Nimi: Paljonpuhuvat sormet
Hahmot: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: hieman humalaista fluffya
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa lainatessani hänen keksimiään hahmojaan.
Yhteenveto: Sormet puhuvat joskus tarkempaa kieltä kuin mitkään sanat. Keski-ikäiset Harry ja Draco baarissa uuden edessä.
Kirjoittajalta: Tämä ficlet osallistuu haasteisiin
fluffy10 #4 ja
FFF1000 sanalla tequila. Ja voi apua, ei ole helppo kirjoittaa H/D:ta yli puolen vuoden tauon jälkeen.
Paljonpuhuvat sormet
Harry ei ollut tiennyt mitä oli odottanut, kun oli lupautunut Dracon seuraksi baariin istumaan iltaa. Olivathan he jo useamman vuoden olleet puheväleissä ja tehneet työtäkin yhdessä, ministeriön leivissä kun olivat. Draco oli ehtinyt kipata kurkustaan alas jo yhden juoman, mutta melko ärhäkän sellaisen. Tequilaa.
”Harry, istu alas”, Draco pyysi ja melkein saman tien heidän edessään olivat uudet juoma-annokset. Draco nautti toisen juomansa samantien Harryn tuijottaessa. Harry ei ollut useaan kuukauteen juonut mitään niin väkevää ja annos tuntui juodessa nenäonteloissa asti. Hän tyrskähti.
”Mitä uutta oikeusosastolla?” Harry kysyi, vaikka ei oikeastaan odottanutkaan mitään pitkää selontekoa.
”Itseasiassa en kutsunut sinua tänne jotta voisin jorista työasioista”, Draco sanoi.
”Vaan jostain erityisestä syystä kuitenkin pyysit minut tänne”, Harry sanoi itsestäänselvyyden, jonka jokainen olisi voinut päätellä. Draco tuhahti, mutta virnisti sitten ovelasti. Hän oli päättänyt, että töksäyttäisi asiansa noin vain, suoraa päätä Potterin korville, mutta nyt kun mies oli siinä, se ei ollutkaan niin yksinkertaista.
”Tarvitsen vielä yhden juoman”, Draco jupisi ja tilasi heille molemmille uudet juomat.
”Rankka viikko takana?” Harry arvuutteli.
”Ehei, Harry. Rankka elämä takana”, Draco korjasi, mutta hymyili sen sanottuaan.
”Sitähän itsekullakin, enemmän tai vähemmän”, Harry totesi jääden tuijottamaan Dracon hymyä, joka kieli siitä, ettei miehen viime vuodet olleet niin kovin pahoja olleet.
Draco tuijotti kolmatta drinkkiään. Hän työnsi Harryn lasin lähemmäs miestä, irrotti sormensa lasista ja antoikin sormensa vaeltaa Harryn kämmenelle. Harry vilkaisi Dracoon ja tuijotti miehen pitkiä, vaeltelevia sormia, jotka ensin sipaisivat varoen hänen kämmentään. Mitä Draco häneltä oikein halusi?
Draco joi kolmannen tequilansa ja se aiheuttama humaus tuntui kohta varpaissa saakka. Hän naurahti mielessään saadessaan juoman tarjoamaa rohkeutta siihen, mitä hän ei saanut sanotuksi, mutta hänen sormensa puhuivat hänen puolestaan. Hän antoi sormiensa hyväillä Harryn kämmenselkää. Harryn ilme oli vähän hämmentynyt, mutta utelias. Mies joi juomansa, mutta ei vetänyt kättään pois Dracon kosketuksen alta.
”Anteeksi Harry, alan olla humalassa”, Draco sanoi.
”Sitten olemme tasoissa”, Harry sanoi ja piti hetken tauon. ”Mitä sinä halusit sanoa?”
Dracon posket hehkuivat punaisina, joskin Harry arveli sen johtuvan alkoholista.
