// Alaotsikko: Star Trek (TOS), Scotty/Uhura (Spock/Uhura), het, romance, one-shot
Ficin nimi: Nainen miehen pirtaan
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: Star Trek (The Original Series)
Genre: Het, romance, one-shot
Ikäraja: K-11
Paritus: Scotty/Uhura, sivuhuomautuksena Scotty/Uhura
Vastuuvapaus: Loistava Gene Roddenberry + Paramount omistaa, en suinkaan minä, enkä rahaakaan saa.
A/N:
Fandom10 -haasteeseeni täytettä, lisäksi osallistuu myös
Oi Dorikseen Sueden kappaleella
She's in Fashion. Sanat löydät lopusta. Idea tähän on muuten ollut päässäni niin kauan, mutta en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa ennen tuota Oi Dorista. Potki kivasti takamukselle kirjoittamisen kanssa. Itse asiassa tämä idea syntyi siitä, kun en oikein lämmennyt Spock/Uhuralle, mitä J.J. Abramsin leffassa tuotiin esille, minulle Scotty/Uhura tulee aina ja ikuisesti olemaan canon <3 Tosin, hyviä ficcejä lukee millä tahansa parilla. Pitäkää hauskaa ja kommentoikaa
Nainen miehen pirtaanPienillä pojillahan sitä vain mahassa vääntää kun eteen sattuu se ensimmäinen tyttö, joka ei olekaan tyhmä vaan omituisella tavalla tosi kutkuttava. Ei aikuisilla miehillä kutita kitalaessa vaikka nainen olisi kuinka kaunis. Aikuiset miehet kun rakastuvat se on simppelimpi juttu, eikä siinä tarvitse paikallaan vääntelehtiä ja ihmetellä mistä nyt kiikastaa, mikä tämä tunne on.
Tästä päätellen herra aikuinen mies Montgomery Scott tuli siihen tulokseen, ettei hän ilmiselvästi ollut missään vaiheessa kasvanut henkisesti yli kymmenenvuotiaaksi. Vatsan pohjassa ei ainoastaan lentänyt perhosia, vaan siellä tykitettiin summamutikassa kaikkea liikkuvaa kuin vaiheisaseilla konsanaan.
Kaikki maailman hurmaavimman olennon vuoksi, joka vaihteen vuoksi oli lihaa ja verta. Tähän mennessä kun herra Scottin kiihkeimmät tunteet olivat kuluneet muuatta Enterprisea näpläillessä, ja vaikka se oli toki intohimon ryydittämää, ei silkkaa mielenkiintoa voi edes verrata ihmiseen rakastumisen tunneilotulitukseen.
Hänet kuulee Enterprisen keskusradiossa kapteenia useammin.
Hän on muodikas.
Hän on tunnettu.
Hän on luutnantti Uhura.
Mutta Scotty ei uskalla käyttää
hänen nimeään, sillä se lyö häneltä keuhkot tyhjäksi.
Juuri kukaan ei ole koskaan tavannut
häntä, silti kaikki tuntevat
hänen viehkeän äänensä, joka ilmoittaa mitkä kannet ovat korjaustöiden alla, tai minkä viestin alus on juuri vastaanottanut aliavaruusradiosta. Scotty oli niin onnekas, että tiesi miltä tämä kaunoääninen neito näytti radion suojan takana, mutta silti he olivat toisilleen vieraat.
Hän oli ylhäällä komentosillalla, Scotty taas alhaalla konehuoneessa. Tokkopa tuo sulotar tunsi hänen nimeäänkään, tai tiesi miten jokainen kuulutus pisti konemestaria rintaan kuin jäinen piikki.
Herra Scottin päätyönä on tietää aluksen jokainen yksityiskohta, niin pieni kuin isokin, sekä teknisten vempeleiden sisältö niin etuperin kuin takaperinkin.
Hänen työnsä oli taas istua tuolissaan ja kääntää taukoamatta virtaavat viestit upseereille selkeiksi virkkeiksi. Silloin harvoin kun Scottyn oli jostain syytä piipahdettava komentosillalla, istui nainen punaisessa univormussaan napit korvillansa, eikä siinä ollut sijaa sanoille.
Hänen oli kiire.
Herra Scottinkin oli kiire.
He elivät eri galakseissa.
Sitä paitsi tuo nainen ei varmasti olisi välittänyt Scottyn kaltaisesta insinöörimiehestä. Jutut olisivat varmasti olleet liian triviaaleja ja numeropainotteisia ollakseen kenestäkään niin jännittävästä persoonasta mielenkiintoisia.
Tuo nainen tanssi, hän lauloi. Hän myös joi, tanssi,
lauloi ja joi!
