- Nimi: Omistaa vaan ei rakasta
- Kirjoittaja: Clayr
- Paritus: Het, nimettömät hahmot
- Ikäraja: K-11
- Genre: Romance, pienen pieni tulkinnanvarainen angst
- Summary: "Kuten aina, merkatessasi omaisuuttasi. Ei voi omistaa ja rakastaa, joku on sanonut. Sinä luulit pystyväsi."
- A/N: Tuplaraapale, joka syntyi kuin vahingossa oudosta halusta kirjoittaa jotakin.. Toivottavasti pidätte. Ja ihan ensimmäinen julkaistu tarina missään.. =) Kommentoidakin saa toki.
****
Kiersin sormeni hellästi vaaleisiin kiehkuroihin. Suljin silmäni ja lipaisin huomaamatta huuliani. Tunsin huulesi leuallani. Poskellani. Ohimollani. Nenänvarrellani. Huulillani. Käteni tippui kurittomista hiuksista selälle. Laskin selkärangan nikamia. Kielesi ujuttautui vaaleiden huuliesi välistä suuhuni. Se kosketti omaa kieltäni, joka kääriytyi tervehtimään tunkeilijaa. Pian huulet kuitenkin katosivat, vain laskeutuakseen kaulalle. Terävä henkäys kaikui yksinäisesti huoneessa purressasi maidonvaaleilla hampaillasi kaulaani. Verivana valui kaulaltani.
Lasket kielesi sen tielle. Nautinnolla nuolaiset veren kaulaltani ja suutelet samalla kaulan herkkää ihoa. Nouset ylemmäksi ja nuolaiset veren kieleltäsi kiehkuraksi poskelleni. Hymyilen kauniisti kaikilla kasvojeni lihaksilla. Kosketat vielä huulillasi omiani.
Jäin katselemaan perääsi kaiholla, veren valuessa kaulan pienestä haavasta alemmaksi paljaalle rinnalle. Kohotin sormeni tunnustelemaan kiehkuraa poskellani, vaikka tiesinkin täsmällisesti minkä muotoinen se oli. Kuten aina, merkatessasi omaisuuttasi. Ei voi omistaa ja rakastaa, joku on sanonut. Sinä luulit pystyväsi. Mietin sitä veren valuessa tekemään kiehkuraa litteälle vatsalle. Kiehkuraa, joka oli jo valmiiksi poskellani, koristeellista T-kirjainta.
Valkea pöllö lennähti ikkunasta käsivarrelleni ojentaen kirjettä. Se huhuili ja katseli myötätuntoisesti, kun avasin kirjeen verisillä sormillani. Luin viestin ja tahrin sen vereeni, pienellä koruttomalla C-kirjaimella, vaikka se olikin turhaa. Kaivoin kynän ja kirjoitin nopean viestin, jonka lähetin pöllön mukana luoksesi.
"Tiedän, kultaseni. Mutta muista, että olet vain kuolevainen ja pahuuden polulla on tungosta. Minä odotan."
