan. Pansy antoi selvästi ymmärtää, että en todellakaan merkinnyt hänelle paljoakaan. Mutta silti jokin pilke hänen silmiensä takansa, jokin hänen puheessaan kieli jostain muusta, jostain suuremmasta ja palavammasta tunteesta. Hän peitteli sitä, tietenkin, mutta toivoin, että se vielä johtaisi johonkin. Pansy saisi rohkeutta, ilmoittaisi kaikille seurustelevansa minun kanssani, eikä hänen koskaan enää tarvitsisi vaihtaa sylkeä Dracon kanssa ennen tuntien alkua.
Halusin kertoa hänelle, että rakastan häntä, tietenkin. Mutta minua pelotti. Mitä jos Pansy ahdistuu, jättää minut heti? Onko kukaan edes rakastanut häntä koskaan?

Eräänä iltana istuimme tähtitornissa, katsoimme tähtiä sekä kuuta, joka oli epätävallisen iso sinä iltana. Hetki tuntui olevan sopiva puhumiseen, mutta minulta meni ainakin kymmenen minuuttia siihen, että keräsin rohkeutta. Pansy huomasi sen.
”Pansy, olen miettinyt”, aloitin, mutta tyttö nosti pitkän sormensa huulieni eteen. Vaikenin ja hetken ilmassa leijui vain kesken jäänyt lauseeni ja sen aiheuttama vaivaantuneisuus. Kuu valaisi Pansyn kasvot, muovaten niistä kalpeat ja sirot, kuin ylpeällä prinsessalla. Tiesin, mitä hän aikoi sanoa.
”Minäkin olen miettinyt”, aloitti hän yhtäkkiä, ”olen miettinyt kaikkea sitä, mitä olen sinun kanssasi. Ja se on toden totta erilaista, se on jotain aitoa. Sen vuoksi emme voi jatkaa”, sanoi Pansy ja nosti katseensa nyt minuun, ja näin miten hän taisteli kyyneliä vastaan. Yritin sanoa jotain, kakistella vastauksen suustani, mutta siitä ei tullut mitään. Toivoin, että Pansy olisi jotakin muuta kuin luihuinen. Laskin käteni hänen olalleen, mutta hän huitaisi sen pois.
”Luotin siihen, että ymmärrät”, tyttö sanoi ja nojautui lähemmäs minua, kuin suudellakseen.
”Olet liian hyvä minulle Seamus”, hän kuitenkin kuiskasi vain millien päässä kasvoistani.
”Minä rakastan sinua”, sanoin ja vetäydyin irti Pansysta, ”tulen aina rakastamaan.”
Tyttö tuijotti minua, halusi pyytää anteeksi muttei pystynyt. Hän katsoi minua ensi kertaa surullisena ja vaikka kuinka olisin halunnut tarrata häneen enkä päästää menemään, minun oli pakko. Seisoimme vielä hetken vaiti, kunnes Pansy kääntyi kannoillaan ja käveli kepein askelin tähtitornin portaisiin. Näin hänestä vain tummat ääriviivat, kunnes hän lopulta katosi näkyvistä.
Katsoessani ulos täysikuu näytti pienemmältä mitä se oli hetki sitten ollut.
« Viimeksi muokattu: 21.06.2011 21:18:13 kirjoittanut raitakarkki »
in the bleak midwinter

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 082
  • Peace & Love
Vs: Huono paimen, joka sutta rakastaa
« Vastaus #1 : 06.01.2010 18:13:17 »
Tämä oli kerrassaan mielenkiintoinen ficci, nautin aika tavalla tämän lukemisesta. Se on nin harvinaista löytää ficci jossa Pansylla tai Seamuksella on suurta osaa, varsinkaan Pansylla, jolla ei tunnu olevan juuri minkäänlaista sijaa missään. Mielenkiintoista lukea vähän syvempää pohdintaa Pansysta ja siitä miten erilaiset ihmiset todella saattavat rakastua toisiinsa.

Muutenkin yleensä kun ihan mitä tahansa lukee, niin kiltit tytöt rakastuu renttuihin, niin tässä oli jotenkin hauskan tuoreesti että kiltti poika rakastuu "huonompaan" naiseen. Uutta näkökulmaa ja tureempi fiilis, siksi tätä olikin niin kiva lukea. Sitä sitten vähän ihmettelin että sidoit Pansyn käyttäytymisen niin tiiviisti luihuisena olemiseen, kun ainakin allekirjoittaneen mielestä nyt luihuisten yleisiin luonteenpiirteisiin kuuluu lähinnä vain kunnianhimoisuus ja määrätietoisuus yms, eikä niinkään kaikista muista poikkeavat käsitykset rakkaudesta sun muusta, mutta se nyt on sinun näkemykseni niin ei siinä mitään. Sanoinpahan nyt vain mitä tuossa lukiessa itse mietin.

Niin, ja loppu, tuo kuinka Pansy jätti Seamuksen, vasinkin tuo "Olet minulle liian hyvä" tuntui ehkä hivenen turhan tyypilliseltä ratkaisulta, mutta ei mitenkään häiritsevässä määrin.

Näin lopuksi voin sanoa että kyseessä oli todella lukemisen arvoinen ficci, oli nautinto tutustua tähän. Kiitos.

T: jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Huono paimen, joka sutta rakastaa
« Vastaus #2 : 08.01.2010 01:13:09 »
Tunnen itseni todella hemmotelluksi, koska tämä on neljäs Pansy-ficcini tälle päivälle. Ja olen nauttinut jokaisesta.

Pansy/Seamus, siinäpä vasta rarea. Rakastan rarea ja kirjoitankin sitä mielelläni, varsinkin Pansysta, mutta eipä ole minulle koskaan tullut mieleen, että Seamuskin on olemassa. Ehkä se johtuu hetistä. Mutta kuitenkin, mielenkiintoinen paritus. Tykkäsin siitä, kuinka teit näistä kahdesta erilaiset ja pidit heidät siitä huolimatta yhdessä. Seamuksessa on tyypillisiä ensirakkauden piirteitä, toisen huonot puolet huitaistaan pois. Hihittelin hieman Pansylle ja monille kumppaneille, hauskaa ajatella, että luihuiset jakaisivat jotain keskenään.

Tykkäsin tästä, vaikka tuo keskustelu tähtitornissa oli ehkä hieman turhan kliseinen minun makuuni. Pansyn sanat  olivat toki jo arvattavissa, mutta oli kuitenkin kivaa, ettet kirjoittanut yhtäkkiä onnellista loppua, jossa Pansy yhtäkkiä muuttaa itsensä aivan totaalisesti.

Kirjoita lisää Pansysta!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Resonanssi

  • ***
  • Viestejä: 1 010
  • Seamus Finnigan + Theodore Nott = <3
Vs: Huono paimen, joka sutta rakastaa
« Vastaus #3 : 30.04.2010 18:10:44 »
yhyy, aivan yhtä ihana kuin ne muutkin, jes :D

jännä paritus, tähän ei varmaan ikinä muuten törmää.

joo, rakentava lähti Tylypahkaan Seamusia tapaamaan ;D
Seamus Finnigan <3 Theodore Nott
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=15036.0

raitakarkki

  • mrs. Finnigan
  • ***
  • Viestejä: 1 199
Vs: Huono paimen, joka sutta rakastaa
« Vastaus #4 : 30.04.2010 19:45:42 »
(nyt vasta huomasin että joskus aika kauan sitten on tullu kommentteja, jei)

Kiitos hirveesti kaikille kommentoijille, ootte ihania! ♥ Tää saa mut kirjoittamaan lisää ja tekemään erilaisiakin loppuratkaisuja, kommentit vaikuttaa siihen miten tarkastelen tätä fikkiä ja nyt tiedän mitä voin ens kerralla parantaa (:
in the bleak midwinter

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 515
Vs: Huono paimen, joka sutta rakastaa
« Vastaus #5 : 11.06.2010 23:16:34 »
Ensinnäkin, harvinaisen (kirjaimellisesti) mielenkiintoinen paritus! Seamus jää minusta hahmona vähän etäiseksi, kun häntä kuvataan vain sen kautta, miten hän rakastaa Pansya. Pansyn taas olet kuvannut minusta oikein hienosti, hän vaikuttaa vahvalta ja itsevarmalta nuorelta naiselta sen koomisen kiljukaulan sijaan, jona hänet kirjoissa esitetään.

Tykkäsin kovasti ficin asetelmasta, siitä, miten Seamus on riippuvainen Pansysta ja miten Pansy yrittää parhaansa mukaan olla tuntematta samoin. Minulle tulee tästä joku leffa/kirja mieleen, ehkä 500 days of summer? No joo, asiaan. Traagiset rakkaustarinat ovat ihania!

Loppu oli mielestäni samaan aikaan sekä hieno että pliisu. :---D Tykkäsin Pansyn päätöksestä, päinvastainen ei olisi mielestäni sopinut ficciin alkuunkaan. Tuo hieman turhan kliseinen "mä en oo tarpeex hyvä sulle" -lässytys kuitenkin hieman vesitti lopun tehokkuutta.

Tykkään muuten tosi paljon sun kirjoitustyylistä, vaikka en oikein osaakaan eritellä, että mikä siinä on niin miellyttävää. :---D Ihana ficci, kiitos! <3

her shaking shaking
glittering bones

Sorry

  • ***
  • Viestejä: 106
  • loveable
Vs: Huono paimen, joka sutta rakastaa
« Vastaus #6 : 12.06.2010 22:59:53 »
En ole lukenut Pansysta kertovia ficcejä montakaan, ja tämä on ehkä ensimmäinen fic jonka luen tällä parituksella. Ja huomasin, että en todellakaan tuhlannut aikaani, tämä on hyvä! o;
   
Pansy on mielenkiintoinen hahmo. Hän esittää tässä ficissä että hän ei takerru kehenkään, ei tarvitse ketään. Mutta kuitenkin, tämä juttu Seamuksen kanssa, oli vakavaa. Ei mitään leikkiä toisen tunteilla. Se  tässä olikin hienoa.

Seamus taas, tuollainen pieni naapurinpoika, josta on jännittävää, kun vaarallinen tyttö haluaa olla hänen kanssaan ja keksiä heille Seamusta. :c <3

Mutta, mä pidin tästä, ja voit olla varma, että tulevaisuudessa luen enemmänkin näitä Pansy-ficcejä tämän jälkeen.

Kiitos paljon! <; <3

~S


my breath is your breath