”Kertoa”, Draco korjasi.
”Olen aina halunnut tietää...” Draco sanoi vähän sammaltaen.
”Mitä?” Harry kysyi kun Draco ei saanut sanotuksi.
Dracon siirsi sormensa pois Harryn kämmeneltä vain siirtääkseen niillä hiustupsun Harryn korvan taakse. Hiukset olivat pehmeät.
”...miltä”, Draco sanoi mutta häkeltyi kun tajusi että hän oli todella koskettanut Harryn hiuksia. Hänen sormensa olivat toteuttaneet hänen mielitekonsa.
Harryn mielessä alkoi myllertää. Oliko Draco oikeasti humalassa vai oliko mies nyt aivan tosissaan. Pitivätkö ministeriön juorut sittenkin paikkansa? Leskimies Dracon huhuttiin ihastuneen eronneeseen Harry Potteriin. Mutta kukaan ei tiennyt mitä mieltä Potter asiasta oli.
”Draco”, Harry sanoi tarttuessaan salamannopeasti miehen ranteeseen ennenkuin tämä ehti vetää kättään pois.
”Harry”, Draco sanoi. ”Antaisitko käteni takaisin?”
”En. Tai siis. Entä jos... entä jos pyytäisin kättäsi tässä ja nyt?” Harry sanoi. ”Jos siis ministeriön juorut ovat tosia.”
”Useammat niistä ovat tosia”, Draco sanoi. ”Jos haluat käteni, ole hyvä ja pidä se. Mutta yhdellä ehdolla.”
”Ja se on?”
”Käden mukana tulee koko mies”, Draco naurahti.
Harry nousi ja veti Dracon mukanaan. Tämä oli selvitettävä nyt heti juurta jaksain.
”Hei, minne me menemme?” Draco kysyi.
”Ei kauas, mutta en halua että herätämme uusia juoruja”, Harry sanoi pälyillessään samalla ympärilleen.
”Aina valpas aurori, alkoholin vaikutuksen alaisena tai ei”, Draco sanoa töksäytti.
He päätyivät kujalle baarin takapihalle.
”Hei, tämä ei ole järin romanttinen ympäristö selvittää herkkiä asioita”, Draco protestoi omaan hellyttävään tapaansa.
Hieman humalainen kaikkoontuminen vei heidät joen varrelle rauhalliseen puistoon.
”Kelpaako tämä herra romantikolle?” Harry kysyi.
”Riippuu siitä onko asiasi romanttinen vai ei”, Draco totesi kuivasti.
Harry tarttui hellästi Dracon kasvoihin pitäen kämmenensä miehen kasvoilla.
”Haluatko olla kanssani?” Harry kysyi. ”Romanttisesti”, hän lisäsi.
Draco laski katseensa ensin maahan. Sitten hän rohkeni katsoa Harrya silmiin.
”Juuri sitä minä haluan,” hän sanoi. ”Jos sinä haluat sitä myös”, hän lisäsi.
”Minä haluan”, Harry sanoi. ”Olen halunnut olla kanssasi jo jonkun aikaa.”
Seuraavassa hetkessä Draco tunsi kädet ympärillään ja kevyen suudelman otsallaan.
”Minä olen halunnut olla kanssasi jo vuosia”, Draco kuiskasi.
”Tarvitsit sen kertomiseen kolme tequilaa?” Harry kysyi.
”En yhtään. Jos et huomannut, en kertonut mitään. Sinä sanoit sen ääneen”, Draco huomautti.
”Mutta sormesi puhuivat enemmän kuin ehkä huomasitkaan”, Harry totesi.
”Niin kai. Ihan sama, kunhan et katoa elämästäni mihinkään”, Draco sanoi.
”Lupaan olla katoamatta”, Harry sanoi antaen peukalonsa koskettaa Dracon alahuulta ja sinetöi sitten lupauksensa suudelmalla joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan.