Kuvan kaunis poika (S, draama, Scorpius) (5/7)

[Winga]

Kirjustaja: Winga
Ikäraja: sallittu
Tyylilaji: No draama ja ehkä pikkunen söpöstely
Hahmot: No, pääosassa Scorpius
Vastuuvapaus: Men omista mitään hahmoi. Okei, omistan. Mut kaikki, mitä tunnistatte Row'n omaksi, on Row'n.
Varoitukset: En usko olevan mitään. Paitsi no, slash?
Tarinasta: Kuvassa hymyilee poika, mutta kenenkään ei ole tarkoitus tietää.
Haluan vain sanoa, että: tämä tarina osallistuu Spurttiraapalehaasteeseen, ja tulee näillä näkymin sisältämään sen seitsemän raapaletta, joita julkaistaan yksi päivässä sunnuntaihin asti.
Sen lisäksi tämä osallistuu Aakkoshaasteeseen (K:lla) sekä FF100:an (61. Talvi)
Pitemmittä puheitta: maanantain raapale sanasta helmi

Kuvan kaunis poika

”Sinä olet minun helmeni”, poika mutisi tuijottaessaan edessään olevaa valokuvaa. ”Helmeni, jota en voi saada.” Pimeässä huoneessa hän makasi sängyllä ja käänsi katseensa seinään. ”Joskus unelmat voisivat vain tulla toteen”, hän huokaisi ja sävähti huomatessaan toisella sängyllä jonkun.

”Hei”, hahmo vastasi. ”Älä pelkää. Olen pahoillani, että kuuntelin, mutten viitsinyt häiritäkään saati että olisin pois lähtenyt.”

”Voi ei”, poika kuiskasi. ”Voi ei, voi ei, voiei!” Äkkiä hän sujautti kuvan tyynyn alle ja sulkeutui sänkynsä pimeyteen eikä hahmo tiennyt, mitä tästä olisi ajatellut.

Koska sängystä ei kuulunut muuta kuin pakokauhuista hengitystä, toisella sängyllä istunut hahmo nousi ja lähti ihmetellen mitä oli tapahtunut.

[Winga]

A/N: tässä toinen raapale: ti talvi


Oli aamu. Poika heräsi ensimmäisiin valonsäteisiin ja huomasi lumihiutaleiden leijailevan ikkunassa.

”Herää jo, Scorpius!” hänen ystävänsä huusi. ”Tahdon mennä ulos lukemaan ja tiedän, että sinäkin tahdot. Tai no, en usko, että menisit lukemaan, mutta joka tapauksessa. Mennään syömään.”

Scorpius naurahti Thomasin innokkuudelle mutta nousi kuitenkin ylös sängystä. Hän mietti edellisiltaa ja toivoi vain kuvitelleensa koko kohtauksen (vaikkakin jos hän ei ollut, ei se olisi ihme, sillä olihan huone toisenkin pojan huone). Hän käveli hymyillen kunnes tuli toisen sängyn kohdalle.

”Hei. Miten sinulla menee?”

Scorpius kalpeni ja kykeni vastaamaan vain: ”Hei, ihan hyvin.” Nopeasti hän käveli huoneesta seuraten Thomasia suureen saliin.

[Winga]

A/N: Kolmas osa; ke kirja


Kirja oli avoinna Thomasin edessä ja Scorpius tuijotteli taivasta. Lumisade oli lakannut ja hän mietti, tekisikö lumiukon. Thomasia hän ei kirjan äärestä saisi, eivätkä lumipallotkaan osuisi tähän, sillä tämä oli mestari suojausloitsuissa.

”Thomas, jäätkö sinä lukemaan, jos menen tekemään lumiukkoa?” Scorpius kuitenkin kysyi.

Thomas ei edes kuullut kysymystä ja huokaisten Scorpius nousi. Hänen takaraivoonsa osui tarkkaan tähdätty lumipallo ja sen sisältä ilmestyi lappu.

'Kyllä minä kuulin, mitä sinä sanoit. Ja minä näin sen kuvankin. Minä tahdon jutella sinun kanssasi. Ihan kahdestaan. Lounaan jälkeen järven luona.'

Scorpius katsoi ympärilleen, muttei nähnyt lähettäjää. Hän tiesi kuitenkin, että menisi tapaamaan tätä. Tahtoihan hän.

[Winga]

A/N: Tässä seuraavat kaksi, sekä torstai ja järvi että perjantai ja kalpea. Asteriskien kohdalla vaihtuu


Scorpius istui löytämänsä kannon päällä ja katseli kaunista jäistä järveä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, poskensa punakat ja ilme vakava. Pian hän kuuli takaansa askelia ja kääntyi kohtaamaan tulijan.

”Sinä”, Scorpius huokaisi yllättyneenä. ”Mutta minä luulin--”

James heilautti kättään. ”Minä tiedän mitä sinä luulit. Ei, hän ei tiedä. Minä se siellä eilen olin. Monijuomalientä ja näkymättömyysviitta.”

”Mutta--”

”Odota nyt vähän”, James naurahti. ”Minä olin arvannut. Tahdoin vain varmistua asiasta. Lähinnä kai siksi olin siellä, että tiedän pikkuveljeni pitävän sinusta. Minä tahdoin selvittää, miten parhaiten suojella häntä. Ja nyt minusta tuntuu, että paras tapa suojella on varmistaa, ettet tee mitään pahaa hänelle.”

**

”Sinä olit arvannut. Mutta--”, Scorpius sanoi kalveten entisestään.

”Mutta minähän en koskaan sellaisia huomaa? Vai mutta miten?”

Scorpius tuijotti Jamesia. ”Lähinnä mutta miten. En minä sinun huomiokyvystäsi mitään tiedä. Enhän minä sinua tunne.”

”Ai”, James naurahti. ”Ajattelin vain... Joka tapauksessa, sinähän sen ystävänpäiväkortin lähetit?” Scorpius nyökkäsi. ”Niin, tunnistin käsialasi sentään.”

”Mut--”

”Alilla on jostain syystä sinun tekemiäsi muistiinpanoja.”

”Aivan, niin, ne. Mutta tuohonko perustit päätelmäsi?” Scorpius kysyi.

”Oikeastaan – kyllä. Mutta olen sentään oikeassa, kuva ja sanasi todistivat sen. Vai väitätkö muuta?” James kysyi.

”En, en väitä. Ja minulla on suostumuksesi. Ehkä lähden puhumaan Alille”, Scorpius sanoi ja kääntyi kohti koulua.