Nimi: Elämä kulkee
Ikäraja: S
Tyylilaji: romancedrama
Paritus: Lavender/Charlie
Vastuuvapaus: Row omistaa henkilöt, minä vain leikin heillä.
Tiivistelmä:
Haasteet: OTS20, random10, het10, romance25
KK: Menschenille kiitos avusta nimen kanssa. Paljon onnea vielä kerran Rinsille. Toivottavasti pidät.
Elämä kulkee
Viimeisessä taistelussa Lavender oli joutunut Fenrir Harmaaselän hyökkäyksen kohteeksi. Onneksi hän ei ollut saanut mitään isoja vammoja. Matami Pomfrey hoiti kaikkia loukkaantuneita, mukaan lukien Lavenderia. Tyttö makasi sairaalasiiven sängyllä silmät suljettuina, eikä tiennyt, että hänen sänkynsä vierellä oli joku.
Charlie Weasley oli kantanut tajuttoman tytön sairaalasiipeen ja jäänyt katsomaan, että tällä oli kaikki hyvin. Hän ei ollut lähtenyt heti pois, vaan oli istunut tämän sängyn viereen. Jokin tässä veti häntä puoleensa, eikä hän tiennyt mikä. Hän tiesi vain, että hän halusi olla tämän lähellä.
Lavender avasi silmänsä hitaasti ja yllättyi nähdessään punahiuksisen miehen. Ei ollut vaikea arvata, minkä perheen lapsi tämä oli. Niin paljon mies muistutti Ronia. Entisen poikaystävän ajatteleminen sai hänet huokaisemaan ja miehen havahtumaan.
”Olet herännyt”, tämä sanoi.
”Olen. Kuka sinä olet? Tiedän, että olet jotain sukua Ronille, mutta en tiedä nimeäsi.”
”Olen Charlie.”
”Se lohikäärmekouluttaja. Ron puhui sinusta usein silloin, kun seurustelimme.”
”Taidat olla Lavender.”
Lavender nyökkäsi. Hänen huulillaan kareili pieni hymy. Tyttö ihmetteli, miksi Charlie oli hänen sänkynsä vieressä.
”Mitä siinä muuten teet?” hän kysyi.
”Toin sinut tänne, kun olit loukkaantunut. Pomfrey sanoi, ettet onneksi loukkaantunut pahasti Harmaaselän hyökkäyksessä. Jäin katsomaan, että sinulla on kaikki hyvin”, Charlie vastasi.
”Miksi? Ei sinun olisi tarvinnut.”
Lavender katsoi kysyvästi miestä. Hänestä tuntui, ettei saanut katsettaan irti tämän silmistä. Hän tunsi sydämensä lyövän ylimääräisiä lyöntejä. Mistä se johtui?
”En osaa selittää sitä. Totta puhuen jokin sinussa vetää minua puoleensa, enkä pystynyt lähtemään”, Charlie vastasi hiljaa ottaen tytön käden omaansa ja silitti tämän kämmentä kevyesti peukalollaan. Lavender nielaisi hiljaa. Kukaan ei ollut koskaan sanonut hänet noin. Ei edes Ron.
”Kukaan ei ole sanonut minulle noin koskaan.”
”Ehkä oli sitten korkea aika. Olet viehättävä ja kaunis”, mies sanoi vieden Lavenderin käden huulilleen saaden tytön punastumaan.
Tyttö katsoi Charlieta ymmärtämättä, mitä hänelle oli tapahtunut. Ehkä tämä oli uuden, ihanan ajan alku hänen elämässään.
