Title: Just some letter for u
Author: Narsist
Genre: Angst, saattaa olla kai ehkä jotain romancen suuntaan viittaavaakin
Pairing: Theo / Luna
Rating: S
Disclaimer: Rowling omistaa nämä ihanaiset hahmot, eivät ole missään määrin omiani
Summary: Tiedän olevani aivan hirveä ihminen, kun ajattelen näin. Voi kuinka meistä voisi tulla jotain niin kaunista, jos et olisi niin outo. Ja jos minä en olisi niin riippuvainen muiden hyväksyvistä katseista.A/N: Eli joo, ajattelin kokeilla, että onnistuisiko kirjoittaminen ollenkaan Rowlingin luomilla hahmoilla, kun en ole kovin tottunut siihen
Vaikka Pottereita rakastankin. Kommentit olisivat ihania, näin tuore kirjoittaja toivoo niitä tietenkin aina, jotta kehittyminen olisi mahdollista!
Rakas Luna,
jo nimesi kuulostaa niin kauniin sointuvalta minun korvissani. Luna, kuu. Se sinä olet, yön helmi. Siro keijukainen, joka näyttäytyy kaikessa kauneudessaan vasta pimeän laskettua maan ylle.
Mistäkö minä sen tiedän?
Tiedän sen siitä, että olen, voi ties kuinka monesti, katsellut salaa, kuinka sinun hento kätesi loistaa kalpeudessaan pimeän keskellä, kun kaivat nuhjaantunutta laukkuasi, ongit sen pohjalta herkkupalan näkymättömille ystävillesi. Kuinka suuret silmäsi vangitsevat tuhannet taivaantähdet ja kimmeltävät sen jälkeen hopeisina, kun olet saanut tehtyä kauniin työsi. Kun katselet, kuinka tuo punainen liha katoaa ystäviesi suihin.
Öisin istuudut keskelle metsää, istut siellä kuin vaaleahiuksinen keijukainen, katsellen tähtiä taivaalla. Niitä tähtiä, jotka eivät kuitenkaan ikinä yllä kauneudessaan ja kirkkaudessaan sinun silmissäsi loistavien tasolle. Silloin minun niin tekisi mieleni istuutua viereesi, ottaa sinut syliini ja rutistaa kovaa. Pitää kiinni kädestäsi ja lämmittää sinua kalpeassa, kylmässä yössä.
Mutta en ikinä tule tekemään niin.
Pidän sinusta niin paljon. Olet oma enkelini, jota salaa katson. Mutta muille en tunteitani myönnä. Olet vain se outo hiippari korpinkynnestä. Tiedän olevani aivan hirveä ihminen, kun ajattelen näin. Voi kuinka meistä voisi tulla jotain niin kaunista, jos et olisi niin outo. Ja jos minä en olisi niin riippuvainen muiden hyväksyvistä katseista.
Mieluummin kuljen korean tytön kanssa, joka näyttää hyvältä ja täyttää muiden kriteerit, kuin kuuntelen sydäntäni ja olen kanssasi. Sydämeni hajoaa aina pieniksi paloiksi, kun katson, kuinka kuljet yksin käytävillä, katse harhaillen. Aina sinä saat sen näyttämään aivan hyväksyttävältä. Vaikka kun katson tarkasti sieluusi, näen, kuinka kaipaisit ystävää, jonka kanssa kulkea noita käytäviä. Jotakuta, joka hyväksyisi sinut ja rakastaisi sinua, sinun helisevää kulkusen naurua, sinun sotkuisia hiuksiasi, jopa sinun pieniä retiisikorvakorujasi.
Minä rakastan noita kaikkia. Rakastan kaikkea sinussa, mutta ajattele nyt millaista pilkkaa saisin kuulla jos olisin kanssasi. Kuinka minulle naurettaisiin. Katson mieluummin yksinäisyyttäni ja leikin, että hyväksyt sen. Leikin, etten tee mitään pahaa jättäessäni sinut yksin.
Tämän takiako kuulun tähän tupaan, joka suvulleni on määrätty? Tämänkö takia verhoudun hopeaan ja vihreään, joka päivä. Koska olen niin sietämättömän itserakas ja jätän sinut kärsimään, jotta minusta pidettäisiin?
Uskon juuri sen olevan syy. Suvussani ei rakasteta, suvussani näytetään hyvältä ja ollaan suosittuja.
Niin minäkin teen, olen pahoillani.
Sinun,
TheoVoi kuinka haluaisin, että tietäisit nämä tunteeni. Mutta pelkään, että jos sinä tietäisit ne, joku muukin saisi ne selville. Siksi saat ikuisesti kulkea yksin, sitä outouden polkua, jonka kanssasi mielelläni jakaisin. Jos en olisi näin rakastunut suosioon ja hyväksyntään.
Sen vuoksi, suudelma paperille, jonka nurkkaa tuo takkatuli jo kiivaasti nuolee.
Et sinä koskaan saa tietää tunteistani.
