Kirjoittaja: Idabeth
Tyylilaji: fluff, incest, one-shot
Paritus: Fleur Delacour/Gabrielle Delacour
Ikäraja: S
Varoitukset: insesti
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat luojalleen J.K Rowlingille.
A/N: Tämä ficci osallistuu
Insesti II haasteeseen parituksella Fleur Delacour/Gabrielle Delacour. En tosin tiedä voiko tätä laskea insestiksi periaatteessa, kun lähinnä kuvaan Fleurin ajatuksia, jotka kirjoitin kirjemuotoon. Sijoittuu siis aikaan ennen Billin ja Fleurin naimisiinmenoa. Ajatuksia kuvatessa en käytä ranskalaisaksenttia, koska se tuntuu vain typerältä. Melko lyhythän tästä tuli, mutta let's face it, en osaa kirjoittaa pitkiä tekstejä. Nauttikaa ja jättäkää kommentteja kiltit!
Siskoni sinisilmäinen
Tuntuu oudolta ajatella tätä näin. Kuvittelin, etten joutuisi enää koskaan kyseenalaistamaan omia tunteitani sinua kohtaan, mutta näköjään minunkin on aika kohdata tosiasiat joskus. Päällisin puolin voin vaikuttaa täydelliseltä platinanvaaleine suorine hiuksineni, vitivalkoisine hampaineni ja kirkkaansinisine silmineni. Osaan kaiketi melko hyvin peittää kaiken sen, mitä pinnan alla kuohuu. Ja kukapa olisi uskonut, että juuri nuo ulkoiset piirteeni aiheuttaisivat minulle elämässä eniten ongelmia. Sillä kun katson sinua on kuin katsoisin omaa kuvajaistani. Tietysti olet lyhyempi ja lapsenkasvoisempi kuin minä, mutta muuten olemme täysin samankaltaiset. Olen jo monta vuotta kerännyt rohkeutta kertoakseni sinulle erään asian. Katsos..
Minä rakastan sinua, sisko. Enkä ehkä sillä tavalla kuin sinä tai kukaan muu olettaisi.
Jo silloin, kun olimme lapsia tunsin voimakasta suojeluviettiä sinua kohtaan. Ajattelin vielä silloin, että se on täysin normaalia. Olenhan isosiskosi ja isojensiskojen kuuluu puolustaa, kun pojat kiusaavat vetämällä leteistä ja lohduttaa kun maitolasi kaatuu syliin. Silloin se saattoi ollakin normaalia, mutta mitä vanhemmaksi vartuimme, sitä vahvemmaksi suojeluviettini kävi. Ja siihen alkoi myös sekoittua uudenlaista kiintymystä ja rakkautta. Pienenä oli ollut aivan soveliasta, että suutelit minua silloin tällöin suulle milloin mistäkin herkusta tahmaisilla huulillasi. Pienet lapset ilmaisivat kiintymystään toisilleen avoimemmin kuin muut, eikä siinä ollut mitään hävettävää. Ja vaikka asuimme maassa, jossa oltiin hyvin suvaitsevaisia hellyydenosoitusten suhteen ei enää käynyt päinsä, että olisin saanut suudella noita ruusunpunaisia huulia. Silloin aloin vihata aikuistumista.
Ja vaikka nykyään olenkin onnellisesti naimisissa Billin kanssa, en siltikään koskaan unohda sitä kesäyötä kun nukuimme sängyssäni vierekkäin. Sitä miten hiuksesi tuoksuivat hattaralle, ja minun teki mieli juoksuttaa sormiani paltinanvaaleiden suortuvien lomitse. Ajattelin silloin, etten koskaan voisi olla onnellisempi kuin siinä maatessani. Enkä kadu ajatuksiani vieläkään.
Rakkaudella, Fleur.
__________
Comments please?