Ficin nimi: Oho, taisin rakastua.
Kirjoittaja(t): Luna31
Oikolukija/Beta: ei löydy, valitettavasti
Fandom: Kotikolo
Tyylilaji/Genre: hyppysellinen romantiikkaa, fluff
Ikäraja: S //Upsila laski ikärajan sallituksi
Paritus/Päähenkilöt: HG/RW
Vastuuvapaus: hahmot ja paikat kuuluvat legentaarisella Rowlingille, minä vain kirjoittelen omaksi ilokseni, ilman mitään korvausta.
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Oho, taisin rakastua. Ollaan siis joulussa, Hermione ja Ron viettävät joulua Kotikolossa. Niin, ja tapahtumat sijoittuvat kuudenteen kirjaan.
Varoitukset: eipä varmaankaan löydy.
A:N ensimmäinen ficcini, joten älkää tuomitko liian radikaalisti. (; Pahoittelen mahdollisia kirjoitus virheitä ja kaikkia muita mokia, mutta pakkohan minunkin oli jostain aloittaa (x
"Hermione, ole kiltti ja auta minua tässä. En saa Kalkaroksen tutkielmaa ikinä valmiiksi!" Ron parahti ja vilkaisi anovasti nojatuolissa istuskelevaan ruskeatukkaiseen tyttöön.
"Ron, minä en todellakaan tee ainettasi valmiiksi, sinulla on ollut jo yli viikko aikaa tehdä sitä!" tyttö tokaisi nostamatta katsettaan paksusta, sylissä lepäävästä kirjasta.
"Hermione - ", Ron aloitti, mutta tyttö vaiensi hänet katseellaan.
"Olisit tehnyt sen ajoissa, niin nyt ei olisi kiire", Hermione sanahti hieman kipakammin, kuin oli tarkoitus. Ron tuhahti ja laski sulkakynän kädestään. Hän raapi otsaansa ja mietti päänsä puhki, mitä hän ei ollut vielä kirjoittanut kuukiven eri ominaisuuksista. Hermione käänsi katseensa kirjastaan Roniin ja huokaisi:
"Hyvä on, anna se tänne, minä teen sen loppuun."
"Hermione, sinä olet unelma", Ron sanoi ja vilkaisi kiitollisena Hermioneen, tytön ottaessaan hänen tutkielmansa käteen.
Hermione punastui hieman ja laski katseensa kiireesti pergamentille, ettei Ron vain näkisi hänen poskilleen kohonneita punaisia läikkiä.
"Tässä, se on valmis", Hermione totesi muutaman kymmenen minuutin hiljaisuuden jälkeen ja ojensi pergamentin Ronille.
"Kiitos Hermione, kiitos. Sinä pelastit jouluni", Ronhuokaisi ja otti puhtaaksi kirjoitetun tutkielman käteensä ja sulloi sen sitten laukkuunsa.
"Tiedän", tyttö naurahti ja käänsi katseensa takaisin kirjaan. Hetken päästä huoneeseen oli laajennut, jossain mielin hieman kiusallinen hiljaisuus. Hermione yritti keskittyä edessään olevaan tekstiin ja Ron leikki Kotikolon olohuoneen pehmeällä matolla sulkakynällänsä.
"Hermione -" Ron aloitti. Kikkarapää nosti katseensa Roniin ja kohotti kulmiaan kysyvästi. Tytön tummat kulmakarvat katosivat osittain otsalle valahtaneiden etuhiuksen alle.
"Niin?"
"Olenko minä koskaan sanonut, että sinulla on nätit silmät?" Ron puuskahti lopulta, poika näytti aivan selvästi siltä, että halusi sanoa sen mahdollisimman nopeasti, ennenkuin rohkeus pettäisi. Kului muutama sekunti, kun Hermione vain tuijotti matolla istuvaa punapäätä.
"Ööh.. et ole tainnut mainita", Hermione sopersi. Ron virnisti hieman vaivaantuneesti noustessaan matolta.
"No, nytpä olen sitten sanonut", poika tokaisi hiljaa, kun hänen huulensa kohtasivat Hermionen huulet.