Hän oli niin kaunis tumman ihon välkkyessä yökerhojen valoissa, jokainen ihaili
hänen norjaa vartaloaan. Naisella oli myös monia muita riiustelijoita, eikä ollut valinnanvarasta puutetta. Lauluääni oli kaapannut vangikseen monen miehen sydämen.
Mutta oli kuitenkin niin, että kaikista miehistä tuo nainen oli jo valinnut itselleen oman tavoitteensa (tai ainakin niin laajalti uskottiin):
Tiedeupseerin.
Aluksen perämiehen.
Vulkanuslaisen.Ei insinöörillä ole ankkana sijaa joutsenten tanssissa.
Pöh. Typerä kielikuva.
Miksi pitäisikään, kyllähän insinööri Scott nyt sentään oli aikamoinen velho omalla alallaan, ei siihen tarvita mitään kylmähermoista taskulaskimen temperamenttia! Eikö tuo tumma nainen näe, ettei kylmäkiskoisista suippokorvista ole vastaamaan siihen tulisuuteen mitä
hän niin julistaa? Olisi tuhlausta antaa jonkun herra Spockin napata itselleen saaliiksi itse Enterprisen ääni, Enterprisen sielu, jos kerran kaikki parhaat puolet jäisivät huomioimatta. Vulkanuslaiset eivät vain ymmärrä tunteiden palosta mitään, ja tuo nainen oli valmistettu puhtaasta erotiikasta. Tarvitaan aito ihminen arvostamaan naista sellaisena kuin
hän on!
Hänen uumansa oli kapea, lanteensa leveät. Rintansa täyteläiset, ja kun
hän seisoi nojaten vai toiseen jalkaansa muodosti hänen figuurinsa kauniin s-kirjaimen, jonka nuoleminen katseella sulatti sydämen.
Jos joku päivä Scotty uskaltaisi keskeyttää kuitenkin tuon naisen työn ja pyytää häntä viettämään illan kanssaan, suostuisikohan
hän? Vai nauraisiko vain päin naamaa? Asettaisikohan
hän ehdon, joka oli täytettävä ennen suostumusta?
Saadakseen tuon radioääneen omakseen Scotty oli valmis vaikka väittämään kuuta auringoksi ja kääntämään kaikki tunnetut fysiikanlait ympäri. Ei ollut kuitenkaan varmuutta siitä, että se olisi ollut naiselle tarpeeksi. Sekös epävarmuuden itsetuntoon nakersi.
Mutta kuten sanottua, Montgomery Scott ei ollut pikkupoikaa kummempi. Ujous riisti häneltä ensimmäisen repliikin. Kerrankin samassa turbohississä kaksistaan Scotty vain punehtui paitansa väriseksi eikä saanut sanottua unelmiensa naiselle mitään.
Ehkä nainen ei puhunut samaa kieltä.
Mutta mistä sen tietää, jos ei kokeile!
”Anteeksi neiti Uhura... tuota öh...” sai Scotty sitten kerran suustaan tilaisuuden esiteltyä uudelleen itsensä. Tämäkin tapahtui sattumoisin turbohississä, ja mikä vielä hirveämpää, myös herra Spock ja kapteeni Kirk olivat samassa pikku kopperossa. Mutta Scottylle tämä oli mahdollisesti ensimmäinen ja viimeinen tilaisuus, joten hän tarttui korteen kiinni.
”Niin?” nainen kääntyi hiukan kummeksuen, mutta ei ollenkaan ilkeästi katsellen.
”Haluaisitko juoda kanssani vaikka kahvin... jonain päivänä?”
Naisen hymyn auringonpaiste räjäytti pikkupojan aivot.
Eikä Scotty edes huomannut tirskuiko hänen kapteeninsa tai mitä pyöri ylipäätänsä tiedeupseerin mutkikkaassa pääkopassa.
Hän, joka olisi sopinut jokaisen miehen pirtaan, sanoi kuin sanoikin kyllä!
FINA/N:
Suede – She's in Fashion
She's the face on the radio
She's the body on the morning show
She's there shaking it out on the scene
And she's the colour of a magazine
[kerto:]
And she's in fashion
Ouh Ouh Ouh
And she's in fashion
Ouh Ouh Ouh
She's employed where the sun don't set
And she's the shape of a cigarette
And she's the shake of a tambourine
And she's the colour of a magazine
[kerto]
Ah Ah
And if she tells you two is one
Then two is one my love
Ah Ah
And if she tells you you should know
Then you should know my love
She is strung out on a TV dream
And she's the taste of the gasoline
And she's as similar as you can get
To the shape of a cigarette
[kerto]
The sunshine will blow my mind
And the wind blows my brain